Loma alkoi

Kävimme kahden yön reissulla Mainen Mount Desert Islandilla, johon oli meiltä noin 6 tunnin ajo. Menomatkalla pysähdyimme Mainin pääkaupungissa Augustassa, joka oli yllättäen todella pieni muuttotappiokunta, vain noin 18000 asukasta. Ei tarvitse uudelleen mennä. Majoitus Mount Desert Islandilla oli varusteluiltaan ehkä huonoin, missä olemme olleet, mutta sijainnilta oikein hyvä Anchorage Motel, aivan Bar Harborin keskustassa, joten syötävää ja muuta tarpeellista oli helppo löytää. Acadia National Park hienoine maisemineen otti suurimman osan saaresta ja alkoi suunnilleen heti Bar Harborin ulkopuolelta. Vaelluspäivän aloitti kiipeaminen Beehive:lle. Sieltä sitten Mount Champlainin ja Dorr:in kautta saaren korkeimmalle huipulle Mount Cadillac:ille. Vuorelta seurasi pitkä laskeutuminen harjannetta pitkin Otter Cove:lle ja edelleen Ocean Path:in kautta Sand Beach:ille, jossa auto odotti 21 kilometrin kävelyn ja 1000 korkeuserometrin jälkeen. Teemana oli:"Hyvä Suomi, jaksaa, jaksaa!" Paluumatkalla pysähdyimme Portlandissa, joka Iso-O:n mielestä oli "shady place". Oikeastihan se on kiva kalastus-ja pienpanimokaupunki Atlantin rannalla.

Reissun jälkeen oli E:n vuoro käydä lääkärissä. Hän on noin sentin pidempi kuin Iso-O ja painaa 6 kg enemmän. Lisäksi hän joutui käymään hammaslääkärissä, kun yksi kumilenkki lähti irti hammasraudoista. Hän teki sen viimehetkellä, sillä terveydenhuoltovakuutuksemme, johon hammasvakuutuskin kuului, päättyi kesäkuun viimeisenä päivänä, joka oli oma virallinen viimeinen työpäiväni Beth Israel sairaalalla. Nyt olemme ilman vakuutusta aina syyskuun alkuun saakka. Vähän hirvittää. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa nykyisen tasoisella vakuutuksella, mutta maksaa siita itse 2500 dollaria kuukaudessa kesän ajalta, josta kuitenkin olemme ison osan maan rajojen ulkopuolella.

Lasten kevättodistukset ilmestyivät nettiin viikon koulunlopun jälkeen. Pienenä yllätyksenä oli Iso-O:n yksi C. Koska arvosana oli yllätys matamille itselleenkin, jouduimme hieman asiaa selvittämään. Kävi ilmi, ettei sijaisopettaja ollut huomioinut yhtä tehtävää lainkaan. Kun se tuli huomioiduksi, vaihtui arvosana A:ksi. Hänen arvosanansa olivat muutenkin erittäin hyviä: kuusi A+ ja kaksi A. E:lla arvosanat olivat kelpoisia nekin: kolme A+, kolme A, kaksi A- ja yksi B+ (latina). Pikku-O:n todistus saapui aiemmin. Hänellä olivat kaikki numerot 3. Alakoulun arvostelu menee 1-4, joista 3 on yleisin ja kertoo sen, etta "tavoitteet on saavutettu".

Suomalainen teologi P, joka oli viimeksi meillä viisi vuotta sitten Sandy-myrskyn aikaan, kävi meillä illallisella lauantaina oman Portsmouthin alueen työmatkaansa liittyen. Söimme lohisalaattia, silliä, perunoita ja jälkkäriksi jätskiä. Kelit ovat olleet niin sietämättömät kosteuden ja kuumuuden vuoksi, ettei muunlaiseen ruokaan ole oikein ollut mahdollisuutta.

Francesin ja Dominicin luona Maynardissa kävimme viettämässä Fourth of July-itsenäisyyspäivää. Lapset kävivät uimassa, pienellä lammella, minkä jälkeen aloitimme heidän uuden kotinsa aivan joen rannassa olevalla suurella pihalla grillaamisen. Lapset kävivät lyhyesti melomassakin ja osallistuivat aktiivisesti lähes kokkomaisen nuotion polttamiseen. Näimme muutamia ilotulituksia sekä siellä ollessa että matkan varrella, vaikka Bostonin pääilotulitukset jäivätkin kokematta.

Peruslomapäivät ovat sujuneet turhan paljon sisällä, sillä ulkona on ollut niin kuumaa ja kosteaa. E sai kuitenkin uuden polkupyörän ja kaikki kolme aloittivat Pikku-O:n koulunpihasta raahattujen koivupölkkyjen työstämisen joksikin. Eivät he itsekään vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta projektit on aloitettu. Pikku-O siirtyi myös astetta isompaan pyörään ja on harjoitellut sillä ajamista. Yhtenä päivänä uhkasimme kuumaakosteutta ja kävimme pelaamassa minigolfia McGolfissa. Iso-O on sentään nähnyt kavereitaan lähes päivittäin aivan viime viikkoa lukuunottamatta, kun "kaikki" ovat leireillä. Kohta on tosin hänkin muualla. Sitä odotellessa.