Ennen koulunalkua
Vauhdikas kaksiviikkoinen ennen koulunalkua oli tapahtumarikas. E aloitti heti toisena päivänä High School:in maastojuoksujoukkueen treeneissä, vaikka koulunalkuun oli tuolloin vielä melkein kaksi viikkoa. Treenejä oli sittemmin päivittäin poisluettuna viimeinen, pitkä Labor Day-viikonloppu, mutta senkin ajaksi oli annettu ohjeeksi juosta päivittäin 3-8 mailia. Huh huh. E kyllä onneksi löysi paikkansa joukkueessa ja itseasiassa valittiin noin 60 juoksijasta 15 parhaan joukkoon ja treenaa nyt 2a-porukassa. 1a-porukkaan kuuluu 5 aivan huippujuoksijaa, pääosin viimeisen vuoden opiskelijoita. 2a-porukkaan valittiin 10, joista yksi siis on E. Kaikki loput ovat b-porukassa. Saatat kuulla äänessäni pienoista ylpeyttä (mikä tosin ilmestyy varsin helposti). Hauskana yksityiskohtana E:n loppulomailuun oli yökylätelttailu yhden joukkuekaverin takapihalla. Siellä he viettivät kaiken hereilläoloajan joko uima-altaassa tai HotTubissa. Yö oli haastava, sillä satoi kaatamalla. Hain läpimärän, vain alushousut ja huppari päällään tienreunassa seisoneen E:n klo 7. Telttaan oli satanut sisälle.
Iso-O on ollut elementissään ja jo tuloillan jälkeisenä klo 9 lähtien, 12 tuntia kotona nukuttuaan matamista näkyivät vain takavalot. Ensin hän lähti kirjastoon, sieltä Soleille, Marthalle, edelleen Marthalle yöksi, kotonapiipahtamisen jälkeen Abbyn kanssa uimaan, Tierneyn kanssa pyöräilemään, sitten Talialle, ym. Aikaero-ongelma kääntyi nopeasti toisinpäin ja aamuisin nukutti.
Pikku-O on ottanut sekä television että tietokoneen haltuunsa. Rajoittamaan joutuu päivittäin. Omatoimisesti hän kuitenkin ryhtyi tekemään tuolia. Alkuperäinen suunnitelma oli käyttää siihen vanhoja, rikkimenneitä laskettelusuksia, mutta hieman opastettuna hän otti käyttöönsä puupölkyn sekä muutamia lautoja ja levyjä. Projekti on vielä kesken, mutta tekeleen tunnistaa tuoliksi. Iso juttu oli myös saksofonin tilaaminen. Koska kyseessä ei ole se kaikkein halvin ja yksinkertaisin soitin, jouduimme hieman tilannetta selvittämään. Valinnaksi muotoutui Jupiter, mikä viimein kierrellen ja kaarrellen meille saapui muutama viikko myöhemmin. Heti samana päivänä Pikku-O sai siitä jo ensimmäiset äänet.
Kanadan reissu
Kaikille meille hieman puskista ilmaantunut mahdollisuus vei meidät parin päivän reissulle Mainin takaiseen itärannikon Kanadaan ja siellä New Brunswickin provinssin rantakaupunki Saint John:iin. Ajomatkaan, syömistaukoon Bangorin Paddy Murphy's-ravintolassa irlantilaislivemusiikkeineen ja rajanylitykseen meni yhteensä noin kahdeksan tuntia. Koska sattui olemaan sunnuntai, joutui ruokakauppaa hieman haeskelemaan, varsinkin kun aikaero lisäsi aikaan tunnin, mutta asetuimme varsin mukavasti kolmen makuuhuoneen asuntoon. Seuraava ja ainoa kokonainen päivämme Saint Johnissa kului keskustaan ja hienoon puistoalueeseen kävellen tutustustuen. Näimme piikkisian matkallamme University of New Brunswick Saint John:in kampusalueelle. Illalla lapsia ei enää huvittanut minkäänlainen kävelyä vaativa aktiviteetti, eikä sille ollut sijaa seuraavana aamupäivänäkään. Puolelta päivin lähdimme kohti Massaschuttsia. Matkan teki hieman jännittävämmäksi kaksi asiaa. Toinen liittyi siihen, että huomasin vasta Kanadassa ollessamme, että minun pitäisi informoida lakimiestä jokaista maastapoistumista edeltävästi, jottei paluutani evätä. Toinen jännitys tapahtui, kun meitä ei päästettykään suoraan ajamaan rajan yli vaan jouduimme parkkeeraamaan auton ja menemään erilliseen haastatteluun. Lisäksi automme tarkistettiin. Koska Yhdysvaltoihin ei saa tuoda mitään tuoretuotteita - ja meillä oli omenia, tomaatteja ja ehkä noin 10 kpl viinirypäleitä - oli hieman raastavaa odottaa, miten meille käy. No, jollain logiikalla vain 10 viinirypälettä otettiin pois; muut saivat jäädä.
Loppuloman tylsiin osioihin kuuluivat autojen kalliit korjaamisoperaatiot, kouluvaatteiden ym. tarpeiden hankkiminen ja muunlainen henkinen valmistautuminen. Harvey-hurrikaani toi meille ainoastaan parin päivän hieman tavanomaista runsaammat sateet tuhottuaan ensin ison osan Teksasia. Sen jälkeen uutiset täytti kategoria 5 hurrikaani Irman seuraaminen, muttei sekään meille mitään sen suurempaa aiheuttanut. Hurrikaani Jose sen sijaan taitaa meitäkin hiukan kurittaa. Palaamme siihen tarvittaessa.
Koulunalun jälkeen
E oli hirveän pahantuulinen ensimmäisen päivän jälkeen. Kaikki oli tosi hankalaa ja vaikeaa. "Talvella voisin jättää urheilun pois". Loppuviikosta mieli oli jo paljon parempi ja enää ainoastaan fysiikanopettaja saa mielen mustaksi. Raskaita ovat päivät. Joka aamu hän lähtee koulubussille tasan seitsemältä. Maanantai, keskiviikko ja torstai kestävät 20 yli kolmeen, tiistai ja perjantai kahteen. Sitten on aina juoksutreenit 2.5 tunnin ajan. Ja lisäksi lauantaiaamuna klo 8-10. Käytännossa siis hän tulee kotiin 11 tunnin koulupäivän jälkeen joka päivä äärimmäisen nälkäisenä. Läksyjen kanssa menee helposti yhdeksään asti illalla. Huoh! Lukujärjestys pysyy samana koko vuoden ajan. Hänellä on neljänä päivänä viikosta matematiikkaa, fysiikkaa, historiaa, englantia, ranskaa ja latinaa sekä kahtena päivänä viikosta terveystietoa ja kokkailua ("International Cuisine"). Väliin mahtuu ajoittain "Advisary", noin 10 oppilaanohjaus sekä ns. kotiluokassa vierailu. Graafinen laskin piti hommata. Muuten varustehankinnat ovat olleet varsin minimaalisia, ainakin Suomen lukioon verrattuna.
Iso-O palasi yläkouluunsa ja oli heti, tietysti, kuin kala vedessä. Vanhojen lisäksi hän heti sai uusia kavereita. Kaappi on mielipaikassa yhden parhaista kavereista vieressä. Isoveljestään poiketen hän organisoi kansioitaan hyväntuulisena. Tervanjuonniksi opettajan vuoksi muuttunut "bandi" vaihtui mukavan miesopettajan johtamaan kuoroon. Soittamista hän jatkaa saman miesopettajan johtamassa, ennen koulunalkua kokoontuvassa "Mostly Brass"-bandissä. Se ei ole vielä alkanut, joten kaikki sen aiheuttamat nyanssit eivät ole tiedossamme.
Pikku-O meni ensimmäistä kertaa ikinä yksin koulubussille ja kouluun heti ensimmäisenä koulupäivänä, ja on pääosin tehnyt niin jatkossakin. Mukavaa oli ollut. After School isojen puolella (neljäs- ja viidesluokkalaisten ryhmä) Hutissa myös mieluista. "I like school", kirjoitti hän ensimmäiseen kotitehtäväesseeseensä. Vain iltojen lyhyys ja aamuheräämiset ovat häntä harmittaneet.
Autoni sai kovan tuomion merkkiliikkeessä. Moottori pitäisi jollain aikataululla vaihtaa. Hinta on sellainen, ettei sitä todellakaan kannata tehdä. Taidanpa aloittaa leasing-autojen katsastamisen, jottei tarvitse aloittaa nollasta sitten, kun jään sen kanssa tienpäälle. Senkin Hyttynen! Yritäpä nyt vaan jaksaa porskuttaa loppuun saakka.
No comments:
Post a Comment