Syksy jatkuu

Lämmöt piti laittaa päälle 30.9.2017 kylmien öiden vuoksi. Vain muutama päivä aiemmin oli +35*C, sitten putosi nollan lähelle ja nyt jälleen mennään reippaasti yli +20*C. Pikku-O kysyi, milloin tulee lunta. Sanoin, huomenna - tai kolmen kuukauden päästä. New England! Sääilmioitä on riittänyt muuallekin kuin meille. Hurrikaanit Harvey, Irma, Jose, Maria ja Nate tuhosivat eteläistä osaa Yhdysvalloista sekä Karibian saaria Puerto Rico mukaan lukien. Trump sai joitain pisteitä Teksasin ja Floridan katastrofiavun osalta, mutta Puerto Ricon kohdalla hän jälleen epäonnistui - tai lähinnä kai vain palasi omaksi itsekseen.

Sitten meidän tapahtumiimme.

Koulussa
Kouluvuosi on jo niin pitkällä, että E sai ensimmäisen väliarvion. Menee hyvin. Itse hän ajoittain meinaa ahdistua, kun vaatimukset ovat niin kovat, mutta rauhoittuu selvästi, kun hetken juttelutuokion aikana asetamme kaiken mittakaavaan. Ei arvosanojen vaan oppimisen vuoksi siellä koulussa käydään. Jos tekee oman parhaansa, se riittää, vaikka arvosana olisi alhainen. 

Koulukuvat on otettu ja saatu takaisinkin sekä E:lla että Iso-O:lla. Pikku-O:lla kuvaus on vasta edessä. Laitamme postiin heti, kun nekin ovat kädessämme.

Dramatiikkaakin on kouluun mahtunut. Niinkuin aiemmin kirjoitin, Iso-O jätti bandin tältä vuodelta väliin pelkästään sitä vetäneen opettajan vuoksi ja suunnitteli sen sijaan menevänsä ennen koulua harjoittelevaan "Mostly Brass"-yhtyeeseen. No, tämä entinen bandiopettaja yllättäen erotettiin koulusta, kun hän käytti tummaihoisesta oppilaasta vanhakantaista, mutta täällä erittäin epäsopivaa nimitystä (mietin, että pakko taustalla on olla muutakin, mutta saivat syynsä). Tämä oli meille hyvä uutinen, sillä Iso-O meni spontaanisti takaisin ja veti muutaman kaverinsakin mukaan. Soittamiseen on tullut jälleen ilo ja huilun ääni on täysin vapaaehtoisesti alkanut kaikua talossamme iltaisin.

Kaikissa kouluissa oli vanhempainillat, mutta aikataulupalapelimme vuoksi menin vain Pikku-O:n tilaisuuteen. Mason Ricella on uusi rehtori, joka on täynnä positiivista energiaa. Hän jatkaa pitkäaikaisen rehtorin muutamia traditioita - kuten sen, että opettelee jokaisen, yli 500 lapsen nimen, ja sen, että ruiskuttaa puutarhaletkulla lapsia ulkoilupäivien aikaan - mutta haluaa tulla tunnetuksi myös omana itsenään. Ensivaikutelmani hänestä on oikein hyvä. 

Pikku-O on soittanut saksofonia nyt usean viikon ajan päivittäin, koska opettaja on niin sanonut. Ensimmäinen saksofonioppitunti jännitti edeltävasti, mutta sen jälkeen siitä on tullut rutiinia. Yläkerrasta kuuluu Iso-O:n sanoin "foghorn" eli sumutorven ääni, välillä sellaisenaan, välillä sähköpianomme soittaman taustamusiikin, Titanicin tunnusmusiikin tahtiin - Pikku-O on ottanut tavoitteekseen opetella sen soittamaan. Todella painava ja hieman liian iso saksofoni Pikku-O:lle on, mutta sitkeästi hän on sen kanssa pärjännyt.

Kilpailuja
Sekä Iso-O:lla että E:lla on maastojuoksujoukkueensa kanssa ollut useita kilpailuja. Lenkkarit eivät enää kelvanneet, piti ostaa piikkarit. Iso-O tuli ensimmäisessä kilpailussaan Needhamissa viidenneksi, seuraavissa kahdessa kisassa seitsemänneksi, sitten kuudenneksi. Sijoitus on upea kymmenien juoksijoiden joukossa. Muutenkin hänellä on mennyt hienosti, vaikkei yleisesti nopein olekaan. Yksien treenien lämmittelykierroksella tosin hän tuli ensimmäiseksi, minkä johdosta hän treenasi sen kerran kahdeksan 8. luokkalaisen pojan kanssa:"They said, slow down!" Juoksemista on ollut sen verran, ettei vammoilta ole vältytty. Polvi oli viime viikolla niin kipeänä, että kisat jäivät väliin ja se harmitti kyyneliin saakka. Onneksi ei mitään peruuttamatonta vammaa ole ilmaantunut; entiseen tyyliin matami jälleen ympäriinsä hypähtelee.

E on nostettu edustusjoukkueeseen, johon mahtuu 10 parasta. E on siinä kirinyt 5. parhaimmaksi, mikä on mielestäni tosi hienoa. Hänen ensimmäinen kilpailunsa oli Waylandissa, ja hän tuli siellä viidenneksi, sillä osa edustusjoukkueen parhaimmista ei kilpaillut. Rhode Islandin kutsukilpailussa, johon piti lähteä puoli seitsemältä eräänä lauantaiaamuna, hän tuli 300 freshman juoksijan lähdössä viidenneksi. Aikamoinen juoksijahirmu. Juoksijoita oli useista osavaltioista aina Coloradoa ja Idahota myöten. Kolmas kisa oli kotikisa Cold Spring Parkissa, jossa E tuli noin kymmenenneksi. Kuuma keli (kostea yli 30*C) otti veronsa. Vain viikkoa myöhemmin samassa paikassa hän juoksi puoli minuuttia nopeammin. Aika vain parani seuraavissa kisoissa Actonin Naraparkissa. Ilman vammoja ei ole hänkään pärjännyt, mikä ei ole ihme, sillä he treeneissään juoksevat 5-9 mailia joka ikinen päivä. Hänen viimeisin vammansa on hiertymät nivusissa. Määräsin hänelle rasvauksen lisäksi lepopäivän - joita muutenkin pitäisi joskus pitää.

Vapaa-aikaa tai sen puutetta
Vapaata aikaa ei meillä arkisin ole lainkaan. Kotiin tulemme kaikki samalla kyydillä aikaisintaan 17.30, usein reippaasti klo 18 jälkeen. Iso-O tosin tiistaisin jo kolmen kieppeillä ja on ylimääräisen ajan osannut käyttää kavereidensa tapaamiseen. Mutta siis pääosin olemme kaikki vasta kuuden jälkeen kotiutumassa, joten vapaalle oleilulle ei ole aikaa. Ihan hirmuisen tärkeää ja ihanaa on kuitenkin se, että 20-30 minuutin ajan istumme kaikki ruokapöydässä, jossa tärkeimmät asiat tulee jaetuksi kaikkien kesken. 

Viikonloppuisin on aikaa. Paitsi että niihinkin on mahtunut jokalauantaiset juoksutreenit E:lla, muutamia kilpailuja ja joskus läksyjäkin, vaikka tätä yritämme välttää. Hauskoja juttuja ovat olleet Iso-O:n yökyläily kaverinsa luona eri kaupungissa, Abbyn synttärit ja hengailua kavereiden kanssa milloin missäkin. Paljon hänellä on mennyt aikaa omassa huoneessaan kirjan - ja kännykän - parissa.

Roshashanah-päivänä Pikku-O pääsi kaverinsa kanssa keilaamaan ja iltapäiväksi heille. Hain hikimärän pojan töistä tullessani. E laittoi hampurilaiset meille kaikille valmiiksi ja Iso-O vietti päivän kirjojensa kanssa.  Seuraavana viikonloppuna Pikku-O sai viimein kutsuttua kaverinsa Averyn ja Charleyn meille käymään. Vauhdikasta oli.

E:lla on ollut jo viidet high school bileet  nimikkeellä "Team Dinner". Toisiin naapuri oli kutsunut poliisit, kun oli niin paljon metelia. Poliisit olivat vain todenneet:"Well, guys, you know what to do!" ja poistuneet paikalta. E:n mielesta poliisien saapuminen oli ollut vain cool. Kolmannet olivat olleet "more chill". Neljännistä hänet piti hakea aikaisemmin pois, kun ei ollut ihan niin kivaa lähimpien kavereiden lähdettyä. Viidensistä hän sen sijaan lähetti viestin aiemmin sovittuun hakuaikaan, että haluaisikin jaädä, kun on niin "lit". No, ensi kerralla kannattaa varmaan laittaa se viesti hieman aiemmin, eikä silloin, kun joku jo istuu autossa talon ulkopuolella.

Edellisen hammasvakuutuksemme katkeamisen ja uudelleen aloittamisen pitkän välin vuoksi E kävi ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen rautojen säädössä. Kiristivät niitä aika paljon ja jälleen on suu kipeänä. Reikiäkin löytyi neljä! Tosin tämä viimeksi mainittu on aina hieman epäilyttävää, sillä käymme hammastarkastuksessa puolen vuoden välein, ja klinikka saa paremman korvauksen toimenpiteistä kuin itse tarkastuksista. Just saying.

Me keräsimme monta pahvilaatikollista ja pussillista vaatteita, kenkiä, leluja, peleja ym. ja lähdimme Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa Newton Swap Day-tapahtumaan, johon kaikki tällainen kelpaa. Hyttysen takaboksi ja puolet takapenkista oli täynnä tavaraa. Tavoite oli päästä tavarasta eroon. No, tulimme takaisin Hyttynen vielä enemmän täynnä kirjoja, pelejä, pulkkia, rullaluistimet, lenkkarit, tauluja, keittiötuotteita (kuten uusi kahvinkeitin, fondue-setti <3 seka höyrytyskattila) ja pöytävalaisin. Huoh! No, onneksi täällä edelleen voi jatkaa tavaroiden kierrätystä laittamalla ne tienvarteen muiden otettavaksi, ja uusi Swap Day on tiedossa jo puolen vuoden päästä.

Olen suunnitellut autonostoa melkein kuukauden, sillä autonosto on selvästi mukavuusalueeni ulkopuolella. Aika paljon harmittaa, ettei Hyttyseen voi luottaa. Vaihdossa siitä ei saa juuri mitään, mutta käyttöarvo sillä olisi ollut. Vaan tämä on nyt tilanne. Kaikenlaisia menopeleja on käynyt mielessä. Kerron, kun on kerrottavaa.

Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa, Anna's Taqueria:ssa - lasten valinta - uuden perinteemme kunniaksi. Perinteeseen kuuluu päivystysviikkoni jälkeinen syöminen joka kerta eri ravintolassa. Sellaista ruokamatkailua, josta itse tykkään. Söimme Super-Burritot ja joimme meksikolaislimsaa (Jarritos) joko Limen tai mansikanmakuisena.


Kevennykseksi kännykkämääräykset täkäläisestä yläkoulusta. Poikkeaa aika paljon Suomesta vai mitä?

School Rule: Students will put their cell phones away from 8:30am-3:00pm. They should be off and out of sight--either locked in a locker or in a pocket and not in use.

If a student is using his or her cell phone without permission, the phone will be taken away and brought to the main office. It will remain in the main office until the end of the day when the student can pick it up. The student’s name will be recorded. 

We would appreciate your support in this matter.  If you need to convey an important message to your student please feel free to contact the main office.

Please contact the main office with any questions you might have. 

Thank you,

The Brown Staff