Ennen talvilomaa ja sen aikana

Juuri ennen talvilomaa
Viikko ennen lomaa oli kiireinen. Legally Blonde-musikaalin Pikku-O esitti maanantaina kouluaikaan ensin alakoulun viidesluokkalaisille, niinkuin tapana on. Ensi-illassa tiistai-iltana olimme kaikki. Jopa E, joka kritisoi esityksen huonoa ajankohtaa juuri ennen isoa kilpailua, tuli mukaan. Erityisesti siksi, etten antanut muuta vaihtoehtoa. Viimeiseen esitykseen keskiviikkoiltana menin yksinäni. Esitys oli tulloin ensi-iltaa parempi ja Pikku-O:kin vapautui selvästi ollen oikein hyvä Frat Boy sekä Inmate. Esityksen jälkeen hänen piti päästä muiden kanssa J.P.Licks-jäätelöbaariin. Hän antoi 20 dollarin setelin ja sai takaisin 3 dollaria, eikä huomannut sitä ennenkuin autossa. Kuitin mukaan hän oli antanut 10 dollaria, joten nielin tappion, enkä lähtenyt valittamaan (E:n sanoin en löytänyt sisäistä Karen:iäni). Ihana nuori mies tarjosi minulle 10 dollaria omista rahoistaan virheensä johdosta. En tietysti ottanut vastaan. Ilahduin silti.

Iso-O:n piti mennä muiden 9.-luokkalaisten kanssa kouluun kaksi tuntia ennen 10.-12.-luokkalaisia testatakseen tietokoneohjelmia lähestyviä MCAS-testejä varten. Kukaan ei pystynyt loggaamaan sisään. Menivät siis aivan turhaan. 

Iso-O oli kannustamassa E:a D1-State Meetissä, jossa E oli sijoitettu 1000 m juoksussa 6. nopeimmaksi, mutta hän jäi täysin pussiin, ja tuli lopulta 9. sijalle. Iso-O soitti minulle:"E on käymässä läpi "five stages of grief". Oli kuulemma denial menossa. Hän halusi varoittaa, että E saattaa olla vaiheessa "anger" kun tapaamme. Ei ollut, mutta oli tosi pettynyt:"I need to pray now" tarkoittaen tällä sitä, että D2-, D3- selä Länsi-Massachusettsin D1- ja D2-kilpailujen tuloksien perusteella hänellä joko oli tai ei ollut mahdollisuutta päästä koko Massachusettsin tason kisoihin. Jännitys säilyi aina sunnuntaihin saakka - ja hän pääsi jatkoon. Jee! Muut jatkoon pääsijät olivat heidän 4x400m joukkueensa (siinä juoksivat E:n lisäksi freshman Will, seniori Ben, sekä Iso-O:n ja minun suosikki sophomore Justin), seniori ja kapteeni Ethan, joka juoksi mailin sekä Justin, joka sivumenen sanoen juoksi Southin kouluennätyksen 600 m:lla 1 min 21 s.

Olimme kaikki katsomassa ko. kisaa lauantaina. E oli sijoitettu oman lähtönsä 5. ja tuli 3. sijalle omalla, jo tutuksi tulleella ajallaan 2 min 36 s. Kokonaisuudessaan hän tuli 13. sijalle ollen siis osavaltion 13. nopein 1000 metrin juoksija. Hänet oli sijoitettu sijalle 20, joten melkoinen parannus. Ylpeys! Ethan juoksi myös hyvin, oman parhaansa. Justin tuli toiseksi omalla parhaallaan ja Southin uudella ennätyksellä 600 m 1 min 20 s. 4 x 400 metrin joukkue tuli 9. sijalle 24 joukkueesta, oman lähtönsä voittajina Justinin ihan käsittämättömän loppukirin johdosta. E:n aika oli 52 s, mikä on oikein hyvä sekin. Lisäinnostusta loi Iso-O:n joukkueen seuraaminen poikien lisäksi. Joukkueessa on juoksemassa koko Yhdysvaltain tämän hetken nopein mailin juoksija Lucy Jenks. Melkoista on seurata hänen juoksuaan. Tuntuu hienolta, että Iso-O saa juosta tuollaisen legendan kanssa. Lucy lähtee Stanfordin juoksujoukkueeseen ensi vuonna.

Pikku-O jatkaa erilaisia ekperimenttejä. Hän lukitsi hupparinsa etutaskun munalukolla. Lukko meni rikki ja jäi roikkumaan hupparin etumukseen. Sen sijaan, että hän olisi pyytänyt apua, hän vasaroi lukon muodottomaksi sillä seurauksella, ettei sitä sitten saanut sitten millään irti. Omatoimisena nuorena miehenä hän otti terassahan ja alkoi lukkoa sahata auki. No, siinä vaiheessa isoveli tuli avuksi ja huppari on nyt vapautettu. Hän ei jäänyt inaktiiviseksi. Seuraavana päivänä hän työsti puusta, ruuveista ja metallisista ympyröistä pienen puisen auton. Jos isoveli ei näekään itseään insinöörialoilla, pikkuveli saattaa hyvinkin löytää. Hauskasti hän totesi, että voisi hyvin mennä(!) MIT:in opiskelemaan.

Minä pääsin illalliselle työporukalla Seasons 52-ravintolaan työkaverin läksiäisten merkeissä. Alkupalaksi oli erilaisia leipäsiä, sen jälkeen tuli salaatti, pääruoaksi valitsin kanaa ja jälkkäriksi tuli erilaisia toinen toistaan näyttävämpiä taideannoksia. Istuin kolmen intialaislähtöisen tyokaverini kanssa samassa pöydässä (pomo-Jayashri, stroke-Sid ja MS-Pooja). Juttelimme erityisesti intialaisista häistä ja kuinka ekstensiivisiä, pitkäkestoisia ja erityisesti kalliita ne ovat. En saanut hyvää vastausta siihen, mitä tapahtuu, jos ei ole rahaa. Kukaan heistä ei selvästikään kuulu sukuineen niihin kasteihin.

Lapset lomailivat
Hiihtoloma kului lapsilla kotona ja kotiympäristössä, sillä olin itse töissä torstai-iltaan saakka. Sekä Iso-O että Pikku-O yökyläilivät ystäviensä luona. Iso-O Marthalla, jossa hän muutenkin oli säännöllinen illallisvieras sekä Soleilla. Pikku-O Codyn ja Cooperin kotona. Muutenkin Iso-O on ollut jatkuvasti menossa. Jokapäivälle on ollut aktiviteetteja. Hän kävi kolmesti Bostonissa ja tunsi olonsa uudelleensyntyneeksi:"Voisin hyvin ajatella asuvani Bostonissa, ja se on paljon sanottu", hän totesi ensimmäisen päivän jälkeen. Olivat tuolloin Soleilin kanssa kahdestaan, keli oli aurinkoinen ja lämmin, ja tiedän, miltä hänestä tuntui. Boston osaa kyllä olla upea juuri tuollaisina hetkinä. Hän meni Tierneyn kanssa uudelleen pari päivää myöhemmin ja oli aivan yhtä hyvällä tuulellä. Viimeinen retki oli jälleen Soleilin ja muutaman muun kaverin kanssa loman viimeisenä päivänä sunnuntaina. Marthan kanssa hän kävi luistelemassa ja elokuvissa Addyn kanssa katsomassa "Little Women". Hän kertoi itkeneensä 90 minuuttia putkeen. Ihana tunteikas matami! Hermot hänen kanssaan tosin meinaavat mennä. Hän tieten tahtoen jäi perjantaiksi kotiin, jotta hän saisi huoneensa siistiksi. Hän sai tyhjennettyä kaapin. Sen jälkeen hänelle tuli inspiraatio tehdä paperilintusia, jotka hän sittemmin kiinnitti toisiinsa langoilla, jotka teippasi huoneen kattoon. Näyttää hienolta. Varsikin jos jättää huomiotta, millainen kaaos huoneessa muuten on. Samaan "hermot menee"-kategoriaan kuuluu käyntini pitkästä aikaa autotallissamme. Aivan kuin pommi olisi räjähtänyt. Kaikki kamat olivat aivan levällään. Sinne ei käytännössä mahdu nyt sisään. Pikku-O on varmasti osin syyllinen, mutta kyllä pääosaa esittää tässäkin Iso-O. Huoh!

E mietti lähtöä New Hampshireen Saylorin perheen kanssa. He olisivat käyneet tutustumaan yhteen Collegeen, mutta kun vaihtoehdot olisivat olleet joko ajaminen Saylorin äidin kanssa takaisin tai jääminen Saylorin, joka on huipputason laskettelija, kanssa laskemaan, hän päätyi sanomaan ei. Hänellä päivät ovat täyttyneet laiskasta ajasta, johon kannustan, sekä SAT-testiin valmistautumisessa. Torstaina hän laahusti minua vastaan töistä saapuessani ja totesi, että hän on "depressed". Syöminen ja suihkussa käyminen onneksi auttoivat tähän tunteeseen. Ongelma hänellä on ollut se, että kaikki kaverit ovat olleet jossain muualla juoksukavereita lukuunottamatta, sillä heitä hän on hyvin nähnyt päivittäisissä treeneissä. Mutta se ei ole lomaa.

Pikku-O on yökylää lukuunottamatta ollut kotona, mutta on palannut Buddyn ulkoilutusrutiiniin. Joka päivä klo 13 hän lähti koirakaverinsa kanssa ulos. "Kävelin Buddyn" hän sanoo, vaikka olen monta kertaa korjannut, että se on joko kävelytin tai vein tai ulkoilutin. Perjantaina lähdin hänen mukaansa ja tapasin Buddyn itsekin. Ihana nallekoira! Ihan tosi hienoa, että Pikku-O on saanut tämän mahdollisuuden.

Lasten lomasta huolimatta olen tehnyt illallisen joka päivä. Yhtenä päivänä tilanne oli toisin, kun erikseen pyysin. Iso-O teki Marthan kanssa Falafelit, E valmisti 16 pitaleipää ja yhdessä viimeistelimme jogurttikastikkeen ja tomaatti-kurkku-persiljahakkeen. Ihan todella hyviä. Pikku-O jopa mainitsi niiden olevan hänen lempiruokaansa. Tortillat ovat siis jääneet kakkoseksi. Ehkä siksi, että tortilloja syömme niin usein ja falafeleja niin harvoin. En tiedä. Mutta ainakin falafeleja täytyy tehdä useammin. Lapsilla on nyt hetkellisesti enemmäin motivaatiota kasvisperäisen ruokavalion lisäämiseen ajatuksella lihasta kokonaan luopuminen. Katsoimme nimittäin The Game Changer-dokumenttielokuvan urheilijoista, jotka olivat siirtyneet kasvisperäiseen ruokavalioon ja tahkosivat toinen toistaan parempia suorituksia. Suosittelen katsomaan. Upposi meidän urheilijoihimme.

Lasten loma on ohi ja arki palaa. Urheilussa on pieni tauko ennenkuin Outdoor-kausi alkaa maaliskuun puolivälissä. Se kuluu punttisalilla painoja nostellen, minulle kerrottiin. Keskustelimme liian painavien painojen nostamisen haitoista. Sain silmien pyöräytyksen.