Thursday, September 24, 2020

Covid 19 - Kouluun valmistautumista ja siihen tottumista aika negatiivisten uutisten siivittämänä

Koulu ja uudenlainen arki alkoivat keskiviikkona 16. syyskuuta. Kelit ovat viileneet ja pieni osa puista on alkanut vaihtaa väriään. Ensin palaan koulua edeltäneeseen aikaan, sitten uuden arjen ensihetkiin.

Ennen koulunalkua
Pihafirma aloitti ihan järkyttävän melun suunnilleen joka ikkunan alla eräänä lauantaiaamuna klo 9 ja jatkoi yli tunnin. E oli hauska. Hän oli vain muutama minuutti aiemmin herännyt Iso-O:n ei-niin-hiljaiseen kävelyyn huoneestaan vessaan sekä alakerrasta kuuluneeseen kahvipannun porinaan, ja valitellut niitä isoon ääneen, kun ulkoa alkoi moninkertaisesti pahempi meteli. Se siitä pitkään nukkumisesta. Hän oli alkuun aika harmistunut, mutta sitten nauroimme tilanteen tragikoomisuudelle yhdessä.
 
Teinit ottivat E:n johdolla ilmastointilaitteen pois ikkunasta 12. syyskuuta, sillä kuumia keleja ei ole enää odotettavissa. Sanoivat pärjäävänsa ilman minua, kun olin samanaikaisesti paistamassa ranskanperunoita öljyssä raakaperunoista (tuli hyviä, kahdesti uppopaistettuina). Sellaisia reippaita ovat! Kelit ovat viilenemässä. Yhyy! Annoin periksi ja laitoin jopa lämmityksen päälle vain muutama päivä myöhemmin, 16. syyskuuta, koulunalun kunniaksi, tai ehkä kuitenkin siitä syystä, että olin itse luihin ja ytimiin saakka jäässä sekä päivää ennen että aamulla koulun alkaessa. Kohti isoja kaasulaskuja.
 
Iso-O on jonkin aikaa harmitellut omien hiustensa väriä, koska hän näyttää niissä "republikaanilta". Yritin näyttää hänelle useita kuvia vaaleahiuksista demokraateista, muttei hän ollenkaan vakuuttunut. Hän ryhtyi tuumasta toimeen ja värjäsi hiuksensa tummemmaksi. Poikien mielestä hän näyttää ihan oudolta. Minun mielestäni nätiltä, vaikka nätiltähän hän näytti blondinakin. Itse en ehkä olisi värjännyt. Hassua kyllä hän virkkasi itselleen vaaleanpunaisen cowboy-hatun, joka on täysin yksi-yhteen joidenkin fanaattisten Trumpin kannattajien kanssa, mutta tämä ei aiheuttanut hänelle hankaluutta, hiusten väri vain. Hän haluaisi lisäksi ottaa itselleen nenärenkaan, mutta tässä minä laitoin hänelle rajan, ja kiva kyllä siitä ei tarvinnut vääntää. Martha tosin kuuli hänen toiveensa ja hommasi hänelle feikkiversion. Sen kanssa minulla ei ole ongelmaa.
 
Minä pääsin viettämään sosiaalista aikaa työkaverini Barbaran luokse Lynnfieldiin, jossa hän järjesti grillibileet 13. syyskuuta sunnuntai-iltapäivästä heidän isolla takapihallaan. Keli oli oikein hyvä ja pystyimme viettämään usean tunnin ulkona. Mukana olivat kaikki 5 strokeneurologia (minä, Barbara, Matt, Sid ja uusi Stanfordista juuri valmistunut vahvistuksemme Collin), kaksi strokehoitajaa Elsie ja Maureen sekä Barbaran ja Collinin puolisot. Toivottavasti emme altistuneet koronalle - voisi tulla Laheyssa vähän tiukat paikat.

Katsoimme kaksi mustavalkoelokuvaa. Arsenic and Old Lace vuodelta 1944 sekä Some Like It Hot vuodelta 1959. E ei meinannut jaksaa katsoa ensimmäistä, mutta kehui sitä kuitenkin jälkikäteen. Pikku-O:lla oli hankaluuksia kiinnostua toisesta ennen loppukohtauksia, minkä jälkeen hänkin oli myyty. Iso-O tykkäsi molemmista alusta loppuun. Hauskaa. Elokuvat olivat minulle nostalgisia, mutta lisäksi osa elokuvahistoriaa. Kiva oli katsoa ne yhdessä.
 
Yritin motivoida kolmikkoa huomioimaan sukulaisensa lähestyvän syntymäpäivän. E lähestyi asiaa hassusti:"Kuinka usein me olemme huomioineet sinun syntymäpäiväsi?!" Hän sai suoran, paheksuvan palautteen Iso-O:lta. Pikku-O sen sijaan alkoi mietiskellä, että milloin ne äidin syntymäpäivät oikein ovatkaan. Nauratti. 

Koulunalun jälkeen
Newton Public Schools vaihtoi rysäyksellä pitkään toivottuun ja antaumuksella vuosikausien ajan valmisteltuun High Schoolin myöhempään aloittamisajankohtaan (aikaisempi oli klo 7.40). Tai me emme kyllä ole toivoneet, sillä koulu jatkuu nyt tunnin pidempään, mikä taas pidentää koulunjälkeisiä urheiluharjoituksia. Etäkoulun aikaan tällä ei ole niin suurta merkitystä, mutta pitkiä iltoja odotellessa, kun etäkoulu joskus loppuu. Middle School eli yläkoulu eli Pikku-O:n koulu on suunnilleen entisessä aikataulussaan klo 8:30 alkaen ja 15.05 loppuen. High School nyt sitten 9:15 alkaen ja 15.55 loppuen. High Schoolin oppitunnit lisäksi muutettiin oppilaiden vastustuksesta huolimatta 90 minuutin mittaisiksi. E:lla on ollut isoja tunteita ja suuri ääni tähän liittyen, vaikka hän on kaikkein lähimpänä yliopisto-opintoja, jolloin ko. mittaisiin luentoihin olisi ihan hyvä tottua. Yleisenä kouluihin liittyvänä kommenttina totean, että viikon seurattuani kouluilla vaikuttaa nyt olevan homma huomattavasti paremmin hanskassa kuin keällä. Hyvä niin.

Pikku-O:n kanssa teemme nyt enemmän äiti-poika-yhteistyötä aina siihen saakka, kunnes alan tuntea oloni luottavaisemmaksi (=oppi kevään virheistäni). Ensimmäinen sessiomme oli 50 sähköpostin ja zoom meeting-linkin läpikäyminen. Suurin osa opettajista - mutta eivät kaikki - olivat osanneet laittaa tuntinsa Google-kalenteriin. Se tekee tilanteen hieman helpommin sekä Pikku-O:n että varsinkin minun seurattavakseni. Kun ne muutamat kuitenkin puuttuvat, koordinointi on tärkeää. Sovimme samalla myös selkeät säännöt kännykänkäytölle ja koulunkäynnin strukturoinnille siten, että vaikka oppitunnit tapahtuvatkin omassa huoneessa, erotetaan kouluaika selkeästi kotiajasta. Pikku-O on onneksi aika joustava ja ohjeitaseuraava, kunhan ohjeet ovat selkeät ja eivät liian tiukat. Optimistinen olen ensimmäisen viikon jälkeen. On ollut hienoa, että olen pystynyt olemaan kotona. Hän totesi, että on kiva, kun voi oppituntien välissä tulla alakertaan halaamaan äitiä. <3

Pikku-O on samassa A-hybridissä (kouluaamut ma ja ti, sitten kun ne alkavat) mutta eri tiimissä lähimpien kavereidensa kanssa. Päivä ennen koulunalkua tiimeillä oli tapaamiset koulun pihamaalla, ja hän meni sinne pyörällä. Kesken etävastaanottoni ovikello soi jatkuvalla syötöllä ja ovea hakattiin isolla nyrkillä, kun hän tuli hiki hatussa puolesta välistä matkaa takaisin maskin jäätyä vahingossa kotiin. Hän ehti koululle ihan hyvin. Tapaaminen oli ollut mukava, kun pitkästä aikaa oli mahdollisuus nähdä koulukavereita sekä kaikki uudet seitsemännen luokan opettajat. Hyvä idea, sillä nyt heitä sitten näkee vain zoomilla marraskuun puoliväliin saakka. Tiimit ja ryhmät on jaettu siten, että sama noin 20 oppilaan porukka tekee kaikki aineet yhdessä, jotta he ovat sitten hybridin alettuakin omana porukkanaan koronan leviämisen hillitsemiseksi. Olettaen siis, että koronatilanne tuolloin sallii hybridin alkamisen.

Pikku-O:lla oli herätys päällä ensimmäisenä kouluaamuna klo 7.30. Olin alakerrassa jo työhommissa, kun kuulin jatkuvan, aika häiritsevän herätysäänen ilman, että mitään muuta tapahtui. Menin yläkertaan. E oli herännyt ja alkoi olla harmissaan. Myös Iso-O toisessa huoneessa oli herännyt. Pikku-O sen sijaan istui sängyllään kädet tiukasti korvillaan, eikä osoittanut elettäkään äänen hiljentämiseksi. Ihana. Pikkuisen pitää tottua uuteen arkeen meidän kaikkien, huomaan.

Maastojuoksutreenit isommilla tapahtuvat päivittäin koulun jälkeen 4.30 alkaen. Tämä on nyt sitten meillekin Suomesta tuttu tapa - treeneihin pitää itse mennä, kun koulu itsessään tapahtuu kotona. Menee varmasti ihan hyvin hyvillä keleillä ja valoisalla, mutta molemmat nämä alkavat muuttua, joten saapi nähdä, millä mielellä pyörä kulkee myöhemmin syksyllä

E:n ACT-testi oli 19. syyskuuta Brookline Highschoolilla. Vein ja hain autolla. Kiva, että se onnistui. E:n mukaan se oli mennyt ihan hyvin. Testiaineita olivat englanti, matematiikka, science ja lisäksi aineenkirjoitus. Jälkikäteen hän valitteli kipeää niskaa lihaskramppeineen yläselässä. Nyt on sormet ja varpaat ristissä, että Newtonin koronatilanne sallii SAT-testin 3. lokakuuta Southilla. Henkeä joutuu pittämään, sillä Massachusettsin liikennevalomallin mukaan Newton siirtyi juuri vihreästä (tapauksia alle 4/100k) keltaiseen (4-8/100k). Jos siirtyy punaiseen (yli 8/100k), ei testiä voida järjestää, koska säännön mukaan kaiken toiminnan pitää tuolloin olla "remote".
 
E:n jatko-opintoasiat alkavat todenteolla olla ajankohtaisia.  Testien lisäksi piä täyttää kaikenlaisia kyselyjä, käydä 'koulukuraattorin' haastattelussa, valmistella College Letter osana englanninopintoja, ja lopulta laittaa hakemukset menemään. Sekä E:lle itselleen että vanhemmille on tarjolla jos minkälaisia meetingejä ja kokouksia. Yritän motivoida E:a ottamaan armeija-asiat sekä Euroopan opinnot myös työnalle, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Annan hänelle aikaa lokakuun alkuun, SAT:n jälkeiseen aikaan. Sitten pitää kyllä alkaa tapahtua näilläkin saroilla.  

Erilaiset koulunalkuun liittyvät maksut alkavat taas painaa päälle. Molempien koulujen vanhempainyhdistyksen 'vapaaehtoinen' jäsenmaksu piti maksaa, seuraavaksi tulevat urheilumaksut, bussimaksu(t?) ja kaikenlaiset materiaalimaksut. Sellaista 'ilmaista' koulua täällä. Field Trip-maksut tosin taitavat jäädä enemmän minimiin koronasta johtuen.

Uutisissa
Ilmastonmuutos on suoraan silmiemme edessä länsirannikon palamisen ja eteläisen osan isojen hurrrikaanien johdosta. Trump jatkaa omaa narratiiviaan, joista Suomikin taas pääsi osalliseksi. Hän nimittain totesi, että eräässä' 'merkittävässä' (=hän ei muistanut missä) eurooppalaisessa maassa tehdään hyvää työtä metsien haravoinnin kanssa, sillä siellä on Kaliforniaa enemmän 'räjähtäviä' ("explosive") puita. Ilmastonmuutos ei ole Trumpille todellinen:"It'll start getting cooler. You just watch".

Vaalit lähestyvät ja yhä useampi republikaani, Trumpin hallinnossakin työskennellyt tulee julkisuuteen erilaisten paljastusten kanssa. Mitään oikeasti uutta ei ole tullut tietoomme, mutta kyllähän hänen hallitsemistapansa aika ainutlaatuinen (ei suinkaan hyvällä tavalla) on. Trump on nimittäin lisääntyvästi pelottava. Hän aivan avoimesti toteaa, että vallanvaihdon rauhanomaisuus ei tule hänen puoleltaan taatuksi. Vallanvaihtoa ei hänen mukaansa myöskään tule, sillä äänestyslipukkeet voi jättää huomiotta. Tätä toteamista hänen hallintonsa vahvistaa kulissien takana mm. postin heikentämisellä, joidenkin vaa'ankieliosavaltioiden äänestyslipukkeiden hylkäämiseen johtavina 'laillisina' muutoksina, suoraan valitsijamiehiin tukeutuvana ääntenlaskuna (ei siis äänestäjien tahdon mukaisesti vaan suoraan tietyt valitsijamiehet valiten - Pennsylvaniassa mm. tälläisestäkin on keskusteltu). Esimerkkejä on ihan hirveästi ja niitä tulee joka päivä lisää. Tosi kamalaa.   
 
Yhdysvallat on virallisesti syyskuun puolivälin jälkeen ylittänyt 200.000 koronavirukseen kuolleen rajan Samat riidanaiheet jatkuvat, mikään ei ole puolessa vuodessa muuttunut. Maski vai ei maskia. Todellinen pandemia vai hoax. Pandemia on ohi vai eipäs ole. Epäselvyyttä ei oikeasti pitäisi olla, mutta Trumpin hallinnon johdosta tähän on ajauduttu. Onnea vaan pandemiasta selviämiseen, kun mennään kohti talvikautta ja oletettavasti jo pelkästään siitä syystä lisääntyviä tartuntoja!

RIP RBG.  Surullista. Monella tasolla. Pahuutta ja vallanhimoa on ihmisten mielissä ihan liikaa. Ei mene tällä maalla hyvin.

No comments:

Post a Comment