Covid 19 - Vaalit viimein ohi

Vaalit viimein olivat tiistaina marraskuun 3. päivä. Tiistai-iltana oli aivan liian jännittävää! Istuimme poikien kanssa television äärellä. Pikku-O huokaili:"Not looking good" toistuvasti. E näytti rauhalliselta, mutta räpläsi kännykkäänsä melkoisella intensiteetillä todeten aina välillä jonkin vaaleihin liittyvän yksityiskohdan. Iso-O oli omassa huoneessaan pitkässä puhelussa Marthan kanssa ja oli aivan viimeisen päälle tietoinen laskentatilanteesta. Tilanne meni niin jännittäväksi, että ilmoitin Pikku-O:lle, että nyt on meidän kahden nukkumaanmenoaikamme. Seuraavat päivät jatkuivat ihan samanlaisina. Numerot liikkuivat, mutta tuskaisen hitaasti. Viimein, monen pitkän päivän ja illan jälkeen Bidenin voitto vahvistettiin lauantaina 7. marraskuuta aamupäivästä ja voi sita riemua, minkä se aiheutti isojen kaupunkien kaduille. Se aiheutti myös Trumpin kannattajien mielenosoituksia ja väitteitä vaalihuijauksista, mikä ei ole erikoista, sillä niinhän Trump oli kuukausien ajan kannattajilleen syöttänyt. Trump on yrittänyt jos minkälaista harhautusta ja lakihaastetta, eikä tule missään vaiheessa oikeasti tulosta hyväksymään. Normaalisti hävinnyt soittaa voittajalle mahdollisimman pian. Hillarylla kesti 24 tuntia, mitä pidettiin pitkänä. Trumpin kyvyttömyydestä hävitä johtuen Bidenin normaali vallanvaihtokausi ei ole päässyt käyntiin oikealla tavalla, mikä on vaarallistakin. William Barr osoittautui jälleen kammottavaksi hahmoksi, ja antoi osavaltioille mahdollisuuden kyseenalaistaa vaalituloksen jo ennen niiden vahvistamista (historiallisesti tämä ei ole ollut mahdollista), ja niljake Mitch Mcconnell, joka sai kuin saikin jatkon senaattiuralleen, on viivyttänyt omaa Bidenin tunnustamistaan, erityisesti siksi, että Georgiassa on kaksi senaattorivaalia siirtynyt tammikuulle, ja mikäli demokraatit voittavat ne molemmat, hän menettää senaatin kontrollin. Mike Pompeon kommentti toisesta Trumpin nelivuotiskaudesta kuitenkin oli ehkä kaikkein säälittävin. Sellaisia pieniä ihmisiä!

Erilaisia meihin kaikkiin liittyviä asiota ja niiden hoitamisia

Vein pitkään suunniteltuani teinien polkupyörät huoltoon vain kuullakseni, ettei niitä kannata korjata. Höh. E sitten reippaana fiksasi omansa jos nyt ei ihan uudenveroiseksi, ainakin sellaiseksi, että sillä pärjää ensi kesään. Kävin pankissa keskustelemassa lasten luottohistorian kerryttämisestä, kun E oli kuullut kavereidensa kerryttävän luottohistoriaa käyttämällä vanhempiensa kortteja, ja opin taas uutta amerikkalaisesta 'eletään velaksi' mentaliteetista. Viimeistelin ensi vuoden "Benefits" (eli terveydenhuolto, hammashoito, silmälääkäri, kuolemanvakuutukset ym)-valinnat ja huomasin, että koronan johdosta monia huononnuksia vakuutuksiin sekä ihan suoraan pelolla huijaamista oli tullut tarjolle. Tästä viimeisimmästä esimerkkinä seuraava: valittavana oli "Intensive Care"-vakuutus. Tästä sai sen vaikutelman, että tehohoito oli poistunut normaaliterveydenhoitovakuutuksesta, vaan kun luki vähän tarkemmin, vakuutus olikin könttäsumma kattamaan muita kuin tehohoitoon liittyviä epäsuoria kuluja silloin, kun itse on tehohoidettavana; tehohoito sinänsä kuuluu edelleen terveydenhuoltovakuutukseen. Sain varattua lisäksi talvirenkaidenvaihdon parin viikon päähän, jotta olen valmis, jos/kun jossain välissä tulee uudelleen lunta, ja kävin katsastuttamassa auton; 35 dollarin ärsyttävä, vuosittainen rahakulu. 

Ensimmäistä kertaa koko täälläolomme aikana valmistamme Kiitospäivän aterian keskenämme koronarajoituksista johtuen. Kaikki ottivat asian puolitosissaan ja luulen, että päivästä tulee aivan hyvä. Ehdotin, että jokainen vastaa vähintään kahden ruokalajin suunnittelusta ja valmistamisesta. Jälkiruokia on jo nyt sen verran hyvin valmiina, että taidan jättää tämän osaston valintojen ulkopuolelle. Meillä nimittäin on jo ateriaa varten kurpitsakakkua, suklaapalakekseja, Pikku-O:n tekemää suklaakakkua ja kahta erilaista omenapiirakkaa. Kalkkunaa ei varmaan tule ainakaan kokonaisena valmistettua, kun sitä ei söisi kuin E ja minä. Saa nähdä. Vielä on pari viikkoa aikaa suunnitella ja toteuttaa.

Koululaisten tapahtumia

E lähti eräänä kouluaamuna klo 6 Saylorin kyydillä kohti Blue Hills-puistoaluetta, jossa heillä oli opettajan organisoima, mutta E:n ja Saylorin johtama tunnin mittainen vaellus ennen koulunalkua. Heitä oli yhteensä vähän yli kymmenen ryhmässä, ja siitä oli jäänyt hyvä mieli. Uusi epävirallisempi reissu tapahtui tästä syystä kombinaatiolla E ja tytöt vain noin viikkoa myöhemmin Cutler Park:issa. Heitä oli yhteensä 6, kaikki valmiina heräämään aikaisin.  

Iso-O on alkanut juoda kahvia. Tämä on ehkä aika vahva toteamus, sillä laitan hänelle ison lasin pohjalle pari senttiä kahvia ja hän sitten täyttää koko lasin maidolla. 

Iso-O on saanut hienon työtarjouksen. Hän alkaa vetää urheilukerhoa neljäsluokkalaisille tytöille, joista yksi tulee olemaan naapurintyttömme eli hänen aikaisempi lastenhoidettavansa. Kerhossa tulee olemaan 1-3 muuta tyttöä kerran viikossa. Tämä ehdotus tuli naapuriltamme, sillä 5k, johon Iso-O on ollut naapurintyttöä treenaamassa, on viikonloppuna, ja jotain ulkoilua pitäisi hänelle sitten kuulemma järjestää. Iso-O on aika innoissaan.

Martha tuli meille kesken Iso-O:n koulupäivän hengailemaan, ja jatkoivat sitten illanviettoa yhdessä. Usein koulupäivän jälkeen jompikumpi menee toisen luo tekemään läksyjä yhdessä, varsinkin nyt, kun urheilusta on taukoa. Läksyjä tulee kyllä paljon tavanomaista vähemmän, sillä opettajien tarkoitus on käyttää 90 minuutin oppitunneista osa omatoimiseen työskentelyyn keskittymiskyvyn säilyttämiseksi, ja siten itsenäistä työtä jää illoille paljon vähemmän. Marthalle ja Iso-O:lle se tarkoittaa enemmän aikaa höpötykselle.

Pikku-O alkoi valmistella AMC8-matematiikkatestiin tekemällä harjoitustesteja, joita hänelle printtasin. Vaikeita! Jokaiseen tehtävään on noin 1.5 minuuttia aikaa. Yrittäkääpä itse! E häntä ensin hieman ohjasi ja melko motivoitunut hän tuntui olevan. Testi on tarkoitettu kahdeksasluokkalaisille, joten odotusarvon mukaisesti hän ei edes olisi voinut pärjätä hyvin. Tarkastin hänen tekemänsä harjoitustestin. Tulos oli 7/25. Mietin hetken ja päädyin sitten hänen ja varsinkin E:n kanssa juteltuani ("These are completely useless tests. Nobody does these. No colleges need these") pyytämään, että hänet otettaisiin pois testistä. Hän oli vähän pettynyt, mutta lupasin, että ensi vuonna voi yrittää uudelleen, jos haluaa. Printattuja testejä on nyt tarjolla, jos kiinnostusta riittää.

Pikku-O pitää minut virkeänä. Sääntöjen venyttäminen jatkuu erilaisin keinoin sekä kouluun että pieniin kotiin liittyviin hommiin liittyen. Hän on alkanut "unohtaa" mennä lenkille (tästä tosin minun on häntä tosi vaikea syyttää, kun olen erityisen huono motivoimaan itseni ulos pimeään ja kylmään), unohti mennä kirjastossa käymään, vaikka niin sovimme, ja oli aivan liian selvillä esimerkiksi vaalituloksista kesken koulupäivän, mikä kertoo minulle hänen edelleen surffailevan netissä koulupäivän aikaan. Fyysinen koulu on hänelle kyllä tosi hyvä juttu. Toivottavasti se onnistuu. Ainakin koulu siihen ihan tosissaan valmistautuu. Hänellä on torstai ja perjantai vapaata opettajien tähän tähtäävän koulutuksen johdosta. Maanantaina 16. on ensimmäinen fyysinen kouluaamupäivä. Näin unta, että sekä Pikku-O että minä saimme positiivisen koronatestituloksen. Selvästi työstän asiaa ainakin jollain tasolla, vaikken saa itseäni miettimään konkreettisesti, mitä tehdä, kun altistus tapahtuu.

Kaikesta keppostelusta huolimatta Pikku-O on oikeasti hyvä ihminen. Sen lisäksi, että hän todella ja emotionaalisesti huolehtii eläinten hyvinvoinnista eläimestä riippumatta (vertaa hiiriepisodi muutama viikko sitten), hän ilmoittautui Peer Body:ksi, mikä tarkoittaa säännöllistä seuranpitämistä erityisoppilaalle.  Ihana piirre. Ylpeä olen.

Viimeiset väännöt maastojuoksukauden lopussa

Siirretyt kisat Concord-Carlisle High Schoolia vastaan tapahtuivat arkiviikolla, joten en harmikseni päässyt niitä katsomaan. Lisäksi koska kuljetukset ovat koronan vuoksi käytännössä kilpailijoiden itsensä harteilla (bussin voi kyllä tilata vaikka vain itselleen, mutta se olisi ehkä vähän noloa), jouduin luottamaan, että nuoret pääsevat jonkun joukkuekaverinsa kyydissä, ja mikä aina hieman vanhemman puolelta huolettaa, tämä usein tarkoittaa päästämistä nuoren kuljettajan kyytiin. Iso-O meni Saylorin kyydillä, mutta pääsi takaisin Abbyn äidin kyydillä. E meni molempiin suuntiin joukkuekaveri Brettin kanssa. Iso-O:lla oli tosi hyvä kisa ja hän oikein loisti sen jälkeen, mikä on upeaa, sillä se jäi hänen viimeiseksi kisakseen tällä kaudella. E kavereineen päätti ottaa kisat vain treeninä saman viikon lauantaille osuneen DCL-kilpailun johdosta. Hänen aikansa oli silti tosi hyvä, 15 min 6 s matkalla 2.81 mailia.

E taas, neljättä kertaa, värjäsi tukkansa aivan vitivalkoiseksi 7 parhaan maastojuoksijan kanssa DCL-kilpailua varten, kuten on ollut historiallisesti tapana Southin Cross Country-joukkueen valmistautuessa tähän tärkeään kisaan. Se jäi tänä vuonna viimeiseksi kisaksi, sillä osavaltio- ja sitä korkeamman tason kisoja ei järjestetä lainkaan. Iso-O antoi E:lle vihaista palautetta siitä, että värjays oli toteutettu ilman maskeja. Olivat olleet ulkona ja ryhmä ei ollut iso, joten itse en ihan samanlaista pulttia asiasta ottanut. E näyttää taas ihan erilaiselta. Hän on tosi mielissään valkoisesta tukastaan. Omasta mielestäni hänen oma värinsä on paljon parempi.

Traditiosta huolehtien E kävi kaatosateessa Cold Spring Park:issa pimeällä kynttiläkokouksessa. Tämäkin on ollut joukkueen tapa vuosien ajan. Erikoista, etteivät voineet sitä siirtää sellaiseen iltaan, jolloin keli olisi ollut parempi.

Seniorit huomioitiin nuorempien puolelta hassuin lahjoin. E sai viikinkikypärän ja 3 nuolta (arrow, lausutaan vähän kuin Eero), kaurapuuroa, jogurttia sekä yhden dollarin lahjakortin Wegmansille. E:sta kirjoitettiin Atletics News-julkaisussa:"EH has been very consistent and reliable in his ability to hold off opponents and capitalize on securing solid points for the team". E myös palkittiin Sports Night-tapahtumassa 11. marraskuuta keskellä päivää (Veteran's Day - vapaa koulusta) hienolla pystillä, johon oli oikein hänen nimensäkin painettu. Menimme sinne kaikki. Hieno tilaisuus vain muutaman osaanottajan kesken ulkona Southin yleisurheilukentällä.

DCL-kilpailu eli se tämän kauden tärkein kisa oli Lincoln-Sudbury:n 5k radalla 7. marraskuuta aivan upeassa kelissä katsojan kannalta, mutta aivan liian kuumassa kelissä juoksijoille, erityisesti siksi, että kuvernoori Bakerin päivää ennen kiristynyt maskipakko velvoitti juoksijoita pitämään maskit päällä ihan koko juoksun ajan. Oli reippaasti yli 25 astetta. E laittoi kaiken peliin ja melkein pyörtyi ja oksensi lopussa, mutta tuli 35 juoksijan kilpailussa hienosti 7. sijalle ajalla 17 min 24 s. Southin joukkue palkittiin koko DCL (=5 koulua) voittajana, eikä suotta, sillä 8. palkitusta 5 oli Southilta. Juoksun jälkeen, kun hän oli vähän toipunut, hän hyppäsi äidin auton sijaan Brettin kyytiin, ja he menivät perinteisesti juhlimaan TangoMango-ravintolaan.

Maastojuoksukausi on nyt molemmilla ohi, eikä sisähallikaudesta ole tehty päätöstä. E viettää nyt kausien välistä aikaa siten, että ensimmäinen viikko on "Cooling Down", millä hän tarkoittaa juoksevansa 'vain' 25 mailia (40 km) normaalin 40 mailin (64 km) sijaan. Seuraava viikko on kuulemma kokonaan juoksusta vapaa, mutta sisältää ahkeraa lihasharjoittelua kellarissamme. "I became fat", sanoi E pilaillen näyttäen pyykkilautavatsaansa. 

Koronauutisia

Covid 19 tilanne Yhdysvalloissa on mennyt erittäin huonoon suuntaan. 10 miljoonan tapauksen raja meni rikki ja kuolleita on yli 240000, ja numerot nousevat kiihtyvästi. Tällä hetkella päivittäin löytyy 100000-120000 uutta tapausta ja joissain osavaltioissa tehdyistä testeistä 50% tulee takaisin positiivisena tarkoittaen sitä, että ihan hirveä määrä tapauksia jää toteamatta ja tauti leviää. Massachusettsissa mennään luokkaa 1000-2000 todettua tapausta päivässä, mutta onneksi osavaltiomme on ollut koko ajan enemmän kartalla siitä, mitä täytyy tehdä, jotta tilanne ei uudelleen räjähdä käsille. Kaikki kunnia Massachusettsin republikaanikuvernööri Bakerille, joka on laittanut politiikan sivuun ja johtanut faktojen pohjalta. 

 

Iso uutinen oli se, että Pfizerin rokotteen ensimmäiset tulokset olivat positiivisia, "90% tehokas", joskin tulokset ovat sinänsä niin alustavia, ettei niiden perusteella voi vielä todeta vaikeamman taudin estämisestä mitään. Mutta, seuraan kiinnostuksella sekä tätä että pian tulevia muita rokote-ehdokkaita. Tämän hetken tiedon mukaan 2020 loppuvuodesta riskiryhmiä aletaan rokottaa. En ole varma, luetaanko minut tähän ryhmään työni johdosta, mutta se on aivan selvää, että lapset jäävät jonon hännille odottamaan omiaan.

Vaalit ovat ohi, mutta politiikka jatkuu. En malta odottaa aikaa, jolloin Trumpia ei enää tarvitse ottaa huomioon. Nyt pitää vaan päästä läpi kriittisestä kahdesta kuukaudesta toivottavasti ilman suuria kriisejä (esim. sodan aloittamista - valitettavasti ei täysin mahdoton skenaario). Kiitollisella mielellä kohti tylsempiä aikoja.