Covid 19 - Hiihtoja, juoksuja ja kaikenlaista muutakin

Helmikuu on puolivälissä, Iso-O on valmistautunut Ystävänpäivään antaumuksella viimeistelemällä virkkaamansa sydänvillatakin sekä huomioimalla opettajansa ja ystävänsä erilaisin tavoin, Pikku-O:n on kanssa käyty Midterm-huomiot läpi, ja E:akin on nähty. Minä olen elänyt stressaavasta tilanteesta ja asiasta toiseen. Lauantaina oli ihana +18*C aurinkoinen kevätkeli, ja sunnuntain -3*C lumimyrsky. Näillä mennään kohti uusia haasteita. Vaihtelevuudesta ei ole puutetta.

 

E:n kisoja ja stressiä

E:n sisäkauden viimeisimmät kisat sujuivat seuraavasti. Ensin hän juoksi 800 m ajalla 1 min 56 s, mikä oli hänen oma parhaansa. Sitten viikko myöhemmin 1000 m ajalla 2 min 31 s, mikä oli sekin hänen oma parhaansa nyt 5 sekunnin parantamisella ja nosti hänen odotuksensa korkealle. Odotukset eivät täyttyneet. Viimeisimmän kisan 800 m ajalla 1 min 57 s ei riittänyt jatkoon, ja sisäkausi on nyt hänen osaltaan taputeltu. Hän oli pettynyt, eikä siihen oikein äidin "meni hienosti" kehut auttaneet.

Opintojenkin kanssa on ollut kiireistä. Kun siihen päälle on osunut satunnaisvalinnassa lyhyen tikun saaminen sekä lukuisien koronatestien että huumetestin osalta, ja tehtävää on ilmaantunut armeijaan, passin uusintaan, oman lääkäriajan varaamiseen, hammaslääkäriin sekä urheiluun liittyviä ylimääräisiä, on hän ollut aika tiukoilla. Se näkyi stressaantuneen nuoren miehen käyttäytymisenä, kun hain hänet meillä käymään (tarvitsi passin viralliseen illanviettoon) torstai-iltana. Jo heti sunnuntaina hänen piti tulla uudelleen, jotta saimme passikuvat otettua ja hän sai tänne taas saapuneen ranskankirjan haettua. Kiva kun kävi, tietysti.

Iso-O:n hiihtokisoja, sosiaalisuutta ja aktiivisuutta

Iso-On hiihtokisat Westonissa ovat jatkuneet viikottain erilaisin tunnelmin. Ensimmäiset sairaanaolemisen jälkeiset kisat menivät huonosti. Sukset eivät luistaneet, hengitys ei kulkenut ja lihaksista ei löytynyt voimaa. Kisan jälkeen hän ilmoitti kärsivänsä sydänkohtauksesta. Kohtaus meni ohi, kun ehdotin meidän lähtevän heti pois, sillä poikien kisan seuraaminen olisi sitten jäänyt kokematta. Vain viikko myöhemmin hänellä meni hyvin ja tunnelma oli hyvä. Viimeiset kisat ennen osavaltiokisoja olivat kaikkein parhaimmat, hän tuli Southin tytöistä kolmanneksi voittaen Emilyn ja Mayan, jotka aiempien kahden kisan aikaan olivat häntä aika selvästi parempia.  Ja sitten iso uutinen, Iso-O on menossa osavaltiotason kisoihin (vastaa Suomen nuorten SM-kisoja) ensi keskiviikkona. Hän pääsee sinne, koska heidän joukkueensa kokonaisuudessaan on ollut tänä vuonna niin hyvä, mutta hän on kyllä ihan iso osa sitä.

 

Mayan äidin avustuksella tytöt pääsivat Stowe-vuorelle hiihtämään viikonlopuksi. Mukana olivat Maya, Ali, Emily, Iso-O ja Mayan äiti. He olivat päässeet ihan oikeaan saunaankin. Iso-O oli saunasta hypännyt lumihankeen pyörimään ja oli saanut ulkopuolisiltakin kannustushuutoja. Täkäläiseen häveliääseen tyyliin sopien se toki tapahtui uimapuku päällä. 

Kollaasiprojekti on jatkunut siten, että ala-aulan läpi on ollut vaikea kulkea ja etuoven lasi on täytynyt peittää peitolla siten, ettei kauhea sotku näy liian pitkälle. Minulle luvattiin sen valmistuminen jo viime viikonloppuna, mutta niin ei käynyt. Ehdoton deadline oli tänään, sillä seuraavana viikonloppuna meillä on täällä koiravieras, nopealiikkeinen Mayan koira Cody, mistä Pikku-O sivumennen sanoen on aika innoissaan. No kollaasi ei tullut valmiiksi, joten kannoimme sen yhdessä tuumin aivan yläkertaan, josta olen suunnittelemassa hänelle ateljeeta.

Sain käytyä hänen kanssaan suunnitelman SAT/ACT-testejä ja niihin valmistautumista varten. Tunsin oloni oikein hyväksi 2 päivää. Sitten kävi ilmi, ettei hän ollutkaan alkanut niiden eteen tehdä yhtään mitään. Olin ehdottanut 15 minuuttia päivässä. Olin jopa printannut muutaman kokonaisen, 64 sivuisen testipaketin. Huoh! Melkein helpompaa olisi mennä itse ne tekemään. Ei sillä, että pääsisin läpi, mutta mielenrauhani olisi parempi.

Hän pääsi Marthan perheen kanssa Plymouthiin katsomassa pikkusisko-Sarahin laulukilpailua. 8-15 hengen a cappella yhtyeet kilpailivat keskenään. Sarah oli siellä Southin opiskelijajohtoisen Newtones-yhtyeen kanssa ja minäkin pääsin heitä kuuntelemään Youtuben välityksellä päivä myöhemmin. Olivat jääneet neljänneksi, mikä oli Iso-O:n mielestä epäreilua.

Pikku-O:n juttuja

Leivoimme yhdessä, kun vietimme Pikku-O:n kanssa äiti-poikaviikonloppua Iso-O:n poissaollessa. Syntyi tiramisu, patonki, marenkikakku, ja karjalanpiirakoita. Pikku-O oli vastuussa kahden ensimmäisen ja minä kahden viimeisen toteuttamisesta. Tiramisu erityisesti onnistui todella hyvin, ja hän on suunnittelemassa sen uudelleen tekemistä syntymäpäivieni kunniaksi ensi kuussa. En vastusta.

Winter Running ei ole mennyt joulutauon jälkeen liian hyvin. Ensin hän 'unohti' laittaa juoksuhousut päälle ja tuli suoraan kotiin. Sen jälkeen monta kertaa treenit peruttiin säähän liittyviin syihin vedoten. Tulee kyllä melkoinen shokki Pikku-O:lle, kun yleisurheilukausi alkaa. Sohvaperunasta on hankala lähteä kilpailemaan.

Lumitöissä hän oli Snowman-Bobilla lumituiskun aikaan lauantaina tammikuun lopulla ja uudelleen lumisateen jälkeen sunnuntaiaamuna saaden palkaksi $100. Omat lumityöt suunnittelin tekevämme sunnuntaina vasta lumisateen päätyttyä. Kävikin niin hassusti, että naapurinsetä ensin teki lumilingollaan spontaanisti meidän kadunpuolen kävelytiemme ja sitten kiitoksistani innostuneena vetäisi vielä pihatienkin. Pikku-O:n kanssa vain ihmettelimme vieressä.

Toinen säärintama meni yli heti helmikuun alussa perjantaina ja toi jäätävän sateen. Sen johdosta koulut menivät kiinni. Pikku-O nautti pidentyneestä viikonlopusta, Iso-O lähti lastenvahdiksi ja vietti muun ajan ystäviensä kanssa joko meillä (Martha) tai Mayalla, jossa hän oli orastavan parisuhteen (Maya ja Ben) kolmantena pyöränä iloisena jotenkin sitä ymmärtämättä. 

Minun kaikenlaista

Minulla oli kurja viikonloppu, kun aloitin Yhdysvaltain verotuksen ja huomasin, että en saa minkäänlaista hyvitystä hullunkalleista E:n yliopistomaksuista. Se harmitti aika paljon. Tuntuu, että putoan porsaanreikä toisensa jälkeen aina vaan huonompaan tilanteeseen. Muutenkaan monimutkaisen veroilmoituksen tekeminen ei ole hauskaa. Veroilmoitusärsytyksen lisäksi ihastuttava vuokraemäntäni lähestyi täysin tarpeettomilla pyynnöillä antaen rivien välistä minun huomata, kuinka moni asia olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Hän myös ilmoitti tulevansa vierailulle pääsiäisen jälkeen. Mikä ajoitus!! Samalla viikolla E on vapaalla, koululaiset lomalla ja minäkin ajattelin lekotella.

Kävin taas mammografiassa ja sain melko puhtaat paperit taas vuodeksi. Kolonoskopia saa vielä vähän odottaa. Ei kai Suomessa tämän ikäisenä vielä tarvitsisi vaivautua. Vai?

Pari positiivista asiaa. Olen jatkanut 10 mailia per viikko juoksemistani, vaikka koville on pimeän ja kylmän aikaan ottanut. Kesäkuun jälkeen on kertynyt yli 430 mailia, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni minun pitää hommata uudet lenkkarit liikakäytön eikä niiden iän johdosta. Aikamoista! Minuuttia per maili vauhtini on saman ajanjakson aikana parantunut 2 minuuttia, mikä on ihan hirveän paljon. Pystyin mukavasti juoksemaan 7 mailin lenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Iso-O:n kanssa jaksaen hyvin.

Toinen positiivinen asia on virkistysrahastomme uudelleen aktivoituminen. Summa on yli 570 dollaria, ja tavara on pienen suvantovaiheen jälkeen liikkumassa. Tuntuu hyvältä päästä eroon. Tekisi mieleni laittaa enemmänkin, mutta yritän muistuttaa itseäni huonekalujen käyttöarvosta ja malttaa odottaa hieman.