College-opiskelijoiden Spring Break:in aikaan

E:n ja Iso-O:n lomaviikko sattui jälleen oman syntymäpäiväni ajalle. Itse syntymäpäivänäni sain olla kotona töissä. Tämä on asia, jota arvostan nyt erityisen paljon, sillä tämän hetken tiedon mukaan etävastaanotoista luovutaan maaliskuun lopussa, ellei Yhdysvaltain kongressi päätä toisin. Ja tuskin päättää - Elon Muskin yksi tavoite on päästä eroon 'laiskoista' etätyöntekijöistä. Sain kivoja viestejä Suomesta tärkeiltä ihmisiltä, E:lta Puerto Ricosta, ja Iso-O antoi ihanan kortin (ks. kuva). Hän otti minut mukaansa päiväkävelylleen aurinkoisen Reservoir-lammikon ympäri, mikä edeltävästä pienoisesta, minulle tyypillisestä vastustuksestani huolimatta osoittautui asiaksi, johon mielessäni palasin useaan otteeseen jälkikäteen. Nämä ovat niitä ohikiitäviä hetkiä omien lasteni kanssa, joihin kuuluu tarttua. Ne eivät ole enää itsestäänselvyyksiä (*käy läpi omaa tyhjän pesän kriisiään ennenkuin tilanne edes on kokonaan päällä).

Itse viikko oli puolittain vapaa minullakin päivystyksen jälkeisen ajan johdosta. Niinpä sain nauttia hetken ympärilläni tapahtuneesta, vauhdikkaasta elämästä siihen ajoittain osallistuenkin. Alla lisää eriteltyinä. 

Iso-O:n lomaviikko

Iso-O saapui myöhään perjantai-iltana E:n kyydillä ja hyppäsi ensin minun, sitten Pikku-O:n kaulaan pulputtaen hyväntuulisena. Hänellä oli tapahtumarikas lomaviikko (Spring Break), vaikka tukikohtana olikin kotimme.

Ensin hän viipyi kotona yön yli. Aamusta hän valmistautui jo edeltävästi sovittuun matkaan kohti Vermontissa sijaitsevaa Middlebury College:a, jossa siellä opiskelevan Mayan lisäksi oli jo ystävä Abby. Ehdotin, että hän laittaa viestin Lobster Boy:lle, kun kerran ajaa aivan tämän yliopiston ohi. Hetken mietittyään hän teki juuri niin. Vastaus sai suuren mielenmyllerryksen aikaiseksi, mutta siitä selvittiin, ja hän lähti hyvillä mielin ensin kohti Middleburya - ja ajoi takaisin Darthmouth Collegen kautta. Viikonlopusta riitti kerrottavaa moniksi päiviksi.

Menimme Pikku-O:n kanssa jo edeltävästi Marthan kotiin, ja Iso-O seurasi perässä matkalta saavuttuaan. Vaikka meitä oli vain Marthan vanhemmat ja me, ilta vierähti pitkäksi. Iso-O kutsui itsensä uudelleen heille syömään keskiviikkona.

Iso-O:n ajatus oli tehdä kollaasia lomansa aikana ja hän levittäytyi sen johdosta olohuoneeseen. Kollaasi ei kuitenkaan edennyt lainkaan, sillä pitkälle iltapäivään jatkuneiden unien jälkeen hänelle usein kavereiden puutteesta huolimatta löytyi vaikka minkälaista aktiviteettia. Northeastern-yliopiston Sylvien kanssa hän kävi kävelemässä, ja he lähtivät erikseen vielä käymään Connecticutissa Jasonia tapaamassa UCONN:issa. Yöt hän vietti maratonipuheluissa Marylandin Edward-pojan kanssa.

Minulla oli lista virallisia asioita, joita hänen kanssaan halusin loman aikana hoitaa. Ruksailin listaa lyhyemmäksi, kun en oikein sopivaa rakoa niille löytänyt. Yksi iso juttu oli kuitenkin se, että hän sai Yhdysvaltain verotuksensa tehtyä ja lähtemään. 

Loma loppui ja kävimme Pikku-O:n kanssa hänet heittämässä junalle hieman Bostonin eteläpuolella olevalle asemalle (128). Kun juna lähti, minulla oli pala kurkussa usean päivän ajan.

E:n lomaviikko

E käväisi useaankin otteeseen kotona ennenkuin lähti tiistaiaamuna aikaisin Iso-O:n kyydillä Loganille. Autossa oli neljä nuorta miestä takapenkillä, Fox, Fitz, Ian ja Healey. Tällä porukalla E vietti tapahtumarikkaan Senior-vuoden Spring Break:in Puerto Ricossa. Takaisin he saapuivat lauantai-iltana.

Pikku-O:n kouluviikko ja SAT

Pikku-O sai viikon aikana kaksi haastattelukutsua ja laittoi lisää työhakemuksia vetämään. Aika selvää on, että mihinkään pidempiaikaiseen kesätyöhön hänellä ei alle 18-vuotiaana ole asiaa, mutta pientä toivetta on kahden viikon "tutustu työelamään"-töihin. Hieno juttu olisi, jos tärppäisi.

SAT-testi oli lauantaina 8. maaliskuuta ja oli kuulemma mennyt ihan hyvin. Mielenkiintoista nähdä, mitä tämä se tarkoittaa. Hieno olisi, jos ei tarvitsisi uudelleen mennä. Annoin hänelle tietokoneen käyttöoikeuden viikon ajaksi. Sitten piti alkaa miettiä huhtikuun alun ACT-testiä. 

Pikku-O kutsui kaverit meille juhlimaan SAT-testiä. Ilta oli vauhdikas, mutta loppui reippaasti ennen klo 23. Iso-O oli lupautunut tarjoamaan kyydin, ja poikia ei haitannut, että minä olin koko ajan kotona myös. Kiva niin.

Omia ja kotihommia

Iso-O ajoi minut Walthamin Mersi-silmälääkäriasemalle, jossa silmänpohjani ensin kuvattiin, sitten fellow kyseli taustatiedot ja tutki minut perusteellisesti, ja lopuksi erikoislääkäri vahvisti sen, minkä fellow oli jo sanonut ongelmani olevan. Oikeassa silmässäni on "Epiretinal Membrane", tai siis ohuen solukerroksen kasvaminen tarkannäkemisen alueen (makula) yli. Koska näköni on vielä ihan hyvä, sille ei kannata tehdä mitään. Sitten, kun se menee huonommaksi, voidaan solukerros poistaa. Luulen, että näkö saa mennä todella paljon huonommaksi ennenkuin uskallan ko. toimenpiteeseen suostua. Vaikka uutinen ei ollut hyvä, olin helpottunut, ettei kyseessä ollut verisuoni- (joko valtimo- tai laskimo)tukos. Minulle annettiin ohjeeksi saapua uudelleen noin 6 kuukauden kuluttua. 

Kesäaikaan siirryimme 9. maaliskuuta yöllä, mikä tarkoittaa kahden viikon ajan 6 tunnin aikaeroa Suomen kanssa. Jostain ihme syystä johtuen tämä aikasiirtymä ei ole koordinoitu maailmassa. Jostain toisesta ihme syystä johtuen tätä edelleen tehdään. No, illat ovat nyt pidempään valoisia, mikä tietysti on kiva. Minulle aamujuoksijalle toki hetken on haastetta, kun aurinko nousee vasta seitsemältä. Pimeällä en halua juosta.

Opiskelijoiden lomanloppumisen, minun syntymäpäiväni, Pikku-O:n SAT:n, Iso-O:n lähestyvän syntymäpäivän, ja E viimeisen lukukauden juhlimiseksi menimme O'Haras-ravintolaan koko ihanan kolmikon kanssa. Aivan parasta!