Iso-O käymässä

Iso-O piipahti kotona torstai-illasta tiistai-iltaan. Aika oli intensiivinen niin hänelle kuin minullekin. Kaiken mahdollisen ajan seurasin häntä kuin koiranpentu. Mahdollista aikaa ei ollut kuin 1-3 tuntia per päivä, sillä hänellä oli niin paljon kaikenlaista muuta.

Lähdin Loganille autontankkauksen samalla hoitaen klo 18.30. Hikinen keli kulminoitui äkilliseen, rajuun ukkoskuuroon juuri samaan aikaan kuin lentokone oli laskeutumassa. Se huoletti minua autonrattia kentälle ajaessani puristaessani. Hän kuitenkin laskeutui turvallisesti, pääsi ennakko-odotusten vastaisesti tullista läpi jouhevasti ilman minkäänlaisia ongelmia ja oli autolla vain 30 minuuttia myöhemmin. Näin hänen kävelevän vauhdikkaasti aivan väärään suuntaan ohjeeni väärinymmärrettyään, mutta hän tapojensa vastaisesti vastasi puheluuni ja löysimme toisemme ilman liian suurta hankaluutta. Hän oli väsynyt ja huonovointinen, mutta olo parani matkan aikana, kun eteen avautui Bostonin kaunis siluetti sekä kotoisa tunnelma.

Hän söi hieman, halaili pikkuveljen - joka sivu mennen sanoen ei lähtenytkään mukaani siskoa hakemaan, silla oli omalla tuntien mittaisella iltapäiväunellaan - ja hyppäsi Willan kyytiin ja edelleen Ianin talolle, johon Jasonkin tuli. Aikaerorasitus ei tunnu merkitsevän, kun aikaa on rajoitetusti ja kaikki ystävät pitäisi ehtiä näkemään.

Ensimmäisenä aamuna hän heräsi klo 8, mikä on aikaero huomioiden todella myöhään (=Suomen aikaa eli hänen sisäistä aikaansa klo 15), ja alkoi hetken hohhailtuaan paistaa pinaattilettuja. Kun totestin tämän olevan hieman erikoinen aamupalavalinta, hän kertoi Suomessakin pitkään nukuttuaan siirtyneensä suoraan lounaaseen. Hyväntuulisena hän jutteli niin kokemuksiaan Eurooppa-lomaltaan kuin pian alkavaa vaihtoaan Itä-Euroopassa. Minä seurasin perässä yrittäen maksimoida oman aikani hänen kanssaan.

Päivä oli täynnä toimintaa. Ensin hän kävi Abbyn kanssa kävelemässä ja vaihtamassa ensimmäiset kuulumiset hänen kanssaan kahvimukit käsissään. Kotiin saavuttuaan hän otti Pikku-O:n college essay:n arvioitavakseen, mutta totesi sitä hetken katsottuaan, että tarvitsee aikaa omien ajatustensa kokoamiseen. Essay oli hänen mielestään osittain oikein hyvä, mutta tarina antoi Pikku-O:sta vääränlaisen kuvan. 

Hän jätti läppärinsä lepäämään ja lähti käymään Bank of America:ssa kysymässä vinkkejä syksylle. Tämä kannatti, sillä hän sai Travel Visa-kortti lupauksen ja vieläpä upealla palvelulla varustettuna. Oikeasti kortin olisi pitänyt saapua kotiosoitteeseen kahden viikon sisään, mikä olisi tietysti ollut aivan liian myöhään. Hän kuitenkin sai kaksi pankkimiestä työskentelemään hänen edukseen pyytämättä, ja kortti saapui jo maanantaina merkinnällä "extremely urgent", hyvin ehtien mukaan. Nauroimme, että joskus on hyvä olla nuori blondi.

Pankista hän kävi Jasonia moikkaamassa tämän kesätyöpaikassa kauneudenhoitoliikkeessä, jossa tyypillisesti ei käy ketään koko päivänä, ja tuli sitten kotiin kommentoimaan Pikku-O:n kirjoitelmaa oikein urakalla. Tässä vaiheessa pikkuveli oli kuukahtanut taas tuntien mittaiselle iltapäiväunelleen ja kommentit piti jättää vain kirjallisesti. Minua harmitti, mutta tilanne korjaantui seuraavana aamuna, jolloin sisarukset olivat naamattain.

Kommentit jätettyään Iso-O lähti työstä poispäässyttä Jasonia ja Sylvie:ta tapaamaan. Aamulla kuulin, että vaellusreissu syntymäpäiväänsä viettävän Mayan kanssa onnistuikin, ja aamupalan sekä yllämainitun sisaruskeskustelun jälkeen hän lähti kohti New Hampshireä ja siellä ollutta Mount Shaw-kukkulaa. Melkein neljän tunnin vaelluksen jälkeen he ajoivat takaisin Massachusettsiin ja kotiin. Iso-O kävi syömässä ja iloisesti päivästä kertomassa ennenkuin lähti Soleilia tapaamaan.

Iso-O:n poissaollessa Mia piipahti tuomassa Pikku-O:n kypärän katkaisten nuorenparin 3 viikkoisen yhdessäolotauon. Hän lähti kuitenkin heti eteenpäin. Cape Cod-loma vaihtui Alaska-reissuksi.

Sunnuntaina Pikku-O oli herännyt klo 4 mentyään edellisenä iltana nukkumaan klo 17, ja kertoi tämän olevan hänen strategiansa sisäisen kellon siirtämiseksi kohti kouluaikaa. Hän oli siis meistä ensimmäisenä hereillä. Minä heräsin puoli seitsemän aikoihin linnunlauluun. Iso-O, jolla olisi pitänyt olla aikaerohyöty vielä käytössään, kömpi ylos puoli yhdeksältä. Hitaan aamun jälkeen Abby tuli hänet hakemaan, ja yhdessä Mayan kanssa he matkustivat Stoneham:iin yrittäen sosiaalisesta mediasta tunnetuksi tulleeseen Kennedy's Cafe:hin siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä paikalla oli ihan hirveästi väkeä ja pitkä jono. He menivät johonkin toiseen, sillä ajatuksena oli ensisijaisesti kavereiden kanssa rupattelu.

Illalliselle menimme Haywardseille. Colin soitti edeltävästi pyytäen reissua Wholefoodsin kautta, sillä hänen bruchetta leipiensä pohjat olivat palaneet. Iso-O oli tehnyt tofu-lisäkkeen, joka olisi ollut aivan hyvä ellei olisi palanut niin pahasti pohjaan. Veimme keksejä ja jäätelöä ylimääräiseksi jälkiruoaksi. Colin grillasi miekkakalaa lisukkeineen. Sarah ja Iso-O höpöttivät ja nauroivat heti alkuhetkestä lähtien. Sarah kertoi Pikku-O:lle, miksi Middlebury College on niin hyvä vaihtoehto. Ettakin liittyi hetkeksi joukkoon. Mukava ilta jälleen.

Iso-O ajoi meidät kotiin, josta alle puolen tunnin sisään molemmat nuoret lähtivät omiin suuntiinsa. Pikku-O meni Nathanille ja Iso-O Brennereille tullen kotiin vasta aamulla. Maanantai menikin sitten molemmilla lähinnä vaakatasossa, vaikka muitakin suunnitelmia, kuten pakkaus(!) olisi ollut. Kävimme sentään kävelemässä ennenkuin Iso-O lähti uudelleen Brennereille yoksi. Tähän hieman erikoiseen valintaan vaikutti se, että siellä asustaa kesän ajan kiva tsekkipoika Lukas. Pikku-O:n arki alkoi, vaikka koulunalkuun onkin vielä pari viikkoa; maastojuoksutreenit alkoivat.

Viimeisenä Iso-O:n kotonaolopäivänä oli edessä pakkaus sekä jonkinlainen huoneen siivoaminen. Iso-O yllättyi matkalaukkunsa painavuudesta. Pikku-O:n kanssa toin huonekasvit sisälle. Vaikka aivan kivat kelit vielä jatkuvatkin, joinain öinä menee lähelle +10*C, enkä alkukesän hallaöistä jotenkuten selvittyään halua antaa kasveille uutta samanlaista käsittelyä.

Menimme viettämään O'Hara's-ravintolaan lähtöateriaa. Iso-O otti lopun Leone Pizzasta mukaansa. Pikku-O erosi porukasta hypäten Newton Highlands-metroon ja sillä Red Sox-peliin, ja me menimme Loganille. Siellä Iso-O lähti kohti terminaalin ovea kohti uusia seikkailuja. Minä ajoin hiljaiseen kotiin.

Samaan aikaan Iso-O:n piipahduksen kanssa E:lla oli valatilaisuus Viitasaarella 16. elokuuta. Sain kuvia ja videoita siellä mukanaolleilta ja jälkikäteen puhelunkin itse lentosotamieheltä. Hänellä oli onneksi parin yön mittainen mahdollisuus hengähtää Papan mökillä ennenkuin homma jatkui maastoharjoituksessa.

Instagram ehdotti minulle lukemiseksi vanhaa kirjoitelmaa, alunperin julkaistu 2006, mutta sittemmin useasti ja useassa eri paikassa julkaistu äidin tunnelma lasten lähtiessä kodista. Se iski jotenkin ytimeen. Vaikka yksi kolmesta on tukevasti kotona vielä vuoden verran, vahvasti tiedostan, että elämäni on muuttumassa. Prosessi, joka lähti käyntiin 2021 E:n High School valmistumisesta ja BC:n lähellä olevaan asuntolaan muuttamisesta, kulminoituu kesäkuussa 2026 johonkin paljon isompaan. Kurkkuani kuristaa, vaikka samalla tunnekin syvää kiitollisuutta siitä, että kaikki ovat löytämässä oman polkunsa. Näin kuuluukin olla.