Minun lomani loppui maanantaiaamuna 25. elokuuta klo 7.30 tavatessani ensimmäisen poliklinikkapotilaani. Pikku-O jatkaa vielä tulevaan tiistaihin saakka, joskin maastojuoksutreeneissä hän on käynyt jo pari viikkoa. Maanantaina on Labor Day, ja perinteiden mukaisesti Massachusettsissa koulu alkaa sitä seuraavana päivänä, tänä vuonna 2. syyskuuta.
Kelien osalta lomani oli joko mukavan lämmin tai aivan liian kuuma, mutta yksi sadepäivä loi hieman erilaisen tunnelman, ja oli tarpeen, sillä seutu on aika kuiva. Yöt alkoivat olla miellyttävämpiä lämpötilan pudotessa selvästi +20*C alapuolelle. Ikkunat koko asunnossa ovat edelleen jatkuvasti auki, mistä tykkään kovasti, ja sisälämpötila on vaihdellut +19*C ja +26*C välillä mahdollistaen sukattoman elämän jatkumisen.
Lomani viimeistä perjantai-iltaa olin viettämässä tutulla porukalla Soleilin kotona, joka oli juuri tyhjentynyt lapsista nuorimman lähdettyä College-opintojen pariin. Istuimme pitkän illan grilliruoan ja juomien äärellä heidän takaterassillaan. Mukana olivat pariskunnan lisäksi Martha ja Colin, Kia ja Bill sekä Amy.
Jälleen liian pitkään odottaneen siivouspäivän vein toiselle tasolla laittamalla sohvatyynyjen päällisetkin pesuun. Se toi mukavan puhtaan tuoksun koko asuntoon. Pikku-O kysyi, onko meillä uudet sohvatyynyt.
Töissä olen ollut jo viikon. Se sujui poliklinikalla ensin seuranani E:n kaveri Ashley, joka oli "shadowing" ja toisena päivänä UMASS-lääkisopiskelija. Etäpäiväni torstai oli mukava katkaisu ylikiireiseen poliklinikkatyöskentelyyn. Nämä päivät ovat toistaiseksi saaneet jatkua ja todellakin jatkan niin pitkään kuin saa. On upea parannus koronaa edeltävään aikaan, että yhtenä päivänä poliklinikkaviikolla voin välttää autoilun ja olla kokonaan valmis töiden osalta klo 12. Etävastaanotot toimivat hyvin sellaisten potilaiden osalta, joiden vastaanotto on lähinnä keskustelua nykytilanteesta, lääkevaihtoehdoista ja tulevaisuuden suunnittelusta. Kuten hyvässä hoitotasapainossa olivat migreenipotilaat.
Kuultuani hänen päässeen perille, minä maksoin Iso-O:n syyslukukauden maksun hyvin tiedostaen, että hinta samasta olisi murto-osa, jos vaihdon olisi tehnyt joko Suomesta tai suoraan Prahassa opiskellen. Olen harmistukseni kanssa jo sinut. 'It is what it is'.
Hän on soitellut minulle erilaisten 'ongelmien' kanssa, kuten mitä hänen kannattaa tehdä ruoaksi ja mitä ostaa kaupasta. Hyvin hänellä on mennyt. Hän asuu neljän muun kanssa samassa asunnossa. Heistä kolme on Yhdysvalloista - kaksi poikaa jopa DC:stä - ja yksi tsekki.
Juoksemassa hän on käynyt säännöllisesti koulutuksesta huolimatta, mutta 'vain' 30 mailia (noin 50 km) viikossa. Hän oli juossut puolimaratonin kokelaansa kanssa ja pyynnöstä kirittäen tämän omaan ennätykseensä, 1:30 tuntia.
E:lla oli juuri vapaa viikonloppu, päättyen tänään, johon sisältyi tädin luona oleilun lisäksi L-sedän kanssa saunomista ja jalkapallon katsomista, viimeisin vaarin luona päivällisineen. Tuntuu hyvältä, että hänellä on tähänkin mahdollisuus sedän hyvinajoitetun Jyväskylä-ajan johdosta.
Treeneissä hän on käynyt päivittäin, tosin nyt on kolmipäiväinen tauko menossa ennen tiistain koulupäivää. Hyvällä mielellä hän on niissä käynyt, vaikka jäikin kapteeniäänestyksessä juuri rannalle. Kun kerroin hänelle, että pääsen melko helposti kaikkiin hänen tuleviin kilpailuihinsa syksyn aikana, hän totesi:"Kiva!", ja kun jatkoin ainoan hankalan olevan koko Massachusettsin tason kisan, johon kommentoin hänen epätodennäköisesti menevän, hän vain sanoi:"Miksi ei?"
Mia piipahti seudulla ja Pikku-O hävisi paikalta yhtäkkisesti sanomalla vain:"Menen ulos" tullen takaisin tuntien päästä. Mian poissaollessa kavereiden kanssa on riittänyt aktiviteettia päivittäin - tai oikeammin iltaisin, sillä hän usein vasta lähtee noin klo 20 tai jopa 21.
Yhden iltaman aikaan Pikku-O oli jättänyt polkupyöränsä kaverilleen. Itse asiassa se oli kulkeutunut Dashielin pihalle, vaikka tämä ei ole lähimaillakaan alkuperäistä paikkaa. Hänellä oli suunnitelma hakea se sieltä kävellen samalla kun meni Nathanille. Sinänsä hieno ajatus. Mutta, hän meinasi suuttua minulle, kun tarjosin kyytiä Dashielin kautta Nathanille polkupyörän hakemiseksi, sillä se ei mahtunut hänen sisäiseen malliinsa. Hetken riehuttuaan hän ymmärsi tarjoukseni positiivisuuden, ja sain pienen hetken hänen kanssaan automatkalla Dashielin kautta Nathanille.
Kävimme Pikku-O:n toiveen mukaisesti melomassa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Hän halusi itselleen oman kajakin, mistä johtuen - tulin huomanneeksi - matka, jonka pystyi tekemään, jäi huomattavasti aiempaan lyhyemmäksi. Lähdimme Alston/Brighton-paikasta, ja vain Pikku-O pääsi Charles Riverin MIT-sillan merenpuolelle. Minä en ehtinyt. Kolme tuntia yläkroppatreenia tuntui. Jalat, käsivarret ja kasvot paloivat, vaikka aurinko oli ison osan ajasta pilvessä. Mukava yhdessäolo vähäpuheisen teinipojan kanssa.
Kouluunvalmistumiseen on kuulunut joitain etukäteisläksyjä. Englanninkurssille hän luki kirjan Shakespearesta, Environmental Science-kurssille hän sekä kävi kavereidensa kanssa vaelluksella Noanet Woodlands-alueella (jossa itse kävimme korona-aikana syksyllä 2020) että otti kuvia niin pihaltamme kuin Waban Reservoirilta, ja biologiaan oli joitain tehtäviä. Muut kurssit eivät ilmeisesti läksyjä antaneet.
.pdf.png)
Pikku-O:n arki alkaa tiistaina, spesiaaliohjelman mukaan vasta puolen päivän jälkeen. Minulla on maanantaiaamusta torstai-iltapäivään puolikas päivystysviikko ja sitten viikon verran vapaata jälleen. Lähden tästä nyt iltaa viettämään Marthan kotiin.
No comments:
Post a Comment