Vietin päivän New Yorkissa tiistaina 9. syyskuuta. Rahaa kului kaikkinensa noin $130, ja sain sillä rahalla kyllä melkoisen kokemuksen. Ainoa miinuspuoli oli se, että toipumiseen tarvitsi aikaa. Onneksi olin sen huomioinut, ja minulla oli vielä yksi päivä vapaata reissun jälkeen.
Lähdin kotoa klo 6.30 kävelemään kohti metroa, joista lähin on meiltä nyt Greenline B. Kävelyä sinne on noin 800 metriä. Metro lähti melko pian ja hitaasti körötteli pitkin Commonwealth Avenueta kohti Bostonin alle menevää tunnelia. Hynes Convention Centerillä jäin pois, ja kävelin OurBus-pysäkille 177 Huntington Avenuella.
Bussimatka meni aivan hyvin, vaikka bussi narisi ja kilisi jatkuvasti päällä olevan varoitusvalon ja äänen kanssa. Nukuinkin hetken. Viimeinen melkein tunti meni Manhattanille yrittäen ja siellä kävelyvauhtia edeten kohti 34th streetin tasolla olevaa pysäkkiä. Keli oli aurinkoinen ja lämmin. Kello oli tuossa vaiheessa noin 13.15.
Kävelin tunnelmaa aistien hitaasti Manhattania ylöspäin ja saavutin Ed Sullivan Theaterin edessä jo muodostuvan jonon, vaikka lipussa oli kielletty saapumasta paikalle ennen klo 14.15. Tunnelma jonossa oli hilpeä ja vaikka itsekseni olinkin, aika meni kuin siivellä. The Late Show with Stephen Colbert:in työntekijät ilmestyivät ulos noin klo 14 aikoihin ja johdattelivat jonon sille erikseen tuossa vaiheessa aidatulle alueelle. Alkoi lippujen ja henkilötodistusten tarkastus. Ranteeseen kiinnitettiin huvipuistotyylinen ranneke. Tuon jälkeen oli mahdollista hakea ruokaa ja juomaa jonoon, jos yksi porukasta jäi pitämään paikkaa. Minulla ei tuota luksusta ollut.
Sisään aulaan meidät päästettiin noin klo 16 aikoihin. Tuossa vaiheessa, erittain koordinoidusti, meidät päästettiin käymään vessassa ennenkuin noin 16.30 pääsimme sisään itse studioon. Minä sain oikein hyvän paikan toisesta rivistä, josta näin kaiken todella hyvin kameroista ja kameramiehistä huolimatta. Valmistautuminen oli jostain syystä johtuen myöhässä, joten perinteinen Stephen Colbert:in kysymys-vastaussessio jäi väliin. Itseasiassa lattiaa oltiin vielä puhdistamassa ja lavasteita lavan takana justeeramassa, kun kaiken olisi jo pitänyt alkaa.
Ensimmäisenä lavalle saapui stand up-koomikko tunnelmaa nostamaan ja yhdessä ohjaajan kanssa ohjeita meille antamaan. Sen jälkeen bandi saapui paikalle vauhdikkaasti lavan takaa ja nauhoitus alkoi. Stephen Colbert saapui heti hänkin, ja alkoi monologinsa jokseenkin suoraan. Se meni melkein yhdellä otolla sisään. Vain kerran hän joutui aloittamaan lauseen alusta sotkeutuessaan sanaan, mutta se vain lisästi tunnelmaa studiossa. Naurua riitti.
Ns. mainostauon aikana hän kävi ohjaajan kanssa läpi kysymyksiä ym vieraita varten oman pöytänsä äärellä. Musiikki soi koko ajan. Pienen johdantopuheen jälkeen saapui ensimmäinen vieras, korkeimman oikeuden tuomari, Sonya Sotomayor, mikä sattui olemaan erityisen sopiva ajankohta, sillä juuri samana päivänä korkein oikeus oli päättänyt, että ulkomaalaisviranomaisten on ok kohdentaa etsintänsä etnisen taustan, puhutun kielen, ja vähäpalkkaisen työn mukaisesti. Sonya Sotomayor oli nimittäin jättänyt tähän eriävän mielipiteensä. Keskustelun seuraaminen oli minulle, uutisia tiiviisti seuraavalle, antoisa ja mielenkiintoinen.
Toisena vieraana oli kanadalainen näyttelijä Eugene Levy. Kahden koomikon dialogia oli viihdyttävää seurata, vaikken varsinainen fani ole ollutkaan. Kaksi vierasta täytti koko nauhoitusajan, ja kaikki oli ohi klo 18.45. Tuolloin hieman harmittelin, etten ollut uskaltanut ottaa riskiä klo 19.30 lähtevään bussiin tai klo 19 alkavaan Broadway musikaaliin. Harmini ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun astuin ulos vielä valoisalle Broadwaylle ja lähdin kävelemään kohti Central Park:ia.
Olin varannut lipun Broadway Comedy Club:in klo 21 näytökseen. Se sijaitsi hieman hämärällä osalla katua, ja sen aula oli nukkavieru ja melkein huijaukselta vaikuttava. Uskaltauduin kuitenkin sisään nähtyäni, etten ollut ainoa. Klo 20.45 meidät ohjattiin klubin alakertaan. Se oli siistimpi. Tarjoilijat ohjasivat meidät pöytiimme, ja ottivat tilaukset vastaan ensimmäisten kahdesta vaaditusta juomasta osalta ("Two drink minimum"). Tämä oli minulle uusi kokemus, mutta toimi hyvin, ja oli tavallaan osa erittäin edullista lippua. Puolentoista tunnin ajan koomikko toisensa jälkeen nauratti noin 30 hengen yleisöä, minä lukuunottaen, lähes tauotta. Esiintyjinä olivat: Juju Fevry, Steve Marshall, Brian Scott McFadden, Sharon Simon, Julio Diaz, Audrey Mora, ja yksi puoliksi "native american" (en löytänyt hänen nimeään jälkikäteen).
Esityisen jälkeen kävelin Times Squeare:lle ja istuin siellä oleville portaille tarkkailemaan meininkiä, mikä oli yleisesti hyväntuulinen. Takkia ei tarvinnut, niin mukavan lämmin vielä oli. Vietin lopun aikani siellä, ennenkuin noin klo 00.15 lähdin kohti Port Authority-bussiasemaa, ja sieltä klo 1 kohti Bostonia lähtenyttä Greyhound-bussia. Tuossa vaiheessa olin todella valmis olemaan omassa pedissäni.
Bussimatka sujui melko jouhevasti jonkin verran nukkuen, ja saavutimme Boston South Station:in klo 5. Kävelin hiljaisia, ja New Yorkin jälkeen taas puhtailta vaikuttavia Bostonin katuja kohti Bowdoin metropysäkkiä. B-line lähti sieltä noin 10 minuuttia saapumiseni jälkeen, ja saavuin sen päätepysäkille Boston College:lle noin klo 6.30, suunnilleen 24 tuntia sieltä toiseen suuntaan lähtemiseni jälkeen.
New York on upea kaupunki käydä. Asua siellä en kuitenkaan haluaisi. Boston <3
No comments:
Post a Comment