Eeron muutto ja Iso-O:n viikko kotona ennen lukukauden alkua

Muuttoyöksi muodostui pe-la 14.-15.8. Samaisena perjantai-iltana menimme Colinin kutsumana heille illalliselle. Hän oli lähettänyt kutsun E:lle ja pyytänyt häntä kutsumaan muutaman kaverin ja halutessaan perheenjäseniä mukaansa. E kutsui Foxin, Shaverin (vuoden nuorempi entinen joukkuekaveri, joka on oman valmistumisensa jälkeen asunut kahden talon päässä meiltä), minut ja myöhemmin paikalle saapuneen Iso-O:n. Ajatuksena oli ensin, että E ajaa suurimman osan matkasta, sillä en tykkää pimeässä ajamisesta, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että Colinin tarjoamat ruoat ja juomat olivat sen sorttisia, että minä vapaaehtoisena jätin viimeksi mainitut vähemmälle. Söimme melkoisen pihviaterian heidän takaterassillaan. Jälkiruoaksi oli E:n tekemää marjapiirakkaa ja Iso-O:n mukanaan tuomaa vaniljajäätelöä, jonka hän sivumennen sanoen laittoi epähuomiossa jääkaappiin pakkasen sijaan. No, se oli muutaman tunnin aikana vain hieman pehmentynyt, joten suurta katastrofia ei ollut.

Eeron muutto Washington DC:n alueelle
Kotiin Haywardseilta saapumisen jälkeen noin klo 22.30 E ensin ja Iso-O sitten täyttivät auton viimeisiä nurkkauksia myöten sillä välin, kun minä nukuin kahden tunnin unet ennen lähtöä.

Lähdimme klo 1 yöllä. Ajoin melkein Delawareen saakka. E lepäili, mutta nukkui vasta New Yorkin jälkeen, vaikka toiveenani oli, että hän olisi saanut nukuttua koko matkan kuskin vaihtoon saakka. Hän otti ajovuoron tuolloin, ja vaikka olinkin itselleni tyypillinen apukuljettaja, sain sen verran torkahdettua, että normaalisti pitkältä tuntuva Marylandin läpiajo tuntui lyhyeltä.

DC:n rajojen sisällä auton vauhti hidastui ärsyttäväksi hieman alle nopeusrajoitusten ja pilkun tarkasti Stop-merkkejä ja valoja seuraavaksi. Asunnolle saavuimme hieman ennen klo 9 ja pienen tekstiviestien vaihtelun jälkeen saimme avaimet avainboksista ja pääsimme tarkastamaan E:n ja Adelen uutta kotia. Se oli vuokrailmoituksen mukaan "English Basement", mutta oikeasti kellariasunto - ikkunat ovat E:n huoneessa maantason alapuolella, ja Adelenkin huoneessa erikseen kurkistettavan kuilun yläosassa häthätää maanpinnalla. No, vuokratasostahan sen toki olisi voinut arvata. Aivan kiva asunto se on. Keittiökalusteet ja vessa ovat uudet, asunnossa on ilmastointi ja ilmankuivain/kosteutin, ja yhteiset tilat ovat isot.

Saimme parkkeerattua auton melkein talon viereen, joten tavaroiden raahaaminen oli melko helppoa. Tyhjensimme auton melko nopeasti, kävimme Aldi-lähikaupassa ostamassa ensimmäiset setit ruokaa ja menimme sen jälkeen syömään brunssia Jacob's Coffee House-kahvilaan.

E kävi ahkeraa selvitystyötä Facebookin ja Craigslistin sivuilla saadakseen itselleen peruskalusteita, sänky kaikkein tärkeimpänä.  Sellainen löytyi muutaman mailin päästä ja vaikka hieman huolehdin patjan auton takaosaa isommasta koosta, saimme sen sinne ängettyä nuoren myyjäpariskunnan avustuksella. Seuraavaksi löytyivät iso ja pieni lipasto. Kirjoituspöytä ja tuoli eivät löytyneet, mutta E:n suunnitelmissa oli kysyä, josko viikko myöhemmin DC:n seudulle saapuva sisko luopuisi omastaan. Siskon polkupyörän kävimme Georgetownin kampukselta E:lle hakemassa. Lupa siihen irtosi, joskin yksityiskohdat olivat taineet sisaruksilta jäädä hiomatta, sillä Iso-O ajatteli vain lainaavansa pyörää ja E osti sille jo erillisen kiinnityssysteemin selvästi omien pyörän itselleen.

Ennen illallista E kokosi sängyn ja laittoi tavaroita paikalleen, mikä oli hyvä siitäkin syystä johtuen, että Adele oli muuttamassa kuormineen seuraavana päivänä ja E:n kamat olivat isoilta osin yhteisissä tiloissa. Illalliselle menimme läheiseen, neljän vuoden takaa minulle tuttuun intialaisravintolaan Daru. Söimme siellä todella hyvän illallisen. Epätyypillisesti E ei meinannut omia annoksiaan syödä loppuun.

Ilta oli vielä kohtuullisen nuori ja vaikka nukkumaanmeno itseäni houkutteli, lähdimme käymään poliisiasemalla Adelen pyynnöstä hakemassa heidän muuttoautolleen parkkilupaa seuraavalle päivälle. Mietin kyllä jo edeltävästi, että kuinka sellainen voisi lauantai-iltana onnistua - ja eihän se onnistunut - kiireettömät asiat kuuluu hoitaa arkena virastoaikaan. Aseman ympäristössä oli paljon poliisiautoja aktiivisesti hommissa, mikä aiheutti meille hassun tilanteen; oikein tieten tahtoen lähdimme hakemaan hankaluuksia ajaen autolla, jossa oli toinen etulamppu palanut. No, emme jääneet jostain syystä johtuen kiinni, mutta jälkikäteen huvitti kyllä. 

Nukuin yön olohuoneessa, jossa levitin Iso-O:n patjan, tyynyt ja peitot itselleni oikein mukavaksi pediksi. Aamulla lähdin matkaan klo 8. E tuli minut autolle saattamaan ja halasi tiukasti. Ajoin muutaman tauon matkalla pitäen, pariin ruuhkaan juuttuen, New Yorkin yläkautta kiertäen ja Connecticutin hieman eri tavalla lävistäen saavuttaen kodin noin klo 17. Iso-O oli tehnyt ruoan minulle valmiiksi <3. Samaan aikaan Adele oli saapunut ja kaverukset olivat saaneet yhteisiä tiloja asuttavamman näköisiksi. Ruokapöytä ja lisää säilytystilaa keittiöön heiltä kyllä vielä puuttuu.

Opinnot E:lla alkoivat tiistaina 18. elokuuta orientaatiolla. Olen saanut häneltä monia huolestuneita soittoja; kirjamaksut ovat huolettaneet. Kokemus on kuitenkin ollut positiivinen ja useita uusia tuttavuuksia on jo syntynyt. Huomenna maanantaina 24. elokuuta luennot alkavat todenteolla. 

Nyt viikonloppuna E oli Virginiassa Adelen perhejuhlassa päiväseltään, joten ihan pelkkää opintojen alkamista ja uuteen asuntoon tottumista ei elämä vain ole ollut.

Iso-O:n asioita

Iso-O jäi vielä viikoksi kotiin Thomasin jo matkatessa kohti etelää. Hän teki minulle illallisen useina päivinä valmiiksi, ja saimme muutenkin vietettyä aikaa kuulumisia vaihdellen. Hän on ollut myös ihan vaan hengähtämässä. Peitto ilmestyi sohvalle ja Iso-O löytyi nukkumasta sen alta vain nenä ulos näkyen. <3

Kävimme aika spontaanisti Planned Parenthood:issa. Paikka on ollut uutisissa vuosien ajan ensi sijaisesti abortteihin liittyen, mutta se tarjoaa paljon enemmän kuin sen erityisesti nuorten ja vähävaraisten ihmisten perheensuunnittelussa. Käynti oli melkoinen kokemus itsellenikin - metallipaljastimien sekä turvallisuustarkastuksen jälkeen sinne vasta pääsi. Bostonin seudulla on tietysti aika eri meininki kuin etelämmässä, eikä mielenosoittajia tai mitään muutakaan epämääräistä alueella näkynyt. 

Iso-O:lla on varattuna passinuusinta-aika tulevalle viikolle ja minullakin elokuun lopulle. Niinpä kävimme yhdessä ottamassa passikuvat valmiiksi. CVS:illä on Suomenkin passikuvien mitat tiedossaan, mutta kuvien leikkaamisen he jättivät meille. Sähköisiä kuvia ei suurlähetystölle pysty lähettämään. Sivumennen sanoen erittäin hassu asia on se, että Suomen poliisin sivuilla on ohjeet, kuinka sähköisen passihakemuksen voi laittaa vireille ulkomailtakin. Pitkien selostusten jälkeen kuitenkin todetaan, ettei sähköistä hakemusta voi lähetystöille lähettää, ja että passia varten pitää varata aika Suomessa olevalle poliisilaitokselle. Eli toisin sanoen, sähköistä hakemusta ei voi ulkomailla tehdä. Öö?! Herää kysymys, että ketä varten ohjeet oikein olivat. 

Näppärinä autotyttöinä tarkistimme yhdessä öljyn riittävyyden sekä totesimme jäähdytysnestetason aika alhaiseksi. Sitten kävimme tarkistamassa renkaiden paineen ja kannoimme ilmastointilaitetteen kellariin.

Sosiaalista toimintaa toki on viikkoon mahtunut. Iso-O lahti yönyli-reissulla New Hampshireen Abbyn kanssa, tapasi Jasonin pikaisesti talon edessä hänen lähtiessään kohti University of Connecticutia. Molemmat vanhempansa menettäneen koulukaveri-Allyn kanssa hän kävi kävelemässä ja Abbya uudelleen tapaamassa. Soleil tuli myös nähtyä. Viimeisenä päivänä hän kävi auton käyttöönsä saatuaan ostoksilla, kaupassa hakemassa eväitä ja spontaanilla illallisella Haywardseilla.

Suomi-uutisia

Pikku-O valittiin aliupseerikouluun. Aika kiva. Tuntuu hyvältä, että komppaniassa oli selvästi osattu katsoa kielitaidon riittämättömyyden taakse. Kesään saakka on siis nuorimies kiinni.

Pikku-O:n "Part of the Plot"-päivystyskäyntimaksu Ranskasta saapui. Se oli noin 125 euroa, mikä on noin $50 alle vakuutuksen omavastuun. Maksuohjeet olivat vain ranskaksi. Osasin silti niitä kohta kohdalta seuraten maksun netissä maksaa - samalla logiikalla se toimi. Kun kerroin maksusta täkäläisille ystävilleni, sain ohjeeksi laittaa sen kehyksiin ja seinälle sen pienuuden johdosta.

Minun juttujani

Lohjenneen etuhampaani johdosta käytin maskia töissä siihen saakka, kunnes pääsin samaa lääkäriä tapaamaan. Hän teki todella hyvää työtä uurastaen hoitajansa kanssa yli tunnin. Olin varautunut usean sadan dollarin korvaukseen, sillä saman hampaan paikkausta ei vakuutus korvaa vuoden välein. Yllätyin suuresti, kun lääkäri totesi korjauksen olevan ilmainen juuri siitä syystä johtuen, että edellinen paikkaus ei vuotta enempää kestänyt. Aikamoinen juttu! Ja, nyt on taas kaunis amerikanhymy.

Jooga-mattoni oheistuotteineen saapui. Levitin sen olohuoneen lattialle. Sieltä se huutelee; en ole vielä testannut. Pikku-O kommentoi kuvan nähtyään:"Vihdoinkin!", ilmeisesti viitaten venyttelyn puutteeseeni.

Oikea jalkateräni on niin kipeä, että jouduin aloittamaan juoksutauon. Harkitsen jopa lääkäriin sen johdosta menemistä, mikä ehkä paljastaa ongelman vakavuuden. Poppakonstit ja kotipuoskarointi eivät ole toimineet.

Jättikokoiseksi kasvaneen pöytäpalmun pisin oksa meni lattiatasolta kattoon ja taittui tilanloppumisen johdosta. Leikkaisin sen pois. Kaksi muuta haaraa ovat lattiatasolta huoneen 2/3 tasolle saakka, joten isosta kasvista on edelleen kyse. Pitkän pätkän leikkasin vielä puolimetriä lyhyemmäksi ja laitoin purkkiin silla ajatuksella, josko se kasvattaisi juuret.

Iso-O lähtee yöllä kohti etelää. Minun uusi aikakauteni tyhjässä pesässä alkaa.