Suomessa

Olimme Suomessa melkein 5 viikkoa. Siitä ison osan olin itse Helsingin seudulla työn vuoksi, T ja lapset liikkuivat enemmän. Suomen kylmä alkukesä muuttui miellyttäväksi, lähes sateettomaksi poutasääksi heti saavuttuamme ja säilyi sellaisena koko vierailumme ajan.

Lennolta saavuttuamme odotti meitä lentokentän parkkipaikalla valkoinen hybridi farmariperällä. T oli edeltävästi käynyt intensiivisen sähköpostikeskustelun vuokraamon kanssa; olivat kysymättä vaihtaneet auton pienempään. Lapsilla ja itselläni oli suuria vaikeuksia pysyä hereillä kohti Karhulaa kulkiessamme, sillä takana oli huonosti nukuttu yö ja kello Suomessa 7 aamulla. Valveilla oli kuitenkin tarpeen pysyä, jotta siirtyminen uuteen aikavyöhykkeeseen onnistuisi paremmin.

Karhulassa saimme toipua aikaerorasituksesta A:n ja M:n huomioivassa huolenpidossa. Meripäivillä kävimme ja merenrannassa kävelemässä, mutta muutoin kotona rauhallisesti Suomeen orientoitumassa. Sunnuntai-iltana oli aika siirtyä Helsingin seudulle, jossa piipahdimme H:lla iltajäätelöllä ennen Punavuoreen siirtymistä, jossa saimme majoittua F:n hienoon kotiin.

Omat työni alkoivat maanantai-aamuna. Kävin siellä lähes päivittäin kävellen kelin niin salliessa. T tapasi päivien aikana lukuisaa ystäväjoukkoamme, joista iltapäivälle ja illalle osuineisiin tapaamisiin minäkin pääsin osallistumaan. Loppuviikoksi siirryimme Espoon puolelle V:n luo ja sieltä Lohjalle pikku-E:n kastetilaisuuteen ja vieraanvaraisuudesta nauttimaan. T toimitti tilaisuuden ja kummeista osa oli tuttuja pitkältä aikaväliltä. Lapset saunoivat ja uivat tuntitolkulla.

Tiemme erosivat Lohja-viikonlopun ja autoon lentäneen kiven aiheuttaman tuulilasinhalkeaman jälkeen. T lähti lasten kanssa Ruotsiin laivalla. Minulle kerrottiin päivän Pikku-O:n parhaan kaverin Vilgotin kanssa maaseudulla sujuneen odotetun miellyttävästi, Uppsalassa odotti L:n ja V:n asunto, ja Tukholmassakin ehtivät viettää aikaa. Eniten naurua aiheutti sana:"Utfart".

Lyhyiden työpäivieni vuoksi ehdin nähdä vaikka kenet. Kiireisistä elämistään huolimatta ihmiset järjestivät minulle aikaa, mikä varsinkin näin jälkikäteen koskettaa syvästi. Jokaiselle illalle oli tarjolla jotakin mukavaa ja aamuistakin osa kului M:n kanssa Töölönlahtea kiertäen. Saisinpa nämä hetket takaisin.

T:n ja lapset tapasin viikonloppuna Jyväskylässä, jossa he olivat alkuun majoittuneet S:n upeaan kotiin, mutta siirtyivät sitten saavuttuani serkkujen toiveesta Lohikoskelle. Serkkujen jälleennäkeminen oli odotettu ja siitä syystä ehkä hieman turhankin vauhdikas. Ensimmäisenä yönä ei nukkumaan menty ennen yhtätoista. Tästä johtuen tapaamiset R:lla Köhniöllä, P:lla Muuramessa sekä spontaani kodinsiunaamistilaisuus J:n uudessa talossa eivät kaikilta osin menneet parhaiden merkkien valossa. Pienistä häröilyistä huolimatta kuitenkin mieli oli lapsilla iloinen.

Viikonlopun jälkeen minä lähdin takaisin Helsinkiin, jossa olin jo saanut majoittua isotätini asuntoon. Muut lähtivät kohti pohjoista, josta Kokkolan pysähdyksen jälkeen Oulun kautta Pelloon oli osin alunperin suunniteltu, osin spontaani järjestely. Lasten mukaan kivaa oli ollut. T sai Tornionjoesta lohen.

Työni loppuivat ja matkustin uudelleen Jyväskylään. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tavata lapset siellä jo perjantai-iltana, mutta lauantaille osuneet veljenvaimon vain aikuisille tarkoitetut syntymäpäiväjuhlat muuttivat suunnitelmia; T teki spontaanin reissun Pelloon lasten kanssa, ja minä vietin viikonlopun siskon kanssa. Juhlissa kävimme prinsessoiksi pukeutuneita. Hauskat ja hienosti järjestetyt olivat, päivänsankari näytti nauttivan yllätysjuhlistaan. Pisteet J:lle!

Laukaassa pääsimme syömään hyvin ja tapaamaan M:aa ja I:aa. Mökkimatkalla E ja M tarjosivat lohikeittoa ja mansikkakakkua, joten siirtyminen oli suhteellisen kivutonta. Heti ensimmäisenä iltapäivänä serkkupojat vanhempineen saapuivat kummipoikamme U:n syntymäpäiviä viettämään. Lapset viettivät tuntitolkulla uimassa ja saunassa; juuri niinkuin kuuluukin.

Loput mökkipäivät olimme oman porukkamme kesken. Valtavan haikeaa oli nauttia pehmeistä löylyistä, katsoa auringon häviämistä vastarannan puiden taakse, istua hiljaa kuunnellen pientä laineiden liplatusta ja hengittää puhdasta ilmaan. Paikka on ollut minulle tärkeä jo parikymmentä vuotta, ja muistot tulvahtelivat mieleeni.

Lomamme jatkui Saimaan Kyläniemessä, jossa A ja M sekä S:n perhe meitä jo odottivat. Pikku-O ja C löysivät heti yhteisen sävelen ja vauhtia riitti. Viikonloppu oli lämminhenkinen monessa mielessä. Sama lämminhenkisyys jatkui vielä Karhulassakin, jossa vietimme matkamme toiseksi viimeisen yön.

Tiistailennon aikaisesta ajankohdasta johtuen siirryimme Karhulasta Helsinkiin jo maanantaina. T ehti nähdä hyvää ystäväänsä S:aa, minä kävin poikien kanssa Uimastadionilla, ja Iso-O jäi yökyläpaikkamme H:n ja A:n kanssa piirtämään.

Suomessa oloajasta jäi monia ihania muistoja, jotka kantavat pitkään.

Neurologia (PGY 4): Away Elective Suomen Meilahdessa

Sain mahdollisuuden työskennellä yhden jakson verran Meilahden sairaalan neurologisella osastolla 7A. Kaikki oli uutuuttaan kiiltävää, enkä oikein tunnistanut paikan paikkaa entisekseen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta; onhan edellisesta työskentelyjaksostani sairaalassa jo 13 vuotta.

Saavuttuani paikalle sain konkreettisesti kokea, kuinka Suomi sulkeutuu heinäkuuksi. Sihteeri oli kyllä ennen lomalle lähtöään varmistanut minulle kulkuluvat ja salasanat, mutta ne eivät toimineet. Minua ei löytynyt sairaalan tiedostoista, joten en meinannut saada kuvallista henkilökorttiakaan. Siinä vaiheessa selkeästi ilmoitin, ettei minulla ole minkäänlaista halukkuutta setviä asiaa, joten joko poistun paikalta ja kuljen koko jaksoni ajan ilman korttia tai kortti minulle laaditaan. Kortti laadittiin. Salasanojen toimimattomuus ym. tekniset asiat ovat minulle niin arkipäiväisiä, joten niihin en ruutia kuluttanut. Selvisivätkin helposti yhden puhelinsoiton aikana, toisin kuin UMASS:issa.

Alkuhankaluuksien jälkeen itse työ sujui hyvin. Sain kaiken helposti hoidettua työajan kuluessa, ja osasin tätä arvostaa. Paperityön määrä oli vähäinen, kaikki määräykset ym. sujuvasti tietokoneilla ja henkilökunta niin avuliasta ja ystävällistä, ettei valittamista ole mistään. Minulla oli 7 potilasta yhtä aikaa hoidettavanani. Kiersin kahdesti ylilääkärin kanssa ja kolmesti yksin viikossa, osallistuin kuntoutuskokouksiin, röntgenmeetingeihin sekä keskiviikkoaamun koulutukseen. Selkäydinestenäytteitä otin lähes 10, mikä on helposti enemmän kuin koko aikanani Yhdysvalloissa.

Päivystyksiä osui kaksi. Ensimmäinen oli jo kolmantena työpäivänäni. Perehdytystä ei ollut juuri lainkaan, minkä ymmärsin huomattuani keskellä yötä, ettei minulla ole pienintäkään käsitystä, miten aivohalvauspotilaan liuotushoito on Helsingissa järjestetty. Seuraavan päivystyksen aikana tiesin tämän, mutta silloin huomasin Helsingin osallistuvan Telestroke-systeemiin (=auttaa muita sairaaloita heidän akuuttien aivohalvauspotilaidensa kanssa tietokonemonitorien kautta), eikä minulla ollut harmainta aavistusta edes siitä, kuinka monitorit laitetaan päälle, kuinka niitä ohjaillaan ym. Kumpikaan tilanne ei tullut ajankohtaiseksi, joten hyvin selvisin, mutta toivon perehdytyksen olevan hieman parempi nuoremmille, uusille erikoistujille. Niinkuin varmaan onkin. Ehkä minun oletettiin tietävän kaiken, kun olen "vanha työntekijä".

Viimeisena työpäivänäni oli klinikan vs. ylilääkärin 50-vuotiskahvitilaisuus, mikä toimi samalla kaikkien vanhojen naamojen tapaamismahdollisuutena. Ilokseni huomasin, että tunnen edelleen käytännössä kaikki minun iästäni ylöspäin olevat neurologit, joten juteltavaa riitti.

Hyvä mieli jäi jaksosta. Mikäli elämä sallisi, palaisin mielelläni Meilahteen. Sen aika näyttää.

Uusi ajanjakso alkoi

Elämässämme alkoi uusi ajanjakso Suomi-loman jälkeen, ja blogi siirtyy tähän osoitteeseen. Toivon Sinun jatkossakin kulkevan rinnallamme seikkailumme jatkuessa Bostonin seudulla ainakin tulevan vuoden, mahdollisesti kahden ajan. Älä arkaile jättää kommenttejasi - ne aina ilahduttavat.