Covid 19 - Hiihtolomaa ennen ja sen aikana

Putin aloitti kuin aloittikin sodan Ukrainassa 24. helmikuuta, mikä on jokseenkin mahdoton käsittää. Vanhan maailman ihminen, vanhan maailman ajatuksineen. Vieraalta tuntuu. Ja niin tosi surulliselta. Yksi hullu ihminen voi aiheuttaa niin mielettömän määrän pahaa ilman, että maailma pystyy siihen vastaamaan. Ja Suomeakin hän on uhannut. Ihan hirveää!

Koronapandemia, mikä on edelleen todellisuutta maailmassa sekin, on vaiheessa, jossa rajoituksia aletaan purkaa vauhdikkaasti niin täällä kuin Suomessakin. Massachusettsin tilanne on toki mennyt paremmaksi. Jännä nähdä, miten lapset reagoivat. Itse ainakin toistaiseksi ajattelin jatkaa maskin käyttöä kaupassa käydessäni. En myöskään usko, että töissä ihan heti maskit poistuvat. Olen jo niin tottunut, etten edes oikein koko kapistusta huomaakaan.  

Me lähdemme huomenna New Yorkiin passienuusimismatkalle. Siitä lisää seuraavalla kerralla. Alla lomaa edeltäviä ja sen aikaisia kuulumisia.

Ystävänpäivänä Iso-O sai hyvää palautetta sekä hienosta, itsevirkatusta villatakistaan että lukemattomista korteista hän antoi ystävilleen sekä muutamalla opettajalla. Ruusun hän sai hiihtovalmentajalta, joka on ollut aivan mielissään Southin joukkueen hyvästä menestyksestä tällä kaudella (Katso kopioitu osa viikottaista urheilijoiden viestiä hiihtoon liittyen postauksen alaosassa).

Osavaltion tason hiihtokisat (niistäkin maininta alla) olivat keskiviikkona 16. helmikuuta. Päivä oli Iso-O:n paras ikinä. Vein hänet Northille klo 5 aamulla. Bussi ajoi sekä heidän että Northin joukkueen Vermontin Prospect Mountainin alueella olevalle kisapaikalle. Iso-O hiihti joukkueen kolmanneksi nopeimman ajan, sijoittui sijalle 60 yhteensä 123 maaliin päässeestä ajalla 28:02 min 7 km matkalla. Voittajan aika oli 20:20 min ja viimeiseksi tulleen 40:41 min. Southin pojat sijoittuivat joukkueena 5. ja tytöt 8. sijalle yhteensä 16 joukkueesta. South ei ole koskaan ollut näin hyvä. Bussimatkalla oli hauskaa ja joukkueen yhteishenki senkun vain parani. Iso-O jopa lähetti morsenkoodiviesteja tien toisella puolella asuvalle pojalle illan jo pimetessä. Aiemmin ko. pojan kanssa ei ole juuri kommunikoitu.

Cody-koira saapui meille torstai-iltana ennen hiihtoloman alkua ja Pikku-O nukkui kaikki yöt sen kanssa alakerrassa, vaikka se häntä kovasti jännittikin. Cody jäi ensin itkemään omistajaperheen äidin perään, mutta noin 10 minuuttia itkettyään oli kuin kotonaan. Cody oli käytännössä ihan koko ajan Pikku-O:n kanssa. Iso-O kävi pari kertaa viemässä sen ulos samalla, kun kävi ruokkimassa perheen akvaariokalat. Siksi oli kiva, että Iso-O otti viikon hoitopalkkiosta ($350) itselleen vain 10%, vaikka Pikku-O oli tehnyt kaavion, jonka mukaisesti Iso-O:lle olisi kuulunut 25%. Minunkin täytyy tunnustaa, että olin taas aika myyty Codylle. On hienoa saada koirasta vain parhaat puolet. Minun ei tarvinnut mitään muuta kuin silittää sitä ja ottaa vastaan sen innokas pomppiminen töistä saapuessani - kaikki muu hoitui Pikku-O:n puolesta.

Lasten hiihtoloma alkoi perjantaina 18. helmikuuta. Annoin pieniä kodinhoidollisia tehtäviä heille, kun itse olin töissä aina torstai-iltaan saakka. Tehtävät olivat pieniä ja noin 10 minuutin mittaisia, mutta silti niiden tekeminen otti heillä henkisesti koville. Niin koville, että ne olivat aina tekemättä, kun saavuin kotiin. Ja sitten oli naama sitruunana erityisesti Pikku-O:lla, kun mainitsin asiasta. Huokaus.

Lumimyrsky hiihtolomaperjantaina 25. helmikuuta sai maiseman jälleen valkoiseksi, vaikka olen jo valmis vihreään. Ajoitus oli hyvä, silla aloitin samalla oman päivystysvapaani ja koulut olivat vielä tauolla. Oli siis mahdollista olla liikkumatta mihinkään talon alueelta. Vuokraemäntäni vaatima liedenkorjaaja tuli kuitenkin myrskystä huolimatta, mutta siitä johtuen 7 tuntia myöhässä toteamaan, että lieden ongelma ei ole sytyttimessä vaan kytkimessä. Sen korjaaminen maksaisi $420. Paitsi, että se ei onnistu, sillä ruuvit ovat ruostuneet liikkumattomiksi ja sen johdosta ne pitäisi porata pois paikoiltaan, mikä taas aiheuttaisi keskiosan irtoamisen. Ja niitä osia ei enää näin vanhaan lieteen ole. Laitoin vuokraemännälleni viestin, että sorry, ei onnistu, mutta odotan vielä hänen vastaustaan. Olin jo ennen korjaajan käyntiä todennut, ettei lieden korjaaminen kannata sen iän johdosta, mutta hänellä on aina hieman erilainen lähestymistapa. En usko, että olen vielä nähnyt tarinan loppunäytöstä.

Pikku-O sai Yhdysvaltain kongressiedustajalta vastauskirjeen omaan aiemmin lähettämäänsä kirjeeseen äänestysasioihin liittyen. Se oli osoitettu hänelle ja sen teksti vastasi hänen kirjeeseensä, ei siis mikään geneerinen versio. Hän avasi kirjettä epäuskoisena ja aivan loppuun saakka uskoi, että se on automaattinen vastaus vain. Eipä ollutkaan! Kiva juttu, että edustaja vastasi.

Iso-O:n loma on täyttynyt lukemisesta, lyhyistä lastenhoitokeikoista viikon aikana useaan otteeseen, kun yksi pieni poika piti viedä ja/tai hakea loma-ajan kerhostaan, ystävien tapaamisesta ja Bostonin ostosretkestä.

Hiihtokausi on loppunut. Yleisurheilukausi alkaa. Lopuksi koulun tiedotuslehtisesta Iso-O:n hiihtojoukkueeseen ja erityisesti valmentajaan liittyvää:

Congratulations to the NSHS Nordic Ski Team on their success at the MIAA State Championship!

Newton South participated in the MIAA State Championship for Nordic Skiing at Prospect Mountain in Woodford, Vermont on Tuesday, February 16. They awoke at 4 AM to get ready for race day and meet the bus for a 5 AM departure.

We had 5 girls and 6 boys racing for Newton South, cheered on by our two amazing coaches, Jeff Riklin and Michelle Caine. The team did incredibly well with the girls placing 8th overall and the boys placing 5th overall! Polina Kontorovich made it into the top 20; Levin Brenner placed 10th overall; Liam Sakakeeny placed 8th overall and Ian Brenner placed 5th overall! Outstanding results for the team since they previously placed 17th - truly incredible! The day ended with more skiing and a big dance party. 

A special recognition for Coach Jeff Riklin!

Jeff has been coaching the Nordic Team for about 10 years. Like Ted Lasso, his expertise is not about teaching technique but about inspiring the kids to push themselves, be supportive of each other and, above all, enjoy the sport and have fun.

Jeff welcomes everyone on his team. He coaches top racers to excel (and have fun) and he coaches kids who have never skied to race by the end of the season. This small team has grown over the years, becoming very popular these past couple of years. During the height of the pandemic, when school was remote, practices became a lifeline for kids to be together and for athletes of various sports to stay in shape.

Yesterday's race was amazing. In Jeff's words: "As expected, I cried. And the most important thing is that every one of them told me that they had fun!"

Covid 19 - Hiihtoja, juoksuja ja kaikenlaista muutakin

Helmikuu on puolivälissä, Iso-O on valmistautunut Ystävänpäivään antaumuksella viimeistelemällä virkkaamansa sydänvillatakin sekä huomioimalla opettajansa ja ystävänsä erilaisin tavoin, Pikku-O:n on kanssa käyty Midterm-huomiot läpi, ja E:akin on nähty. Minä olen elänyt stressaavasta tilanteesta ja asiasta toiseen. Lauantaina oli ihana +18*C aurinkoinen kevätkeli, ja sunnuntain -3*C lumimyrsky. Näillä mennään kohti uusia haasteita. Vaihtelevuudesta ei ole puutetta.

 

E:n kisoja ja stressiä

E:n sisäkauden viimeisimmät kisat sujuivat seuraavasti. Ensin hän juoksi 800 m ajalla 1 min 56 s, mikä oli hänen oma parhaansa. Sitten viikko myöhemmin 1000 m ajalla 2 min 31 s, mikä oli sekin hänen oma parhaansa nyt 5 sekunnin parantamisella ja nosti hänen odotuksensa korkealle. Odotukset eivät täyttyneet. Viimeisimmän kisan 800 m ajalla 1 min 57 s ei riittänyt jatkoon, ja sisäkausi on nyt hänen osaltaan taputeltu. Hän oli pettynyt, eikä siihen oikein äidin "meni hienosti" kehut auttaneet.

Opintojenkin kanssa on ollut kiireistä. Kun siihen päälle on osunut satunnaisvalinnassa lyhyen tikun saaminen sekä lukuisien koronatestien että huumetestin osalta, ja tehtävää on ilmaantunut armeijaan, passin uusintaan, oman lääkäriajan varaamiseen, hammaslääkäriin sekä urheiluun liittyviä ylimääräisiä, on hän ollut aika tiukoilla. Se näkyi stressaantuneen nuoren miehen käyttäytymisenä, kun hain hänet meillä käymään (tarvitsi passin viralliseen illanviettoon) torstai-iltana. Jo heti sunnuntaina hänen piti tulla uudelleen, jotta saimme passikuvat otettua ja hän sai tänne taas saapuneen ranskankirjan haettua. Kiva kun kävi, tietysti.

Iso-O:n hiihtokisoja, sosiaalisuutta ja aktiivisuutta

Iso-On hiihtokisat Westonissa ovat jatkuneet viikottain erilaisin tunnelmin. Ensimmäiset sairaanaolemisen jälkeiset kisat menivät huonosti. Sukset eivät luistaneet, hengitys ei kulkenut ja lihaksista ei löytynyt voimaa. Kisan jälkeen hän ilmoitti kärsivänsä sydänkohtauksesta. Kohtaus meni ohi, kun ehdotin meidän lähtevän heti pois, sillä poikien kisan seuraaminen olisi sitten jäänyt kokematta. Vain viikko myöhemmin hänellä meni hyvin ja tunnelma oli hyvä. Viimeiset kisat ennen osavaltiokisoja olivat kaikkein parhaimmat, hän tuli Southin tytöistä kolmanneksi voittaen Emilyn ja Mayan, jotka aiempien kahden kisan aikaan olivat häntä aika selvästi parempia.  Ja sitten iso uutinen, Iso-O on menossa osavaltiotason kisoihin (vastaa Suomen nuorten SM-kisoja) ensi keskiviikkona. Hän pääsee sinne, koska heidän joukkueensa kokonaisuudessaan on ollut tänä vuonna niin hyvä, mutta hän on kyllä ihan iso osa sitä.

 

Mayan äidin avustuksella tytöt pääsivat Stowe-vuorelle hiihtämään viikonlopuksi. Mukana olivat Maya, Ali, Emily, Iso-O ja Mayan äiti. He olivat päässeet ihan oikeaan saunaankin. Iso-O oli saunasta hypännyt lumihankeen pyörimään ja oli saanut ulkopuolisiltakin kannustushuutoja. Täkäläiseen häveliääseen tyyliin sopien se toki tapahtui uimapuku päällä. 

Kollaasiprojekti on jatkunut siten, että ala-aulan läpi on ollut vaikea kulkea ja etuoven lasi on täytynyt peittää peitolla siten, ettei kauhea sotku näy liian pitkälle. Minulle luvattiin sen valmistuminen jo viime viikonloppuna, mutta niin ei käynyt. Ehdoton deadline oli tänään, sillä seuraavana viikonloppuna meillä on täällä koiravieras, nopealiikkeinen Mayan koira Cody, mistä Pikku-O sivumennen sanoen on aika innoissaan. No kollaasi ei tullut valmiiksi, joten kannoimme sen yhdessä tuumin aivan yläkertaan, josta olen suunnittelemassa hänelle ateljeeta.

Sain käytyä hänen kanssaan suunnitelman SAT/ACT-testejä ja niihin valmistautumista varten. Tunsin oloni oikein hyväksi 2 päivää. Sitten kävi ilmi, ettei hän ollutkaan alkanut niiden eteen tehdä yhtään mitään. Olin ehdottanut 15 minuuttia päivässä. Olin jopa printannut muutaman kokonaisen, 64 sivuisen testipaketin. Huoh! Melkein helpompaa olisi mennä itse ne tekemään. Ei sillä, että pääsisin läpi, mutta mielenrauhani olisi parempi.

Hän pääsi Marthan perheen kanssa Plymouthiin katsomassa pikkusisko-Sarahin laulukilpailua. 8-15 hengen a cappella yhtyeet kilpailivat keskenään. Sarah oli siellä Southin opiskelijajohtoisen Newtones-yhtyeen kanssa ja minäkin pääsin heitä kuuntelemään Youtuben välityksellä päivä myöhemmin. Olivat jääneet neljänneksi, mikä oli Iso-O:n mielestä epäreilua.

Pikku-O:n juttuja

Leivoimme yhdessä, kun vietimme Pikku-O:n kanssa äiti-poikaviikonloppua Iso-O:n poissaollessa. Syntyi tiramisu, patonki, marenkikakku, ja karjalanpiirakoita. Pikku-O oli vastuussa kahden ensimmäisen ja minä kahden viimeisen toteuttamisesta. Tiramisu erityisesti onnistui todella hyvin, ja hän on suunnittelemassa sen uudelleen tekemistä syntymäpäivieni kunniaksi ensi kuussa. En vastusta.

Winter Running ei ole mennyt joulutauon jälkeen liian hyvin. Ensin hän 'unohti' laittaa juoksuhousut päälle ja tuli suoraan kotiin. Sen jälkeen monta kertaa treenit peruttiin säähän liittyviin syihin vedoten. Tulee kyllä melkoinen shokki Pikku-O:lle, kun yleisurheilukausi alkaa. Sohvaperunasta on hankala lähteä kilpailemaan.

Lumitöissä hän oli Snowman-Bobilla lumituiskun aikaan lauantaina tammikuun lopulla ja uudelleen lumisateen jälkeen sunnuntaiaamuna saaden palkaksi $100. Omat lumityöt suunnittelin tekevämme sunnuntaina vasta lumisateen päätyttyä. Kävikin niin hassusti, että naapurinsetä ensin teki lumilingollaan spontaanisti meidän kadunpuolen kävelytiemme ja sitten kiitoksistani innostuneena vetäisi vielä pihatienkin. Pikku-O:n kanssa vain ihmettelimme vieressä.

Toinen säärintama meni yli heti helmikuun alussa perjantaina ja toi jäätävän sateen. Sen johdosta koulut menivät kiinni. Pikku-O nautti pidentyneestä viikonlopusta, Iso-O lähti lastenvahdiksi ja vietti muun ajan ystäviensä kanssa joko meillä (Martha) tai Mayalla, jossa hän oli orastavan parisuhteen (Maya ja Ben) kolmantena pyöränä iloisena jotenkin sitä ymmärtämättä. 

Minun kaikenlaista

Minulla oli kurja viikonloppu, kun aloitin Yhdysvaltain verotuksen ja huomasin, että en saa minkäänlaista hyvitystä hullunkalleista E:n yliopistomaksuista. Se harmitti aika paljon. Tuntuu, että putoan porsaanreikä toisensa jälkeen aina vaan huonompaan tilanteeseen. Muutenkaan monimutkaisen veroilmoituksen tekeminen ei ole hauskaa. Veroilmoitusärsytyksen lisäksi ihastuttava vuokraemäntäni lähestyi täysin tarpeettomilla pyynnöillä antaen rivien välistä minun huomata, kuinka moni asia olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Hän myös ilmoitti tulevansa vierailulle pääsiäisen jälkeen. Mikä ajoitus!! Samalla viikolla E on vapaalla, koululaiset lomalla ja minäkin ajattelin lekotella.

Kävin taas mammografiassa ja sain melko puhtaat paperit taas vuodeksi. Kolonoskopia saa vielä vähän odottaa. Ei kai Suomessa tämän ikäisenä vielä tarvitsisi vaivautua. Vai?

Pari positiivista asiaa. Olen jatkanut 10 mailia per viikko juoksemistani, vaikka koville on pimeän ja kylmän aikaan ottanut. Kesäkuun jälkeen on kertynyt yli 430 mailia, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni minun pitää hommata uudet lenkkarit liikakäytön eikä niiden iän johdosta. Aikamoista! Minuuttia per maili vauhtini on saman ajanjakson aikana parantunut 2 minuuttia, mikä on ihan hirveän paljon. Pystyin mukavasti juoksemaan 7 mailin lenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Iso-O:n kanssa jaksaen hyvin.

Toinen positiivinen asia on virkistysrahastomme uudelleen aktivoituminen. Summa on yli 570 dollaria, ja tavara on pienen suvantovaiheen jälkeen liikkumassa. Tuntuu hyvältä päästä eroon. Tekisi mieleni laittaa enemmänkin, mutta yritän muistuttaa itseäni huonekalujen käyttöarvosta ja malttaa odottaa hieman.