Lomalla

Olen ollut lomalla 7. elokuuta lähtien, mikä on varsinkin alkuunsa tarkoittanut lähinnä rästiasioiden hoitamista. Kelit ovat jälleen kuumentuneet ja minä villasukkien käyttäjä olen ollut paljasvarpainen lomanalusta lähtien lenkkejä lukuunottamatta.

Pikku-O:n asioita

Pikku-O:lla on ollut joka arkipäivä yksi pikkukirjoitelma ("Supplemental essay"), jokainen 100-300 sanaa pitkä, erilaisista aiheista, 1-3 per College, työnallaan. Niiden pitäisi olla tehtynä tämän viikon loppuun mennessä. Ensi viikolla edessä on hiomista sekä muiden ylimääräisten töiden, kuten videoiden, portfolion ja mahdollisten sosiaalisen median lisätöiden tekemistä, kaikki osana yliopistoihin pyrkimistä. Viimeinen viikko ennen koulua, joka alkaa Labor Dayn jälkeisenä tiistaina 2. syyskuuta, on varattu koulua edeltäville töille. Niitäkin riittää ja useassa aineessa.

Yllä olevasta huolimatta hänellä on riittanyt aikaa muuhunkin, vaikka yöuni onkin jatkunut joka päivä pitkälle iltapäivään. Melkein päivittäin saavuin töistä kotiin todistamaan olohuoneen pöydällä tapahtuvaa maalausta. Hän on aika hyvä ja muutenkin innostunut taiteesta, mikä minua on yllättänyt.

Juoksemassa hän on käynyt epäsäännöllisesti, usein myöhään illalla. Kertaalleen hänelle tuli jääkiekkoilija James kaveriksi. He juoksivat meiltä vain noin 500 metrin matkan ennenkuin Nathan tuli sattumalta vastaan, ja liittyi joukkoon. Lisääntyvästi hänen kaverinsa ovat saapuneet lomareissuiltaan ja illat ovat alkaneet uudelleen täyttyä Mia:n kolmiviikkoisen poissaolon ajallekin.

Pikku-O:n seniorikuva vuosikirjaa varten piti hoitaa alta pois. Varasin vahingossa kuvauksen tehtäväksi kuvaamon pääpaikassa Connecticutissa, kun en huomannut kohtaa, jossa koulu ilmoitettiin. Pitkäkestoisen chatin tuloksena sain sen vaihdettua tälle maanantaille koulun alueelle. Pikku-O oli pahalla tuulella kuullessaan kuvauksesta sekä varsinkin sen ajankohdasta liian aikaisin aamulla (klo 10.45). Itse kuvaus onnistui varsin kivuttomasti. Hänestä otettiin monia kuvia sekä siisteissä vaatteissa että valmistujaisviitta ja -hattu päällään Southin Athletic-sisäänkäynnin edessä olevalla puistoalueella. Häntä harmitti, että kuvaus tapahtui jo nyt. Hän olisi halunnut venyttää sen mahdollisimman pitkälle. (*huokaus).

Suomesta kuuluu

Iso-O, joka on jo matkalla takaisin, on soitellut lähes päivittäin Jyväskylän seudulla viikon vietettyään. Meillä oli joitain virallisiakin asioita hoidettavana, ja niistä yksi iso oli se, että saimme Healthcare Insurance Waiverin anottua ja hyväksyttyä. Tämä on suora melkein $5000 säästö minulle, ja olen kiitollinen Georgetown University:lle siitä, että he eivät tee prosessista niin monimutkaista kuin Boston College teki.

Suomi- ja Eurooppareissullaan Iso-O on oppinut pankkikortin ja luottokortin erot saamalla useita(!) huomautuksia tilillä olevan rahamäärän riittämättömyydestä. Virheistä oppii parhaiten ja mitään katastrofia ei ole tapahtunut, joten homma lienee tältä osin hallussa hänen Praha-aikansa huomioiden. Suomen pankkikortti näyttää Euroopassa toimivan aika ongelmattomasti.

E on myös oppinut jotain. Hän oli lähtenyt iltalomalle tarkastamatta, miten pääsee takaisin kasarmialueelle ajoissa. Hätäpäissään hän oli soittanut jokseenkin kaikille edes hieman mahdollisille ihmisille onnistumatta. Vaari viimein pelasti tarjoamalla kyydin. 

Lomani alun aikaan

Lomani siis alkoi päivystysputken loputtua torstai-iltana 7. elokuuta. Olin ajatellut tulla Suomeen, osallistua E:n viikonlopun valatilaisuuteen ja serkkuni viikko sitten järjestämään juhlaaan Karstulassa sekä tietysti näkemään tärkeitä ihmisiä, mutta kaksi asiaa tapahtui. Ensimmäinen liittyi suunniteltuun Iso-O:n pyrähdykseen tässä suunnassa sattuen juuri lomani ajalle. Toinen oli suora pyyntö tyopaikan lakimiehiltä välttää ulkomaille matkustamista. Tämä tosin vaikutti minuun vähemman, silla olen edelleen suunnittelemassa reissua Eurooppaan joulun ajalle.

Pelkkää ruusuilla tanssimista lomani ei ole ollut. Heti ensimmäisenä päivänä palasin hammaslääkäriin paikkauttamaan lohjenneen etuhampaani sekä pienen takahampaassa olleen reiän. Onnekseni selvisin niistä ilman puudutusta ja aika kepeästi. Nyt näyttää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Swap Shopissa kävimme Pikku-O:n kanssa viemässä vanhoja tavaroitamme sekä hakemassa jotain tilalle. Etsin ensisijaisesti Iso-O:n huoneeseen hyllykköä, mutta löysin penkin, joka toiminee samassa funktiossa. Tavoitteena on tavarapaljouden hallinta, mikä matamin kohdalla on haastavaa. Varsinkin, kun tavaramäärä jatkuu isona aina vuoden vaihteeseen saakka, kun kotiin jääneiden tavaroiden lisäksi paikalla ovat opiskelija-asuntolan kamat.

Swap Shopista ajoimme New Balance-kauppaan. Saimme hienot kilpakengät molemmille. Myyjän laskuvirheen johdosta sain ne molemmat alle puoleen hintaan, vaikka tarjous oli "buy one, get one 50%". Se on iso juttu, kun OVH on yli $250 per yksi pari, ja kokonaislasku $239 sisälsi kaksien kenkien lisäksi Pikku-O:lle kahdet juoksushortsit. Olen alkanut googlailla meille kilpailuja. Aika todennäköisesti menemme Turkey Trot 5k-juoksuun ennen Thanksgivingiä, mutta harkinnassa on toukokuinen Sugarloaf maratonikin (15k minulle).

Kävin Colinin, Marthan, Kian ja Billin kanssa iltakonsertissa Mason Rice-koulun takana olevalla nurmialueella. Meillä oli picnic-kamat ja tuolit mukanamme. Minä hain Hut:ista meille pienet pöydät. Oli nostalgista käydä talossa sisällä sekä kävellä Mason Ricen ympäristössä muutenkin. Viimeisinkin pääsi alakoulusta jo yli 6 vuotta sitten.

E:n kaveri Fox kävi tuomassa lisää kamojaan kellariin ja käytin päivän hyödykseni kellarin tuulettamisen kanssa. Yläkerran naapurini on hieman työläs tältä osin, sillä hän pelkää eläinten menemistä kellariin, vaikka oven esteenä olikin yli metrin korkuinen verkko. En tietysti itsekään halua kellariin eläimiä, mutta en myöskään halua kaiken siellä olevan homehtuvan. Luulen, että pääsemme tästä jonkinlaiseen konsensukseen, mutta helpompi olisi, kun ei toisen asukkaan mielipidettä tarvitsisi ottaa huomioon. 

Sain lipun Stephen Colbert-nauhoitukseen. Olisin halunnut saada lipun lomani ajalle, mutta harmillisesti heillä on nauhoitustauko juuri nyt. Menen siis seuraavan päivystysvapaani aikana syyskuun alkupuolella. Siitä lisää silloin.

Iso-O saapuu tänään. Pikku-O totesi:"Kiva" ja ilmoitti tulevansa mukaan kentälle.

Kalevan kisojen aikaan

Olen oppinut liian hyvälle. E:n college-aikaisten kilpailujen live-seuranta oli helppoa, ja jopa silloin, kun kuvaa ei ollut tarjolla, oli mahdollista saada väliajat heti niiden tapahduttua vain tietokoneruutua tuijottaen. Oletin saman tietysti olevan mahdollista Kalevan kisoissa, SM-tason kilpailu kun kuitenkin oli kyseessä. Tarjolla oli 'Livetulokset'. Valmistauduin testaamalla systeemiä naisten 10000 m juoksun aikana. OMG!!! Livestä ei ollut tietoakaan, ja väliajat näytettiin vain ko. aikapyykin nopeimpana ohittaneen osalta aivan randomisti. Ilmeisesti tällaiselle palvelulle ei ole kysyntää, kun näin rudimentaariseen systeemiin oli päädytty. 

No, sain onneksi monia kuvia ja videopätkiä kilpailua sekä paikanpäällä että television välityksellä seuranneilta. Iso kiitos!! 10k-juoksun jälkeen kysyin E:lta varovaisesti, millä mielellä juoksija oli. Ilokseni sain vastaukseksi, että hyvällä mielellä, hieno oli ollut kokemus, ja vaikka hänen oma aikansa oli "horrible" (*suora lainaus), oli yleisfiilis jäänyt hyväksi. Siitä tuli minullekin hyvä mieli.

E:n viikonlopun täytti kaiken muun lisäksi puhelimen näyttöasia. Sain monia tekstiviestejä ja puheluita asian tiimoilta. Iso asia hänelle. Samalla hassua ja jotenkin liikuttavaa, että hän edelleen tuntuu ajattelevan, että minulla on äitinä ratkaisu tähänkin ongelmaan. 

Sunnuntaina oli 5k. Etäseuraaminen oli taas käytännössä mahdotonta, mutta näin tietysti tulokset kisan jälkeen. Kysyin ensin Iso-O:lta, millä mielellä E oli. Hän kertoi, ettei muista kertaakaan aiemmin nähneensä veljeään niin hyväntuulisena suboptimaalisesti menneen juoksun jälkeen. Oi, kuinka se tuntui hyvältä kuulla! E itse kommentoi:"Ei ollut onnistunut viikonloppu mutta oli kiva", ja jatkoi:"Hay was in the barn tho, I was just unfit".

Kisojen aikaan meren tällä rannalla kelit ovat helpottaneet hetkeksi kuumasta ja kosteasta todella miellyttävään kuivaan ja mukavan lämpöiseen, aurinkoiseen suuntaan. Mia ja Pikku-O tekivät yhdessä ruokaa. E:n kaveri Fox toi kamojaan meidän kellariin odottamaan syyskuun alun muuttoaan. Ja, minä huolestuneena seuraan jatkuvasti ulkomaalaisvastaisempaan muuttuvaa ilmapiiriä niin College-opiskelijoiden valinnassa kuin omassa elämässänikin.

 

Esseitä ja hampaita

Jouduimme hämähäkkien hyökkäyksen kohteeksi. Sisällä niitä on näkynyt aiemminkin harvakseltaan liikaa tunteita herättämättä. Tunteita kuitenkin oli ilmoilla, kun olohuoneen pöytälampun kuvusta löytyi reippaasti yli 20 pikkuhämähäkkiä. Pikku-O reippaana päästi ne kaikki päiviltä. Inhimillisempää olisi ollut viedä ne ulos, mutta tilanteessa ei ollut aikaa fiilistellä.

Meillä on Pikku-O:n kanssa ollut hieman saman sävelen löytämisen kankeutta. Myrskyisän College Essay-luonnoserimielisyyden jälkeen hän sai aikaiseksi huomattavasti paremman ja paljon enemmän itsensä näköisen kirjoitelman. Se on pian valmis isosisarusten kommentoitavaksi. Tein hänelle aikataulun loman loppuajalle sisältäen joka päivälle yhden Supplemental Essay:n tai muun hakuprosessiin liittyvän aktiivisuuden. Hän ei alkuun tästä tykännyt, mutta on alkanut aktiivisesti siihen itsekin asioita lisäillä.

Yksi syy, miksi saman sävelen löytämisessä on ollut hieman kankeutta on se, että Pikku-O on ollut - ja on edelleen jatkuvasti menossa pikkutunneille saakka joka ainoa ilta. Normihengailujen lisäksi hän meni Italia-juhliin Nonantumiin, Mian perheystävien luo illalliselle, kavereiden luo illanviettoihin ja kertaalleen mm. Northeastern University:iin siellä kesäkurssia suorittavaa kaveriaan tapaamaan.

Kävimme yhdessä hammastarkastuksissa tietäen, että molemmille tulee jotain sanomista. Pikku-O sai heti kaksi paikkausvastaanottoa, jotka hän on jo läpikäynyt, ehdotuksen uudesta hampaiden oikomisesta(!) sekä lähetteen viisaudenhampaidenpoistoon. Minä sain vastaanoton haljenneen etuhampaan korjaukseen, ja saatan joutua samalla kahden takahampaan halkeuman paikkaukseen, joskin en tiedä, selviänkö nielurefleksini kanssa siitä. Etuhampaani, joka koki kovia pienen kivimurun johdosta, korjautan mielelläni. Jos en ihan jääkiekkoilijalta näytä, eroan selvästi kaikista valkoisen hammasrivin omistavista työkavereistani.

Minä olen jatkanut 25 mailia (40 km) viikossa juoksuhaastettani, ja koska se on tarkoittanut 4-6 juoksupäivää viikossa, olen alkanut saada uusia tervehtimistuttuja Reservoirin ympärillä. Tosi moni muukin juoksee aivan ihmeellisiin aikoihin.

Euroopan uutisia

Iso-O:lla oli todella onnistunut matka Ranskasta Espanjaan ja sieltä Brysselin kautta Helsinkiin. Hän oli vaellukseltaan mennyt Barcelonaan päiväksi ja sitten Madridiin, josta lento Brysselin yön yli välilaskun kautta saapui takaisin Suomeen 29. heinäkuuta. Kentältä hän meni suoraan mökille, josta hän soitti hyväntuulisen pulputuspuhelun kertoen matkakokemuksistaan. Upealla asenteella hän oli ollut liikkeellä liikaa suunnittelematta. Mökillä häntä kävivät tervehtimässä serkkutytöt Kintaudelta. Huomenna hän lähtee T:n kanssa kohti Espoota ja siellä olevia Kalevan kisoja.

Iso-O:n kanssa meidän pitää hoitaa syyslukukauden asioita jossain välissä. Toivottavasti saan reipasliikkeisen matamin jossain välissä pysähtymään tietokoneen äärelle. Toisin kuin hän, minä tarvitsen hieman enemmän aikaa suunnitteluun, ja jotkin hänen asiansa ovat minuun liittyviä. Kuten terveydenhuoltovakuutus ja muut infrastuktuurit.

E:lla on ollut hieman vastoinkäymisiä. Ensin hänen toukokuinen, pieni autonkolhaisuasiansa pitkittyi, kun vakuutusyhtiö ei saanut meitä kiinni. Huomautin vakuutusyhtiölle, etten kyllä ollut minkäänlaisia yhteydenottoja saanut. Mutta, harmillisesti hänet todettiin syylliseksi (mikä tietysti pitää peräänajossa paikkansa), ja se johtaa jonkinlaiseen taloudelliseen haittaan sekä merkintöihin ajajan taustatiedoissa vuosien ajan.

Toisena asiana hänen puhelimensa näyttö meni metsäleirin aikana rikki, ja aiheutti tekstiviestien tsunamin minulle sekä päivien mittaisen harmittelun jopa Kalevan kisoja edeltävänä iltana. Tsemppasin jättämään asian taka-alalla, sillä näitä on tapahtunut meille muillekin.

Uutisissa

Lempishowni, Stephen Colbert, peruttiin 'sattumalta' pari päivää yhtiön miljardien hintaisen oikeusjutun sopimisen kanssa. Tämä herätti keskustelua laajalti ja lisäsi hänen suosiotaan ainakin lyhytaikaisesti.

Epstein-juttu paisuu ja mutkistuu Valkoisen talon salailun ja aivan ihmeellisten kommenttien johdosta. 

Huomenna alkavat Kalevan kisat. Harmittaa, etten pääse katsomaan. Tsemppiä E:lle! Ylpeä äiti täällä huhuilee ja seuraa tarkasti etänä.

 

Tutustumassa Colgate-yliopistoon sekä Colby- ja Bowdoin Collegeen

Kävimme viikon sisään kolmessa collegessa. Ensimmäisenä menimme New Yorkin osavaltion, sitten Mainen suuntaan.

Colgate University

Lähdimme kotoa perjantaina 11.7. klo 8 ajamaan, ja saavuimme New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Hamiltonin pikkukaupunkiin (tai oikeammin kylään) noin klo 12.30, mikä oli hyvä, sillä aikaa oli hyvin käydä syömässä ennen tutustumiskäyntiä. Pikku-O oli googlannut meille dinerin (Broad Street Diner), jossa saimme erittäin hyvää palvelua läpiinsä tatuoidulta, hyväntuulisesti pulputtavalta nuorelta naiselta, joka tarjoilun lisäksi mainosti sekä yliopistoa että aluetta. 

Syönnin jälkeen ajoimme muutaman minuutin ajomatkan päässä olevalle Admission Office:n parkkipaikalle. Colgate-yliopiston kampusalue on saumattomasti Hamiltonin kylän sisällä. Kampusalue on kaunis, hyvinhoidettu ja upeiden maisemien keskellä. E oli useaan otteeseen varoittanut Pikku-O:ta, että Colgate yliopistoa ei kannata harkita, kun se on niin kaukana kaikesta ("you will start using hard drugs"), mutta velipojat ovat toiveiltaan aika erilaisia - itse luulen, että Pikku-O voisi helposti paikkansa Colgaten kampukselta löytää.

Hienossa aulatilassa oli iso näyttö, jossa kaikki osallistujat toivotettiin tervetulleiksi nimellään. Tilaisuus alkoi yleisellä sessiolla, jossa läpikäytiin jo tutuksi tulleella tyylillä kaikki yliopiston yksityiskohdat, hakuprosessi ja 'ainutlaatuisuus".  Kiertokävely oli hassusti jaettu osavaltioittain. Pikku-O:n ja minun lisäkseni seurueeseemme kuuluivat poika isänsä kanssa Lexingtonista ja poika äitinsä kanssa Northhamptonista; esittelijänä oli Iso-O:n ikäinen tyttö Cambridgestä. Kiersimme mäkisellä kampuksella tärkeimmät paikat ja pääsimme katsomaan asuntolan huoneenkin. Se oli paljon normaalia isompi. Kierroksen lopuksi oli loppusessio kysymyksineen sekä kaikille jaetut jäätelöt. 

Ajoimme suoraan takaisin, joskin Pikku-O halusi käydä ostamassa vähän herkkuja matkalle, ja pitkän matkan johdosta autokin piti tankata. Olin miettynyt kiertotietä Cornell-yliopiston kautta, mutta Pikku-O ei ole yliopistosta yhtään kiinnostunut ja ajomatkaa olisi tullut yli 100 mailia lisää, joten jätin suunnitelmani sikseen.  

Colby College

Tiistaina 15.7. lähdimme klo 7 ajamaan kohti Maine-osavaltiota ja siellä sijaitsevaa Colby Collegea. Koska lähdimme ennen pahinta aamuruuhkaa, sujui matka jouhevasti aivan alusta lähtien, vaikka menimmekin Bostonin läpi. Pikku-O nukahti jokseenkin heti, joten seuraa minulla ei matkalla ollut. Hän missasi Bostonin hienot sillat.

Ennen kampukselle ajamista kävimme pikaisesti hakemassa pientä välipalaa. Colby sijaitsee Waterville-pikkukaupungissa ja sen pieni kampus on siisti ja kaunis. Ajoimme Admission Officen takana olevalle parkkipaikalle ja menimme sisään odottamaan. Olimme ensimmäisiä. Parinkymmenen minuutin sisällä paikalle saapui kolme muuta junioria vanhempansa kanssa. Alkuesittelyn piti E:n ikäinen nuori nainen. Kierrokselle lähdimme ensimmäisen vuoden juuri lopettaneen, alunperin Nigeriasta olevan eläväisen tytön kanssa. 

Varsinaista loppusessiota ei ollut, joten lähdimme kierroksen jälkeen suoraan kohti etelää, sillä meillä oli hieman tiukka aikataulu ja jotain tarvitsi saada välissä syötäväksi. Colby College jätti kuitenkin positiivisen fiiliksen minullekin pienuudestaan huolimatta.

Bowdoin College

Ajoimme noin tunnin ajan takaisinpäin kohti Bowdoin Collegea, joka sijaitsee Brunswick-pikkukaupungissa. Pikku-O googlasi meille pizzapaikan (OTTO), josta otimme mukaamme pizzat pikaisesti autossa syöden.

Alkuesittelyn piti ikäiseni nainen. Esittely oli paras näkemämme. Hän kävi läpi sekä hakuprosessia yleisesti että Bowdoin-spesifisesti realistisesti huomioiden, että tutustujat hakevat moniin muihinkin paikkoihin. Tykkäsin erityisesti tästä piirteestä.

Kiertokävely oli Intiasta alunperin olevan, ensimmäisen vuoden juuri lopettaneen mukavan pojan kanssa. Kampusalue ei tehnyt minuun niin hyvää vaikutusta kuin kaksi yllä olevaa, mutta Pikku-O oli positiivisella mielellä ja piti collegen listallaan.

Loppusessiota ei ollut taaskaan, joten lähdimme takaisin kotiin. Matkaseuralaiseni nukkui jälleen ison osan matkasta, joten häneltä jäi huomioimatta tarpeellinen yksityiskohta - kuinka paljon matkaa ja aikaa menee kodin ja collegen välillä.

Olemme nyt käyneet kahdeksassa edelleen Pikku-O:n listalla säilyneessä yliopistossa ja kolmessa sieltä jo tippuneessa. Alla linkit aiempiin käynteihin, tosin löytyen haudattuna yleisempiin sepustuksiin:

- University of Denver ja CU Boulder

- Darthmouth

- Yale ja Brown; UVM ja Middlebury

- Tufts

College vierailut ovat nyt osaltamme ohi. Mahdollisesti osallistumme joihinkin virtuaalivierailuihin, mutta tavoite on nyt siirtymässä kohti valmisteluja. Edessä ovat College Essay, monet lyhyemmät kirjoitelmat, haastattelut, videoinnit ja hakemusten viimeistelyt. Niistä lisää jatkossa.

Kotona itsekseen ja yhdessä Pikku-O:n saapumisen jälkeen

Postauksen aikajanaan mahtui kaksiviikkoinen aika itsekseen. Yksinkertaisen elämän aikana aina huomaan, kuinka tiukoilla olen ollut viimeisen yli kahdeksan vuoden aikana, ja osaan arvostaa helppoutta. Tämä siitäkin huolimatta, että ikävä energista kolmikkoa on välillä kurkkuakuristavan vahva. Mutta siis, vaikka aika oli ehkä ulkopuolisesta näkövinkkelistä tylsä, se ei sellainen ollut minulle. Alla muutamia huomioita ensin ko. ajasta. Loppuosassa tapahtumia Pikku-O:n saapumisen jälkeen.

Sosiaalisella puolella minulla oli mukavasti menoa. Olin mm. Marthalla viettämässä ensimmäistä lauantai-iltaani tutulla porukalla. Mukana olivat Martha-äiti, Colin, Kia, Bill, Amy, Mark, Julia, sekä myöhemmin Mike. Nuorista paikalle pääsivät Tierney, Ava, Ollie, Angus ja Angusin tyttöystävä. Ruoka oli hyvää ja naurua riitti pitkälle yöhön.

Kodin liian pitkään odottanut siivous toi sekä E:n että Iso-O:n huoneet jälleen yhteiseen käyttöön. E:n puolella järjestettävää oli vain vähän, Iso-O:n huoneeseen jouduin keräämään voimia usean päivän ajan. Totesin myös, että niin ihanalta kuin SodaStream ajatuksena vaikuttaakin, on sen huoltaminen sen verran työlästä, että päädyin siitä luopumaan, kun sopiva halukas löytyy. Jos kuplapullot matkustavat viikkotolkulla autonperässä, en todennäköisesti tule niitä täyttämään. Virheostos, myönnän auliisti.

Työkaverini Matt ilmoittautui sairaalan kahvilan ns. Farm Share-ohjelmaan, mikä tarkoittaa kerran viikossa lähimaataloista tuotavaa kasvislaattikkoa. Koska hän oli viikon poissa, hän pyysi minua hakemaan laatikkonsa, sillä muuten se olisi mennyt hukkaan. Mikäpäs siinä. Sain ilmaiseksi ison laatikollisen erilaisia kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Suomesta sain kuulumisia säännöllisesti. Pojat olivat päässeet perille ja Iso-O lopetti työnsä hieman aiemmin mainittua myöhemmin (tai siis ei mennyt mökille poikien kanssa), sillä hän tuli hyväksi ystäväksi ukrainalaisen Annan kanssa, ja loppujen lopuksi kokemus oli ainutlaatuinen monella tavalla jopa siten, että hän harkitsee ensi kesänä samaan paikkaan menemistä(!). M:n häät olivat iso juttu kaikille - sain kuvia hyväntuulisista tanssijoista niin juhlista itsestään kuin jatkoiltakin. Pikku-O:kin oli päässyt baariin mukaan, mikä häntä kovasti ilahdutti. E:n vuosi armeijassa alkoi koko porukan hänet portille saattaen. Loppuajan olivat Iso-O ja Pikku-O viettäneet Jyväskylässä tavaten sukulaisia eri sukuhaaroista ennenkuin Pikku-O:n lento tänne ja Iso-O:n päivää myöhemmin lento Pariisiin olivat nousseet ilmaan Helsingistä. Pikku-O:n mielestä loma Suomessa oli onnistunut, ja hän moneen otteeseen toi esiin erilaisia ehdotuksia tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi sukulaisten yhteisen jalkapallo-ottelun ym. Hän kommentoi mökillä olemisen mukavaksi, vaikka (*suora lainaus) "siellä oli liikaa testosteronia". Hän selitti tätä sillä, että Iso-O tasapainottaa niin hyvin, ja hänen poissaolonsa siksi tuntui "liiallisena testosteronina". Tämä kommentti oli hauska siksikin, että E muutama vuosi sitten kotona vieraillessaan totesi kotona olevan liikaa estrogeeniä.

Pikku-O:n saapumisen jälkeen

Pikku-O saapui keskiviikkoiltana 9. heinäkuuta. Olin vaihtanut päivystysyöni pois, jotta pystyin olemaan Loganilla valmiina, jos vaikka kaikki ei sujuisikaan jouhevasti. Ikäänkuin olisin sitten voinut jotain tehdä (*pyörittää silmiään). No, saavuin parkkipaikalle odottamaan samaan aikaan kuin sain viestin Pikku-O:lta:"Olen perillä". Hän oli löytänyt tiensä rajatarkastukseen, jossa oli ollut ihan hirveästi porukkaa:"Tämä jono on tosi pitkä. Tässä ottaa aikaa. Tuntia tule olemaan. Pari ainakin". Jono oli kuitenkin lähtenyt vetämään. Kuullessaan rajavirkailijan sanovan hänelle tervehdyksenä"Sweet heart", hän oli tiennyt pääsevänsä läpi ilman hankaluuksia. Niin oli käynyt - puhelinta ei ollut tutkittu lainkaan epäsopivien kuvien tai sosiaalisen median kommenttien osalta. Häneltä oli kysytty vain muutama tarkennus minuun liittyen, otettu silmäkuva, ja toivotettu tervetulleeksi. Matkalaukku oli löytynyt jouhevasti, ja hän saapui autolle vain muutama minuutti myöhemmin.

Pikku-O:n todistus saapui sekin. Viimeisen neljanneksen A-arvosanan hän sai yllättäen englannista, Graphic Design-aineesta, ja biologiasta. A- tuli historiasta ja kemiasta. B tuli ranskasta ja matematiikasta. Niinpä juniorivuoden loppuarvosanat muodostuivat seuraavanlaisesti. A-arvosana tuli englannista(!), International Cuisine-, ja Wellness-aineista. A- tuli Graphic Design-aineesta, biologiasta ja kemiasta. B+ tuli historiasta (*tätä en ymmärrä, sillä kaikki arvosanat vuoden aikana olivat A-; Pikku-O selitti tämän sillä, että iso loppuprojekti oli ollut B, mutta silti), B tuli odotetusti ranskasta, ja B- matematiikasta. Pikku-O:lla oli vuoden aikana nouseva käyrä. Kasvamista on tapahtumassa, mutta toki GPA 3.53 / 4.00 laittaa hänet hieman altavastaajan rooliin College-hakuprosessissa.

AP-testien tulokset saapuivat nekin. Hän totaalisesti yllätti upealla AP-Chem arvosanalla. Hän sai siitä 5/5. Tämä on iso juttu, sillä testi on vaikea, ja isovelikin sai siitä 4/5. AP-US History arvosana oli 4/5, mikä on hyvä sekin. Hienoa Pikku-O!

Mahdollisesti AP-Chem innoittamana ja jotenkin Suomi-lomaan liittyen, Pikku-O ilmoitti minulle haluavansa lääkäriksi. Katsotaan, miten tämä tästä etenee. Yhtenä perustelunaan hän kertoi sen, että haluaisi keskustella mummojen kanssa samalla tavalla kuin minä. Hauskaa, että tämä osa työstäni on hänelle rekisteröitynyt isoksi jutuksi.

Mialle hän oli ostanut tuliaiseksi pienen karkkipussin omilla rahoillaan. Aika söpöä. Mia tulikin käymään heti torstaina, ja nuoripari on tavannut toisiaan joka ilta muutenkin, vaikka Mia on töissä kesäleirillä ohjaajana. Sosiaalista aktiivisuutta on riittänyt päivittäin muidenkin kavereiden kanssa. Hikisten kelien aikaan Nathanin Crystal Lake-lammikon rannalla oleva koti on ollut arvokas uintimahdollisuuden johdosta, ja ovat pojat löytäneet tiensä meillekin illanviettoon.

Meillä oli yli puolen vuoden mittainen ajotauko Pikku-O:n rengasepisodin jälkeen, mutta katkaisimme tämän tauon lähiseudun teillä tavoitteena hoitaa kortti pois alta kuljeksimasta heti vuoden vaihteen jälkeen. Luulen, että se on realistinen tavoite - itsevarmuutta häneltä ei todellakaan puutu.

Huomasin mainoksen Broadway-show, Back to the Future, kaksiviikkoisesta Bostonin kiertueesta ja esityksistä Citizen's Opera House:ssa. Halusin varmistaa, että Pikku-O haluaa lähteä mukaani, ja sain vastaukseksi:"Okay". Huomautin hänelle, että liput eivät ole ilmaisia ja että mukaan lähteminen on vapaaehtoista, joten kysyin uudelleen, ja hän laajensi vastauksensa:"Haluaisin".  Niinpä menimme. Ajoimme aivan Bostonin keskustaan, ja helposti löysin meille kadunvarsipaikan Boston Common-puiston varrelta hintaan $2/tunti. Koska olin varannut meille hyvin aikaa mahdolliseen parkkihankaluuteen, ehdimme käydä kylmillä juomilla Caffe Nero:ssa ennen näytökseen menemistä. Aavistuksen harmillisesti istumapaikkamme olivat jonkin kesäleirin ympäröimänä, ja nuoret ajoittain pitivät minulle liikaa meteliä, mutta esitys itsessään oli meille molemmille mieleenjäävä. Tarina noudatti aivan pieniä muutoksia lukuunottamatta elokuvan tarinaa ja oli lavastuksiltaan todella vaikuttava. Hyvä mieli jäi. Pieni säikähdys tapahtui autolle kävellessä. Olimme molemmat muistaneet autonpaikan hieman väärin, ja kohta monen auton mitalta ammotti tyhjänä. Auto löytyi hieman eteenpäin kävellen ja säikähdys jäi noin minuutin mittaiseksi. 

Kelit ovat olleet pääosin kostean kuumia. Tukalan olon lisäksi tällä on ollut sellainen vaikutus, että huonosti ilmastoidussa kellarissa ilma on ollut homeisen vahva. Ikkunoita ei saa auki. Yläkerran naapurin poissaollessa avasin molemmat ovet (kellarin tasossa ja ensimmäisessä kerroksessa) ja sain hyvän läpivedon aikaiseksi. Vuokraisäntä sattui tulemaan pihatöihin juuri samaan aikaan, mutta yllättäen hyväksyi toimenpiteeni ja jopa keksi kellaritason oveen ylimääräisen eläinesteen. Tämä on tärkeää, sillä pihalla liikkuu vaikka minkälaisia pikkukulkijoita. 

Yllä mainittuihin pikkukulkijoihin kuului eräänä yönä todistamani pesukarhuperheen kulkeminen peräkanaa ikkunani alla, alle metrin päässä minusta. Heräsin tämän näkemään siksi, että naapurin erittäin kirkas liiketunnistinvalo ponnahti päälle ja kun ikkunani oli apposen ammoillaan, näin sekä valon että kuulin rapinan. Hauskoja eläimiä ovat, vaikken niitä tietysti pihalle - tai varsinkaan kellariin - haluakaan. 

Colin ilmestyi etuovellemme eräänä iltana tuoreiden oluiden kanssa, ja minä menin heille iltaa viettämään teemalla kaasuputken vuotaminen aivan heidän talonsa edessä. Nämä vuosikymmeniä vanhat kaasuputket vuotavat jatkuvasti, ja aiheuttavat ihan oikeita turvallisuusriskejä. Muutama vuosi sitten 40 taloa tuhoutui ja yksi ihminen kuoli kaasuräjähdyksen johdosta (Merrimack Valley Gas Exlosion). Meillä on kellarissa sekä kaasuputket että öljyä. Mikä voisi mennä pieleen?

Pitkä ja kumpareikkoinen ylennysprosessini tuli päätökseen. Olen nyt virallisesti Associate Professor UMASS Chan Medical School:issa 15. heinäkuuta lähtien. Koska opetan myös Tufts-opiskelijoita ja -erikoistuvia, tulen - todennäköisesti - saamaan saman arvonimen myös Tufts Medical School:issa, tosin lisättynä termillä Adjunct, sillä kahdessa paikassa ei voi olla täysivaltaisesti samalla tittelillä, kuulin. Adjunt tarkoittaa epäsuorasti käännettynä osa-aikaista, minkä vuoksi onkin aika hassua, että Suomen Dosentti-titteli on käännetty "Adjunct Professor" selvästi virheellisen ymmärryksen johdosta. Hups. Kannattaisi ehkä miettiä tätä uudelleen, Suomen dosentit.

Kahdesta vanhemmasta lapsestani olen kuullut säännöllisesti. Erityisesti Iso-O soittelee jos vaikka minkälaisista asioista. Hyvällä mielellä hän on reissannut ensin Ranskassa ja nyt Espanjassa, mutta ongelmilta hän ei ole välttynyt. Niiden eteentullessa hän soittaa aina minulle. Ikäänkuin äidillä olisi ratkaisu kaikkeen. Ensimmäinen ongelma oli Etelä-Ranskassa, jossa hän oli myöhästynyt hostelliin menosta pitkän bussimatkan johdosta, yritti viettää yön lentokentällä vain tullakseen potkaistuksi sieltä ulos myöhään illalla. Hän oli löytänyt hotellin, joskin itselleen ihan liian kalliin, ja asia oli ratkennut. Toinen ongelma oli uuden kaverin kaatuminen espanjalaisen pikkukylän hostellissa päänsä lyöden. Hän soitti minulle, vaikka oikeampi osoite olisi ollut hätänumeroon soittaminen. Hassu nuori aikuinen.

E soitteli ensimmäiseltä lomaltaan ja kertoi tunnelmansa ensimmäisen kahden viikon ajalta. Aivan hyvällä mielellä hän oli. Hänet oli laitettu juoksemaan Cooperin testi 3 kertaa peräkkäin jäniksenä vauhdilla, jolla ainakin osa pojista pääsi yli 3000 m tulokseen. Muutama kirjallinen testikin on jo ohi. Suomenkielen osio oli mennyt aivan penkin alle, mutta muut olivat olleet helpompia. Ruoka on ollut hänen mielestään ihan hyvää; vain kertaalleen oli ollut ylikypsää pastaa. Keittojen iso määrä on hänet yllättänyt, varsinkin kesähelteiden aikaan, mutta toisin kuin muut pojat, häntä eivät ole kasvisruokapäivät hätkähdyttäneet. 

Kohti uusia seikkailuja.

Georgetown Law ja poikien juttuja ennen Suomeen lähtöä

Isoin asia ensin. E hyväksyttiin Georgetown Law-yliopistoon, yhteen maailman parhaista oikeustieteellisistä yliopistoista. Hän tulee siis olemaan siskonsa kanssa samassa kaupungissa vuoden ajan. Se(kin) tuntuu minusta hyvältä. Hän sai pyynnöstä siirrettyä aloituksen vuoden 2026 syksyyn, armeijan jälkeiseen aikaan. Merkityksetöntä ei ole sekään, että tällä tiedolla hänen ei tarvitse mennä uudelleen LSAT-testiin, eikä varsinkaan käydä uudelleen läpi työlästä hakuprosessia, mikä olisi ollut haastavaa armeijan aikana. Enää pitää keksiä, miten kalliit opinnot rahoitetaan. "We'll burn that bridge when we'll get there", niinkuin E aina vitsailee kaksi sanontaa yhdistäen.

Blogin toiseksi isoin asia on se, että pojat lähtivät Suomeen torstai-iltana 26. kesäkuuta. Pikku-O vain piipahtaa olettaen, että rajaselvitykset takaisinpäin sujuvat ilman hankaluuksia, mutta E:a odottaa vähän pidempi pesti armeijan harmaissa. Haikeaa. Yritän olla ajattelematta asiaa liian syvällisesti. E:n huonekin jäi aivan asutun näköiseksi. Palaan alla lähtöä edeltäviin tapahtumiin.

E:n muita asioita

E aloitti viikon juoksutauon jälkeen treenauksen. Lähinnä hän juoksi itsekseen, mutta seuraksi välillä löytyi Purnell sekä hänen uusi Duke-yliopiston juoksukaverinsa, sekä Bostonissa vierailemassa ollut Healey, ja tuolloin myös muutoin juoksutaukoa pitänyt Fox. E on Suomen tulostilastoissa kelpoinen osallistumaan Kalevan kisoissa sekä 5k että 10k kilpailuihin ja mietiskelee vielä strategiaansa. Hän mm. mietti, ettei mene "nolaamaan" itseään. What?!? Kenen silmissä?

E:n armeija-asiat alkoivat todella olla ajankohtaisia. Hänellä oli hyvin heppoiset tiedot suunnilleen kaikesta, alkaen miten, missä ja milloin hänen kuuluisi maanantaina 7. heinäkuuta olla. Materiaaliin tutustuminen toki tätä hieman selvensi, postitse viime minuuteilla saapuneesta kirjeestä puhumattakaan. Armeijasta juuri poispäässeen serkkupojan What'sApp-kuvasta hän oppi termin "TJ", ja voin vakuuttaa, että oppimiskäyrä erilaisten sanontojen osalta tulee hänellä olemaan jyrkkä. Eniten häntä mietityttääkin kielitaidon riittävyys erilaisten käskyjen osalta; hänen voidaan luulla [piip]ttuilevan, jos hän sanoo jotain väärin tai ei edes tiedä, mitä sanoa.

Armeijaan valmistumiseen kuului tietysti myös raha-asioiden hoitaminen. E:n verokorttihakemus saattoi mennä yllättävän jouhevasti. Verottajan sivuilta löytyi - ehkä - oikea hakemuslinkki. Tai sitten ei, sillä vielä ei ole tapahtunut mitään. Heh heh.

Toisin kuin siskonsa, E sai omat kamansa paljon paremmin järjestykseen, vaikka hänen huoneensa on alle kolmasosa siskon vastaavasta. Asiaa auttoi se, että hänen huoneessaan on nyt hyllykkö, joka selvästi helpotti tavarapaljouden organisointia.  

Sosiaalisella puolella E:lla riitti meininkiä. Se tuntui hyvältä. Hän selvästi nautti elämästään ja lomastaan ennen hyvin erilaista vuotta uuden aikakauden alkaessa. Joinain päivinä menoa riitti aivan hengästyttävissä määrin. Esimerkiksi eräänä perjantaina hän oli ensin Foxin luona juokkuepoikien kanssa katsomassa NCAA-kilpailua lähtien sieltä suoraan Alexan ja muiden tyttöjen kanssa Bostoniin perjantai-iltaa viettämään sillä seurauksella, että hän oli yömyöhällä Uberin kalleuden johdosta päätynyt juoksemaan kauluspaita päällään, siistit housut ja kävelykengät jalassaan kotiin. Hänen vauhtinsa oli ollut niin nopea, että se oli herättänyt hupia ohiajavissa autoissa, joista oli kuulunut:"Go get them!" Itseänikin naurattaa ajatus siististi pukeutuneesta nuoresta miehestä juoksemassa ihan liian kovaa varusteisiinsa nähden. Ei ihme, että muutkin siihen kiinnittivät huomiota.

Heti seuraavana päivänä hän lähti puoliltä päivin Adelen hakien Talian työpaikalle kahville, ja menivät sitten Bostoniin LGBTQ-tapahtumaan, mikä tapahtui sekoittuneena No King-mielenosoitukseen. Kotiin hän tuli kuuden kieppeillä, söi, otti pikaunet, ja lähti uudelleen Bostoniin, nyt tapaamaan Healey:a, Jennaa ja muita heidän vieraillessaan Bostonin seudulla. Muutaman tunnin unen jälkeen aikaisin sunnuntaiaamuna hän hyppäsi autokyytiin, ja meni poikien kanssa juoksemaan Minuteman-polulle Lexingtoniin, ja sieltä Foxille hengailemaan. Huh huh.

Ashley:kin ilmestyi kuvioihin parin viikon ajaksi. He kävivät yhdessä rannalla, hengailivat ympäriinsä ja lopulta meilläkin. Ashley uskalsi minunkin kanssani muutaman sanan vaihtaa, ja saatan ottaa hänet jopa työpaikalleni seuraamaan ("shadowin") muutamaan otteeseen. Lääkikseen pyrkimisessä tarvitsee tällaisiakin asioita käydä tekemässä.

Adele piti valmistujaisjuhlansa heidän pihallaan aurinkoisena lauantai-iltapäivänä. Menin E:n mukaan, sillä halusin henkilökohtaisesti huomioida E:n tärkeät kaverit Adelen ja Talian, molemmat läheisiä yläkoulusta lähtien erilaisista kiinnostuksen kohteista, opiskelupaikoista ja tulevaisuuden ajatuksistaan huolimatta. E oli pihajuhlissa melkoinen julkkis. Kaikki tuntuivat hänet tietävän jo ennalta, isovanhempia myöten. Minullakin introverttinä meni oikein hyvin ja koin oloni mukavaksi ja tervetulleeksi. Kolmen tunnin jälkeen lähdin kotiin jättäen E:n jälkeeni. He olivat kolmestaan menneet Talialle, josta yhdessä Bostoniin klubittamaan. Hauskaa oli ollut.  

Viimeinen kokonainen päivä E:lla meni kaikkia mahdollisia täälläolevia ystäviä tavaten jopa siten, että hän lopuksi marssi Foxin huoneeseen hänet herättämään. Kuulin aukiolleesta ikkunasta johtuen, kun Talia ja Adele heittivät E:n kotiin, kuinka liikuttuneita he olivat E:n lähtiessä pois niin pitkäksi ajaksi. <3 

E:a näkyi kotonakin. Hän auttoi minua auton määräaikaishuollon kanssa siten, että hän ajoi auton aamusta korjaamolle ja minä hain sen iltapäivällä takaisin. Tämä järjestely oli hyvä siksikin, että keli muuttui tuolloin hirveän kuumaksi (noin +35*C ja kostea), joten juokseminen korjaamolta ja korjaamolle olisi ollut aikamoinen ponnistus yhdelle ihmiselle.

Kertaalleen velipojat kävivät yhdessä aikaa viettämässä. E hommasi opiskelijaliput Red Sox-peliin. Vein heidät Fenway:lle, ja he tulivat metrolla takaisin. Heillä oli ollut oikein mukava "Brother Bonding", ja kuulin E:n kertovan kavereilleen myöhemmin, kuinka kiva on, kun Pikku-O on kasvanut niin paljon viimeisen vuoden aikana.

Pikku-O:n kouluvuoden loppua

Pikku-O:n juniorivuoden viimeisiin kuuluivat mm. seniorien viimeinen päivä jättäen Pikku-O:n ikäiset parin viikon ajaksi koulun vanhimmiksi, sekä lopputestit siten, että mukaan mahtui tyhjiä päiviä. Maanantai 23.6. oli yhden loppumispäivää siirtäneen snow day:n johdosta viimeinen koulupäivä. 10 minuttia per aine käytiin sanomassa opettajille hyvää kesälomaa. Erillistä kevätjuhlaa ei tyypillisesti ole muille kuin valmistuville.

ACT-testi numero kaksi oli Brocktonissa 14. kesäkuuta. Lähdimme ajamaan klo 7 ja olimme paikalla hyvissä ajoin ennen klo 7.45 saapumisaikaa. Pikku-O oli hieman jännittynyt ja hiljainen autossa, mikä toki osittain selittyi myös hänelle aivan liian aikaisesta ajankohdasta. Pikku-O:n Brocktonin High Schoolin ovelle jätettyäni ajoin koulun suuren parkkialueen laidalle kasvot kohti pientä metsikköä, ja otin läppärini esiin. Kolmen tunnin ajan tein pitkälti yliajalle jäänyttä tiedostojeni järjestelyä. Koska Pikku-O oli sanonut, että testi kestää kolme tuntia, aloin klo 11.30 miettiä, että kohta tapaamme, ja ajoin lähemmäksi ovea odottamaan. Sain kuitenkin viestin vasta noin tunti myöhemmin:"Olen valmis", ja antamieni ohjeiden mukaisesti hän saapui autolle. Ajoimme Brocktonin keskustassa olleen mielenosoituksen ("No Kings") läpi lisääntyvässä ruuhkassa kotiin. 

ACT-tulos saapui puolitoista viikkoa myöhemmin: 33/36. Se oli paljon aiempaa parempi, ja jäänee hänen viimeisekseen. Englanninkieli oli odotetusti hänen suurin hankaluutensa; matematiikka ja luonnontieteet menivat oikein hyvin. Koska näin on, luulen, että menemme tällä nyt eteenpäin.

Pikku-O heräsi ACT-testin jälkeisenä päivänä valitellen voivansa huonosti. Kurjaa. Vain muutama viikko aiemmin, juuri ennen maratonia, hän oli myös kipeänä. Tämä huonovointisuus ei onneksi kestänyt kuin pari päivää. Saattoi olla väsymyskin kyseessä.

Sosiaalista menoa riitti Pikku-O:llakin. Erilaisia juhlia oli eripuolilla Newtonia erilaisilla kokoonpainoilla. Nathanin syntymäpäivät olivat Boxaroo:ssa. Sinne hän sai kyydin Nathanin perheeltä pyöräiltyään ensin hikihatussa heille. E usein huolehti kyydeistä. Yksiin juhliin vein hänet Westonin rajalle sillä lupauksella, että hän tulee yömyöhällä Nathanin kanssa takaisin. Olin jo mennyt nukkumaan, kun sain viestin:"Voisin ottaa kuudin kohta". Oli ollut niin kivaa, että Nathan oli lähtenyt hänelle liian aikaisin. Menin siis hakemaan. Hakureissu meni hieman haastavammaksi, sillä bensavalo syttyi jo kotona ja joka bensa-asema ei suinkaan ole auki klo 1 sunnuntaita vastaisena yönä.

Suomessa jo olevasta Iso-O:stakin kuului

Iso-O:n ensimmäinen työpäivä oli 10. kesäkuuta. Sain tuolloin viestin:"Menee ihan hyvin. Paitsi tää on vähän sketchy. Little bit of orjuus meininkiä". Soitin heti perään. Tilanne oli vielä kehittymässä ja Iso-O iloisella mielellä. Muutama päivä myöhemmin kuitenkin hän sattui soittamaan E:lle juuri sopivasti saapuessani töistä, ja kertoi meille molemmille syvällisemmin, miten oli mennyt. Kaikki suomalaiset työntekijät olivat jo poistuneet saarelta. Iso-O:n lisäksi työntekijöitä oli kaksi Kreikasta, yksi Ukrainasta ja yksi Puerto Ricosta - määrä on sittemmin vähentynyt tuostakin. Työtunteja oli epämääräinen, usein liian vähäinen määrä per päivä, tuntipalkalla vain aktiivituntien osalta, mutta saarelta ei saanut poistua, ja koko ajan sunnuntaita lukuunottamatta piti olla tavoitettavissa, ilman varallaolopalkkaa. Työtehtaviin kuului kaikkea tarjoilijana, tiskaajana, siivoajana ym toimimista. Hän mietti jättävänsä työn poikien Suomeen saapumisen aikaan, ja vaikka minua harmittaakin, että hänellä taas kävi näin huono säkä kesätöiden kanssa, olen samaa mieltä.

Iso-O:n kesasuunnitelmat kehittyivät siten, että hän saa viettää viikon yhdessä velipoikien kanssa mökillä ja osallistua sedän häihin. E:n lähtiessä armeijaan ja Pikku-O:n takaisin tännä, hän lähtee Ranskan kautta (*näkee E:n huonekaveri Ianin Pariisissa) Espanjaan kävelemään pyhiinvaellusreittiä ystävänsä Izzyn kanssa pariksi viikoksi. Sieltä hän saapuu Suomeen vielä siten, että ehtii Kalevan kisoihin, jos veli siellä juoksee, ja viettää lopun ajan Jyväskylän seudun serkkujaan tavaten - tai ainakin niin hän toivoo. Reipasta meininkiä. 

Pieniä suomenkielen kukkasia. Hän oli saanut viestin pikkuserkultaan sisältäen sanan "loparit". Hän joutui soittamaan minulle, jotta ymmärsi, mistä oli kyse ja miten siihen reagoida. Tämä menee samaan sarjaan kuin E:n ripariaikainen "läsnäolo", joka hänelle tarkoitti "läski", tai "sukupolvenvaihdos" muuttuen "sukupuolen vaihdokseksi".  

Kotona tapahtuu

Aiemmin mainittu rottaongelma ratkesi sillä, että autokatoksen roskat mahtuvat nyt aina niille varattuihin pönttöihin. Sen sijaan sisällä asunnossa vieraili hiiri. Kuulin rapinaa edellisenä iltana takan alueelta, mutta en nähnyt mitään. Seuraavana aamuna sohvalla istuessani kuulin rapinaa uudelleen, ja näin pienen, tumman otuksen vilahtavan olohuoneen puolelta E:n huoneeseen. E oli tuolloin onneksi Iso-O:n huoneessa nukkumassa (*se on hieman viileämpi hikisillä keleillä), mutta oma aamuni meni uusiksi. Hiirtä en enää tavannut - livahti jostain kolosta ulos - mutta laitoin hiirenloukkuja ja -karkotetta sen reitille. Niin harmillista! Olisin oikein mielelläni jättänyt jyrsijäongelman edelliseen kotiin! 

Viimeisenä poikien täälläolopäivänä minulla oli etäpäivä puoleen päivään saakka. E kävi pikaisesti tervehtimässä Purnellia ja kävi lenkillä. Pikku-O pelasi pitkän tauon jälkeen isolla tietokoneella Minecraftia. Matkalaukut he olivat pakanneet jo edellisenä päivänä ja jättäneet avoimina olohuoneen lattialle viimeistelyä varten. Puoli viiden aikaan pakkasimme auton ja ajoimme O'Hara's-ravintolaan tukevalle illalliselle. Sieltä lähdimme valtavan ruuhkan aikaan kohti Logania, johon saavuimme 20 minuuttia ennen boardingin alkua. Halasin molemmat monta kertaa parkkipaikalla ja yritin olla miettimättä pitkää tapaamistaukoa isomman kanssa. Hän poistui Bostonin seudulta ensimmäisen kerran yli 16 vuoteen näin pitkäksi ajaksi, ja palatessaan takaisin nokka suuntautuu maan pääkaupunkiin.

Nokka kohti uusia seikkailuja uuden aikakauden alussa.

Porukka kotona pienenee

Iso-O:n jatkoi sosiaalista aktiivisuuttaan ja viimeiset kaveritapaamiset jatkuivat myöhäiseen maanantai-iltaan saakka. Hän haki koristelemansa keramiikkalautasen Brooklinesta, hoiti viimeisiä virallisia asioitaan joten kuten onnistuneesti ja aloitti pakkauksen lähtöpäivänään. Huone ei jäänyt siistiksi, eikä hän yhtään valmistautunut syksyn vaihtoonsa, mutta jokainen tyylillään.

O'Hara's:issa kävimme jälleen lähinnä siksi, että se on meille perinteinen, tärkeä paikka. Tietoa seuraavasta, juuri tällä porukalla käynnistä ei ole, mutta yritin olla sitä faktaa miettimättä. Söimme oikein tuhdisti, joskin Iso-O teki jälleen perinteisen, hänelle tyypillisen virheen ja söi jogurttia vain noin tunti ennen lähtöä sillä seurauksella, että poikien kolmen ruokalajin päivällisen sijaan hän söi vain yhden tonnikalaleivän. Harmittelin tätä siksikin, että lisäsyy ravintolakäyntiin oli hänen lähestyvä lentonsa - olisi ollut hyvä syödä tuhdisti etukäteen. Edelleen, jokainen tyylillään (*pyörittelee silmiään).

Suoraan ravintolasta Iso-O vietiin koko porukalla Loganille. Minä hyvästelin hänet autolla (Cell Phone Lot) vain pientä kurkunkuristusta tuntien, ja pojat menivät hänen mukanaan sisään terminaaliin. Siellä E oli hävinnyt vessaan, ja Pikku-O käytti tilanteen hyväkseen isosiskon kiusoittelulla. Hän oli tarttunut Iso-O:n laukkuun ja huutanut isoon ääneen:"Who are you?!? Why are you taking my bag?!?" Tilanne ei (*onneksi) eskaloitunut, ja molempia oli naurattanut. Iso-O sai laukkunsa tsekattua, halasi molemmat veljensä, ja lähti kohti turvatarkastusta soittaen meille vielä kotiin ajaessamme, että oli päässyt portille.

Seuraavana aamuna Iso-O herätti minut soittamalla Helsingin lentokentältä. OP-kortti ei ollut toiminut, kun hän ei muistanut sen pin-koodia. Niinpä junalipun ostaminen Helsingin lentokentältä Helsinkiin ei onnistunut. Ehdotin vr.fi-palvelun kautta pankkitunnuksilla ostamista sillä välin, kun itse kaivelen tietoa koodista. Koodi löytyi kuitenkin sen verran nopeasti, ettei pankkiyhteyttä tarvittu, ja hän pääsi jatkamaan matkaansa kohti Helsinkiä.

Helsingissä Iso-O pääsi serkkuni E:n luo yöksi ja oli tavannut samalla pikkuserkkunsakin. He olivat käyneet yhdessä syömässä, ja olivat kaikki iloisia tapaamisesta. Seuraavana päivänä Iso-O:lla oli englanninkielinen hygieniapassitesti, jonka hän läpäisi arvosanalla 39/40. Olin itsekin tehnyt harjoitustestin netissä ja todennut, että maalaisjärjellä pärjää, ja hän todisti sen oikeaksi - valmistautuminen jäi hänella kovin heppoiseksi (*lue, olemattomaksi).  Verokorttiasiakin järjestyi - hän sai lupauksen 0% aina 6000 euroon saakka.

E on yrittänyt löytää paikkaansa valmistumisen jälkeisessä maailmassa, ja on ollut paljon menossa niin täällä olevien opiskelukavereidensa (Fox koko kesän, Fitz käymässä ennen New Yorkiin muuttoaan, ja Purnell vielä ennenkuin jatkaa Duke-yliopistossa jatko-opiskelijana ja pitkänmatkan juoksijana) kuin koulukavereidensa Saylorin (joka on pian lähdössä Montanaan Zipline-oppaaksi) ja toisaalta Adelen ja Irlannista takaisin tulleen Talian kanssa. Hän kirjoitti pyynnöstä JKU:n lehteen jutun itsestään. Hänen oli myös tarkoitus mennä viisaudenhammasleikkaukseen, mutta aiemmin saadun hinta-arvion ($265) sijaan maksettavaa olisikin tullut yli $1700, joten pienen keskustelun ja puhelinsoiton jälkeen jätimme tässä vaiheessa väliin. E saa harkita armeijakandin hampaidenvetoa vähemmän mukavasti tai palaamme asiaan armeijan jälkeen paremmin asiaan valmistautuen.

Minulla oli Tufts Neurology-ohjelman viimeisen vuoden erikoistuvien valmistumisjuhla 5. kesäkuuta Newtonissa, Brae Burn Country Club:illa. Se oli minulle oikein sopiva paikka; ajomatkaan meni kokonaiset 8 minuuttia. On tärkeää, että menin, sillä kukaan muu stroke-erikoislääkäri ei ollut saanut itseään paikalle. Tapahtumassa oli ensin hengailua baarin äärellä, sitten syötiin hyvin, kuunneltiin puheita, ja huomioitiin jokainen erikoistuja erikseen. Lopuksi oli keveämpää ja vähemmän virallista. Tässä vaiheessa minä lähdin paikalta.

Heilutan valkoista lippua. Sain taas sakon DC:stä. Automaattikamerat eivät anna anteeksi mitään, vaikka olen viime käyntieni aikana ollut oikea itseänikin ärsyttävä, hieman nopeusrajoitusten alapuolella ajava granny driver. Tällä kertaa virhe oli laskun mukaan se, etten pysähtynyt Stop-merkin kohdalla. Olen eri mielta jopa kuvat nähtyäni, mutta en lähde valittamaan, ja maksoin jo pyydetyn $100. On tarpeeksi harmillista, että olen aktiivinen DC:n tiedostoissa kahden seuraavan vuoden ajan, kun melkein sain itseni sieltä pois (*toinen nopeussakkoni 'vanhenee' syyskuussa). 

Olen ollut hieman kipeänä. Sain saman taudin kuin Pikku-O:lla oli ennen maratonia. Erikoista sairastamisessa on ollut se, etten muista, milloin olin viimeksi. Porskutin talven läpi ilman mitään, vaikka sairaalalla oli viikkojen ajan melkein kriittinen tilanne influenssan, koronan ja RSV:n yhteishyökkäyksen johdosta, ja Pikku-O:llakin oli vaikka mitä. 

Hinnat ovat yleisesti nousemassa. T-Mobile nosti kännykkähintojaan pari kuukautta sitten (nyt neljä liittymää maksaa $155/kk, kun aiemmin se oli $140/kk), ja kotinetti/kaapeli on nousemassa $158/kk johonkin - varoitus tuli, mutta konkretiaa vielä odotan. Kotinetti/kaapeli asiaa toki voi justeerata pyytämällä tarjouspyyntöjä eri palveluntarjoajilta, mutta se on aina iso prosessi, mikä lannistaa jo etukäteen. 

Tämä viimeinen osio on vain juoksunörteille, lähinnä itselleni, sillä minulla tuli juuri neljä vuotta säännöllistä lenkkeilyä täyteen. Olen juossut viikottain >10 mailia (>16km) kesäkuusta 2021 lähtien. Alla eriteltyinä joitain matka-ja vauhtitietoja.

- Ensimmäisen vuoden aikana (2021-2022) vauhtini kasvoi selvästi ja kokonaisjuoksumääräni oli 610 mailia (982 km). Keväällä 2022 oli ensimmäinen South 5k, jossa pääsin maaliin vauhdilla 27:36 min. Pikku-O:n, tulloin vielä yläkoululaisen, tulos oli 24:04 min.

- Toisen vuoden (2022-2023) aikana vauhdinkasvu pysähtyi, mutta maileja kertyi kuitenkin 693 (1115 km). Southin 5k toukokuussa 2023 meni melko samalla vauhdilla 27:44 min. Freshman Pikku-O ylitti maaliviivan 20:29 min. Iso-O:kin oli tuolloin mukana ajalla 23:01 min.

- Kolmannen vuoden (2023-2024) aikana aloin hidastua ja laiskistua, ja vuosimailimääräni putosi tasolle 644 (1036 km). Southin 5k 2024-kilpailussa sain vielä samansorttisen ajan 28:10 min. Pikku-O:n aika oli 18:38 min.

- Neljäs vuosi (2024-2025) jatkui hitaana ja vasta viimeisen kahden kuukauden aikana lisäsin juoksumääräni siten, että päädyin edellisen vuoden vuosimailimäärään 644 (1036 km). Southin 5k ei mennyt hyvin, ajaksi tuli 29:35 min (sijoitus 161/302, naisten sarjassa 31/115, ja ikäryhmässä 5/20). Pikku-O:lla meni hyvin. Hän tuli koko kilpailun kolmanneksi ajalla 17:51 min. 

- Viides juoksuvuosi on nyt alkanut. Se alkoi sen verran hyvin menneellä puolimaratonilla, että toivon jatkavani juoksemista hieman suuremmilla viikkotavoitteella. Talvi, pimeys ja kylmyys voivat tuoda realismin eteeni, mutta siihen on vielä vähän aikaa

Saimme E:n armeija-asiota eteenpäin, Pikku-O valmistautuu jälleen uuteen ACT-testiin, ja minulla jatkuu arki. Palaamme.