Kävimme kahden yön reissulla Mainen Mount Desert Islandilla, johon oli meiltä noin 6 tunnin ajo. Menomatkalla pysähdyimme Mainin pääkaupungissa Augustassa, joka oli yllättäen todella pieni muuttotappiokunta, vain noin 18000 asukasta. Ei tarvitse uudelleen mennä. Majoitus Mount Desert Islandilla oli varusteluiltaan ehkä huonoin, missä olemme olleet, mutta sijainnilta oikein hyvä Anchorage Motel, aivan Bar Harborin keskustassa, joten syötävää ja muuta tarpeellista oli helppo löytää. Acadia National Park hienoine maisemineen otti suurimman osan saaresta ja alkoi suunnilleen heti Bar Harborin ulkopuolelta. Vaelluspäivän aloitti kiipeaminen Beehive:lle. Sieltä sitten Mount Champlainin ja Dorr:in kautta saaren korkeimmalle huipulle Mount Cadillac:ille. Vuorelta seurasi pitkä laskeutuminen harjannetta pitkin Otter Cove:lle ja edelleen Ocean Path:in kautta Sand Beach:ille, jossa auto odotti 21 kilometrin kävelyn ja 1000 korkeuserometrin jälkeen. Teemana oli:"Hyvä Suomi, jaksaa, jaksaa!" Paluumatkalla pysähdyimme Portlandissa, joka Iso-O:n mielestä oli "shady place". Oikeastihan se on kiva kalastus-ja pienpanimokaupunki Atlantin rannalla.
Reissun jälkeen oli E:n vuoro käydä lääkärissä. Hän on noin sentin pidempi kuin Iso-O ja painaa 6 kg enemmän. Lisäksi hän joutui käymään hammaslääkärissä, kun yksi kumilenkki lähti irti hammasraudoista. Hän teki sen viimehetkellä, sillä terveydenhuoltovakuutuksemme, johon hammasvakuutuskin kuului, päättyi kesäkuun viimeisenä päivänä, joka oli oma virallinen viimeinen työpäiväni Beth Israel sairaalalla. Nyt olemme ilman vakuutusta aina syyskuun alkuun saakka. Vähän hirvittää. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa nykyisen tasoisella vakuutuksella, mutta maksaa siita itse 2500 dollaria kuukaudessa kesän ajalta, josta kuitenkin olemme ison osan maan rajojen ulkopuolella.
Lasten kevättodistukset ilmestyivät nettiin viikon koulunlopun jälkeen. Pienenä yllätyksenä oli Iso-O:n yksi C. Koska arvosana oli yllätys matamille itselleenkin, jouduimme hieman asiaa selvittämään. Kävi ilmi, ettei sijaisopettaja ollut huomioinut yhtä tehtävää lainkaan. Kun se tuli huomioiduksi, vaihtui arvosana A:ksi. Hänen arvosanansa olivat muutenkin erittäin hyviä: kuusi A+ ja kaksi A. E:lla arvosanat olivat kelpoisia nekin: kolme A+, kolme A, kaksi A- ja yksi B+ (latina). Pikku-O:n todistus saapui aiemmin. Hänellä olivat kaikki numerot 3. Alakoulun arvostelu menee 1-4, joista 3 on yleisin ja kertoo sen, etta "tavoitteet on saavutettu".
Suomalainen teologi P, joka oli viimeksi meillä viisi vuotta sitten Sandy-myrskyn aikaan, kävi meillä illallisella lauantaina oman Portsmouthin alueen työmatkaansa liittyen. Söimme lohisalaattia, silliä, perunoita ja jälkkäriksi jätskiä. Kelit ovat olleet niin sietämättömät kosteuden ja kuumuuden vuoksi, ettei muunlaiseen ruokaan ole oikein ollut mahdollisuutta.
Francesin ja Dominicin luona Maynardissa kävimme viettämässä Fourth of July-itsenäisyyspäivää. Lapset kävivät uimassa, pienellä lammella, minkä jälkeen aloitimme heidän uuden kotinsa aivan joen rannassa olevalla suurella pihalla grillaamisen. Lapset kävivät lyhyesti melomassakin ja osallistuivat aktiivisesti lähes kokkomaisen nuotion polttamiseen. Näimme muutamia ilotulituksia sekä siellä ollessa että matkan varrella, vaikka Bostonin pääilotulitukset jäivätkin kokematta.
Peruslomapäivät ovat sujuneet turhan paljon sisällä, sillä ulkona on ollut niin kuumaa ja kosteaa. E sai kuitenkin uuden polkupyörän ja kaikki kolme aloittivat Pikku-O:n koulunpihasta raahattujen koivupölkkyjen työstämisen joksikin. Eivät he itsekään vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta projektit on aloitettu. Pikku-O siirtyi myös astetta isompaan pyörään ja on harjoitellut sillä ajamista. Yhtenä päivänä uhkasimme kuumaakosteutta ja kävimme pelaamassa minigolfia McGolfissa. Iso-O on sentään nähnyt kavereitaan lähes päivittäin aivan viime viikkoa lukuunottamatta, kun "kaikki" ovat leireillä. Kohta on tosin hänkin muualla. Sitä odotellessa.
Tuesday, July 11, 2017
Vascular Neurology Fellowship - viimein ohi
Kävikin niin, etten kirjoittanut lisäkoulutusvuodestani alun jälkeen mitään. Nyt vuosi on ohi; viimeinen päiväni oli 30.6.2017. Oheisen linkin kautta pääset katsomaan vuoteen liittyvän ensimmäisen kirjoitukseni, jossa kävin läpi käytännönjuttuja. Tämän tarkoituksena on koota joitain lisähuomioita sekä itse koulutusvuoteen että sen aikana tapahtuneisiin koulutuspolkuihini liittyen.
Tenttejä
Suomen erikoislääkäritentissä kävin keväällä 2016, ja kirjoitin siitä erikseen aiemmin. Itse erikoislääkäripaperit sain 26.10.2016, mikä oli hauskalla tavalla sama päivämäärä lääkäriksi valmistumiseni kanssa, vain vuosia myöhemmin.
Yhdysvaltalainen, tuhansia dollareita maksanut Board Exam oli syyskuun puolivälissä ja sisälsi noin 400 monivalintatehtavää. Osa tehtävistä olivat helppoja ja käytännönläheisiä, toisten kanssa sai kyllä raapia päätään. Joka vuosi näyttää olevan jokin teema, johon keskitytään. Edellisenä vuonna teema oli genetiikka, minun testini aikaan solukalvon kanavasairaudet. Niissä en ollut parhaimmillani, mutta tentti meni reippaasti läpi. Board Certification tuli vasta kuukausia myöhemmin, muistaakseni joulukuun alussa, mutta päivämääränäni on 12.9.2016.
Tähän viimeiseen koulutusvuoteeni (Vascular Neurology Fellowship) liittyva tentti järjestetään kerran kahdessa vuodessa. Ensimmäinen mahdollisuus suorittaa se on syksyllä 2018. Ilman tenttiäkin voi työskennellä, joten oma tulesuoritusajankohtani tulee olemaan silloin, kun hyvältä tuntuu.
Kliininen työ
Intialaisen Janhavin kanssa yhteistyö sujui hyvin, joskin helposti olin se, joka jousti. Koska hän on luonteeltaan kaiken viimetippaan tai jopa sen yli jättävä ja minä en, tulin tehneeksi yhteiset hommamme useammin kuin olisi ollut oikeudenmukaista. Välimme pysyivät hyvinä näistä pienistä epämiellyttävyyksistä huolimatta, sillä niitä oli onneksi vähän. Janhavi on oikein hyväsydäminen ja avulias henkilö, ja kun sain kaikki toivomani ajat vapaaksi, en kokenut tarpeelliseksi aiheuttaa metelia. Jos pidempään olisimme jatkaneet, olisin niin joutunut tekemään. Hän on nyt palannut UConn-kampukselle Connecticutin Hartfordiin, jossa hän suorittaa vielä kaksi vuotta kestävän Interventional Neuroradiology Fellowshipin. Aivohalvauspuolelle hän taitaa lopulta jäädä vain toimenpiteiden osalta.
Potilastapauksia
En lähde potilastapauksia sen enempää ruotimaan, mutta voinet kuvitella, että tavanomaisin potilas oli juuri sairastunut aivohalvaukseen tai saanut aivoverenvuodon. Pidin lähinnä itseäni varten tukkimiehenkirjanpitoa, joten tiedän osallistuneeni tyypillisen päivystysviikon aikana noin yhteentoista "Stroke Code"-hälytykseen, vastanneeni noin 62 puheluun BIDMC-sairaalalta, 14 soittoon muista sairaaloista, tehneeni keskimäärin kolme videokonsultaatiota, annostellut tPA-liuotuslääkettä kerran, ja mennyt sairaalle trombektomiaa varten keskimäärin kerran kuukaudessa. TCD-tutkimuksia tein keskimäärin 3 kertaa viikossa ja vastaanotin 3 (0-7) poliklinikka potilasta viikossa. Näin 'tavanomaisten' aivohalvausten ja aivoverenvuotojen lisäksi useita selkäydininfarkteja, aivolaskimoiden tukoksia, fistuloita ja olin tekemisissä subaraknoidaalivuotojen kanssa lähinnä TCD-tutkimusten johdosta.
Vuoden aikana hoitokäytäntöihin toi muutoksia DAWN-tutkimustulosten julkistaminen. Koska BIDMC ei ole saanut luotettavaa perfuusiokuvantamismetodia toimimaan, on sopivien potilaiden löytäminen haastavaa. Iso-O:n sanoin:"They are working on it". Kaikkinensa on todettava, että aivohalvauksen hoitokäytännöt ja erityisesti nopeudet ovat vielä huomattavasti Suomen parhaita keskuksia jäljessä. Niin Harvard-sairaalasta kuin kyse onkin.
Tutkimustyötä
Fellowshipiin kuului kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti tutkimustyön tekeminen tai ainakin menossa olevien tutkimusprojektien ja monikeskustutkimusten tukeminen. Viimeksi mainittuihin kuuluivat mm. Defuse 3 sekä iDef, joista molempiin avustin rekrytoimaan potilaita. Fellown vastuulle kuuluivat lisäksi Stroke Databasen (kaikki BIDMC aivohalvaus- ja vuotopotilaat) ylläpito. Stroke Editor Marc Fisherin kanssa kirjoitimme review-artikkelin eteisvärin ja aivohalvauksen uusista tuulista. Se hylättiin JAMA-lehdestä, joten saa nähdä, mihin se lopulta päätyy. Marc Fisherin vastuualueeseen kuuluu kirjoittaa jokaisen Fellow-parin kanssa jotain. Sandeep Kumar halusi meidät koulutusmielessä mukaan oman meta-analyysiinsä. Sekin on vielä ihan vaiheessa. Vapaaehtoisesti autoin aivoverenvuototutkimuksessa määrittämällä vuotojen kokoa, mutta homma jäi osaltani täysin kesken.
Suuntana erikoislääkäriyys
Kävin haastatteluissa Tufts yliopiston Lahey Clinic:in, UMASS:n ja Brown yliopiston Rhode Island Hospital:in neurologian klinikoissa sekä olin sähköpostitse yhteydessä muutamaan Suomen yliopistosairaalan ylilääkäriin. Kokonaisuuden kannalta oli lopulta paras - kai - jäädä vielä hetkeksi tänne, ja aloitan, mikäli paperiasiat etenevät ilman takapakkeja, syyskuun alussa Lahey Clinic:illä.
Työn ulkopuolella
Koska olin joka toinen viikko kiinni päivystyshakulaitteessa, ei juurikaan tullut tehtyä mitään erityistä työkavereiden kanssa työn ulkopuolella. Kertaalleen kävin syömässä neurokirurgien kanssa (Omni Parker House). Pöydässäni istuivat saudiarabialainen, venetsuelalainen, japanilainen, kreikkalainen, jostain päin Afrikkaa ja jostain päin Lähi-itää sekä vain yksi syntyperäinen yhdysvaltalainen, joka hänkin on sukujuuriltaan selvästi jostain muualta. Tästä monikulttuurisuudesta täällä tykkään.
Koska meillä ei ollut minkäänlaista valmistumisjuhlaa, vaan itse asiassa Fellow-valmistumista ei virallisesti huomioitu mitenkään muuten kuin antamalla todistukset arkisesti käteen kirjekuoressa, halusivat omat aivohalvauserikoislääkärimme viedä meidät Janhavin kanssa syömään (Eastern Standard). Janhavi joutui tulemaan paikalle hakulaitteen kanssa. Minä sentään sain olla rauhassa. Melkein kaikki (Selim, Lioutas, Fisher, Searls, Kumar, Shehadah sekä Novak ja sihteerimme Christy) saapuivat paikalle. Vain Schlaug ja Caplan puuttuivat. Schlaug oli musiikkikonferenssissa ja Caplan sairaalassa. Hän kuitenkin huomioi meidät rannekelloilla, mikä oli mielestäni aika söpöä.
Tenttejä
Suomen erikoislääkäritentissä kävin keväällä 2016, ja kirjoitin siitä erikseen aiemmin. Itse erikoislääkäripaperit sain 26.10.2016, mikä oli hauskalla tavalla sama päivämäärä lääkäriksi valmistumiseni kanssa, vain vuosia myöhemmin.
Yhdysvaltalainen, tuhansia dollareita maksanut Board Exam oli syyskuun puolivälissä ja sisälsi noin 400 monivalintatehtavää. Osa tehtävistä olivat helppoja ja käytännönläheisiä, toisten kanssa sai kyllä raapia päätään. Joka vuosi näyttää olevan jokin teema, johon keskitytään. Edellisenä vuonna teema oli genetiikka, minun testini aikaan solukalvon kanavasairaudet. Niissä en ollut parhaimmillani, mutta tentti meni reippaasti läpi. Board Certification tuli vasta kuukausia myöhemmin, muistaakseni joulukuun alussa, mutta päivämääränäni on 12.9.2016.
Tähän viimeiseen koulutusvuoteeni (Vascular Neurology Fellowship) liittyva tentti järjestetään kerran kahdessa vuodessa. Ensimmäinen mahdollisuus suorittaa se on syksyllä 2018. Ilman tenttiäkin voi työskennellä, joten oma tulesuoritusajankohtani tulee olemaan silloin, kun hyvältä tuntuu.
Kliininen työ
Intialaisen Janhavin kanssa yhteistyö sujui hyvin, joskin helposti olin se, joka jousti. Koska hän on luonteeltaan kaiken viimetippaan tai jopa sen yli jättävä ja minä en, tulin tehneeksi yhteiset hommamme useammin kuin olisi ollut oikeudenmukaista. Välimme pysyivät hyvinä näistä pienistä epämiellyttävyyksistä huolimatta, sillä niitä oli onneksi vähän. Janhavi on oikein hyväsydäminen ja avulias henkilö, ja kun sain kaikki toivomani ajat vapaaksi, en kokenut tarpeelliseksi aiheuttaa metelia. Jos pidempään olisimme jatkaneet, olisin niin joutunut tekemään. Hän on nyt palannut UConn-kampukselle Connecticutin Hartfordiin, jossa hän suorittaa vielä kaksi vuotta kestävän Interventional Neuroradiology Fellowshipin. Aivohalvauspuolelle hän taitaa lopulta jäädä vain toimenpiteiden osalta.
Potilastapauksia
En lähde potilastapauksia sen enempää ruotimaan, mutta voinet kuvitella, että tavanomaisin potilas oli juuri sairastunut aivohalvaukseen tai saanut aivoverenvuodon. Pidin lähinnä itseäni varten tukkimiehenkirjanpitoa, joten tiedän osallistuneeni tyypillisen päivystysviikon aikana noin yhteentoista "Stroke Code"-hälytykseen, vastanneeni noin 62 puheluun BIDMC-sairaalalta, 14 soittoon muista sairaaloista, tehneeni keskimäärin kolme videokonsultaatiota, annostellut tPA-liuotuslääkettä kerran, ja mennyt sairaalle trombektomiaa varten keskimäärin kerran kuukaudessa. TCD-tutkimuksia tein keskimäärin 3 kertaa viikossa ja vastaanotin 3 (0-7) poliklinikka potilasta viikossa. Näin 'tavanomaisten' aivohalvausten ja aivoverenvuotojen lisäksi useita selkäydininfarkteja, aivolaskimoiden tukoksia, fistuloita ja olin tekemisissä subaraknoidaalivuotojen kanssa lähinnä TCD-tutkimusten johdosta.
Vuoden aikana hoitokäytäntöihin toi muutoksia DAWN-tutkimustulosten julkistaminen. Koska BIDMC ei ole saanut luotettavaa perfuusiokuvantamismetodia toimimaan, on sopivien potilaiden löytäminen haastavaa. Iso-O:n sanoin:"They are working on it". Kaikkinensa on todettava, että aivohalvauksen hoitokäytännöt ja erityisesti nopeudet ovat vielä huomattavasti Suomen parhaita keskuksia jäljessä. Niin Harvard-sairaalasta kuin kyse onkin.
Tutkimustyötä
Fellowshipiin kuului kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti tutkimustyön tekeminen tai ainakin menossa olevien tutkimusprojektien ja monikeskustutkimusten tukeminen. Viimeksi mainittuihin kuuluivat mm. Defuse 3 sekä iDef, joista molempiin avustin rekrytoimaan potilaita. Fellown vastuulle kuuluivat lisäksi Stroke Databasen (kaikki BIDMC aivohalvaus- ja vuotopotilaat) ylläpito. Stroke Editor Marc Fisherin kanssa kirjoitimme review-artikkelin eteisvärin ja aivohalvauksen uusista tuulista. Se hylättiin JAMA-lehdestä, joten saa nähdä, mihin se lopulta päätyy. Marc Fisherin vastuualueeseen kuuluu kirjoittaa jokaisen Fellow-parin kanssa jotain. Sandeep Kumar halusi meidät koulutusmielessä mukaan oman meta-analyysiinsä. Sekin on vielä ihan vaiheessa. Vapaaehtoisesti autoin aivoverenvuototutkimuksessa määrittämällä vuotojen kokoa, mutta homma jäi osaltani täysin kesken.
Suuntana erikoislääkäriyys
Kävin haastatteluissa Tufts yliopiston Lahey Clinic:in, UMASS:n ja Brown yliopiston Rhode Island Hospital:in neurologian klinikoissa sekä olin sähköpostitse yhteydessä muutamaan Suomen yliopistosairaalan ylilääkäriin. Kokonaisuuden kannalta oli lopulta paras - kai - jäädä vielä hetkeksi tänne, ja aloitan, mikäli paperiasiat etenevät ilman takapakkeja, syyskuun alussa Lahey Clinic:illä.
Työn ulkopuolella
Koska olin joka toinen viikko kiinni päivystyshakulaitteessa, ei juurikaan tullut tehtyä mitään erityistä työkavereiden kanssa työn ulkopuolella. Kertaalleen kävin syömässä neurokirurgien kanssa (Omni Parker House). Pöydässäni istuivat saudiarabialainen, venetsuelalainen, japanilainen, kreikkalainen, jostain päin Afrikkaa ja jostain päin Lähi-itää sekä vain yksi syntyperäinen yhdysvaltalainen, joka hänkin on sukujuuriltaan selvästi jostain muualta. Tästä monikulttuurisuudesta täällä tykkään.
Koska meillä ei ollut minkäänlaista valmistumisjuhlaa, vaan itse asiassa Fellow-valmistumista ei virallisesti huomioitu mitenkään muuten kuin antamalla todistukset arkisesti käteen kirjekuoressa, halusivat omat aivohalvauserikoislääkärimme viedä meidät Janhavin kanssa syömään (Eastern Standard). Janhavi joutui tulemaan paikalle hakulaitteen kanssa. Minä sentään sain olla rauhassa. Melkein kaikki (Selim, Lioutas, Fisher, Searls, Kumar, Shehadah sekä Novak ja sihteerimme Christy) saapuivat paikalle. Vain Schlaug ja Caplan puuttuivat. Schlaug oli musiikkikonferenssissa ja Caplan sairaalassa. Hän kuitenkin huomioi meidät rannekelloilla, mikä oli mielestäni aika söpöä.
Kasvisruokareseptilinkkejä
Jatkan tämän linkkikokoelman parantamista, mutta postaan sen jo nyt, jotta itse löydän ne helpommin. Tavoitteena on luoda lista ruoista niihin hetkiin, kun ei keksi mitään laitettavaa.
Perussettia kasvisruokavaliossa ovat tietenkin pinaattiletut ja porkkanaletut, joita on helppo tehdä. Niistä saa lisäksi täytettyjä lettuja halutessaan. Näitä olen toki tehnyt ennen Iso-O:n yhtäkkistä siirtymistä lihattomaan ruokavalioon, mutta ovat nyt hieman tärkeämmässä roolissa.
Tassa vinkkeja proteiinien saamiseen. Suurin ongelma on kaikkien aminohappojen ja joidenkin vitamiinien saaminen.
Kasvispihvit. Reseptiä on helppo muunnella.
Toisenlaiset kasvispihvit: Nam.
Falafel. Hyviä kasvispyöryköitä, joita olemme tehneet usein.
Munakoiso-tofuvuoka. Parhaimmillaan seuraavana päivänä.
Linssikeitto. Erittäin hyvä.
Ratatouille. Maistui jopa Pikku-O:lle.
Ohra-kasvislaatikko: Muunneltuna maistui tosi hyvältä
Indian Tofu with Spinach: Hyvää riisin tai Naan-leivän kanssa. Toinen samansorttinen. Muunneltuna maistui.
Chickpea Soup: Kasvissosekeiton korvikkeeksi. Ei tehnyt liian hyvää vaikutusta.
Kiinalaistyyppinen kasvispaistos pannulla. Sopii sellaisenaan, nuudelin tai riisin kanssa. Nopea laittaa.
Chickpea Burgers: Todella hyviä ja helppoja pihvejä! Hampurilaisen voi tietenkin täyttää pihvien lisäksi vaikka miten. Itse laitoimme sipulia, paprikaa, juustoa, paistettua kananmunaa, jäävuorisalaattia, kermaviiliä, salsaa, suolakurkkuja, ketsuppia ja sinappia. Nam.
Mustapapupihvit: Jälleen todella hyviä ja helppoja pihvejä!
Chocolate Chip Cookies: Kasvisruoka voi olla epäterveellistäkin. Mutta, olipa hyviä. Parhaimpia keksejä ikinä.
Yleensä toimin googlettamalla kasviksia, joita jääkaapista jo löytyy ja jotain niistä aina tulee, mutta parempi olisi suunnitella vähän etukäteen. Siksi tämä lista jatkaa kasvamistaan. Palaan.
Perussettia kasvisruokavaliossa ovat tietenkin pinaattiletut ja porkkanaletut, joita on helppo tehdä. Niistä saa lisäksi täytettyjä lettuja halutessaan. Näitä olen toki tehnyt ennen Iso-O:n yhtäkkistä siirtymistä lihattomaan ruokavalioon, mutta ovat nyt hieman tärkeämmässä roolissa.
Tassa vinkkeja proteiinien saamiseen. Suurin ongelma on kaikkien aminohappojen ja joidenkin vitamiinien saaminen.
Kasvispihvit. Reseptiä on helppo muunnella.
Toisenlaiset kasvispihvit: Nam.
Falafel. Hyviä kasvispyöryköitä, joita olemme tehneet usein.
Munakoiso-tofuvuoka. Parhaimmillaan seuraavana päivänä.
Linssikeitto. Erittäin hyvä.
Ratatouille. Maistui jopa Pikku-O:lle.
Ohra-kasvislaatikko: Muunneltuna maistui tosi hyvältä
Indian Tofu with Spinach: Hyvää riisin tai Naan-leivän kanssa. Toinen samansorttinen. Muunneltuna maistui.
Chickpea Soup: Kasvissosekeiton korvikkeeksi. Ei tehnyt liian hyvää vaikutusta.
Kiinalaistyyppinen kasvispaistos pannulla. Sopii sellaisenaan, nuudelin tai riisin kanssa. Nopea laittaa.
Chickpea Burgers: Todella hyviä ja helppoja pihvejä! Hampurilaisen voi tietenkin täyttää pihvien lisäksi vaikka miten. Itse laitoimme sipulia, paprikaa, juustoa, paistettua kananmunaa, jäävuorisalaattia, kermaviiliä, salsaa, suolakurkkuja, ketsuppia ja sinappia. Nam.
Mustapapupihvit: Jälleen todella hyviä ja helppoja pihvejä!
Chocolate Chip Cookies: Kasvisruoka voi olla epäterveellistäkin. Mutta, olipa hyviä. Parhaimpia keksejä ikinä.
Yleensä toimin googlettamalla kasviksia, joita jääkaapista jo löytyy ja jotain niistä aina tulee, mutta parempi olisi suunnitella vähän etukäteen. Siksi tämä lista jatkaa kasvamistaan. Palaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)