Vaikka koronan kanssa onkin tällä hetkellä todella paljon parempi tilanne Massachusettsissa (uusien tapausten määrä meni alle 1000 päivässä ensimmäisen kerran moneen kuukauteen!), en hiihtolomalla halunnut meidän poistuvan Massachusettsista, koska se olisi johtanut karanteeniin ja pakolliseen testaukseen. Piti siis keksiä tekemistä pienellä alueella. Kelit eivät olleet täysin puolellani, mutta onneksi aurinkoakin nähtiin.
Laskettelemassa Wachusettsilla olimme maanantaina etukäteen varatuilla lipuilla. Koronan johdosta hiihtokeskus on jakanut päivät aamupäivä-, iltapäivä- ja iltavuoroihin, jokainen noin 4 tunnin mittainen pitääkseen kävijämäärän kurissa. Toisaalta myös varmistaakseen paremmat lipputulot, sillä liput eivät olleet ilmaisia. Olin varannut liput yli viikko aiemmin ja säätiedotus tuolloin oli aika erilainen todellisuuden kanssa. Matkalla kohti keskusta satoi jäätävää vettä, koko päivän oli raskaat pilvet taivaalla ja pitäessämme taukoa kuuman kaakaon, lämpimän omenasiiderin ja siideridonitsien äärellä satoi rakeita. Muutoin ei satanut enää, mutta loppuaikana pilvet laskeutuivat niin alas, että laskettelulasit jäätyivät välittömästi laskemaan lähtiessä tehden laskemisesta aika ektreemiä. Lopetimme puolisen tuntia ennen määräaikaa. Auto oli parkkeerattuna hieman kauempana olevalle parkkipaikalle, mutta bussikuljetus molempiin suuntiin sujui jouhevasti, eikä odottaa tarvinnut lainkaan. Teinit ovat ihania. Kaikki olivat kelistä huolimatta positiivisella asenteella ja sanoivat päivän jopa olleen tosi hyvä. Minä itse kyllä laskettelen paljon mielummin vain hyvän kelin aikaan. Iso-O:kin totesi laskettelun jälkeen, että hän taitaa tykätä maastohiihdosta enemmän.
Seuraavaksi oli tarkoitus mennä luistelemaan Bostoniin. Tällä seudulla Kelly Outdoor Rink on ainoa koronan johdosta auki oleva ulkorata, jossa on luistinten vuokrausmahdollisuus. Kun saavuimme, olivat kaikki 25 sallittua paikkaa jo täytetty ja seuraava mahdollisuus olisi ollut 2 tuntia myöhemmin. Olin nähnyt tämän mahdollisuuden ennalta, ja ajoin meidät Arnold Arboretumin (Harvardin kasvitieteellinen puutarha) lähelle. Menimme sitten sinne kävelemään. Keli oli tosi hieno. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja vaikka oli vähän kylmä, ei ketään harmittanut. Kävelimme kasvitieteellisen puutarhan keskellä olevalle mäelle jäisiä polkuja pitkin ja aikaa meni puolisentoista tuntia. Hyvä mieli jäi, vaikka luistelu jäikin ehkä vuoden päähän.
Sadepäivä muodostui yhteiseksi leivontapäiväksi. Perunarieskoja, porkkanasämpylöitä, falafeleja, pitaleipää, ja brownies-suklaakakkuaa syntyi monituntisen session tuloksena. Söimme tosi hyvin, eikä keli enää haitannut ollenkaan.
E:n haastattelu University College Londonin kanssa meni hyvin. Yliopistolla 50 vuotta opettajana toiminut iäkäs brittimies haastatteli E:n sekä englannin että ranskankielellä todeten puolen tunnin session lopuksi, että hänen ranskankielentaitonsa on "fine" ja että hänen haastattelunsa sekä hakupaperinsa ylipäänsä ovat "adequate". E:lle jäi näistä sanoista vähän halju mieli, mutta muistutin häntä kulttuurieroista maiden välillä. Hän saa kuulemma jo lähiaikoina kuulla, miten hänen tämän hakemuksensa kanssa kävi. Jännää. Peli jatkuu muutenkin. Duke lähestyi E:a haastattelutarjouksella. Sellainen on edessä nyt tulevalla viikolla.
Vain päivä ennen haastattelua hän sai tietää LNAT-testinsä tuloksen. Se oli 30/42. Testin keskiarvo oli kuulemma 20/42, ja referenssiksi Oxfordiin olisi riittänyt 27/42. Hän oli vähän pettynyt, eikä jotenkin yhtään osannut ottaa huomioon sitä, että hän ei valmistautunut testiin lainkaan. Hän väitti, ettei siihen olisi voinutkaan valmistautua, mutta minä osoitin tämän vääräksi googlaamalla "LNAT", ja suunnilleen ensimmäisenä tuloksena tuli "LNAT practice test". Hyvähän tuo tulos oli ja selvästi riitti University College Londonin haastatteluvaiheeseen.
Iso-O jatkoi hiihtämistä vielä alkuviikosta ja treenaamista juosten samojen tyttöjen kanssa koko loman ajan. Keskiviikkona he kokoontuivat Alin luo tekemään porkkanakakkua, ja torstaina kuuntelemaan yhdessä Indoor-valmentaja Stevenin 40 minuutin mittaista monologia (hän on kova puhumaan).
Iso-O, joka yleisestikin on "illan virkku", valvoi yhtenä yönä melkein viiteen asti, koska halusi virkata Marthalle ystävänpäivähatun saaden sen valmiiksi, vaikka aloitti ihan nollasta. Tuli hieno.
Minullakin oli oma sosiaalinen aktiviteettini. Marthan vanhemmat pitivät takaterassillaan "Adults Only"-iltapäivätapahtuman ystävänpäivänä. Mukana olivat Marthan, Tierneyn ja Soleilin vanhemmat. Joimme kuohuviinia ja napostelimme kuumia sormiruokia seisoskelemalla melkein 4 tuntia isolla terassilla. Huomasin taas sosiaalisen aikuistyhjiöni, vaikka elämäni onkin niin täynnä ihmisiä sekä kotona että töissä. Minä, joka olen introvertti, kaipaan aikaa ystävien kanssa.
Minun lomani loppui torstaiaamuna 18. helmikuuta, mutta onneksi etäpäivänä ja vain normitorstain tapaan klo 13 saakka. Iso-O oli menossa paikasta toiseen, ja E:kin kävi Adelen ja Talian kanssa hakemassa Bubble Tea-kupposet Bostonista viettäen heidän kanssaan monituntisen sosiaalisen hetken. Perjantaina minun piti mennä fyysisesti sairaalalle, mutta lapset eivät sitä juuri huomanneet. Kaikenlaista olivat keksineet jälleen uuden lumisateen aikaan. Illasta katsoimme Star Wars-elokuvasetin viimeisimmän. Oli itseasiassa aivan kiva käydä ne kaikki läpi jopa minun.
Pulkkailemassa Death Hillilla olimme alkuperäissuunnitelman vastaisesti vasta lomaviikonloppuna, kun tiistaina oli kaatosade. Tämä sopi hyvin, sillä torstai-illasta aina lauantaiaamuun saakka satoi lunta. Ei mitenkään hirveän paljon, mutta sopivasti tuoreen pinnan muodostumiseksi. Pieni pettymys oli se, että ison mäen keskellä oli melkein mäen levyinen rajattu alue melkein tuhoten koko laskumahdollisuuden. Tästä lannistumatta E:n johdolla lasku toisensa jälkeen puhtaaseen pumpulilumeen muodostui ura, joka kerta kerralta vei pulkkaa yhä nopeammin alas. Martha oli Iso-O:n kaverina, ja laski reisi edellä rajatun alueen tolppaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Minäkin menin alas useita kertoja. Oli kyllä oikein hauskaa. Punaposkisina oli kiva tulla edeltävästi siivottuun kotiin ja illalla painaa pää puhtaaseen tyynyliinaan. Talvi on hienoa aikaa, kun on lämpimästi päällä.
Loma on ohi. Viimeisistä lomanaikaisista talvimaisemista ja auringonpaisteesta kävin Pikku-O:n kanssa nauttimassa Cold Spring Parkin epävirallisilla poluilla melkein kahden tunnin ajan. Iso-O oli Marthalla. E siirsi ja siirsi hakemustensa viimeistelyä Ranskan yliopistoihin. Maanantaina 22. helmikuuta alkaa taas koulu. Siirtynyt sisähallikausikin alkaa siten, että kaikki aktiviteetti on ulkona ja kilpailut saattavat tapahtua nekin ulkona huhtikuussa keleistä ja koronasta riippuen. Sisähallit pysyvät kaikki ainakin toistaiseksi kiinni.
No comments:
Post a Comment