Covid 19 - Lunta useaan otteeseen ennen hiihtolomaa

Tämän setin ensimmäinen lumimyrsky saapui heti helmikuun alkuun. Koulupäivä, joka sattui olemaan E:n ja Iso-O:n ensimmäinen koululla fyysisesti ollut, lyheni hieman ja tiistaina oli jo lumipäivä (Snow Day). En oikein ymmärrä tätä logiikkaa nyt kun infrastruktuuri etäopetukseen on olemassa, mutta E on iloinen. Seniorina hänen koulunsa loppuu muita aiemmin ja yhtään lumipäivää ei tarvitse lukuvuoden päätteeksi korvata. Lumityöt olivat raskaita ja ottivat monta tuntia, silla keli muuttui plussalle ja lumi loskaksi. E ja Iso-O aloittivat ensin Snowman-Bobin lumitöillä ja Iso-O vielä lasten-ja eläintenhoitoperheensä lumitöillä ennenkuin minä ja Pikku-O menimme ulos yhteisiä, palkattomia töitä tekemään. Saatiin homma haltuun muutamaksi päiväksi. Sunnuntaina, tiistaina ja taas perjantaina sitten satoi lisää ilman, että edelliset katosivat minnekään. Ihan on talvista meilläkin. Mikä on kiva, sillä hiihtoloma alkoi juuri. Ennen lomalle astumista alla sitä edeltävät tapahtumat. 

 

E:n juttuja ensin

E:n UPenn-haastattelu puhelimitse myöhään keskiviikkoiltana meni aivan hyvin. Haastattelijana oli tällä kerralla nuorehko nainen, joka UPennin jälkeen on tekemässä tohtoriopintojaan Harvard Business Schoolissa. E:n Princeton-haastattelu oli vuorossa perjantai-iltapäivänä. Se oli vähemmän strukturoitu, enemmän vain kepeää keskustelua (haastattelija oli traumaterapeutti), mikä oli ihan mukavaa, mutta jätti E:lle vähän epävarman olon. Nyt takana ovat haastattelut Yale:in, Harvardin, Darthmouthin, Stanfordin ja näiden kahden viimeisimmän kanssa. Ei se vielä mitään muuta tarkoita kuin sitä, että E on päässyt askeleen eteenpäin näiden kuuden kanssa. Paras kokemus hänellä oli Stanfordin haastattelijan kanssa. Siihen hän on palannut useaan otteeseen jälkikäteen.

 

Vähän jännempi haastattelu on odotettavissa ensi keskiviikkona University College Londonin kanssa. Se on oletettavasti paljon virallisempi kuin yksikään Yhdysvaltain vastaavista ja sisältää osittain haastattelun ranskaksi. Häntä ei tunnu jännittävän tämä yksityiskohta ollenkaan - oli vain nauranut sitä ranskanryhmansä ja opettajansa kanssa. Hienoa E! Upea asenne. 

Ja vielä yksi takapakki. USC ei ota E:a huomioon stipendejä jakaessaan. Olivat saaneet 41000 hakemusta, joista 1000 on mennyt jatkoon, kuuli E eilen, eikä hän kuulunut heihin. Hän on edelleen arvioitavana sisäänpääsyn kannalta, mutta ilman stipendiä. Mikä tietysti on ollut odotusarvoni mukaista ihan alusta saakka.

Iso-O:n juttuja seuraavaksi

Ensimmäinen koulupäivä koululla melkein vuoteen sai Iso-O:n todella miettimään vaatetustaan ja varustustaan. Hän päätyi itsevirkattuun liiviin poolokauluspaidan päällä, farkkutakkiin, mustiin löysiin farkkuihin, roikkuviin korvakoruihin, kaulakoruun sekä 10 sormukseen. Jalkaan hän mietti tarkasti eriväriset tennarit ja kasvoilleen kaksi maskia. Hänen koulupäivänsä oli lyhyt, sillä jo toinen tunti oli etänä ja kaksi viimeistä peruttu. Hän käveli kotiin.

Iso-O:n viimeiset kaksi viikkoa hiihtokautta olivat täynnä muutoksia lumimyrskyjen johdosta. Treenit oli aina peruttu niinä päivinä, ja tytöt erilaisilla kombinaatioilla (aina vähintään Iso-O ja Maya) olivat usein ihan keskenään, kun hiihtopaikkakin oli virallisesti kiinni. Lauantaina Iso-O meni Mayan kanssa kahdestaan hiihtämään. Hän ei edes halunnut kertoa muille, kun ovat Mayan kanssa niin tasaväkisiä. He saivat hiihdettyä melkein 8 mailia, osittain ilman sauvoja, silla hassua kyllä Iso-O huomasi vasta Westonissa, että hänellä oli yksi oma ja yksi paljon lyhyemmän Abbyn sauvoista mukanaan. Viimeiset hiihtokisat olivat keskiviikkona 10. helmikuuta, ja kausi loppui seuraavana päivänä hassuja asuja käyttäen. Autooni tulivat Iso-O sammakkohattuineen ja Abby yksisarvishaalaareineen.

 

Illasta yhden lumisateen sakeutuessa Iso-O käveli Mayalle katsomaan elokuvaa. "Minulla ei ole enää juoksukavereita vaan kavereita, joiden kanssa juoksen". Virallisena lumipäivänä hiihtämisen jälkeen Abby tuli autokyydillä meille alkuiltaa viettämään. Kömpelösti en pystynyt hänelle mitään tarjoamaan, kun ortodoksijuutalaisena kaikki pitäisi olla "Kosher", enkä minä oikeasti osaa ruoanlaittoa siten miettiä. Miten ruusukaali tai paistettu kala voisi olla olematta "kosher"? Kulttuuriasioissa ja -eroissa minulla on vielä paljon opittavaa.

Viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna Iso-O kiukutteli ja oli vihainen itselleen (oikeasti minulle), että tuli valinneeksi HyFlex-mallin. Hänen elämänsä on etäkoulun aikaan ollut paljon mukavampaa, kun syömään ja vessaan voi mennä juuri silloin, kun tarve on ja vaatetus voi olla kotoisan mukava. Nukkuakin voi pidempään. Kaikki oli huonosti. Kiukuttelu provosoitui uudelleen illalla, kun otin aiheen esille, mutta kun hän sitten keksi, että vain maanantait tulevat olemaan hänelle pitkiä (ensin koulupäivä, sitten urheilu), hän rauhoittui. Tiistaisin nimittäin hänellä on loppupäivästä kaksi 90 minuutin oppituntia etänä, kun niiden tuntien opettajat ovat kotona, joten hän aikoo itsekin kävellä kotiin ennen lounasta. Se helpotti häntä.

 

Pikku-O:n juttuja

Pikku-O leipoi taas leipää. Se onnistui kaikilta muilta osin hyvin, mutta paloi pohjasta, sillä pizzakivi uunin pohjalla oli päässyt liian kuumaksi. Hän meinasi menettää hermonsa tämän johdosta, mutta rauhoittui, kun leikkasin pohjan pois. Pizzakiven kuumuus johtui siitä, että olin laittanut sen uuniin jo juustokakun ja omenapiirakan kanssa, mikä osoittautui leivän kannalta vääräksi ratkaisuksi. Pizzan kanssa on vähän eri juttu.

 

Kävin hänen kanssaan laskemassa pulkalla Cold Spring Parkissa ja muistin jälleen, miksen koskaan ole tykännyt pulkalla laskemisesta. Sitä on mahdoton ohjata. Hän oli hirmu iloinen ja muutamaan otteeseen toi esiin, että kiva, kun minäkin laskin. Jälkikäteen oli tietysti hyvä olo, posket punaiset. Suunnitelmissa on mennä uudelleen laskemaan kaikkien kanssa loman aikana Death Hillille, paljon isommalle mäelle. Edelleenkään en varsin itse sitä odota, mutta ehkä yllätän itseni.

Pikku-O:lle kävi vähän köpelösti, kun bussi oli niin myöhässä, että hän luovutti ja saapui kotiin hakemaan polkupyöräänsä vain nähdäkseen, kun bussi ajoi ohi. Hänen piti siis mennä pyörällä, vaikka jo ripotteli lunta ja oli aika kylmä. Toinen 'kävi köpelösti'-tilanne kävi ranskanopettajan kanssa. Sain soiton opettajalta, että Pikku-O ei ollut tehnyt tunnilla tehtäväksi annettua tehtävää, eikä myöskään ollut kertonut opettajalle, miksei. Selvittelin asiaa. Hän oli tehnyt väärän tehtävän (miten on mahdollista?!?). Laitoin tekemään oikean, mutta myöhässähän se oli. 

Hän pyöräili tapaamaan kavereitaan, jotka asuvat jonkinlaisen matkan päässä Wabanissa, eikä ottanut hanskoja mukaansa. He olivat olleet koko ajan ulkona. Kotiin tullessaan hänen sormensa olivat niin jäässä, että niitä oli vaikea liikuttaa. Opimmekohan tästä mitään.

 

Minun juttujani

Sain varattua ajan silmälääkäriin. Tai optikko hän taitaa olla. Silmälääkäreitä näyttää olevan tarjolla huomattavasti vähemmän. Oletan saavani uudet lukulasit ja ehkä muutenkin käytettävät, mutta katsotaan. Tällä kerralla pitää vähän panostaa lasien ulkonäköön. Olen siinä ihan tosi huono, kun en silmälaseihin osaa kiinnittää mitään huomiota muidenkaan osalta. 

 

Minulla oli ensimmäinen oma esitykseni etänä Stroke Meetingissa helmikuun 9. päivä. Aika pitkään olen siis pystynyt sitä välttämään. Sain vain päivää ennen työtietokoneelleni videokameran ja mikrofonin. Esitys meni ihan hyvin, mutta huomaan hyötyväni yleisön fyysisestä läsnäolosta ikäänkuin visuaalisesti kompensoimaan omaa englanninkielentaitoani.

 

Yhdysvaltain veroilmoitukseni on minulla työn alla. Suomesta joudun joka vuosi pyytämään erikseen omat tietoni, sillä pankit eivät anna minun niitä kokonaisuudessaan nähdä, kun asun Yhdysvalloissa. Ketä tämä palvelee? Verotuksen tekemiseen menee aina moninkertaisesti enemmän aikaa kuin Suomen vastaavaan, mutta parasta se on tehdä oikein, ettei joudu auditoitavaksi. Tai varsinkin, jos joutuisi.

 

Virallisiin asioihin kuuluvat myös viisumiasiat. Sen lisäksi, että lapset eivät ole vieläkään saaneet edellisiä viisumeitaan, meidän pitää ryhtyä hakemaan uusia. Laitoin viestiä lakimiehelle, mitkä mahdollisuutemme jatkossa ylipäänsä ovat. En enää koskaan halua kokea samaa kuin viime kesänä.  

Palkkani laski vuodenvaihteessa ja johdolta tuli ilmoitus, että vuodenkaan päästä sairaalalla ei ole varaa nostaa palkkojamme aiemmin sovitun mukaisesti. Harmittaa aika paljon. Ei niinkään rahan vuoksi vaan periaatteen. Palkan laskeminen aikana, jolloin oma työ on aiempaa haastavampaa, tuntuu demoralisoivalta. Pääsen tästäkin harmista yli, kunhan hetken mutisen. Tiedostan kyllä hyvin, että olen aika etuoikeutettu.

 

Yhteisiä juttuja lopuksi

Meillä oli perheneuvottelu, kun usean viikon ajan pojilla on ollut kahakkaa meneillaan päivittäin. Tilanne alkoi molempien huutamisella ja oman loukkaantumisensa esiintuomisella, eikä oikein meinannut edetä, ennenkuin erotuomarina määräsin molemmat puhumaan omalla ajallaan ja kuuntelemaan toista. Suurin ongelma tuntuu olevan Pikku-O:n kasvukipuilu, kun hän ei oikein itsekään tiedä, pitäisikö olla iso vai pieni. Hän haluaisi isojen oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia. Keskustelun jälkeen hän taisi ymmärtää tämän ongelman, sillä hän oli se, joka spontaanisti meni halaamaan isoveljeään. Isoveljellä on toki itsellään omat ongelmansa ja stressinsä, mutta toivon tilanteen nyt etenevän mukavammin. Hirveästi toivon, että kolmikko säilyttäisi läheiset välinsä aikuisinakin. Jos niin käy, olen onnistunut äitinä.

Superbowl-ottelu oli helmikuun 7. päivä. Meillä oli TV-dinner, johon kuului nakkeja, mustapapupihvejä, riisiä, salaattia, leipää ja sipsejä. Jälkiruoaksi oli suomalaista suklaata. Iso-O ja minä emme kuulu kohderyhmään ja itseasiassa katsoimme elokuvan ottelun alun aikaan ennenkuin E liittyi joukkoon tehtyään Shakerspeare-esseetään Athellosta tuntitolkulla. Pojat jatkoivat ottelun loppuun. Sen voitti Floridan joukkue Tom Bradyn johdolla. Jos kiinnostaa.

Star Wars-elokuvien katsominen porukalla jatkuu pienen tauon jälkeen. Minulle ne edelleen vaikuttavat saman kertaukselta elokuva toisensa jälkeen, mutta kaikki muut ovat ihan innoissaan odottamassa seuraavaa. Kun olemme saaneet nämä käytyä läpi, seuraavana on kuulemma Iso-O:n ehdottamana(!) Pirates of the Caribbean-elokuvat. 

Siirryn lomamoodiin. Kylmää ja lumista on. Ulos menemme. Siitä lisää seuraavalla kerralla.