Etäpäiväni johdosta minulla oli aikaa valmistella lähtöämme tunteja ennenkuin Pikku-O saapui koulusta. Niinpä aikaa ei mennyt kuin 30 minuuttia hänen saapumisensa jälkeen ennenkuin olimme matkalla klo 16.45. Olisin kyllä halunnut ehtiä pois ruuhkan alta, mutta se ei ollut koulun johdosta mahdollista. Niinpä viimeiset auringonsäteet kuluivat lähes liikkumattomassa autossa, ja käytännössä koko matkan ajoimme pilkkopimeässä. Olen huomannut, että pimeässä ajaminen ei enää ole minun juttuni. Huomasin myös tietullitiellä ajaessani, että edellisessä postauksessa mainitsemani luottokorttitietojen vaihtaminen oli jäänyt tekemättä EZ-Pass-tililläni.
Saavuimme Yonkers:issa olleeseen majapaikkaamme klo 21 ja ehdimme hyvin majoittua ennenkuin lähdimme yhdessä Iso-O:aa hakemaan omalta bussiltaan Manhattanin 30th Street/12th Avenue-kulmauksesta klo 23. Iso-O oli täynnä positiivista energiaa ja puhua pälpätti halattuaan meitä molempia monta monituista kertaa sekä autossa että majapaikassa. Vähän ennen puoltayötä informaatiotulva oli sen verran rauhoittunut, että pääsimme kaikki nukkumaan.
Aamulla Iso-O viimeistely kirjeen Lobster Boy:lle Darthmouth Collegeen aamupalan ohella ja pudotti sen postilaatikkoon. Valmistauduimme kokopäiväiseen aktiiviseen päivään kelissä, joka oli iso kysymysmerkki. Sadetta ei onneksi tullutkaan, mutta lämpöä ei ollut liikaa. Kävellessämme majapaikalta Broadwayta ja Van Cortlandt Parkin pohjoisosan viertä kisapaikkaan yhteensä noin 3 km tuli kuitenkin jo hieman hiki, vaikka takki kulkikin käsivarrella. Tapasimme BC:n juoksijoita. Itse olisin antanut E:lle hieman enemmän tilaa, jota hän ennen kisaa aina tarvitsee, mutta sisko ei ajatellut samoin. Hän hyppäsi E:n kaulaan, ja yleensä niin vakavanaamainen veli erehtyi hymyilemään jopa minulle ja veljelleenkin. E:n näkemisen jälkeen keskustelimme jostain syystä johtuen pastapojasta (Iso-O:n 'future husband' - vitsi vuosien takaa), ja 2 minuuttia myöhemmin ko. henkilö seisoi edessämme. Iso-O meni aivan lukkoon, ja vaikka tilaisuuksia juttelemiseen tarjottiin kultalautasella, ei hän saanut mitään sanotuksi.
NCAA D1 Northeast Regionals-maastojuoksukilpailu alkoi tyttöjen osalta klo 11. Tytöt juoksivat 6k, nopeimmat hieman yli 19 minuutissa. Boston College:n tyttöjen joukkueella meni todella hyvin - he tulivat toiseksi ja pääsevät koko Yhdysvaltain tason kisoihin viikon päästä. Poikien 10k-kisa alkoi klo 12. Varaslähdön johdosta pojat joutuivat palaamaan kymmeniä metreja takaisinpäin ja aloittamaan uudelleen - itselleni ei selvinnyt, mitä liian innokkaalle urheilijalle kävi. Van Cortlandt Park on oikein sopiva kisapaikka katsojalle. Reitti kiertää ympäriinsä usean kerran siten, että ripeasti juoksemalla pystyy kannustamaan juoksijoita 9 eri kohdassa. Ripeästi toki pitää liikkua, sillä kyseessä ovat ihan hirveää kyytiä menevät nuoret miehet - voittaja juoksi 10k hieman yli 29 minuutissa. E:llakin meni hyvin. Keskipitkän matkan juoksijana aika 31:38 min on aikamoinen. Hän tuli oman joukkueensa 4. nopeimpana maaliin, kokonaissijoituksella 116/199. Boston College:n poikien 17. sija 37. joukkueesta ei riittänyt eteenpäin - kausi on pojilla nyt ohi. Mutta, valmentaja oli oikein tyytyväinen myös heihin. Kisan jälkeen saimme hetken jutella sekä E:n että joukkueen muiden poikien kanssa ennenkuin joukkue lähti kohti bussiaan ja sillä takaisin Bostoniin. Tiemme erosivat.
Iso-O:n ajatukset täyttyivät E:sta eroamisen jälkeen pastapojalla. Kirjaimellisesti koko päivän aina iltamyöhalle saakka hän jatkoi asian puimista jopa siten, että pikkuveljellä meni hermot. Ehdimme kyllä puimisen ohella tehdä kaikenlaista. Aivan heti kärkeen oli pakko löytää syömistä. Teinien teki mieli pizzaa, ja kävimme jättipizzan jakamassa läheisessä Broadway Joe's Pizza-ravintolassa. Minä jätin pizzan väliin, sillä halusin säästää tilaa intialaiselle ruoalle varaamassani ravintolassa muutama tunti myöhemmin, mutta se ei ollut ongelma - Pikku-O vetäisi 5 ja Iso-O 3 isoa palaa. Sellainen hyöty pizzeriassa istumisessa oli, että sain ladattua puhelimeni. Olin nimittäin hieman huolissani massiivisen videoinnin aiheuttamasta akun tyhjentymisestä ottaen huomioon edessä olevan tarpeen elektronisten lippujen näyttämiseen ja Uber-kyydin tilaamiseen keskellä yötä.
Pizzatauon jälkeen hyppäsimme kirjaimellisesti ravintolan yläpuolelta lähteneeseen metroon numero 1, joka vei meidät suoraan Manhattanin Times Square:lle 23 pysäkin päähän. Koska aikaa oli runsaasti, ja juoksun jälkeisen hikoilun aiheuttaman kylmyyden tunteen johdosta kävelimme hitaasti pysähtyen lämmittelemässä M@M-kaupassa aina Central Park:in eteläosaan. Siellä oli alkamassa Palestiina-mielenosoitus, joita on viime aikoina ollut lisääntyvästi ympäri Yhdysvaltoja. Emme ehtineet puistossa juurikaan kävellä ennenkuin piti lähteä kohti Saar-ravintolaa, jossa meillä oli pöytävaraus klo 16.30. Meidän kanssamme samaan aikaan ravintolassa oli iso seurue juhlimassa sekä Diwalia että parin häitä upeissa juhlavaatteissaan. Näytimme aika arkisilta. Koska teinit olivat syöneet ison määrän pizzaa, heillä oli hankaluuksia saada omia annoksiaan syötyä, mikä oli harmi, sillä ainakin oma annokseni oli suussasulavan makuinen.
Hamilton-musikaali on pyörinyt Broadway:lla vuodesta 2015 lähtien täysille saleille. Näytöksiä on edelleen 8 kertaa viikossa, 6 päivänä viikossa, 2 päivänä kahdesti. Musikaali kertoo yhdestä Yhdysvaltain alkuhistorian tärkeästä henkilöstä, presidentti Washingtonin rinnalla taistelleesta ja työskennelleestä miehestä, joka orpoudestaan huolimatta nousi isoon asemaan ja kuoli kaksintaistelussa entistä ystäväänsä vastaan liian aikaisin. Musikaali on läpilaulettu ja sisältää erilaisia genreja aina rapista lähtien. Aivan upea kokemus! Iso osa näyttelijoistä on tummaihoisia ja musiikki kivan tuoretta. Hauskojakin kohtauksia on, vaikka tarina on melko vakavamielinen. Ei ihme, että suosio on säilynyt näin pitkään.
Koska musikaali loppui iltamyöhällä, hyppäsimme hieman sivuun käveltyämme Uber:iin, jolla pääsimme jouhevasti Yonkersiin ja nukkumaan. Tai nukkumaan sen jälkeen, kun Iso-O:n ja Pikku-O:n välille pastapojan setvimisestä syntynyt riita ja aihe ylipäänsä oli saatu jonkinlaiseen päätökseen.
Aamulla oli upea aurinkoinen keli. Olin tarkoituksella varannut Iso-O:lle lipun vasta klo 12 lähteneeseen bussin, jotta kiirettä ei ollut. Söimme aamupalan, laitoimme kamat kasaan, ja ajoimme Manhattanille, jossa olimme ajateltua jouhevamman liikenteen johdosta 45 minuuttia ennen bussin lähtöä. Jätimme Iso-O:n kuitenkin kyydistä ja lähdimme kohti kotia. Bussin oletetun lähtöajan kohdalla häneltä saapui viesti, että bussiin oli päässyt. Ja, Instagram-kuvien perusteella hän oli ehtinyt nähdä joitain alueen nähtavyyksiä kuten High Line ja Vessel.
Matkamme kotiin sujui oikein kivasti varsinkin sen jälkeen, kun Pikku-O sai kaivettua eväspatongin itselleen ja löydettyä meille matkamusiikiksi U2:n vanhoja biiseja. Totesimme molemmat, etta ko. bandi sopii oikein hyvin automusiikiksi. Hän kaivoi Youtubesta myös muita 80-90-luvun bandeja ilahduttaakseen minua (*hänen perustelunsa). Sain vahingossa myös yhden kohteliaisuuden:"Tämä on hyvä nopeus". Sanomattakin on selvää, että matkalla yleisesti ajoin 'väärää' nopeutta.
Kiva oli minimatka New Yorkiin. Upea kisa, hyvää ruokaa, paras mahdollinen seura ja vieläpä Broadway-musikaali. Kokemuksia on hyvä sulatella sohvannurkassa ennen seuraavaa aktiviteettia. Sellainen on tiedossa jo 1,5 viikon kuluttua, kun vietämme yhteisen Thanksgivingin Marthan perheen kanssa. New Yorkin matkalta saavuttuani menin jokseenkin heti heille ko. juhlaa suunnittelemaan.
No comments:
Post a Comment