Talviaika alkoi

Kesäajan loppuhetkiin sijoittunut Halloween sujui itselläni pimeässä talossa, ja se toimi. Yksikään seurue ei tullut ovikelloa pimpottamaan. Ei sillä, että olisimme aiemminkaan olleet ylivilkkaan juhlinnan keskuksena. Pikku-O:n mukaan siihen on syynä se, että Walnut Street (melko iso tie) on niin lähellä meitä. Oli syy mikä tahansa, tämä sopi minulle oikein hyvin, sillä kyseessä oli arki-ilta, minä olin päivystäjänä, ja Pikku-O meni iltaa viettämään Jaken luo. 

Olohuoneen pöydällä sijainnut kurpitsa kallistui taaksepäin ja alkoi tuijottaa katonrajaan noin viikko valmistumisensa jälkeen. Sen alla ollut lautanen oli täynnä nestettä ja kurpitsan sisäosa oli homeessa. Pikku-O:n kanssa nostimme sen biojätteeseen. Halloween oli virallisesti ohi. Seuraavaksi edessä on Thanksgiving, ja sitten alkaakin jo ajatukset suunnata kohti joulua. Talviaika - tai oikeammin Holiday Season - on vahvasti käynnissä.

Pikku-O:n urheiluja ja sosiaalisuutta

Winter Sports registration aukesi, ja ilmoitin Pikku-O:n hiihtojoukkueeseen. Hän on saanut rekrytoitua monia Freshmaneja ja ilmeisesti suurin osa viime vuoden rekrytoinneista on tulossa uudelleen. Hienoa, sillä Southin hiihtojoukkueen iso kantava voima, Iso-O:n ikäiset, eivät enää ole joukkuetta kannattelemassa.

Frank Moonie Coaches Invitational XC Meet 2023 Wrentham:issa oli marraskuun 4. päivänä. Bussi Southilta lähti klo 9.45, mutta Pikku-O halusi olla paikalla hyvissä ajoin klo 9.25. Odottelimme sitten autossa seuraavien saapumista noin kymmenen minuuttia. Minä tulin vielä hetkeksi kotiin aamutoimiin ennenkuin lähdin heidän peräänsä. Kisa oli luokkataso kerrallaan. Jostain syystä Pikku-O:n Sophomore-kisa oli ensimmäisenä, klo 12. Hänellä tapahtui pieni virhearvio. Juostuaan käytännössä koko kauden lenkkareilla, hän päätyi piikkareihin - mutta erehtyi ottamaan ratapiikkarit maastopiikkareiden sijaan - ja sai kipeät rakkulat jo 1.5 mailin kohdalla. Hän juoksi silti oman parhaansa, 17:47 min (5k), tuli Sophomore-kisan 24/192 sijalle, ja oli aivan tyytyväinen, vaikkei pomppinutkaan riemuissaan. Maastojuoksukausi on nyt hänellä ohi. Varsity pojat - jotka sivumennen sanoen voittivat oman kisansa ylivoimaisesti - jatkavat ensin D1-koulujen ja viikko myöhemmin koko Massachusettsin tason kilpailuihin. Kisojen ja suihkun jälkeen Pikku-O meni Anna's Taqueria-ravintolaan Dashielin, Nathanin, ja Jaken kanssa iltaa viettämään ja kautta lopettelemaan.

Pikku-O tarvitsi uudet lenkkarit, sillä edelliset olivat sekä kirjaimellisesti puhkikuluneet että varsinkin aivan liian monta juoksumailia nähneet. Hän siirtyi New Balance 1080-lenkkareista Nike Pegasus Turbo-lenkkareihin ja sain ne hänelle tilattua. $150 hintaiset kengät sattuivat olemaan 30% alennuksessa sekä lisaksi %25 "Flash Sale"-alennuksessa. Käytin tilanteen hyväkseni, ja ostin hänelle samalla kahdet yksien hinnalla. Yleisurheilukauden ja aivan viimeistään kesäkauden jälkeen niille tulee tarve.  

Pikku-O:n puhelin putosi kesällä mökkikivikkoon ja näyttö meni säpäleiksi. Se on kuitenkin ollut toimintakykyinen aina siihen saakka, kunnes Pikku-O pudotti sen uudelleen viikolla, nyt koulunpihalla olevaan kiveen osuen. Uuden puhelimen hankinta tuli siis ajankohtaiseksi. Olin niin toivonut, että hän olisi päässyt hieman lähemmäksi yliopistoaikaansa, mutta toiveeni ei toteutunut. Hän otti käyttöönsä minun edellisen työpuhelimeni (iPhone 6S), mikä oli hänelle aika hankalaa, sillä luulen - hän ei tosin myönnä -, että hän on retostellut koulussa olevansa jonkinlainen iPhone-vastustaja. Uuden puhelimen tilaamme Thanksgivingin aikaan, sillä toivon jonkinlaista ihmealennusta Black Fridayn tai Cyber Mondayn aikana - puhelimet ovat hirveän kalliita!

Pikku-O teki tuorepastaa ja oppi, että taikinasta pitää tehdä ohuempi, ja että pastantekeminen ei ehkä ole vaivan arvoista. Silti hän suunnitteli yrittävänsä uudelleen. Hän jopa mietti taikinan kuivattamista, mutta siihen totesin, että itsetehdyn pastan kuuluukin olla tuorepastaa, ei samanlaista pakettipastan kanssa, ja luulen, että hän kuuli perusteluni. Hän oli tavoilleen epätyypillisesti jopa seurannut jotain reseptiä.

Pikku-O on viimeaikoina murissut ja yksisanaisesti kommentoinut minulle jokseenkin kaikkeen liittyen. Niinpä oli ihana yllätys, kun tulin töistä kotiin ja minulle oli jätetty takavalo päälle, ovi auki, ja hän oli tekemässä meille ruokaa. <3  

E:n asioita

E käväisi leikkauttamassa hiuksensa ja syömässä, ja otti mukaansa metallihenkarin. Hän on ottanut projektikseen pestä vaatteita koneella, johon pitäisi laittaa kolikoita, laittamatta siihen kolikoita. Kyse on enemmän periaatteesta kuin oikeasta asiasta, sillä ei hänellä ollut mitään hankaluutta maksaa pesemisestä BC:lla kahden viime vuoden aikana, kun sen pystyi tekemään kortilla. Hän vain ei halua käydä hankkimassa kolikoita. Tähän toki täytyy todeta, että onpa erikoista, että pesukoneessa todellakin on vain kolikkomaksumahdollisuus. Luulisi, että kannattaisi muuttaa se korttimaksun hyväksyväksi, tai ottaa vuokrassa huomioon. No, toivottavasti E ei saa koko konetta rikottua. Tulee vaatteidenpesu aika paljon kalliimmaksi.

Olin jo mennyt nukkumaan, kun puhelimeeni saapui isolla intensiteetillä 5 peräkkäistä viestiä aiheesta "matkaan on tarkoitus lähteä puvun kanssa ja molemmat valkoiset paidat ovat likaisia". Tekstasin takaisin, tarvitseeko hän apua. Ei kuulemma tarvinnut. Hän vain halusi ventiloida. Jotenkin hellyttävää. 

Heti seuraavana päivänä tulivat uudet viestit, nyt Polar-treenikellon vakuuden päättymiseen ja kellon reistailuihin liittyen. Vakuus on ilmeisesti vielä voimassa muutaman viikon ajan, ja hän saa sen siis korjautettua, kun lähettää kellon firmalle. Tekstiviestit minulle sisälsivät pyynnön tuoda "stuff" mukanani New Yorkiin. Jouduin pyytämään hieman spesifimmän selvityksen, mitä tämä "stuff" on. "Pehmeä kirjekuori ja postimerkit". Hmm. Niitähän ei tietysti saa itse postista esimerkiksi.

E:lla on kisat New Yorkissa, jossa siis tapaamme (viittaus mukaan otettaviin "stuff"). Hän olisi halunnut meidän ehtivän paikalle jo aiemmin torstai-iltana, jotta hän olisi voinut - äidin avustuksella :) - tarjota joukkuekavereille illallisen samalla tavalla kuin Teksasissa oli joukkuekaverin isä heidän kanssaan tehnyt. E on jo New Yorkissa. Me, Pikku-O ja minä pohjoisesta, ja Iso-O etelästä saavumme paikalle myöhään torstai-iltana. Reissusta lisää seuraavassa postauksessa.

Iso-O:n nyrkkeily-yllätys

Iso-O:lla oli nyrkkeilyharrastuksessaan ihan oikea ottelu. Siellä häntä oli fyysisesti sattunut. Hän oli itkenyt valtoimenaan soittaessaan veljelleen kävellessään salilta kohti yliopistoa. Veli oli säikähtänyt ja antanut siskon kuulla kunniansa mm. aiheesta, kuinka typerää on tuollaiseen osallistua. Hän oli soittanut perään ja pyytänyt anteeksi. Iso-O oli pyytänyt E:a olemaan kertomatta minulle, mutta puolivahingossa tuli niin tehneeksi. Minulle tuli siitä paha mieli. Kyllä, en todellakaan kannustanut moiseen aktiviteettiin, mutta en minä silti häntä tuollaisessa tilanteessa siitä olisi muistuttanut. Juttelimme myöhemmin viikolla ja jatkamme varmasti tavatessamme.

 

Töissä tapahtuu 

Benefits eli etuudet sairaanhoitovakuutuksineen, hammashoitoineen, silmätarkastuksineen, tapaturmakorvauksineen ym piti valita ensi vuodelle. Korvaukset vain kasvavat ja etuudet vähenevät. Sellaista meininkiä. No, kiva on se, että olen ainakin toistaiseksi saanut pitää E:n ja Iso-O:n alaisuudessani ilman kaksoisvakuutusta (mahdollista 26 vuotiaaksi), mutta jokavuotinen taistelu se tulee olemaan yliopistojen kanssa. Onneksi ei sentään tarvitse työpaikan kanssa tästä kiistellä.

 

Vuonna 2018, Lahey Hospital and Medical Center yhdistyi Beth Israel-konsernin kanssa, ja nimeksi tuli Beth Israel Lahey Health. Lääketieteellinen tiedekunta kuitenkin säilyi Tufts:in alaisuudessa, vaikka Beth Israel Deaconess Medical Center ja sen aiemmat sisarsairaalat ovat tehneet yhteistyötä Harvardin kanssa. Asia on ollut esillä jo pitkään, mutta nyt on tapahtumassa muutos. Tufts:in sijaan oman sairaalani akateeminen affiliaatio vaihtuu UMASS:ille. Monimutkaista. Tällä on sellainen vaikutus, että kaikki Assistant, Associate ja Full Professor-titteleillä Tufts:issa olevat joutuvat hakemaaan saman UMASS:iltä. Sitä varten piti täyttää lomake (helppo) ja laatia CV UMASS:in lomakkeen mukaiseksi (vaikea). No, ensin ärtyneenä ajattelin jättää lomakkeen huomiotta ja lähettää oman, mielestäni oikein hyvän CV:n heille. Hetken hengiteltyäni keksin poistaa lomakkeesta kaikki typerät valmiit laatikot, ja onnistuin kopioimaan suoraan omastani heille. Sain paperit eteenpäin, ja keväällä taidan siirtyä 8 vuoden tauon jälkeen uudelleen UMASS Medical Schoolin alaisuuteen, nyt sen professorikuntaan (=Faculty) kuuluen.

Sain uuden luottokorttini postitse, vaikka vanha olisi mennyt voimasta vasta tammikuun lopulla. Olen yrittänyt muistaa, missä kaikkialla luottokorttitietoni ovat, jotta voin välttää ongelmat automaattisten laskujen kanssa. Keksin vain yhden, joten saa nähdä, mitä tästä seuraa.

Auton 90k huolto ja vuositarkastus tapahtuivat 7. marraskuuta. Molemmat kuuluvat osastoon epämiellyttävää, pakollista hoidettavaa.  Aika kivuttomasti sain ne hoidettua, kun nielaisin räikeän Conflict of Interest-tilanteen; autokorjaamoni ensin huoltaa ja sitten tarkastaa auton. No, niin kauan kuin he eivät siinä näe ongelmaa, minä en siitä sellaista aio tehdä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Trump-teatteri on ollut käynnissä New Yorkissa, jossa hänen omistuksiinsa liittyvät epäselvyydet ovat olleet suurennuslasin alla. Yhdet vaalitkin tiistaina 7.11. ovat takana, ja presidentinvaaleihin on vain vuosi aikaa. Bidenin epäsuosio alkaa todella demokraattipiireissä huolettaa. Ja oikeasti, miten Trumpista ei päästä eteenpäin?!?

Siirryimme talviaikaan 5. marraskuuta yöllä. Siirroksesta oli hyötyä vain tuon yön verran. Aamuisin aurinko edelleen nousee liian myöhään ja nyt se sitten laskee aivan liian aikaisin. Pimeys ja kylmyys eivät kuulu minun lempiyhdistelmiini, ja niitä on usean kuukauden ajan edessä. 

Nokka kohti New Yorkia. Palaamme.