Thanksgiving-lomaa edeltäen, aikana ja jälkeen

Thanksgiving-loma on vietetty. Kaikki olivat paikalla vähintäänkin öisin, mutta sosiaalisesta aktiivisuudestaan ja toisaalta hyvin erilaisista vuorokausirytmeistä johtuen söimme yhdessä vain kaksi kertaa itse juhlapäivän lisäksi. Jouduin varaamaan ajan näille hetkille tyyliin:"Päivällinen klo 17, suunnitelkaa sen mukaisesti".

Thanksgiving-päivä alkoi E:lla 12 mailin ja minulla 4 mailin lenkillä. E oli tavannut maratonille treenaavan Marthan ja isänsä Colinin, kun he olivat myös pitkällä lenkillään. Olin antanut ohjeen olla valmiina keittiössä klo 10 valmistautumassa juhlaan, mutta odotusarvoni mukaisesti pääsimme aloittamaan järjestelyt vasta noin klo 11. Olin antanut jokaiselle tehtävän jo edellisenä päivänä. E valmisti Chicken Pot Pie:n siten, että se piti enää vain lämmittää itse juhlapäivänä. Iso-O:n tuli tuolloin kuoria perunat perunamuusia varten. Sen hän oli tehnyt, mutta jättänyt tehtävän toisen osion huomiotta - ne piti peittää vedellä. No, pienestä värjääntymisestä huolimatta, muutaman vedenvaihdon jälkeen perunamuusista tuli aivan hyvä. Tämän edellisen päivän tehtävän lisäksi hänen piti valmistaa itselleen ja Marthalle tofu-ruoka keittiösessiomme aikaan. Se onnistui. Pikku-O, jonka tehtävä oli tehdä Pumpkin Bread, mutta jonka minä tulin tehneeksi E:n seurana edellisenä päivänä, sai valmistaa alkupalat. Hän meinasi hermostua pipertämiseen - hapankorppupalat piti voidella joko voilla tai hummuksella, ja laittaa niiden päälle pieni juustopala ja/tai kurkku/minitomaattiviipale - mutta sai niistä tehtyä jos nyt ei ehkä upeita, aivan hyviä ja makoisia.

Meidät oli kutsuttu alkupaloille ja viimeistelyille jo puolen päivän aikaan. Colin oli edeltävästi sanonut, että viiniä on tarjolla kaikille yli 21-vuotiaille. Tämä harmitti E:a, mutta saapuessamme paikalle E:kin sai kuohuviinilasin ja jatkoi ruokaviinin ja jälkiruokajuomien kanssa koko monituntisen tilaisuuden läpi sillä seurauksella, että jouduimme pyytämään Marthan ajamaan meidät kotiin. Huolestuneille sukulaisille tiedoksi että mistään täpölättysistä ei ollut kyse; vain periaatteesta "jos otat, et aja".

Söimme todella hyvin, niinkuin aina heillä. Usean tunnin mittaisen alkupalasession jälkeen istuimme pöydässä pääruoan äärellä helposti pari tuntia. Ennen jälkiruokaa oli pakko ottaa tauko, mutta kyllä herkutkin maistuivat. Thanksgiving on vuoden juhlista oma suosikkini; hyvää ruokaa hyvässä seurassa ilman ylimääräistä härdelliä. Kotiin saavuimme noin klo 20.

Black Friday sisälsi perinteisen BC:n ottelun (Football). E ja Iso-O heräsivät hieman liian myöhään huomioiden pelin tärkeimmän osion, Tailgating, ja lähtivät kiireellä. Erityisesti E:lla oli kiire. Se johti siihen, että hänen pyöränsä liikkui paljon Iso-O:n pyörää nopeammin, ja heidän tiensä erosivat. Kun Iso-O sitten vielä ajoi suoraan vaieriin ja kaatui loukaten itsensä, vähintäänkin sielunsa, oli riita valmiina. Iso-O soitti minulle tuohtuneena. Hetken kuluttua E soitti kertoakseen oman versionsa Iso-O:n pahantuulisen pulputuksen kuuluessa taustalta. Rauhoittelun jälkeen he saivat välinsä sovittua siten, että oli ollut mukavaa, mutta illallakin asiaan palattiin. Hassuja ovat. 

Juhla-aika päättyi ja uusi alkoi, kun kävin Pikku-O:n kanssa hieman impulsiivisestikin hakemassa meille joulukuusen Volante Farm:ilta jo 26.11. sunnuntaina. Valitsimme kuusen tuoksun perusteella. Aiemmista vuosista oppien halusin sellaisen, joka ei ole odottanut liian kauan leikkaamisen jälkeen hakemistaan, ja ainakin toistaiseksi totean, että onnistuin hyvin. Kuusi on juonut päivittäin usean litran verran vettä ja levittää ympäristöönsä ihanaa kuusen tuoksuaa. Halusin hakea kuusen ajoissa myös siitä syystä johtuen, että sain kanto- ja pystytysapua kotona vielä olleista opiskelijoista. Koska kuusikin oli jo pystytetty, valmistin samalla vauhdilla meille pöytäkranssin, vaikka ensimmäinen adventti onkin vasta edessämme.

Juhla-ajasta siis eteenpäin, jokaisen elämää erikseen alla puituna.

Pikku-O

Pikku-O on ollut huomattavasti aiempaa sosiaalisempi, ja on kutsunut kavereitaan meille useaan otteeseen. Ydinporukkaan kuuluvat nykyään Oliver, Rohan, Nathan, Dashiel, ja Jake. Yleensä he tekevät mikropopcorneja ja katsovat joko elokuvan tai jonkin sarjan, mutta kertaaalleen he tekivät Rohanin johdolla keksejäkin. Samansorttista aktiivisuutta on muidenkin kotona - yleensä vähintään Pikku-O, Nathan ja Dashiel mukana.

Rikkoontuneen puhelimen tilalle tilasin Pikku-O:lle uuden. Kaikenlaisia vaihtoehtoja mietimme, mutta päädyin välimuotoon. Motorola Edge 2023-puhelin, osittain siksi, että hänellä on ollut Moto G7-käytössään 6.-luokalta lähtien, mutta osittain myös siksi, että sen hinta oli Google Pixel 8a ja iPhone 15 verrattuna huomattavasti siedettävämpi. Harmillisesti laturin seinäänliitettävä osa on erilainen kuin edellisen, ja se piti erikseen hommata; saapunee lähiaikoina. Puhelin sinänsä on ollut hänelle iloa aiheuttava. Tilasin myös suojakotelon, mutta harmittelen sitä, ettei se oikein suojaa näyttöä. Toivon tämän puhelimen porskuttavan ainakin High Schoolin, jos ei armeijankin läpi.

Pikku-O:n Sports Night päätti maastojuoksukauden virallisesti. Hän piti viikon juoksutauon, ja alkoi sitten uudelleen lähes päivittäisen punttisalitreenin lisäksi. Hänellä on hiihtämisessä pärjäämisen lisäksi tavoitteenaan maratonin juokseminen syntymäpäivänään joulukuun lopulla. Yritin ehdottaa ko. juoksua puoli vuotta myöhemmin (=kesä), mutta hänen päätään on vaikea tai oikeammin täysin mahdoton kääntää. 

Pikku-O:n ensimmäisen neljänneksen arvosanat saapuivat. Matematiikka ja historia olivat molemmat A. Kemia ja puukäsityö olivat A-. Englanti oli B+, ja epäonnen ranska B. Eli, aika hyvin meni. Ei ehkä kuitenkaan aivan niin hyvin kuin Pikku-O edeltavästi ajatteli (viittaus väitteeseen, että hän "on vaan niin paljon parempi" kuin isosisaruksensa, joilla meni läksyihin paljon enemmän aikaa). Taitaa olla aika hieman hänen nöyrtyä ymmärtämään, että pelkällä fiiliksellä ei High Schoolista päästä eteenpäin tavoitteella:"Harvard is my safety school" (*suora lainaus, vitsillä toki).

Hiihtokausi alkoi maanantaina 27. marraskuuta, mutta vasta kuivaharjoittelulla. Joukkue on edelleen iso, monia uusia oli ilmestynyt paikalle, osittain Pikku-O:n aktiivisesta rekrytoinnista johtuen. Hieno homma! Toivon talvesta hiihtäjille paremman kuin edellinen. Lunta saa sataa Westoniin oikein kunnolla. Newtoniin en tarvitse kuorrutusta enempää.

Pikku-O saapui koulusta takaisin kotiin noin klo 9.20 ilmoittaen, että hänet oli erotettu nyrkkitappelun johdosta. Uskoin ja ehdin hetken harmitella jälkipuintia ennenkuin hän nauroi ja kertoi, että ensimmäinen tunti oli peruttu. Hän meni takaisin nukkumaan, ja lähti uudelleen klo 11.10.

Iso-O

E ja Iso-O ovat molemmat valinneet kevään kurssejaan. E:lla on todella ekonomiapainotteinen kevät. Iso-O sen sijaan taklaa vielä peruskurssejaan, joista yhden pitää olla "Science". Hän valitsi Environmental Science-kurssin, mikä mielestäni sopii hänelle aivan hyvin. Hän silti metelöi aiheesta "siihen kuuluu 2.5-tunnin mittainen lab". Siitä huolimatta että High School aikana hän sai puhtaat A-arvosanat kaikista luonnontieteistä, täydet pisteet fysiikan MCAS-testistä, ja 5/5 todella hankalasta matematiikan BC Calculus AP-testistä, hän on vakuuttunut, ettei ymmärrä kemiasta (A) mitään.

Iso-O soitti kertoen, etta "kaikki" kaverit olivat lähteneet Thanksgiving tauolleen. Googlasin hieman, ja löysin siedettävän hintaisen bussin seuraavalle päivälle. Niinpä hän puksutti koko lauantaipäivän hitaasti edenneessä bussissa saapuen Bostonin South Stationille klo 23, 1.5 tuntia myöhässä. Kävin hakemassa uupuneen, mutta hyväntuulisesti pälpättävän tytön. Pikku-O, joka oli Iso-O:n aiemman saapumisen kuultuaan tuhahtanut:"sitten hän taas vaan halailee", oli laittamassa siskolleen pastaa, kun saavuimme kotiin klo 23.30. Siskon halailun - mikä siis tietenkin tapahtui - jälkeen Pikku-O hetken kuluttua tuli spontaanisti halaamaan myös minua sanoen, että olen niin "tiny". Aika iloinen taisi hänkin siis olla. Iso-O lähti suihkun ja syönnin jälkeen vielä pikaisesti tapaamaan naapurinpoikaa (Gabe), mutta meni sitten hänkin nukkumaan.

E:a hän lähti tapaamaan heti sunnuntaina. Vein hänet BC:n kampukselle, josta Martha haki heille. Hiihtokavereita hän näki myös heti viikonloppuna, mutta erityisesti jo ennalta suunnitellun "Friendsgiving"-illallisen aikaan Sophie:lla keskiviikkona. Kollaasiharrastukselle hän löysi aikaa ja arvosti isoa laatikollista lehtiä, jotka Martha hänelle antoi mukaan. Marthaa sai myös kiittää siitä, että iPhone-laturin hukkaamisen jälkeen hänelle löytyi uusi kaverin varastoista.

Hieman tuurilla huomasin hakuajan päättymisen päivänä, että Suomen suurlähetystö Washington DC:ssä haki harjoittelijoita ensi vuodelle. Iso-O siis lähetti ensimmäisen kesätyöhakemuksensa. Hakemuksesta tuli hyvä. Naurua tosin aiheutti liian myöhään huomattu kirjoitusvirhe:"Pyydän kohteliaimmin, että minut VALITAAN - piti olla huomioidaan - harjoittelijoita valittaessa". 

Bussi takaisin lähti sunnuntaina illasta Brooklinen pysäkiltä. Puhuimme suomea keskenämme. Bussiin jonottaessa Iso-O tervehti iloisesti tyttöä, kääntyi meihinpäin, ja esitteli ruotsalaistyttö Hedvigin. Hänen isänsä sitten sanoi meille, että hän ihmettelikin suomenkieltä kuullessaan. Hedvig on asunut Bostonin seudulla suunnilleen saman ajan kuin mekin, ja opiskelee nyt Georgetownilla ensimmäistä vuotta hänkin. Bussimatka oli sujunut kohtuullisen kivuttomasti, vaikka unta Iso-O ei ollut juuri saanut. Itselleen tyypillisesti hän oli tutustunut uuteen henkilöön, nyt Virginiassa opiskelevaan kanadalaispoikaan, joka suunnittelee lähetystyöhön lähtemistä. Iso-O alkaa selvästi sietää paremmin omien vahvojen mielipiteidensä ulkopuolisia ajatuksia ja puheita.

E

E:a ei valittu Honor Sociatyn jäseneksi. Hän soitti aivan maansa myyneenä. Hänet oli nimittäin kutsuttu hakemaan jäsenyyttä. Erityisesti siksi hylkäyskirje tuntui niin tyrmäävältä. Pettymys meni onneksi nopeasti ohi. 

E saapui Thanksgiving lomalleen tiistai-iltana. Kävin hakemassa laukut. Hän pyöräili perässä, sillä sisko toivoi pyörän käyttöönsä, mikä oli tietysti täysin oikeutettua, sillä pyörä on hänen. Parin tunnin sisään kotiin saavuttuaan E kuitenkin lähti jo High School kavereitaan (Adele ja Talia) tapaamaaan.

Hän lähti takaisin asunnolleen sunnuntai-iltana päivällisen jälkeen, sillä hänellä oli aivan liikaa kaikkea odotettavissa viikolla. Lauantaina on jopa ensimmäinen sisäkauden kisa, jonka jälkeen vasta on edessä 10 päivän mittainen juoksutauko.

Kotiasioita ja minuun liittyvää

Pihafirma kävi puhaltelemassa lehdet pois 15.11. Aivan kaikki lehdet eivät olleet vielä pudonneet, mutta olin helpottunut. Naapurimme on pitänyt pihansa putipuhtaana viikkojen ajan, ja meidän lehtemme ovat lennelleet heidänkin puolelleen. Yritin pahimpia lehtimääriä haravoida talon ja autotallin toiselle puolelle, mutta ei se paljon auttanut. Nyt on helpompaa. Saatat ehkä kysyä, miksi en/emme ole itse pihaa siivonneet. Niin. Minulla ei ole muuta vastausta kuin se, ettei haravointi ole kuulunut prioriteettilistani kärkeen vuosikausiin.

Sähkötöiden johdosta yhtenä yönä oli parin tunnin mittainen katkos. Iso-O ja Pikku-O huomasivat sen valveilla oltuaan, ja kun keskustelivat siitä suhteellisen kovaäänisesti, tulin minäkin tietoiseksi. Vasta seuraavana aamuna sähköposteja firmalta saatuani huomasin, että katkos olikin suunniteltu; en ollut huomannnut ilmoituksia edeltävästi.

Stop and Shop-kuljettaja ja minä tunnistimme toisemme yli 10 vuoden takaa ja juttelimme hetkosen kauppatavaroiden äärellä. Hän oli henkilö, jonka kanssa opettelin kauppatavaroiden kotiinkuljettamiseen liittyviä asioita tänne muutettuamme. Muistin, että hänellä oli hankaluuksia käsiensä kanssa, ja mainitsin asiasta. Siihen hän totesi, että kädet ovat hyvät nyt, mutta muu kroppa on hajoamispisteessä. Hauska kohtaaminen!

Joululahja-asioiden kanssa olen pitkällä. Itse asiassa olen valmis; odotan vain niiden saapumista tipoittain kotiin. Tein asian taas helpoksi itselleni; pyysin joululahjalistat ja suorat linkit tuotteisiin.

Maksoin molempien opiskelijoiden kevätkauden maksut alkuviikosta eli jo marraskuun lopulla, mikä on hieman aiemmin kuin olisi ollut tarpeen - ensimmäinen deadline, BC:n maksu, olisi 10. joulukuuta, ja Georgetownin kanssa olisin voinut odottaa vuodenvaihteen yli. Mutta, nyt ei tarvitse asiaa enää miettiä, ja kirpaisu menee nopeasti ohi. Seuraava maksu on edessäni kesän lopulla. Ensi vuoden maksut ovatkin sitten E:n viimeiset. Aikamoista.

Olen ollut hieman alavireinen käsivarren kivun jatkumisen johdosta. Kylläpä tuli harmillinen vaiva rokottamisen johdosta! Tiedän kyllä jatkossa, että annan tarkat ohjeet mihin kohtaan rokotetta ei saa antaa.

Markkinoille tulleiden uusien Alzheimerin taudin lääkkeiden johdosta olen lisääntyvästi päätynyt selkäydinnestenäytteenottoon, ja hämmentyneenä olen todennut, että epäillessäni alkavaa Alzheimerin tautia, näyte on ollut joka kerran positiivinen. Kliininen diagnoosi on siis edelleen aika toimiva!

Minulla on pieni mahdollisuus saada akateeminen ylennys Assistant Professor-tittelistä Associate Professor-tasolle nyt kun aiemmin mainittu siirtyminen Tufts University:stä UMASS:iin on tapahtumassa. Se olisi aikamoinen juttu, sillä Associate Professor on enemmän kuin dosentti Suomessa. Olen nimittäin yli vuoden ajan keräillyt papereitani kasaan Helsingin yliopiston dosenttuuria varten, mutta - kaikella kunnioituksella Suomen jäykkää yliopistobyrokratiaa kohtaan - tulen jättämään asian kesken, jos ko. ylennys menee täällä läpi.

Näillä ajatuksilla kohti joulukuuta ja jälleen yhden vuoden loppua. Aika menee ihan liian nopeaan.