Auringonpimennys ja muuta vilkasta

Täydellinen auringonpimennys oli katsottavissa läpi Yhdysvaltain 8. huhtikuuta. Aivan emme osuneet radalle - Bostonin seudulla pimennys oli 93%, mikä tietysti muutti kokemuksen ainutlaatuisesta 'vain' hienoksi, mutta se ei innostusta vähentänyt. Asiaa puitiin yli viikon ajan uutisissa edeltävästi ja hieman sen jälkeen, ja täytyy tunnustaa, että aika vaikuttava se oli minunkin mielestäni, vaikka pääsin sitä vain lyhyiden hetkien ajaksi katsomaan työkavereiden kanssa laseja vaihdellen. Southin koululaiset pääsivät katsomaan yhdessä koko koulun kanssa. Ei siis tarvinnut Pikku-O:n jättää ranskantuntia väliin ilman lupaa. Sopivat lasitkin oli kaikille järjestetty, mikä oli oikein hieno juttu. Hassu asia sen sijaan oli se, että MIAA:n (Massachusetts Intescholastic Athletic Assosication) alaisuudessa olevat urheilujuokkueet - tai siis käytännössä kaikki High School lajit ja joukkueet koko Massachusettsissa saivat määräyksen viivästyttää treenien ja kisojen alkua auringonpimennyksen jälkeiseen aikaan turvallisuussyistä johtuen. En ymmärrä, miksi.

Heräsin paniikissa. Olin nähnyt unen, jossa kuu putosi maahan ja se itsessaan aiheutti muutoksia, mm. vuoroveden puuttumisen ym, mutta huoleksi tuli myös maapallon mahdollinen suistuminen radaltaan kuun iskuvoiman johdosta. Aika pelottava ajatus.

Pikku-O:n puuhailuja

Erityisen huonon kelin aikaan bussilla kouluun matkustanut Pikku-O oli vihainen, kun lähdin häntä hakemaan Southilta vasta kun hän laittoi viestin, joutuen odottamaan kokonaiset 10 minuuttia. Hän puhisi, että olisi pyörällä ollut jo kotona ja "ei keli ollut ollenkaan paha aamulla" (*satoi räntää ja rakeita vaakasuorassa). Tämän reaktion läpikäytyäni en edes tarjonnut automahdollisuutta tänään perjantaina, kun taas oli kamala kaatosadekeli aamusta.  

Kouluviikon jälkeen hän oli kuitenkin hyvällä tuulella ja aika pian kotiin saapumisen ja syömisen jälkeen hän lähti Nathanille iltaa viettämään. Sieltä saavuttuaan pahantuulisuus palasi, sillä olin mennyt nukkumaan huoneeseen, jossa iso pelitietokone on. Totesin vain, että lienee paras hänenkin mennä aikaisemmin nukkumaan, sillä treenit olivat jälleen odotettavissa lauantaiaamuna klo 8. Hetken mutistuaan ja oven hieman liian isolla kädellä suljettuaan hän kolisteli alakertaan, ja valvoi aivan liian myöhään.

Sophomore-tanssit olivat lauantaina 6. huhtikuuta. Hän pääsi molempiin suuntiin ystävänsä Dashielin perheen kyydillä. Tansseissa oli ollut hauskaa. Siinä kaikki minulle jaettu informaatio. Hän saapui kotiin hieman ennen klo 11 illalla mukanaan $50 dollarin lahjakortti pizzeriaan ja kolme pussia sipsejä. 

Pikku-O:n kauden ensimmäinen yleisurheilukilpailu oli Southin radalla. Säärikivun johdosta hän päätyi juoksun sijaan heittämään kiekkoa ja keihästä. Hän oli hyvällä asenteella mukana. Keihäänheitossa hän heitti 52'7" (16 m) ja kiekko lensi 57'5" (17.5 m). Hän oli iloisella mielellä, vaikka keihäässä hän jäi aivan jumboksi. Hän jatkoi heittolajien treenaamista seuravien treenien aikaan ja suunnittelee loppukaudesta sekä juoksevansa mailin että heittävänsä keihästä ja kiekkoa.

Hänen kolmannen neljänneksensä arvosanat jatkoivat samaa ei-niin-hohdokasta linjaa. Olemme hänen kanssaan niin erilaisia oppijoita ja työskentelijoitä, että todella kamppailen hänen auttamisensa kanssa. Häneltä tuntuu puuttuvan kaikenlainen huoli koulumenestyksen vaikutuksesta jatkoon. Ainoa A tuli International Cuisine:sta. A- tuli kemiasta ja matematiikasta. Historia oli pudonnut B+:ksi. Englanti oli B ja ranska putosi B-:ksi. Huokaus. Kirsikkana kakun päälle hän ei saanut mistään aineista 'credits' sillä poissaoloja oli liikaa. Tämän syynä oli koulun poissaolopolitiikan muuttuminen ja asianmukaisesti ilmoitettujen poissaolojen huomioiminen "unexcused"-katekoriassa. Näen punaista, sillä olen asiasta täysin eri mieltä koulun kanssa. Isovelikin totesi minulle, kun kerroin asiasta, että tulee mielellään minun kanssani Southin toimistoon "selvittelemään asiaa".

Polkupyöräilijänä Pikku-O on kyllä aika reipas. Kelissä kuin kelissä valittamatta hän pyöräilee. Koska pyörää on käytetty niin paljon, alkavat sen kuluvat osat kaivata vaihtamista. Yksi niistä on varsin tärkeä, jarrupalat. Koska hän ei saanut uusia nopeasti hankittua, otti hän käyttöönsä E:n pyörän. Viime minuutilla kouluun lähtiessään näin hänen pumppaavan aivan tyhjäksi mennyttä pyöränkumia. Kun kysyin, tarvitseeko hän kyydin, minut hätistettiin takaisin sisälle. Oli ilmeisesti ehtinyt, sillä en saanut asiasta automaattista huomatusta koululta.

Pikku-O:n sai tarjouksen kahden viikon "Tutustu ja tienaa"-kesätyörekryssä paikasta Turun Wiklundin Herkussa. Pienimuotoiseksi ongelmaksi muodostui se, että sinne pitäisi menna henkilökohtaisesti käymään paikalla huhtikuussa. Pienen säätämisen jälkeen saimme sovituksi niin, että T käy nyt ja Pikku-O ennen työnalkua heinäkuussa. Hieman erikoinen pyyntö työpaikalta nykyaikana, kun videoyhteys on niin helppo järjestää, mutta pelaamme peliä ja olemme iloisia mahdollisuudesta. Tämä on Pikku-O:n ensimmäinen virallinen työpaikka.

Kun muistutin, että huomenna lauantaina lähdemme Koloradoon, hän sanoi:"Pitääkö?" No, pitää! Kysyin asiaa syksyllä ja hän oli mielellään lähdössä mukaan. Nyt sitten ei enää haluakaan. Iloista matkaa meille.

College-opiskelijoiden kuulumisia

Iso-O:n toinen kesätyöhaastattelu oli pesulatyöntekijän tehtävään. Pidimme pienen pre-haastattelupalaverin todennäköisiä kysymyksia varten - hän kirjoitti joitain vastauksia ylös - ja niitä oli kysyttykin. Haastattelu oli perjantaiaamuna klo 5 - eivät osanneet ottaa aikaeroa huomioon. Palaverissa kävimme läpi mm. sellaisia kysymyksiä kuten "mikä on pesula". Iso-O totesi minulle myös puolitosissaan, että hän voisi sanoa osaavansa pestä itse pyykkinsä. Ehdotin, että jättää tämän mainitsematta. Haastattelun jälkeen sain viestin:"meni tosi hyvin!!!" Siitä huolimatta hän soitti 2.5 tuntia myöhemmin hyperventiloiden:"äiti, minä luulen, että nukuin pommiin!!" Herättyään puhelun aikana, hän rauhoittui ja muisti, että haastattelu oli tosiaan jo ollut. Nyt peukut pystyyn - olisi kiva, jos tärppäisi.

E ei päässyt Kaliforniaan, mutta pääsi Providence College:n Friar Invitational-kisaan. Kisa alkoi vasta klo 17, ja E:n 3k juoksu oli jo pimeän tultua klo 20.50. Liian myohään minulle, mutta halusin mennä, kun siihen oli mahdollisuus. Ajamisen kannalta tietysti parempi, sillä ruuhkat olivat jo menneet. Keli oli aamusta vielä ihan hirveä, mutta parani siedettäväksi, joskin tuulenpuuskat aiheuttivat omat haasteensa ja oli tosi kylmä. Maaliinpäässeitä juoksijoita oli yhteensä 27, joista E oli 14. nopein. Juoksu ei mennyt hyvin, eikä aika, 8:39:86 min, häntä tyydyttänyt, mutta tuli hän silti kanssani juttelemaan. Hän vielä soitti jälkikäteen bussista pettyneenä, kun halusi ventiloida asiaa jonkun kanssa. Ihana, että se "joku" oli äiti. <3

Minun puuhailujani

Meinasin jättää väliin illanvieton Soleilin perheen kotona päivystyksen ja väsymykseni johdosta, mutta pakotin itseni menemään. Hyvä, että pakotin. Perinteisesti minulla oli taas oikein mukavaa. Paikalla olivat Soleilin vanhemmat ja naapurinsa, Marthan vanhemmat, ja Tierneyn vanhemmat. Istuimme ensin olohuoneessa alkupalojen äärellä pari tuntia, sitten toisen mokoman ruokapöydässä syömässä. Jouduin yhden puhelun hoitamaan, mutta muutoin pystyin osallistumaan ilman häiriöitä. Virkistävää.

Päivystysviikon päätteeksi kävin lenkin jälkeen tuplasession hierontatuolissa. Sen jälkeen jalkani tuntuivat niin kevyiltä, että jouduin sitä kommentoimaan lapsille. Konkreettisesti sain kokea, että venyttely ja rentoutus ovat tärkeä osa urheilua. Kunpa uskoisin tämän nyt. Pakkaamisen jälkeen lähdin ajamaan kohti Rhode Islandia E:n yllämainittua iltakilpailua varten. 

Iso asia. Aloitin uuden aikakauden ja chattasin ensimmäisen kerran elämässäni AI:n kanssa kysymällä kysymyksiä Loganille menosta ja sain sekunnin murto-osassa aivan järkeenkäyviä vastauksia. Juttelin nuoren huonekaverini kanssa muutoinkin AI:sta viikolla, sillä olen lisääntyvästi huomannut, että olen putoamassa kehityksen kärryltä. Hän on käyttänyt AI:ta mm. suosituskirjeiden kirjoittamiseen, ja sanoi, että on erittäin todennäköistä, että muutaman vuoden sisällä kaikki potilastekstit syntyvät AI:n avulla. Sitä vastaan minulla ei ole mitään, mutta pitää oikeasti alkaa ryhdistäytyä, jotta ymmärrän, mitä on tapahtumassa.

Huomenna alkavaan Koloradon matkaan olen valmistautunut hieman heppoisesti, mutta jonkinlaista runkoa kuitenkin kehittelin päivystyksen lomassa. Olihan minulla toki jo majoitukset, autonvuokraukset, lentoliput ym hommattuna, mutta niistä on jo aikaa ja välissä on ollut niin paljon kaikenlaista muuta, että tuntuu kuin olisimme lähdössä matkaan aivan extempore. Ja kun matkakumppanini on niin vastahankainen, ei tässä kyllä lähtötunnelmaan ole oikein päässyt.

Alicen yllättävä savupiipun kunnostusremontti alkoi telineiden ilmestymisellä ja savupiipun purkamisella tiistaina, ja jatkui savupiipun muuraamisella sen jälkeen. Tänään perjantaina kukaan ei tullut, joten kysyin asiaa työnjohtajalta, joka vastasi projektin olevan valmis maanantaina. Alice toivoi kuvia etenemisestä ja pystyin niitä hänelle lähettämään, kun olin itsekin tarpeeksi kiinnostunut ja niitä ottanut.

Stubb oli CNN:lla haastateltavana aiheista Venäjä, Ukraina ja Trumpin mahdollinen paluu. Vaikka en varsinainen fani olekaan, täytyy sanoa, että hänen englanninkielentaitonsa sekä kansainvälinen kokemuksensa huokuivat hänen esiintymisestään positiivisella tavalla. Hyvä Suomi!