Pääsiäisen aika oli tänä vuonna aiemmasta poikkeava siten, että Iso-O ei tullut lomalle ollenkaan ja E:kaan ei viettänyt öitään meillä. Iso-O:n kohdalla päätökseen vaikuttivat matkan pituus, loman lyhyys sekä tietoisuus siitä, että tapaamme pian Koloradossa. E:lla taas oli kisa lauantaina ja juoksukaverit siten myös paikalla läpi loman. Näin häntä kuitenkin päivittäin, mikä oli kiva tietysti.
Pitkäperjantaina hain E:n meille pesemään pyykkiä, syömään, pelaamaan tietokoneella(!), ja täyttämään juomapussinsa lauantai-illan kaverin syntymäpäivää varten minun juhlistani ylijääneillä juomilla. Pikku-O oli samaan aikaan kaverinsa syntymäpäivillä (Boston Paintball), joten ajoitus oli täydellinen pelisession kannalta. Poikien ei tarvinnut taistella tietokoneajasta. Hassua, mutta tietokoneaika edelleen aiheuttaa heidän välilleen 'keskustelua'.
Lauantaina Pikku-O:lla oli treenit heti aamusta. Minä lähdin myös aikaisin liikkeelle, sillä E:n juoksu Tufts Snowflake Classic-kisassa oli jo klo 9.30. Sprintterit olivat Teksasissa kilpailemassa. Valmentaja laittoi vain muutaman juoksemaan 1500 metriä - kaikki loput juoksivat saman kuin E, 10k, mutta siten, että iso osa suunnitellusti juoksi lyhyemmän matkan. Ensimmäiset pudottautuivat pois 4 mailin jälkeen, seuraavat 5 mailin kohdalla ja vain 3 juoksi koko matkan. E:n tavoitteena oli aika alle 31 minuuttia, mutta se ei toteutunut mm. tuuliolosuhteista johtuen. Hyvin hän juoksi - aika oli 32:05:77 min ja sijoitus kolmas 13 maaliin päässeestä. Aika oli kuitenkin liian hidas Kaliforniaan suuntautuvaa kilpailumatkaa ajatellen, mikä tuotti E:lle suuren pettymyksen.
Sunnuntaina heräsin aikaisin laittamaan lampaan marinoitumaan. Tai oikeammin, poistamaan siitä ensin luun, sillä tiesin, että monituntiseen ruoanlaittosessioon ei ollut varaa E:n jo sopiman oman kaveri-illallisen johdosta. Luun poistaminen ei onnistunut aivan yhtä sievasti kuin YouTube-videossa, joten syömme jossain välissä soppaa, joka on tehty luun ympärille jääneistä lihapaloista. No, marinadi onnistui kyllä oikein hyvin, joten herääminen ei mennyt hukkaan. Klo 9.10 herätin Pikku-O:n, joka oli valmiina lähtemään 5 minuuttia tuon ajankohdan jälkeen ilman valituksen häivää. Ajoimme E:lle, josta poimimme hänet mukaamme, ja olimme kirkolla 10 minuuttia etuajassa. Pääsiäismessu oli kiva ja perinteinen. Kaksi virsistä toi mieleeni puuttuvan Iso-O:n ja hänen "urge to sing". Hauskaa, sillä ihan hirveän usein emme kirkossa käy. Kirkosta ajoimme suoraan kotiin ja yhdessätuumin valmistimme aterian. Pikku-O teki salaatin, E paistoi lampaan pannulla, ja minä lämmitin edellisenä päivänä valmistetut valkosipuliperunat, ja tuoreena toiselle uunipannulle ladotut ruusukaalit ja pitkät pavut. Rosmariinilla maustetut snapsit alkuun, punaviinilasit ruoan kanssa, ja maistui kyllä! Lihaa jäi ihan hirveästi yli. Ei tarvitse Pikku-O:n valittaa proteiininpuutosta lähiviikkojen aikana. Pienen lepohetken jälkeen E lähti takaisin, ja me Pikku-O:n kanssa jäimme kotiin sulattelemaan. Koska ateria oli niin aikaisin, Pikku-O:lle mahtui vielä uusi, vieläkin isompi satsi, kunhan hän ensin kypsytti lampaan uunissa itselleen paremmin maistuvaksi. Lihakimpale, jonka hän imuroi sisäänsä, oli noin kilon painoinen.
Samaan aikaan Iso-O oli ystävänsä Izzyn luona New Jersey:ssä. He olivat käyneet kirkossa hekin. Koska ystävä on katolinen, oli kyseessä pääsiäislauantain 3 tunnin mittainen messu. Kulttuurikokemus, niinkuin meillä on tapana todeta. Hänella oli kaiken kaikkiaan ollut oikein onnistunut reissu, mistä tuli hyvä mieli, sillä koin vahvasti hänen puuttumisensa pääsiäispöydästä.
Maanantaina Pikku-O meni kouluun ja minä menin avoimin mielin vaihtoehtohoitoihin (The Indoor Oasis) saamani lahjakortin turvin. Auliisti myönnän, että pidän niitä jokseenkin hulipulina erilaisia terveyshyötyjä toitottaessaan, mutta rentoutuminen ja hyva olo eivat ole pieni asia nekään ja tuovat vähintäänkin mielenterveyttä, jos ei muuta. Tai niin ajattelin edeltävästi. Jouduin allekirjoittamaan vastuunpoistolomakkeita, joissa todettiin jokseenkin kaikki mahdollinen sivuvaikutus, kuoleman lisäksi, mutta aika harmittomana niitä pidin. Hieman kyllä mietiskelin Halo-terapiaa, jossa hengitellään mineraaleja, mutta luotin keuhkorakkulani sietävän niitäkin 20 minuutin ajan.
Rentoutumissessioni alkoi 4D Massage Pods-tuolissa. Se oli kiva ja olisin jatkanut mielelläni pidempään. Siitä siirryin Halo-terapiaan. Sekin oli aivan miellyttävä, mutta en kyllä kokenut mitään maata mullistavaa. Ainoat asiat, josta tiesin osallistuneeni sessioon, olivat suolan maku huulillani sekä hieman karhea iho. Infrared sauna oli aivan kuin sähkösauna ilman löylynheittoa, eritasoisia lauteita sekä viilentymismahdollisuutta. Lämpötila oli mittarin mukaan vain 153 Fahrenheitia (67*C), mutta hikoilin todella paljon. Alkoi olla hieman hutera olo, vaikka join vettä kaikkien hoitojen väleissä. Lopuksi menin 90 minuutin ajaksi suolavesisammioon kellumaan (Float Therapy). Tai oikeasti pystyin sinnittelemään vain 75 minuuttia, sillä kärsin lisääntyvästi merisairaudesta. Jälkikäteen oli tosi huono olo pitkään. Vieläkin vähän, kun mietin millaista sammiossa oli. Minulla on lahjakortistani vielä hyvä summa jäljellä, mutta toisin kuin edeltävästi ajattelin, en pystynytkään varaamaan seuraavaa aikaa samaan settiin. Päädyin siihen, että vaihtoehtohoidot ovat jatkossakin muiden kuin minun apunani. Minä aion panostaa perinteiseen hierontaan ja hierontatuoliin. Tosin pahoinvoinnin lisäksi kärsin myös vieläkin jatkuvasta alaselkäkivusta, ja mietin, oliko se sittenkin se hierontatuoli, mikä tämän aiheutti.
Tiistaina oli hampaiden vuoro. Olin ajatellut mennä lenkille ennen klo 13 ollutta hampaiden puhdistamis-ja tarkastusvuoroani, mutta selkäsäryn johdosta päädyin kävelemään juoksukamppeet päälläni hammashoitolaan ja köpötin - kirjaimellisesti - vasta sen jälkeen kirjaston ja lähipuiston kautta kotiin. Kirjastosta hain Liz Cheney:n Oath and Honor-kirjan, ja taapersin se kainalossani näyttäen varmasti aika hassulta, eikä vähintään siksi, että jouduin varomaan tiettyjä asentoja selän johdosta.
Iso-O:lla oli syntymäpäivä, ja puhelun perusteella se oli mennyt mukavasti ystävien kanssa, vaikka päivä oli tietysti ollut täynnä opiskeluja ja keliltäänkin suboptimaalinen. Minä kävin omassa lääkärintarkastuksessani, pitkällä lenkillä selkäkipuni johdosta vain lähiympäristössä pyöriskellen, ja tein puolivahingossa Suomen veroilmoituksen. Sen tarkastaa vero.fi:n mukaan tänä vuonna AI (tekoäly). Pikku-O pyöräili myrskysäässä Wegmansiin yrittäessään löytää laseja, joilla huhtikuun 8. päivän täydellistä auringonpimennystä voisi ihailla. Hän sanoi aikovansa skipata ranskantunnin, jos löytää lasit. Ehdotin avoimuutta ja opettajalle jo etukäteen asiasta ilmoittamista, mutta hän ei lämmennyt. "Opettaja ei ymmärrä! Palautin tehtävän 24 tuntia deadlinen jälkeen ja sain 0 pistettä", sanoi hän tuohtuneena. Hmm. Meillä taitaa olla erilainen käsitys deadlinen merkityksestä.
Ihan kamala myrsky siis meni ylitsemme keskiviikkona ja tänään torstaina, ja toi meille lunta! Onneksi minulla oli etäpäivä. Kävin herättämässä Pikku-O:n hieman liian aikaisin ja sanoin, että kannattaa harkita bussikyytiä polkupyöräilyn sijaan, sillä räntää ja rakeita tulee vaakasuorassa vastaan. Hän suostui ilman sen suurempaa meteliä. Lupasin hakea treeneistä, mikä taisi vaikuttaa sekin tähän tavanomaista helpompaa äidin ehdotusten hyväksymiseen. Keli oli myös syynä siihen, että Pikku-O:n kauden ensimmäinen yleisurheilukilpailu siirtyi keskiviikolta viikonlopulle.
Päivystysvapaani on ohi, ja seuraava päivystysviikko alkamassa tänään suoraan etäpäiväni jälkeen. Huh. Melkein kuin olisin Fellow uudelleen. Saan syyttää tästä päivystysaikataulumme tekijää eli minua. Halusin optimoida vapaani siten, että saan helposti suoraan konferenssin jälkeen jatkaa Koloradon vuorille. Saatan olla optimoinnistani toisenlaista mieltä muutaman päivän kuluttua.
No comments:
Post a Comment