Juhlien jälkeen

Aika E:n valmistumisen jälkeen on ollut hektistä. Ulko-ovi on auennut ja sulkeutunut monta monituista kertaa milloin kenenkin toimesta ja ihan mihin aikaan vaan. Minä olin töissa päivittäin keskiviikon ja seuraavan viikon perjantain välisen ajan, välillä saaden kyydin töihin 'kaikki voittaa' lupauksella, että auto oli käytössä tyopäiväni aikaan. Autonavaimet aina löysin niille sovitulta paikalta aamuisin ja tankki oli tarpeeksi täynnä siten, että itse minun tarvinnut tankata moneen viikkoon.

Pikku-O:n asioita erikseen

Pikku-O:lla on viimeisen kuukauden aikana kaikenlaista poikkeavaa. E:n valmistumisviikolla hänellä oli myöhäisemmat koulupäivät 10. luokkalaisten matematiikan ja englannin MCAS-testien, ja tulevalla viikolla on sama edessä 9. luokkalaisten Fysiikan MCASS-testin johdosta. Hänellä itsellään ovat kaikki lopputentit edessään. Hän kertoi spontaanisti minulle, kuinka matematiikan opettaja oli huomioinut hänen lisääntyvän panostuksensa.

Pikku-O selvästi nauttii erityisesti Iso-O:n kotonaolemisesta. Isosisko otti hänet mukaansa vaateostoksille, ja hän sitten otti isosiskon katsomaan Southin Candicorn-esitystä, jossa Mia esiintyi. 

Iso-O:n asioita erikseen

Iso-O:n kaverit, Jack ja James, olivat meilla yön huonojen ja kylmien kelien aikaan. He viettivät ison osan ajasta Bostonissa, josta E heidät kävi illalla hakemassa, ja lähtivät seuraavana päivänä kohti Lenoxia, aivan Massachusettsin länsiosassa olevaa kuntaa, Jackin kotia. Kelit eivät suosineet sielläkään, mutta mukava oli reissu. Junamatka takaisin toki otti aikansa ja oli ehkä (*oma tulkintani) vaikuttamassa siihen, ettei hän lähtenyt vain muutama päivä myöhemmin kohti New Yorkin Albanya ja siellä olleita Georgetown-kaverin syntymäpäiviä.

Hirveästi hän on ollut menossa, vaikka kelit olivat viikon ajan ihan hirveät. Hän kävi mm. Blue Hillseillä vaeltamassa Benin kanssa, valmisteli ja esitti slide shownsa hiihtojoukkuekavereidensa kokoontumisessa, ja erityisesti Abbyä ja Mayaa, Soleilia ja Jasonia hän on nähnyt useisiin otteisiin. Bostonissa hän kävi tekemässä keramiikkalautasen Georgetownista tutun ystävänsä kanssa, ja iltaisin häntä ei juuri ole näkynyt.

Hoidettavia asioita minulla oli hänelle listalla. Olen tarttunut ohimeneviin hetkiin saadakseni niitä pois omalta kontoltani ja heittänyt hänelle pallon mm. torstaisen hygieniapassitestin osalta. Hänen verokorttiasiansa on jostain syystä jumiutunut, mutta pankkiasiat ja suunnitelmat ensi syksyä varten ovat (kai) jonkinlaisessa järjestyksessä.

E:n asioita erikseen

E on totutellut elämään valmistumisen jälkeen hitaasti järjestellen omia tavaroitaan paikoilleen. Tämä on melkoinen haaste, sillä hänen huoneensa on pieni. Tilaongelmaa toivottavasti tulee helpottamaan huoneeseen tilaamani, seinän mittainen hyllykkö rekkeineen, mutta sitä ennen tilanne on aika pursuava jopa tämän erittäin organisoituneen kaverin osalta.

E kävi hakemassa uutta ajokorttia ymmärtäen, että viisuminpäättymisen johdosta se ei ehkä onnistu. Hän kuitenkin sai vuoden pidennyksen kortilleen. Virkailija oli pahoitellut voimassaolon lyhyyttä ja E oli hymistellyt samankaltaisesti tietäen, että kortti on nyt voimassa vuoden pidempään kuin olisi sallittua. Pystyn nyt helposti pitämään E:n ajovakuutuksessa mukana, sillä jokainen vuosi voimassaolevaa vakuutusta vähentää sen kustannuksia nuorelle kuljettajille (6 vuotta menee ennenkuin normaalitasoinen).

Ennen seuraavassa postauksessa kommentoitua maratonia, hän kävi Foxin kanssa juoksemassa ja muutenkin päivittäin hengailemassa ottaen kertaalleen Adelenkin mukaan. Adelen kanssa hän on viettänyt muutenkin aikaa ja odottaa Taliaa takaisin Irlannista heidän kolmikkonsa yhteiseen hengailuun. Saylorin kanssa hän kävi rannalla, kun kelit viimein alkoivat parantua ja otti kuvia Iso-O:n kameralla Saylorista, kun UVM-valmistumisjuhla oli ollut niin sateinen.

Maratoniin valmistautuessaan kävi ilmeiseksi, ettei hänellä ole juuri tuollaiseen matkaan sopivia lenkkareita, ja hän mietti lainaavansa pikkuveljen kenkiä muistaen kuitenkin heti, että kengät ovat pikkuveljen käytössä samaan aikaan. Koska yksi entinen joukkuekaveri on töissa Heartbreak Hill Company:ssä, sai hän Foxin ja Fitzin kanssa itselleen todella viimeisen päälle maratonkengät 20% alennuksella. Kun hän oli lisäksi saanut käyttöönsä uuden Polar V3-kellon, ei valmistautuminen ollut ainakaan varusteista kiinni.

Lakikouluhakemustilanne on kehittynyt siten, että Stanfordilta saapui perinteinen kevyt kirje, jossa hänen valitsemattomaksi jäämistään pahoiteltiin monisanaisesti. BC:lle hän ilmoitti, ettei ole kiinnostunut varasijalle jäämisestä, UPenn ilmoitti varasijalta poistamisesta, ja Columbia vielä odotuttaa. Georgetownilta hän sai kutsun ryhmähaastatteluun epäsopivasti silloin, kun lennon oli oletettu laskeutuvan Chicagoon. Hän sai osallistumisensa siirrettyä seuraavalle päivälle, ja oli tehnyt sen Wisconsinin mökillä ollessaan. Ryhmähaastattelussa oli 6 osallistujaa ohjaajan lisäksi, ja he olivat saaneet yhdessä ratkaistavakseen 3 lakitapausta. Hänen mukaansa se oli mennyt hyvin. Tulos ei ole vielä tiedossa.

Yhteisiä juttuja

Koska kaikki sattuivat olemaan paikalla sunnuntaina ennen Memorial Day-vapaapäivää, menimme Hayward-perheen luokse illalliselle. Mukana meidän lisäksemme olivat Haywardsit miinus Australiassa oleva Martha ja plus Ettan puoliso, Tierney vanhempineen ja puolisoineen, Nicolsit poikineen, ja Mike ilman perhettään. Hauskaa oli ja meteliä riitti melkein klo 23 saakka, mikä päivystysiltanani oli ihan liian myöhään. Sain kuitenkin viettää melko rauhallisen yön vain kahden lyhyen puhelun katkaisemana. E istui "aikuisten" pöydässä ja oli hyväntuulinen, varsinkin kun hänen suunnittelemansa maraton innosti pöydän muut maraton-juoksijat, Colin, Bill ja Mike, antamaan hänelle kaikenlaisia ohjeita. 

Aiheutimme kammottavan ongelman valmistujaisjuhlien jälkeisen roskapaljouden johdosta. Rotta vieraili autokatoksessamme monena yönä siten, että vierailut sai videolle Iso-O kahdesti myöhään kotiin saapuessaan. Epämiellyttävää! Tilanne on nyt korjattu, joten rotta saa etsiä itselleen paremmat ruokailumahdollisuudet.

Juhlien vuoksi ulos viemäni sisäkukat paleltuivat ulkona, kun kelit olivat niin kylmiä melkein viikon ajan. Saa nähdä, toipuvatko. Harmillista, kun en ehkä olisi niitä kesäksi ulos vienyt ollenkaan, jos juhlia ei olisi ollut.

Uutiset ovat hengästyttäviä monella tavalla. Itseä eniten huolettava juuri nyt on Harvardin kaikkien ulkomaalaisten viisumien peruminen sekä kaikkien ulkomaalaisten opiskelijoiden viisumihaastattelujen jäädyttäminen. Ymmärrän, että olemme eri asemassa kuin opiskelijat Aasiasta, Afrikasta ja varsinkin Lähi-Idästä, mutta varmuutta mistään ei enää oikein ole. Surullista, että tähän on tultu.