Kelit ovat päivisin olleet yleisesti vielä kesäiset, mutta osa puista on alkanut vaihtaa värejään. Syksy on saapumassa.
Brunssin jälkeen minulla oli hieman lattea fiilis, tosin. Ehkä se jotenkin iski tajuntaani, että lapset todellakin ovat lähteneet kukin omaan suuntaansa. Ei sillä, etteivätkö he tulisi takaisin, mahdollisesti jopa pidemmäksi ajaksi, mutta silti. Tunnelma jatkui alavireisenä koko päivän, mutta helpotti hyvän yöunen ja aurinkoisen ylimääräisen vapaapaivan johdosta. Kyseessä oli Labor Day, tuo perinteisesti koulunalkua edeltävä maanantaivapaa, tänä vuonna sattuen niinkin myöhään kuin 7. syyskuuta.
Seuraavana lauantaina, 12. syyskuuta, oli upea auringonpaiste. Niinpä päädyin kävelemään 6 mailin (10 km) päässä olevalle Cambridge School of Culinary Arts-opetuskeittiölle, jossa oli työkaverini organisoima Sushi-ilta. Mukana olivat työkaverini Mike (järjestäjä), Puerto Ricosta lähtöisin oleva Ivia ja Sudanissa syntynyt entinen huonekaverini Razaz sekä Miken aviomies Alex, Razazin aviomies Ahmad ja Miken tuttu yleislääkäri Alex. Kokkina oli hauska Sri Lanka-Englanti-peräinen 65-vuotias mies. Hän oli keittänyt ja jäähdyttänet riisin jo valmiiksi. Kaikki muu oli meidän kontollamme. Saimme jokainen eri osa-alueen valmisteltavaksemme. Kun kaikki oli valmista, aloimme sushi-rullien käärimisen käyttäen monenlaisia täytteitä. Teimme näyttäviä annoksia ja lopuksi istuimme pöytään niitä nauttimaan. Ruokaa jäi hirveästi yli, jopa sen jälkeen, kun jokainen keräsi itselleen laatikollisen mukaan. Kävelin Razazin ja Ivian kanssa läheiselle Porter-metroasemalle ja hyppäsin Bostonin suuntaan menevään punaisen linjan metroon. Jouhevasti vaihdoin vihreän linjan B-junaan Park Street:illä ja puksutin kotiin huvittuneena seuraten junan täyttäneitä college-opiskelijoita tuntien itseni äiti-hahmoksi.
Heti seuraavana päivänä sain kutsun Haywards:eille syömään maukasta kurpitsakeittoa ja uunituoretta focaccia-leipää Colinin, Marthan ja Ettan kanssa. Hollie-koiralla on jonkinlainen kasvain ja viimeiset hetket käsillä, mikä tuntui haikealta minustakin. Hollie on ollut Pikku-O:n kaveri niin monen vuoden ajan.
Eilen lauantaina 19. syyskuuta vuorossa oli Stand-up comedy show Bostonissa. Olin bongannut kaksi lippua yhden hinnalla tarjouksen ja sen enempää miettimättä, kenen kanssa sinne menen, ne varannut. Seurakseni sain kuitenkin aika helposti Nathanin äidin Innan. Inna on 14-vuotiaana Neuvostoliiton hajoamisen aikaan nykyisen Ukrainan alueelta pakoon lähtenyt, Floridan kautta Bostonin seudulle saapunut ja Boston Collegella maisterin tutkinnon suorittanut, kolmen nuoren äiti. Meidän oli tarkoitus mennä metrolla, mutta sepä olikin juuri nyt viikonlopun ajan remontissa siten, että matkasta olisi muotoutunut aika mielenkiintoinen - ja menimme Uberilla. Saavuimme loppukesäiseen lauantaitunnelmaan pimenevässä Bostonin illassa ja löysimme The White Bull Tavern-ravintolan helposti. Olimme pöydässämme puolisen tuntia ennen shown alkamista. Juontaja lämmitteli yleisöä. Sitten kuusi eritasoista stand up-koomikkoa otti lavan haltuunsa. Osa nauratti, osan vitsit olivat aika käytettyjä, mutta tunnelma jäi hyväksi kahden viimeisen onnistuessa mainiosti. Uber ajoi meidät takaisin ja kotona olin jo klo 22 aikaan.
Colin on jälleen alkanut leipoa, ja postilaatikkooni on taas ilmaantunut tuoreita patonkeja. En valita. Harmi vaan, ettei patonkien suursyöjä Pikku-O ole niitä enää tuhoamassa. :(
Kävin puolivuotis-hammaspuhdistuksessa. Tällä kerralla hammashoitaja oli mukava, eikä yhtään kritisoinut kahvista taas tummiksi värjäytyneitä hampaitani - antoi vain vinkkejä, miten sen voisi välttää ja pudisti hampaat valkoisiksi. Hammaslääkärikään ei liikaa valittanut. Käynnistä jäi tavanomaista parempi mieli. Tulin kyllä sitten viimeinkin tilanneeksi purentakiskot narskuttelun aiheuttamia vaurioita välttääkseni.
Autovakuutuksen alennuspyynnöt tulivat ajankohtaisiksi. Autovakuutus on uusille, nuorille kuljettajille 6 ensimmäisen vuoden ajan hirveän korkea. Alennusta saa, jos on hyvä opiskelija (GPA >3/4) tai opiskelupaikka on yli 100 mailin päässä. Kaikilla kolmella vakuutuksessani mukana olevalla ajajalla molemmat kriteerit täyttyvät. Saa nähdä, mitä hinnalle tapahtuu. Pyysin vakuutusyhtiötä huomioimaan myös sen, että autoni on vanha ja että silla on aika paljon jo mittarissa, jo 135000 mailia.
Oma passini saapui konsulaatille tarjoamassani valmiiksi maksetussa kirjekuoressa noin puolitoista viikkoa hakupäivän jälkeen. Viisi vuotta se on voimassa. Kymmenen vuoden passit tulevat virkailijan mukaan "aikaisintaan 2028".
Meillä oli myös pomomme pyytämä erikoislääkärien kokous. Sen tarkoituksena oli muuttaa aikatauluamme meille vähemmän kuormittamaksi, mutta se tuskin tulee tapahtumaan, sillä palkkarakenteeseemme ei ilmeisesti hänen yrityksestään huolimatta ole tulossa muutosta. Hän on aikamoinen idealisti ja ajoittain liiankin nopeasti ideoita käytäntöön siirtävä henkilö, jolta puuttuu syvällisempi ymmärrys juuri meidän porukkamme haasteista. No, saa nähdä. Hienoa tietysti, että hän oikeasti tuntuu välittävän työtyytyväisyydestämme.
Minun pitää tulevalla viikolla ohjata lääketieteenopiskelijoiden Aivohalvaus-simulaatiosessio. Asia huoletti minua jonkin verran, sillä käytännön ohjaamisen lisäksi en edes tiennyt, missä SIM-laboratorio on. Tämä korjautui koulutuslääkärin ystävällisellä avustuksella - menimme siellä yhdessä käymään. Enää pitää vain lukea protokolla läpi ja esittää osaavaa, kun sessio oikeasti tapahtuu.
Iso asia on sekin, että Lahey Clinic on hakemassa omaa neurologian erikoistumisohjelmaa. Tämä on upea kehitys, sillä nykyiset erikoistujat suorittavat omansa kahden sairaalan välillä, ja koska ohjelma on Tufts-yliopiston, he mieltävät itsensä luonnollisesti Tufts University:n erikoistujiksi pienentäen Laheyn osuutta heidän mielessään. Sairaalan oma erikoistumisohjelma viiden vuosittaisen (kokonaismäärä 20) erikoistuvan lääkärin kanssa tekisi erikoistuvien koulutuksesta meillekin paljon mielekkäämpää. Toivottavasti hakemus johtaa hyvään lopputulokseen. Mikäli niin on, ensimmäiset erikoistujat valitaan vuoden päästä ja he aloittavat heinäkuussa 2028. Vinkkinä kaikille suomalaisille neurologiasta kiinnostuneille - hoidapa USMLE-testit alta pois nyt ja ole yhteydessä minuun :) (etunimi.sukunimi@lahey.org)
E ilmoittautui ensi kevään Boston-maratonille ja minä hain päivän itselleni vapaaksi. En ollut osannut päivystysaikataulujamme valmistaessa ottaa huomioon sitä, että jotkut ihmiset haluavat juosta maratonin monta kertaa.
E:lla on ollut tapaamisia monien lakifirmojen kanssa. Ei sentään vielä yksityistapaamisia, mutta lounastreffejä ja illallisia Georgetown Law-opiskelijoille järjestettyinä. Lakifirmojen rekrytointi on aikaistunut hirveästi ja uusia kandidaatteja yritetään löytää jo aivan ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana. Taustalla on lisääntynyt kilpailu firmojen välillä parhaiden löytämiseksi ja hirveä stressi opiskelijoille.
Rosh Hashanah:ia (juutalainen uusi vuosi) E oli viettämässä ystävänsä Talian tädin luona Bethesda:ssa. Sain kuvan kaveruksista ja terveiset Talialta, jonka olen viimeksi nähnyt meillä edellisen Boston maratonin aikaan.
Vanha koulukaveri, huippulaskija Saylor on ollut E:n vieraana viikonlopun verran. Iso-O:kin oli otettu seuraksi - Saylor oli Iso-O:n joukkuekaveri maastojuoksukausilla Freshman- ja Sophomore-vuosina. Huomenna hän lähtee takaisin Montanaan.
Iso-O haki passinsa ja on miettimässä tulevia reissujaan niin tähän suuntaan kuin muuallekin (Lissaboniin Thanksgiving:in aikaan, Michiganiin, North Carolinaan ja Miamiin joulua edeltävästi). Aivan hengästyttää.
Pikku-O osallistui suunnistuskisaan ("meni hyvin"). Viimeinen viikko ennen AUK:ia alkaa nyt.
Barack Obama tulee huomenna maanantaina Massachusettsiin. Liput tapahtumaan olivat kaikille avoimia, mutta menivät loppuun nopeasti. En siis pääse katsomaan. Harmi.
