Ruska-ajan alussa

Virallinen syksy alkoi 22. syyskuuta ja kuin nappulasta painaen kelit muuttuivat sellaisiksi. Ensimmäinen Northeastern-myrskykin saapui tuoden mukanaan rankkasateita, rannikkoalueen tulvia sekä hurjia tuulenpuuskia. Ruskanväreihin jo vaihtuneet puut kuitenkin pärjäsivät ja tilanne tasaantui hitaaseen ruskan syvenemiseen. Maisemaa värittävät myös ajoittaiset kalkkunaparvet pysäyttäen autojonoja kulkiessaan asuinalueeelta seuraavalle. Lämpötilat vaihtelevat 10-20*C välillä päivisin ja 5-15*C öisin. Lämmityksen päällelaittoa voinen siis vielä hetken odottaa. 

Töissä tapahtuu

Ensimmäinen lääketieteen opiskelijoiden SIM-lab (simulaatiolaboratorio)-sessioni oli tiistaina 22. syyskuuta. Olin edellisenä päivänä lukenut läpi session keskustelupohjan, mutta muutoin olin kyllä täysin valmistautumaton. Onnekseni mukana oli sessioita UMASS:issa ohjannut, Lahey-sairaalaan muutama vuosi sitten siirtynyt neuroteholääkäri Marcey sekä simulaation tietokoneohjelmaa ohjaava Ricky. Keskustelimme ensin kolmestaan ennenkuin otimme neljän opiskelijan porukan laboratorioon. Opiskelijat jakoivat tehtävät keskenään - yksi johti, toinen vastasi lääkkeiden annostelusta, kolmas analysoi CT- ja CTA-kuvat, ja neljäs vastasi potilaan tutkimisesta ja kommunikaatiosta hänen kanssaan. He tapasivat potilaan (=tietokone-ohjattu nukke), joka 'saapui' sairaalaan ison aivohalvauksen alkuvaiheessa ja oli siten sekä liuotushoito- että trombektomiakandidaatti. Porukka toimi hyvin, mutta muutaman pienen virheen johdosta simulaatio eteni suuntaan, jossa potilas kärsi katastrofaalisen aivoverenvuodon hoidon johdosta. Tämä on tietysti hankala tilanne kaikille ja opiskelijat eivät tehneet kaikkea aivan oikein, mutta huomioiden heidän opiskelujensa vaiheen (=kliinisten opintojen alkuvaihe), he pärjäsivät hyvin. Session jälkeen kävimme läpi hyvin ja huonosti menneet asiat ja mitä niistä voisi oppia. Koska Marcey on varsin puhelias ja tehnyt sessioita vuosien ajan, koin roolini jokseenkin tarpeettomaksi, mutta ainakin tiedän, mitä jatkossa minulta odotetaan. Kävelin kauniissa, aurinkoisessa syyskelissä takaisin sairaalalta muutaman sadan metrin päässä olevalle poliklinikalle jatkamaan normipäivääni. Aivan hauska katkaisu sessio minulle oli.

Tilivuosi (=Fiscal Year) on lokakuusta syyskuuhun. Vuoden RVU (=Relative Value Unit)-määräni jäi 5% edellistä tilivuotta alemmaksi.  Se tarkoittanee tammikuussa noin 5% palkanlaskua. Pöh. 

Juhlia ja sosiaalista aktiivisuutta

Järjestin työkavereilleni juhlat sunnuntaina 27. syyskuuta. Kutsuin asunnon kokoon nähden aivan liikaa ihmisiä, mutta pelastuksekseni tuli hirveä keli. Noin 30 oli ilmoittanut tulevansa, mutta vain noin puolet saapui paikalle. Ruokaa ja juomaa riitti, ihmiset viihtyivät tuntikaupalla ja hyvä mieli jäi jälkikäteen. Pomonikin saapui mukanaan kaunis auringonkukkakimppu. 

Ruokaa ja juomaa jäi niin paljon yli, että kutsuin ystäviäni rääppiäisille. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta Colin, Martha, Julia, Mike ja Kia saapuivat minua ruokamäärän kanssa auttamaan. Sähköt menivät myrskyn johdosta parinkymmenen minuutin ajaksi, mutta se ei meitä hätkähdyttänyt - kynttilät palamaan vaan. Liian myöhäiseksi arkiaamua edeltävästi meni, mistä maksoin seuraavana päivänä töissä päänsäryllä, mutta se oli sen arvoista. 

Heti seuraavana iltana minulla oli illallinen Seasons 52-ravintolassa tsekkiläistyökaverini Dianan Floridaan siirtymisen johdosta. Jäin työpaikalle pariksi tunniksi venymään, kun en halunnut edestakaisin ruuhkassa ajella. Paikalle saapui osittain samaa porukkaa kuin edellisen päivän juhlissa, mutta suurin osa oli liikehäiriöpuolella (=Dianan suppea erikoisala) työskenteleviä. Söimme herkullisen kolmen ruokalajin illallisen. Väsymyksen johdosta olisin ollut valmis lähtemään paljon aiemmin, mutta jäin kuitenkin aina jälkiruokaan saakka, ja saavuin kotiin vasta klo 22. Taas oli hankalaa seuraavana aamuna!

BigE-messut olivat 17 päivän ajan Springfield:issä. Menin sinne viime vuonna ensimmäisen kerran ja ajattelin sen jäävän viimeisekseni, mutta niin vaan taas hyppäsin minulle tarjottuun kyytiin ja osallistuin koko rahan edestä. Lauantaiaamuna 3. lokakuuta Colin haki Kian, Billin, Julian, Miken ja minut klo 7 aikoihin, minkä jälkeen ajoimme vielä heidän kauttaan hakemaan sinne aamutoimille jääneen Marthan. Sitten alkoi parin tunnin matka kohti läntistä Massachusettsia. Autossa oli hyvä tunnelma, keli jokseenkin täydellinen, ja pääsimme parkkeeraamaan paljon edellistä vuotta paremmalle paikalle aikaisemman saapumisaikamme johdosta. Lippujonon ja turvatarkastuksen jälkeen pääsimme alueelle, jossa oli jokseenkin kaikenlaista toisiinsa liittymätöntä asiaa, tapahtumaa, ruokaa ja aktiviteettia. Menimme heti isoon maailmanpyörään. Se on kuulemma Yhdysvaltain isoin liikuteltava maailmanpyörä, joskin liikutettavuusaspekti on kyseenalainen, sillä se on kerran tuotu alueelle, eikä se sieltä yhtään mihinkään ole liikkumassa. Alkuvaiheessa menimme myös jokaisen New Englannin alueen "State House"-rakennukseen. Niissä oli ko. osavaltiolle tyypillisiä ravintoloita, firmoja ja osavaltion edustusta. Ihmismäärä alkoi nopeasti lisääntyä, ja minulla alkoi olla ahtaanpaikankammoa rakennusten sisällä - parasta oli vaellella ulkona kojulta toiselle. Seitsemän hengen ryhmämme ei pysynyt kasassa. Olin pitkään kahdestaan Kian kanssa, sitten Colinin ja Marthan, ja menimme mm. katsomaan hevosareenalla järjestettyjä kilpailuja. Puoli yhden aikaan olimme sopineet treffit keskellä olevalle nurmikkoalueelle, jossa oli tuohon aikaan saksalaislähtöiseen jonglöörin esitys. Sen jälkeen lähdimme lounaalle. Söin herkullista Mainen savulohta Vermontin oluella kyyditettynä. Nam. Iltapäivä jatkui erilaisia esityksiä ja toinen toistaan tarpeettomampia esineitä ja asioita katsoen. Hierontatuolissakin kävin. Aivan lopuksi menimme vielä katsomaan jättikokoisia kurpitsoja, erilaisia farmieläimiä (lehmiä, lampaita, hevosia, alpakoita, vuohia, kanoja, sikoja possuineen, ja mehiläisiäkin), isoa voista tehtyä patsasta sekä monenlaisia käsitöitä. Viiden aikaan olimme kaikki valmiita lähtemään. Illan esiintyjä, Ice Cube, ei saanut meitä yleisöönsä. Kotiin saavuin pimeän aikaan klo 19.30.

Asioiden hoitamista

Autonhuolto oli yliajalla. Periaatteessa kai pitäisi käydä 5000 mailin välein, mutta aktiivisen kesän ja auton muiden käyttäjien johdosta maileja oli kertynyt tuplat. Olin toivonut saavani samalla vuosittaisen katsastuksen hoidettua. Huoltamo ei kuitenkaan suostunut päästämään minua läpi siitä renkaiden kulumisen johdosta. Koska kyseessä olivat talvirenkaani, joilla olen ajanut vuodet läpi syksystä 2024 lähtien Pikku-O:n toisille renkaille aiheuttaman rengasrikon johdosta, en halunnut heidän vaihtavan uusia renkaita niiden vanteille ja pyysin vain huollon. Joudun nyt sitten sekä hommaamaan uudet renkaat "All Season"-vanteille että varaamaan uuden ajan katsastukseen. No, tiesin, että tämä oli tulossa eteeni, olin vain toivonut siirtäväni asiaa tulevaisuuteen. Talvirenkaita en enää hommaa - niille ei ole täällä käyttöä käytännössä lainkaan. Varasin ajan Town Fair Tire-liikkeeseen parin viikon päähän toivoen, että saan samalla sekä uudet renkaat että vaihdettua ne toisten vanteiden kanssa autoon. Saa nähdä. Fiilis ei ollut parhain tuona päivänä.

Sähkömittari piti vaihtaa. Olin viikko-pari sitten saanut ulko-oveen lapun, jossa minua kehotettiin soittamaan numeroon mittarinvaihtoajan varaamiseksi. Onneksi minulla on etäpäiviä. Yhden sellaisen aikana sähkömies saapui ovelle, saapasteli asunnon läpi kellariin, vaihtoi mittarin, palasi asuntooni, meni autolleen, marssi takaisin ja kertoi vaihtavansa samalla naapurin mittarin. No, koko hommaan meni 10 minuuttia, mikä ei tietysti ollut liikaa pyydetty. Joskin edeltävästi minulle oli annettu aikaikkuna 12-16, mikä on elämää rajoittavaa. 

Talon savupiipun korjaus tapahtui noin viikko sitten. Kattoremontti alkaa huomenna ja sitä varten firma kävi pudottamassa materiaalin talon vierelle. Vuokraisäntä pyysi meitä parkkeeraamaan autot kadulle luvaten maksavansa sakot, jos sellaisia ilmaantuu. Toivon, että urakka on pian ohi, vaikka tuskin se minua ihan hirveästi ehtii häiritä, kun olen päivät poissa ja asun ensimmäisessä kerroksessa.

Jouduin taas siirtämään valokuvia Googlen erittäin nopeasti täyttyvän tilini johdosta. Huokaus. Samalla tietysti tulee nostalgisesti käytyä läpi vanhoja asioista ja tapahtumia. Paljon on tullut tehtyä ja koettua!

Varasin melko spontaanisti reissun Washington DC:hin Thanksgivingin ajalle. E:a tapaan enemmän, mutta Iso-O:nkin ehdin näkemään, kun hän saapuu takaisin Lissabonista. Jee! En malta odottaa. Ikävä heitä on. 

Varasin ajan myös influenssa-, korona- ja pneumokokki-rokotteita varten ja kehotin samalla nuoria aikuisiani tekemään samoin influenssarokotteen osalta. Koronaa ei taideta heille enää antaa - itse asiassa jää nähtäväksi, saanko minäkään sitä enää nykyhallinnon muutosten johdosta. Pneumokokki-rokotteen varasin, kun apteekki sitä minulle suositteli ikäni johdosta. Taidan olla aika heikossa hapessa muutaman päivän ajan kuun puolivälissä. 

Jotta ei olisi liian helppoa, jouduin hommaamaan Oulun asuntoon uuden uunin. Siella on nyt jokseenkin kaikki kodinkoneet vaihdettu. Ei tietysti hirveän suuri ihme, sillä asunto, joka on mielessäni ihan uusi, on jo 20 vuotta vanha. 

Nuorten aikuisten asioita

E kävi leikkauttamassa hiuksensa saamansa vihjeen perusteella erittäin epämääräiseltä kuulostavassa paikassa. Hän meni jonkun, vain kiinaa puhuvan ihmisen asuntoon, jossa kommunikointi tapahtui näyttämällä kuvaa haluamastaan hiustyylistä. Maksu oli käteisellä, joten aika selvää on, ettei veroja maksettu. Yikes, niinkuin täällä sanotaan.

E:kin, meistä viimeisenä sai uusittua passinsa. Sen pitäisi saapua tulevalla viikolla. Hän kävi Bruins-pelissä Adelen kanssa ja Ananyan tupareissa. Säätämistä on hänelläkin ollut - pesuhuoneen katto oli alkanut vuotaa - ja nyt heillä on katto kokonaan avattuna. Täysin lahonnut kattopalkki sieltä oli paljastunut. 

Iso-O:sta on kuulunut vähemmän, mutta lyhyet puhelut ovat olleet iloisia. Prahan huonekaveri North Carolinasta oli viikonloppuvieraana.

Pikku-O:n AUK alkoi maanantaina 28. syyskuuta. Hän leikkasi tukkansa ihan kokonaan pois ja jatkaa nyt kaljuna. Cooperissa hän juoksi 3400 m ja oli AUK:in paras lihaskuntotesteissä. Suomenkielen lukeminenkin alkaa luistaa alkua paremmin - testin kysymyksistä 75% oli oikein. Jos olisi ollut alle 50%, olisi AUK jäänyt siihen.

Uutisissa

Uutisissa on ollut paljon tekoälyyn liittyvää huolta. Erityisesti tapetilla on ollut sen karkaaminen käsistä uhaten jopa koko ihmiskuntaa. Hmm. Hirveällä höyryllä kehitetään ihmistä älykkäämpää systeemiä. Mietin, miksi kukaan ei kysy, miksi sellaista haluaisimme.

Yhdistyneet kansakunnat pitivät kokouksen New Yorkissa. Maa, jonka alueella se on, ei varsinaisesti esiintynyt edukseen. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.