Täydellinen kuunpimennys sattui kirkkaan tähtitaivaan aikaan 27.9.2015 alkaen klo 21 illalla, tullen täydelliseksi klo 22 aikaan ja ollen kokonaan ohi klo 2 mennessä. Lapset eivät täysin asiaa osanneet arvostaa sen myöhäisen ajankohdan johdosta; erityisesti Pikku-O kritisoi olleensa "yli kolme tuntia vaan paikoillaan", mutta kyllä "Blood Moon" aika hienolta ja odotuksen arvoiselta näytti. En uskonut siihen etukäteen. Edellinen täydellinen oli kuulemma vuonna 1982, seuraavaa joutuu odottamaan aina vuoteen 2033. Saa nähdä, missä ja millä porukalla sitä silloin olen ihmettelemässä.
Kesäinen säätyyppi vaihtui koleaksi ja erittäin märäksi. Hurrikaani Joaquin aiheutti pahaa tuhoa Bahamalla ja osallistui jonkin toisen säätapahtuman kanssa osittain South Carolinan tuhoamiseen. Siellä satoi viidessä päivässä yli 27 tuumaa vettä (69cm). Ei ihme, että kokonaisia kaupunkeja jäi veden alle. Täälläkin satoi ihan hirveästi. Niin hirveästi, että töihin ajaessani jouduin äkillisesti muutamaan reittiäni alikulkuväylän kirjaimellisesti täytyttyä vedellä. Yllätyksekseni lasten koulua ei peruttu. Mikä on tietenkin hyvä, sillä on odotusarvon mukaista, että talvella päästään taas vähän kolailemaan.
Koulu on jatkunut rutiinilla. Erityisen iloinen olen E:n sosiaalistumisesta. Hän on todella löytänyt paikkansa aiemmin mainitsemassani porukassa. Useammin kuin kerran hän on mennyt koulusta suoraan jonkun kaverinsa luo hengailemaan, ja eräänä iltana hän vaihtoi vaivaiset 89 tekstiviestiä ruotsalaistyttö Ebban kanssa. Näinköhän se on lopulta E, jonka lähtö Suomeen on vaikeinta. Iso-O on ihan hirmuisen kiinnostunut E:n kaveriporukasta ja on monenlaisin keinoin toivonut heistä lisää kuulevansa ja näkevänsä:"E, please take a picture of them!"
Iso-O kävi poimimassa omenoita afterschoolin kanssa. Applepicking on erittäin tyypillinen aktiviteetti ainakin tällä kulmalla Yhdysvaltoja juuri tähän vuoden aikaan. Omenoista hän halusi tehdä Amerikkalaisen omenapiirakan, ja siitä tuli suussasulava. Kannattaa kokeilla. Yhdet syntymäpäivät ovat takana, seuraavat pian edessä, ja sitten vielä ainakin yhdet Halloween-kekkerit. Koululäksyjen kanssa on pitänyt opetella nopeammaksi, ettei ihan hirveästi jäisi iltaan. Sen verran enemmäin niitä on. Kun lisäksi pitää joka päivä ehtiä lukea vähintään puoli tuntia ja harjoitella kertolaskuja 10 minuttia, on sitä aikaa aika paljon löydettävä. Helposti hieman suurpiirteinen matamimme on ainakin toistaiseksi skarpannut mainiosti.
Pikku-O:n ensimmäinen pöytäpaikka oli mielestäni täydellinen. Se oli eturivissa kasvot suoraan opettajaan päin. Koska he vaihtavat pöytiä kuukausittain, siirtyi hän nyt taaimmaiseen pöytään, jossa täytyy hieman kääntyä nähdäkseen opettajan. Tuleekohan nyt enemmän kiusauksia keksiä jotain 'hassua'? Varsinkin, kun nykyisessä pöydässä on hänen uusi ystävänsä Jules. Jules on kolmilapsisen perheen nuorin hänkin ja varsin vauhdikkaan oloinen kaveri. Ensimmäinen opettaja-vanhempitapaaminen on n. kuukauden kuluttua. Saa nähdä, päästäänko sinne saakka ilman välimainintoja. Jokapäiväiset rutiinit tuntuvat olevan melko mukavasti hallussa; tosin muutaman kerran viikossa on hakureissun aikaan etsiskelty juomapulloa tai hupparia.
Vanhempainillat sekä Brownissa että Mason Ricella ovat ohi. Yläkoulun jätin väliin sen huonon ajankohdan vuoksi, mutta alakouluun halusin ehdottomasti mennä. Ilta alkoi tapaamisella Pikku-O:n luokassa, jatkui rehtorin puheella juhlasalissa ja päättyi tapaamisella Iso-O:n luokassa. Iso-O:n luokkalaisten vanhemmista olen jossain välissä tavannut lähes kaikki. Pikku-O:n vanhemmissa oli enemmän vieraita naamoja. Varsin paljon uutta informaatiota en saanut, mutta olihan se taas virkistävää tulla muistutetuksi, kuinka hyvässä koulussa lapset ovat. Toisinkin voisi olla.
E:n valokuvaus oli viikkoa aiemmin hyvän sään aikaan ulkona, pienemmillä kaatosateen aikaan sisällä. Mikä on vähän harmi; ulkokuvauksissa on oma viehätyksensä. Influenssarokotukset ovat ohi alakoululla, yläkoululla ne ovat edessä parin viikon päästä. Iso-O otti aiemmista vuosista poiketen pistoksen nenäsuihkeen sijaan, ja valitti sitten pari päivää dramaattiselle tyylilleen sopien kipua olkavarressa.
Lämmitys lähti päälle viikolla yölämpötilojen laskiessa +5 Celsius-asteen tietämille. Nyt on jälleen käänne parempaan, ja lapsia koulusta hakiessani pitkähihainen paita oli liikaa. Ruska on alkanut ja toivon sen kestävän. En ole vielä lainkaan valmis talveen.
No comments:
Post a Comment