Sunday, November 13, 2016

Syksyä uudessa ajassa - ennen ja jälkeen Trumpin voiton

Trump voitti Yhdysvaltain presidentin vaalit, vaikka sai vähemmän ääniä. Voittoon on monta syytä, enkä lähde niitä tässä kertaamaan. Voitolla on kuitenkin niin suuri vaikutus monen ihmisen - pahimmillaan koko ihmiskunnan - elämään ja tulevaisuuteen, että vavistus on erityisesti täällä vahvan demokraattialueen osavaltiossa tunnettavissa. Alla kopioituna muutamia sähköpostiviestejä, joita yliopistot ja koulut lähettivät. Eipä ole tapahtunut aiemmin.

Ensimmäisenä Newtonin koulujen johtajan viesti:
Dear Families,
Over the past 48 hours, I have heard from principals and faculty who have reported a wide range of student reaction to the election results. One veteran middle school guidance counselor wrote the following to me,“I spoke to many students yesterday who had varying issues resulting from the election results. Never in my career would I ever imagine that there would be a need to respond to students due to election results in a similar way that I would respond to them as a result of a crisis.”
I wanted to share with you a message I sent to NPS faculty and staff yesterday. I share it with you because I want you to know that the teachers and staff in our buildings are deeply committed to supporting your children as we all seek the path forward from the contentious election.
Everyday, our schools work hard to create communities that are welcoming, inclusive and supportive for all. It is our mission to prepare students to be active and engaged citizens of this country and world who appreciate diverse perspectives. We remain steadfast in this commitment.
In the coming days, should you have any concerns or need additional assistance, please do not hesitate to contact your school directly.
Sincerely,
DF, Superintendent of Schools
 _____________________________________________________________________
Dear Colleagues,
I know many of you are physically and emotionally exhausted after this long and contentious election.  I have struggled with what to write since 3:30 this morning.  The election has had an impact on many people in a way that none of us could probably have ever imagined.
I recognize that many of you had to process the results very quickly in order to be prepared for discussion with and reaction from your students.  This could not have been an easy task as it has been difficult to talk about so many aspects of this election with students. 
Given the polarizing nature of the election, many of our students do not know what to expect. There are students who express fear, dismay and concern for their future and we need support them.  Others may be enthusiastic about the result and we need to protect their right to express their views.
One of my concerns about our national discourse is that we have lost our ability to engage in thoughtful dialogue about serious issues in a respectful manner.  While we do not have control over what happens at the national level, we can create a culture in our schools that is respectful and supportive. Hopefully, the work we are doing now will help our students to be prepared to participate in a less divisive world. Given where we are right now, I recognize this is a tall order.
I know these conversations will continue in the coming days as we process the historic nature of what we have just experienced.  I appreciate the magnitude of the challenge we face as both educators and citizens.
Best,D

Seuraavaksi oman sairaalani johtajan viesti:
This morning many of us woke up bleary eyed after a long night and long election season. Reading the news today may leave some of you excited and expectant, while some will surely be feeling sad or even devastated. All of us have questions. What will this mean for our country; for our families; for healthcare and for what we do here at the Medical Center?

The honest truth is that I don’t have answers to many of these questions. The answers to these questions will certainly reveal themselves over time, and perhaps each of us in our own way will have the ability to influence the answers.
 At the same time, I do know a number of things. The incredible importance of what we do, the reason we were founded more than a century ago remains unchanged. First and foremost, we will continue to do what we do best – to provide great care in the most compassionate way possible to all who come to our door. It has never been more true that we will take care of each and every person that needs our care. We have always taken care of patients without regard to what they look like, where they come from, or whether or not they can pay for their care. These things are core to who we are. It has always been true and will always be true for us as we move forward. Nothing in the election changes these values of ours.
I’m well aware that there is a diversity of opinion about the outcome of the election. What I would ask, especially at a time like this, is for all of us to be kind to each other. This too has always been our strength. I know this will continue to be true.
Thank you so much, K

Tuloksesta riippumatta - tai oikeammin sen lopputuloksen aivan toisin edeltävästi arvaten - suurinta hupia meille tuotti vaalien seuraaminen. Ne olivat niin absurdia parodiaa, ettei siihen välttämättä olisi edes tarvinnut lisätä hauskuutta. Vaan tarjolla sitä on ollut. Sekä Trumpin että Hillaryn Saturday Night Live- ja Tonight Show-esittäjät olivat niin hupaisia, että lähes päivittäin niihin palattiin. Meillä asui kolme Trumpia - WRONG! NOT! Huge! Bigly. Fantastic! Catastrophe. Thank me! Tässä parhaita linkkeja: (Trump interviewing Clinton)(Trump vs Clinton Second Debate)(Trump calls Madea)(Trump vs Clinton Third Debate). Hauskuudesta minut tosin herätti Pikku-O:n vaalipäivää edeltava kommentti:"I am scared for tomorrow". Selityksenä oli se, että Trumpin voittaessa alkaa kolmas maailmansota ja hän ei voi eä käydä Meksikossa, johon hän haluaisi päästä käymään.

Jätän vaalit nyt taakse ja siirryn takaisin syyskuun alkuun käyden lyhyesti läpi syksyn tapahtumat. Lapset olivat juuri tulleet Suomesta ja edessä oli vain pitka Labor Day-viikonloppu ennen koulunalkua. Koulunalkuun liittyi jännistystä, sillä Iso-O siirtyi E:n kanssa yläkouluun. E on koulun vanhimpia, Iso-O nuorimpia. Muttei suinkaan pienimpiä, sillä minuakin pidempi matami menisi helposti lukioikäisestä. Pikku-O jatkoi ainoana alakoulussa, jossa hän sai opettajakseen Boston Collegesta juuri valmistuneen nuoren opettajan.

Koulu on jatkunut rutiininomaisesti. Erona aiempaan on se, että Pikku-O on lähes viikottain, usein montakin kertaa viikossa kulkenut koulubussilla. Koulubussin lähtöpaikka on meille epätäydellinen, sillä sinne joutuu kävelemään usean sadan metrin matkan väärään suuntaan. Olen usein heittänyt hänet sinne autolla töihin mennessäni.

Iso-O on ottanut yläkoulusta paljon enemmän irti kuin veljensä. Hän on osallistunut suunnilleen kaikkeen aktiviteettiin ja on positiivisella mielellä yrittämässä monenlaista uutta. Esimerkkeinä todettakoon kurpitsan koristelukilpailu, jossa hänen hymyilevä noitakurpitsansa sai erityismaininnan:"Cutest Pumpkin" tai pyrkiminen (ja pääseminen) koulun musikaaliin:"Fiddler on the Roof" tai osallistuminen kodittomien lahjojen hankkimiseen tai ilmoittautuminen "Math Olympiad"-matematiikkakilpailuun tai ... Läksyjen määrä on välillä meinannut yllättää, kun vasta nukkumaanmenon lähestyessä on tullut keksittya, mitä vielä olikaan tehtävä. Hyvin on silti mennyt; ensimmäisen jakson välitodistuksessa oli kaikissa aineissa vähintään 98.25%.

E on keskittynyt olemaan teini-ikäinen. Hänellä on niin ihania kavereita, etten voisi olla iloisempi. Kaikki läksyiltä ja muulta liikenevä aika menee kännykässä surffailuun. Jopa niin, että öisinkin on poikien huoneesta kajastanut sininen valo. Kännykkä on siirtymässä pois huoneesta, ellei tilanteeseen tule muutosta. Koulun kanssa he kävivät yön yli retkellä Thompson Island:illa Bostonin saaristossa, mutta muuten koulunkäynti on ollut varsin rutiininomaista.

Sekä E että Iso-O osallistuivat "Cross Country"-juoksutreeneihin ensimmäisen parin kuukauden ajan. E oli koulujen välisissä kilpailuissa aina 10 parhaan joukossa, parhaimmillaan kolmanneksi paras, ja Iso-O:kin  puolivälin paremmalla puolella. Alkuun hänen juoksuunsa liittyi hassuja piirteitä, kuten juokseminen 2 litran pullon kanssa tai juttelu kaverin kanssa joukon perällä, kun ensimmäiset olivat jo lähteneet. Matka oli noin 2 mailia eli 3,2 km. E:n paras aika oli hieman yli 10 minuuttia.

E:n koulun ulkopuoliseen elämään on Cross Countryn ja juuri alkaneen Winter Running-treenien lisäksi kuulunut jälleen yhden kaverin Bar Mitzvah sekä yhtäkkinen katoaminen kotoa kaverin kanssa hengailemaan. Hengailu oli ollut hänellä tiedossa päivien ajan, muttei hän siitä ollut meille muille mitään muistanut mainita. Suurin juttu hänen kohdallaan on kuitenkin oikomishoidon alkaminen. Hän käy kuukausittain rautojen säätämisessä. Aivan alkupäiviä lukuunottamatta ei niillä ole hänen elämäänsä juuri ollut negatiivista vaikutusta. Suunnilleen kaikilla hänen kavereillaan on ollut tai on edelleen raudat suussa.

Iso-O on käynyt viime viikonloppuun saakka viikottaisessa pyöräilyklubissaan kavereidensa kanssa, Naomin ja Tierneyn syntymäpäivillä, Tierneyn perheen kanssa North Conveyssa monta yötä ja päivää kestäneellä retkellä seka ensimmäisissä Bat Mitzvah-juhlissaan. E:n vastaavista juhlista poiketen nämä olivat ortodoksijuutalaisten järjestämät ja siten hyvin vanhakantaiset. Mutta hauskaa oli ollut. Hain hänet puoli kahdeltatoista illalla ja kesken jäi sittenkin. Vähemman hauskaa Iso-O:lla on ollut meidän omalla kirkollamme. Hirveä meteli oli sekä etukäteen että jälkikäteen, kun hänet "pakotettiin" toimimaan avustajana messussa. Tämä on perinteisesti ollut yläkouluikäisten toimi ja nyt nakki napsahti hänelle.

Pikku-O on isosisaruksistaan poiketen halunnut osallistua pyhäkouluun ja on siellä melkein viikottain käynyt. Erittäin reippaana hän oli kanssani Children's Hospital:in neurologialla, jossa hänelle kerrottiin, että hän on "a perfect third grader" aiemmasta puheterapiatarpeestaan ja eri kokoisista pupilleistaan huolimatta. Hän oikein pullistui tämän kuullessaan. Positiivisuutta ei taida lasten kohdalla olla koskaan liikaa.

Vuokraemäntämme Alice kävi käynnillä. Meidän olohuoneemme maalataan. Hän päätyi kaatamaan pihaltamme kaksi aivan terveennäköistä kuusipuuta jättäen kaksi lähes kuollutta isoa lehtipuuta paikoilleen. Ullakon hän haluaa tiivistää, vaikkei sillä ole mitään merkitystä muuten niin hataran talon lämpötehokkuuden kannalta. Hyvänä asiana kuitenkin tapahtui se, että saimme viimein eurooppalaistyyppisen pesukoneen ja vaatteemme alkavat ihan oikeasti peseytyä.

Joulukuun 19. päivä on Electoral Collage-äänestys. Silloin vaalitulos vahvistetaan Trumpin hyväksi. Elleivat valitsijamiehet yllätä...

Thursday, September 1, 2016

Kuusi viikkoa yksin

Olen ollut kuusi viikkoa yksin kotona. Alkuun itkeskelin. Kun lopulta sain heihin melko säännöllisen yhteyden erityisesti E:n Instagram:in mutta myös nuorempien sähköpostien kautta, oloni hieman helpotti. Ikävä on kyllä ollut kova, enkä malta odottaa, kun he pian saapuvat.

Ihan kauheasti minulla ei ole kerrottavaa. Suurin osa ajastani on mennyt kotosalla, sillä en päivystysviikkojeni aikaan ole oikein mihinkään viitsinyt lähteä. Vaikka ehkä olisin voinutkin. Vapaita kolmipäiväisiä viikonloppuja minulla on ollut kaksi; ne sentään osasin käyttää mukavasti kuten alta selviää.

Ensimmäisen vapaaviikonlopun perjantaina pääsin lämmitysuunin kolmituntisen kunnostusurakan jälkeen huristamaan UMASS:iin. Siellä tapasin muutaman ystäväni sekä entisen mentorini, jonka kanssa aikaa hurahti yli tunti. Aivan yhtäkkisesti jouduin myös puoliviralliseen työhaastatteluun, johon en ollut henkisesti yhtään varustautunut. Absurdi olo jälkikäteen. Kaikkinensa päivästä jäi tosi hyvä mieli, vaikka autoni Check the Engine-valo jälleen vilkuttelikin.

Samaisena viikonloppuna valmistelin paperit Suomen erikoislääkärioikeuksia varten - halusivat minun lähettävän koko pinkan postitse - sekä kävin kävelemässä ihastuttavan eteläafrikkalaispariskunnan ja heidän 10 kk vanhan, jo kävelemään oppineen Coran kanssa Arnold Arboretumin kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on kyllä aika kiva paikka.

Toisena vapaaviikonloppunani todella repäisin ja lähdin New Yorkin osavaltioon Glens Falls:iin muuttaneen Erikin perheen luo. Ajoin ensin Evyn luokse Worcesteriin lauantaiaamuna, otimme Yunisin ja koiransa Xenan kyytiin ja ajoimme 3,5 tuntisen matkan läpi Massachusettsin Albanystä pohjoiseen sijaitsevaan pikkukaupunkiin Glens Fallsiin. Erikillä on perheineen siellä melkoinen linna. Ilta sujui uima-altaalla ja Hot Tubissa grillilammasta syöden ja Erikin kellaribaarin antimia nauttien. Kaupunkikierroksellakin kävimme. Koska mukana oli lapsia, baarien sijaan kävimme ostamassa kaikille jättimäisen jäätelöt. Seuraava aamupäivä sujui jokseenkin samoin amerikkalaisesta aamupalasta ja lounashampurilaisista nauttien, minkä jälkeen ajoimme takaisin Worcesteriin. Aikaa meni enemmän, sillä liikenne käytännössä seisoi paikallaan lähes tunnin verran, paluuruuhkaan kun jouduimme. Hirmuisen hyvä mieli jäi, vaikka varjon päälleni laski autoni, joka vilkuttelun sijaan jätti Check the Engine-valon jatkuvaksi merkikseen. Ja eikun autokorjaamoon, jossa olen viiimeisen kahden kuukauden aikana käynyt jo viidesti. Korjausaika on nyt varattunut huomiselle. Jotta tilanne olisi mahdollisimman epäselvä, valo jälleen sammui viikolla neljäksi päiväksi vain syttyäkseen uudelleen.

Kuuden viikon säätila on ollut stabiilin kesäinen; kuumuusvaroituksia, sateettomuutta, ja vain muutama ukkosmyrsky, jotka eivät ole riittäneet nurmikkoa kastelemaan. Vain nyt aivan lopuksi on sen verran satanut, että jouduin kaivamaan sekä ruohonleikkurin että pensassakset esille; aiemmin niille ei ollut minkäänlaista tarvetta.

Kuumuudesta on ollut haittaakin. Eräänä päivänä töistä saavuttuani odotti minua keittiössä yli 30 kärpästä. Kehityin nopeasti oikein tehokkaaksi tappajaksi, eikä niitä ole sen koommin näkynyt lyhytikäisiä yksittäistapauksia lukuunottamatta.

Yksinäiset kotipäiväni ja -iltani ovat olleet monen näkövinkkelistä tosi tylsiä. Olen lähinnä lukenut tenttiin tai nukkunut. Jonkin elokuvan olen katsonut. Siinäpä se. 

Ihanaa on, kun lapset pian saapuvat. Meillä on niin paljon puhuttavaa. Kymmenen seuraavaa kuukautta tulee menemään nopeasti; halusimme tai emme.

Vascular Neurology Fellowship - Ensimmäiset kuukaudet

Olen ollut kaksi kuukautta uudessa roolissani. Virallinen tittelini on: Vascular Neurology Fellow eli lyhyemmin Stroke-fellow. Suomalaista vastinetta sille ei ole. Työpaikkani on Beth Israel Deaconess Medical Center, yksi Harvardin yliopiston opetussairaaloista. Harvard Medical School:in päärakennus on parin korttelin päässä ja heidän opiskelijansa suorittavat osan kliinisistä palveluista sairaalalla.

Alkukankeutta
Aloitin perjantaina 1.7. perehdytyspäivän luentojen päätyttyä päivystäjänä. Surkuhupaisaa on, ettei tämä perehdytys millään lailla valmistanut minua omaan työhöni; se oli tarkoitettu kaikkien uusien työntekijöiden virallisten asioiden, kuten vakuutusten ym. läpikäymiseen. Niinpä aloittaessani minulla ei ollut edes voimassa olevaa oikeutta tietokoneohjelmiin, minkä voisi katsoa perustavaa laatua olevaksi ongelmaksi, eikä minkäänlaista opastusta siihen, mitä päivystäjänä eteeni tulee.

No, pitkä viikonloppu (Fourth of July) osoittautui rauhalliseksi ja sain kaiken avun, minkä tarvitsin. Jälkikäteen olin vain iloinen shokkialoituksestani; sen jälkeen oikein mikään ei ole tuntunut hankalta. Vuosi tulee menemään aika lailla seuraavalla kaavalla; viikko päivystäjänä ja viikko hieman vapaammin. Koska meitä on vain kaksi, minä ja minua 11 vuotta nuorempi intialaisnainen Janhavi, ei muunlaiseen aikataulutukseen ole mahdollisuuksia.

Päivystysviikko-ohjelma
Päivystysvuoro alkaa joka toinen viikko torstaina klo 17 ja loppuu siitä viikon päästä samaan aikaan. Viikkotyöpäivät ovat suunnilleen klo 8-17; tarkkaa aikataulua ei ole muutoin kuin kierron alkaminen teho-osastolla klo 8.30. Joskus konsultaatiotiimi haluaa kiertää kanssamme jo ennen tuota, muttei koskaan ennen klo 8. Työviikonloput alkavat noin klo 7 teho-osastokierrolla ja kestävät potilasmäärästä riippuen alkuiltapäivään. Tähän mennessä olen ollut kotona yleensä noin klo 14 mennessä; muutaman kerran jopa klo 11.

Fellown ei oleteta kiertävän teho-osasto- ja konsultaatiopotilaiden lisäksi osastopotilaita lainkaan. Nyt alkuvuodesta olen kuitenkin ollut mukana lähinnä omaksi opikseni, mutta vain erikoislääkärin istuessa erikoistujien kanssa keskustelemassa potilaiden asioista, en itse potilashuoneissa. Paitsi viikonloppuisin, kun olemme kiertäneet kaikki yhdessä.

Päivystysvuoro on 24/7. Kotona ollessani hakulaite (kyllä, edelleen hakulaite puhelimen sijaan) piippaa pääosin kahdenlaisista syistä. Joko sairaalalla on Stroke Code eli akuuttiaivohalvausepäily - näitä on keskimäärin 1-3/24 tuntia - tai Telestroke-pyyntö. Tämä viimeksi mainittu on soitto muualla sijaitsevasta sairaalasta, jossa on potilas, jonka epäillään hyötyvän akuutista hoitotoimenpiteestä kuten liuotushoidosta ja/tai trombektomiasta (aivovaltimotukoksen mekaaninen poisto). Minulla on mukanani tietokone, jonka avulla saan videoyhteyden potilaaseen sekä tarvittaviin tietoihin kuten aivokuviin. Näitä olen tähän mennessä tehnyt 15 ja antanut liuotushoidon 10:lle. Kukaan heistä ei tarvinnut toimenpidettä, mutta kaikki liuotetut olen tavannut seuraavana päivänä sairaalalla, johon heidät on sittemmin kuljetettu. Kaukaisimmat potilaat tulevat noin 90 minuutin ajomatkan päästä. Mikäli jollekin harkitaan trombektomiaa, päädytään helikopterikyytiin.

Jonkin verran saan myös soittoja erikoistujilta, jotka ovat siirtämässä potilasta päivystyksestä teho-osastolle sekä muista sairaaloista, joista potilaita on haluttu siirtää Bostoniin monipuolisempaan hoitoon. Pääosin päivystysvuorot ovat olleet enemmän kuin siedettäviä edeltävien kauhukuvien vastaisesti. Kauhukuvani perustuvat UMASS:in vastaavaan fellowshipiin, joka on kyllä moninkertaisesti kiireisempi.

Väliviikko-ohjelma
Väliviikko, joka on käytännössä vain 4 työpäivää pitkä, sillä päivystysviikon jälkeinen perjantai on vapaa. Päivät koostuvat Telestroke-konsultaatioista, TCD (Transcranial Doppler)-ultraäänitutkimusten tekemisestä, kahdesta poliklinikkailtapäivästä sekä vapaavalintaisista hetkistä. Ne saa täysin valita itse. Tarjolla on joko kliinista lisäoppia ihan missä vain (neuroradiologia, neurokirurgia, toimenpideradiologia, Children's Hospital:in aivohalvausyksikkö ym) tai tutkimustyön tekemistä. Tai hohhailua tekemättä mitään erityistä. Kukaan ei varsinaisesti vahdi tai ahdistele. Olemme Janhavin kanssa käyttäneet tämän luppoajan Board Exam-tenttiin valmistautumiseen. Se on pian edessämme - omalla kohdallani 15.9.

Poliklinikalla olemme tiistaisin Aivohalvausyksikön johtaja, Magdy Selimin kanssa ja keskiviikkoisin Stroke-lehden editorin, Marc Fisherin kanssa. Marc Fisherin tiedän vuosien takaa; hän sattui olemaan oman väitöskirjaohjaajani Turgutin väitöskirjaohjaaja, ja piti meille UMASS:issa kuukausittaisen Stroke Journal Clubin. Joka sivumennen sanoen jatkuu nyt hänen kanssaan Beth Israelissa.

Jokaviikkoista
Joka viikko meillä on Stroke Conference, jonka sisällön saamme Janhavin kanssa päättää melko itsenäisesti. Joskin yksi torstai kuukaudessa menee aina Marc Fisherin Journal Clubille ja yksi Louis Caplanin potilastapaukselle, mutta muutoin. Erikoistujille tarkoitettuihin meetinkeihin voimme tietenkin osallistua ja ainakin toistaiseksi olen käynyt neuroradiology meetingissä.

Selimin, Fisherin ja Caplanin lisäksi Stroke-erikoislääkäreitämme ovat Annals of Neurology-lehden editorial boardissa istuva saksalainen Schlaug, minua pari vuotta vanhempi intialainen Kumar, pari vuotta nuorempi Searls ja melkein kymmenen vuotta nuorempi kreikkalainen Vasileios. Kaikki omanlaisiaan persoonia ja erittäin helppoja yhteistyöpareja. Fisher ja Caplan eivät tee varsinaista sairaalatyötä (=inpatient service), mutta kuten aiemmin mainitsin, Fisher on kanssamme poliklinikalla ja Caplan ilmestyy päivä toisensa jälkeen huoneeseemme mitä hassuimmin tarinoin. 

Erikoistujat ja heidan ohjelmansa
Erikoistujia on yhtä paljon kuin UMASS:issa, seitsemän per vuosi, mutta palvelut on jaettu hieman eritavoin. Kun UMASS on erittäin etupainotteinen ja muuttuu vuosien mittaan helpommaksi, on BIDMC aika erilainen. PGY 2 vuosi on kiireinen, mutta kiireisyys ei juurikaan vähene. PGY 4-erikoistujat ovat edelleen etulinjassa sairaalayöpäivystyksiä lukuunottamatta. Kaiken muun lisäksi heillä on taakkanaan koko vuoden Home Call-päivystysten hoitaminen.

Itseäni lähinnä työskentelevät Stroke-chief ja kaksi junioria. Chief eli PGY 4 erikoistuja pyörittää osastopalvelua varsin itsenäisesti ja hoitaa öisin General Chiefin kanssa vuorotellen Home Calls vastaten kaikkiin junioriyövuorolaisen puheluihin, jopa aivohalvaukseen liittyviin, mikäli kyseessä ei ole Stroke Code tai teho-osastolle menevä potilas. Tästä syytä johtuen minulla on helpompaa.

Neuro-ICU eli teho-osasto on minun pääpaikkani. Siellä meillä on yleensä 2-5 aivohalvauspotilasta. Neurologian juniorierikoistuja on teho-osastolla ja vastaa sekä näiden että muiden neurologisten teho-osastopotilaiden hoidosta; minä ja stroke-erikoislääkäri keskitymme vain aivohalvauspotilaihin. Minun ei tarvitse tehdä paperitoitä; ne hoituvat erikoistuvan toimesta. Jee.

Yleisneurologiatiimissä työskentelevät General-chief ja kaksi junioria, konsultaatiotiimissä kaksi senioria länsikampuksella ja 1 seniori itäkampuksella.

Päivystysalueella on aina neurologipäivystäjä toisin kuin UMASS:issa. Aamusta yksi, iltapäivästä alkuiltaan kaksi ja yöllä jälleen yksi. Jos oma perehdytykseni oli heppoista, melkoinen juttu oli laittaa juniorit etulinjaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Courtney aloitti heti ensimmäisenä yönään. Ja kyseessä ei ollut ihan mikä tahansa yö; juniorit aloittivat Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä, maanantaina 4.7. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan UMASS:issa.

Tässä päällisin puolin käytännön juttuja uuteen tyopaikkaani liittyen. Jatkossa toivottavasti hieman henkilökohtaisempaa tarinaa.

Monday, July 25, 2016

Lapset lomailevat Newtonissa

Vietän lasten Suomeen lähdön jälkeistä ensimmäistä yksinäistä iltaa. Kurkkua kuristaa, kun mietin edessä olevaa 38 samanlaista hiljaista hetkeä. Ikävä ei ole vuosiin ollut näin kokonaisvaltainen. Oloani helpottaakseni elän kirjoituksessani uudelleen viimeisen kuukauden tapahtumat.

Yhteistä
Ensimmäisen lomaviikon saimme viettää yhdessä, sillä uusi työni alkoi vasta heinäkuussa. Mikä osoittautui ihanaksi yllätykseksi, sain jatkaa heidän kanssaan sekä aamuisin että iltaisin ja suurilta osin viikonloppuisinkin, vaikka en lomalla enää ollutkaan. Eniten minua kosketti teini-E:n toteamus siitä, kuinka kiva on, kun olen ollut niin paljon kotona.

Juhannusjuhlia vietettiin meillä kolmen kokosuomalais- ja yhden puolisuomalaisperheen sekä ruotsalaisamerikkalaisen perheen kera. Alkupalojen jälkeen olivat vuorossa olympialaiset, joissa lajeina olivat saappaanheitto rosvosektoreineen, frisbeen lennätys sekä 'humalajuoksu'. Joukkueet jaettiin sattumanvaraisesti, joten kaikissa oli sekä lapsia että aikuisia. Grillaus jatkui pimeän tuloon saakka, ja jälkkäri siirtyi siksi sisätiloihin. Hauskaa oli kaikilla.

Yhteisen lomamme alussa suunnittelimme lapsille aikataulun, jottei loma menisi pelkäksi sohvalla lojumiseksi. Tärkeimpiä osioita siinä olivat säännöllinen syöminen ja pelaamisen/television rajoittaminen sovittuihin hetkiin. Paljon niihin aikaa silti meni. Kavereista suurin osa kun oli viikkoleireillä ("camps"), ja seuran löytäminen oli paljon oletettua hankalampaa.

Pieniä breikkejä sohvallalojumiseen toivat minigolf (McGolf), rantaloma (Wingaersheek Beach Cape Ann:illa), Museum of Fine Art ja Blue Hills. Fourth of July-itsenäisyyspäiväjuhlaa lapset kävivät kavereineen katsomassa Mason-Rice koulun takaisella puistoalueella. Illasta pojat lähtivät ilotulituksia katsomaan. Iso-O jäi kanssani katsomaan ilotulituksia televisiosta.

Lapset ovat olleet hetkiä kolmestaankin. Ajoittain intensiiviseksi äitynyt välienkuumeneminen rauhoittui yhdessätoimimiseen ja toisista huolehtimiseen. Olen niin ylpeä heistä!  Ihan koko aikaa he eivät onneksi ole yhdessä olleet. Alla muutamia hetkiä, jotka saivat viettää sisaruksista vapaana. 

E lomailee
E:n suurin ongelma on ollut kavereiden puute. Vain muutaman kerran hän on päässyt hetkeksi muuhun seuraan. Kaverin kanssa kahdesti uimaan, kertaalleen kävelemään ja lopulta rock-konserttiin on kaikki, mikä on tapahtunut kodin ulkopuolella. Paitsi jos sellaiseksi lasketaan lääkärikäynti äidin kanssa. Kun hänen siellä todettiin kasvaneen 5,5 tuumaa viime vuodesta, hänet mitattiin uudelleen epäuskoisuuden vuoksi. Totta, hän oli kasvanut lähes 15 cm vuodessa ja viimein, monien vuosien jälkeen hän on pikkusiskoaan pidempi. Mikä tarkoittaa sitä, että olen yhtäkkisesti perheen toisiksi lyhin.

E:n loman subjektiinen kohokohta oli ulkopuolisin silmin kovin tylsä viikonloppu yksin kotona. Oikeasti hän oli lauantaina 3 tuntia ja sunnuntaina 6 tuntia yksikseen, mutta ei puututa yksityiskohtiin. Niin ihana oli, kun häntä ei yhtään harmittanut äidin saapuminen kotiin 'seuraksi'.

Iso-O lomailee
Iso-O on ollut hieman aktiivisempi, niinkuin persoonaan sopii. Hän on yökyläillyt useaan otteeseen, osallistunut pyöräklubiinsa, käynyt auttamassa poismuuttanutta opettajaansa, Skyzone:issa pomppimassa sekä naapurin Wilson-koiraa ulkoiluttamassa. Pihaamme hän rakensi 5-reikäisen minigolf-radan osin poikien auttamana ja kutsui kavereitaan sitä pelaamaan. Viikonlopuksi hän lähti alkuun hieman vastahakoisesti, mutta sittemmin kovasti nauttien New Yorkiin. Jopa Pikku-O:n kanssa oli siellä mennyt ihan hyvin.

Pikku-O lomailee
Pikku-O on ollut kaikkein aktiivisin. Alkuun hän kävi syntymäpäiväjuhlissa Fun and Games-kammotuspaikassa, saunomassa suomaisperheiden kanssa ja kutsui useita kavereitaan meille seuraksi. Jotta tekeminen ei olisi loppunut kesken, teimme yhdessä listan asioista, joita oli mahdollista harkita. Listasta oli ollut hyötyä, eikä tyhjää aikaa ollut. Meillä kävivät Charley, Dustin ja suomalainen Lauri. Pikku-O kävi sittemmin Laurilla. New Yorkin matkasta oli hänkin kovasti tykännyt. Isoin juttu hänelle on kuitenkin ollut oman Gmail-tilin saaminen. Olen saanut n. 20 viestiä työpäivän aikana.

Viimeiset Newton-lomapäivät lapsilla kuluivat E:n kehittämän ja lasten kokonaan toteuttaman shakkilaudan ja sen oheistuotteiden valmistaminen puupaloista ja -tasoista. Kelit ovat olleet sietämättömän kuumia ja kosteita (reippaasti yli +35*C), joten ulkoilu on jouduttu jättämään minimiin. Sen hyvänä puolena oli tavaroiden läpikäyminen ja vähentäminen sekä huonejärjestyksen muuttaminen viimeinkin lasten iän mukaiseksi; Iso-O sai oman huoneen ensimmäistä kertaa elämässään. Ei mennyt kauan, kun hänen huoneensä näytti rönsyilevän tyttömäiseltä ja poikien askeettisen skandinaaviselta. Niihin huoneisiin heidän on hyvä Suomi-lomaltaan palata. Siihen tosin on vielä aikaa :(

Saturday, July 2, 2016

Neurologiaan erikoistuminen Yhdysvalloissa (UMASS)

Kirjoituksessani olen linkittänyt kokemukseni neljän erikoistumisvuoden ajalta jaotellen ne eri aikakausiin. Kahdessa ensimmäisessä osassa on linkkeja edelleen. Olin ne tehnyt ennen erikoistumiskoulutuksen alkua (USMLE) sekä internship-vuoden jälkeen. Niitä en enää lähtenyt uudelleenavaamaan. Loput kolme osaa käsittelevät neurologian kolmea erikoistumisvuotta.

ENNEN ERIKOISTUMISEN ALKUA
USMLE: Kirjoitus käsittelee paperisotaa ja vaadittavia tenttejä ennenkuin erikoistumisen aloittaminen on mahdollista.

INTERNSHIP-VUOSI
Internship-vuosi: Kaikkien lääketieteellisistä valmistuvien, erikoisalastaan riippumatta, on tehtävä vuoden mittainen internship. Vuoden sisältö vaihtelee hieman. Kirjoituksessa kuvataan melko tyypillinen, konservatiiviselle (ei kirurgiselle) alalle suuntaavan vuoden kulku.

PGY 2-VUOSI
Neurologian ensimmäinen vuosi, "Post-Graduate Year 2", on yhtä kiireinen tai osittain kiireisempikin kuin internship-vuosi. Jaottelin linkit palveluiden mukaisesti.
 
Konsultaatiot
Neurologisia konsultaatioita pyytävät muut erikoisalat. UMASS:issä tämän palvelun tuottamiseen on perustettu konsultaatiotiimi, johon kuuluu erikoislääkärin lisäksi neljännen vuoden seniorierikoistuja ja juniori.
- Ensimmäinen konsultaatiokuukausi
- Viimeinen konsultaatiokuukausi

Aivohalvaus
Aivohalvaus on yleisin sairaus neurologian sairaalapalvelussa. Niinpä sille on oma tiiminsä. Erikoislääkärin lisäksi tiimissä toimivat Stroke Fellow (suppean erikoisalan 1-2 vuoden mittainen lisäkoulutus), kolmannen vuoden erikoistuja sekä kaksi junioria. Päivät ovat helposti hyvin kiireisiä ja pitkiä.
- Ensimmäinen jakso aivohalvauksen parissa
- Toinen stroke-jakso
- Ja homma jatkuu
- Ja jatkuu

Osastojaksot
Yleisneurologian osastojaksot ovat perinteisesti kevyempiä, mutta potilaat monimutkaisempia. Joskus myös käy niin, että potilasmäärä nousee aivohalvaustiimiä suuremmaksi, eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin vain selvitä. Tämä onneksi tapahtuu harvoin. Erikoislääkärin lisäksi osastolla on kolmannen vuoden erikoistuja seniorina ja kaksi junioria.
- Ensimmäiset osastojaksoni
- Viimeisin juniorijakso osastolla

Yövuorot
Jonkun on oltava töissä yöllä. UMASS:issa asia on ratkaistu jakamalla päivä vuoroihin. Epämiellyttävimmistä vuoroista vastaavat hierarkian alimpina olevat, mutta vuoroja riittää ylemmille tasoillekin (ks. alla PGY 3-vuosi)
- Junioriyövuorot

Vapaavalintaiset jaksot (Electives)
Pakollisten palveluiden lisäksi on mahdollista vapaasti valita itselleen tekemistä. Periaatteessa mikä tahansa käy. Vaatimuksena on osallistuminen koulutuksiin, joita on päivittäin, sekä jonkinsorttinen raportointi siitä, mitä on tehnyt.
- EEG-viikko
- Toimenpideradiologia
- Tutkimustyö

Tapahtumia työn ulkopuolella
Juniorivuoden aikana työnulkopuolista aikaa on vähän. Niistä ajoista olen kirjoittanut muualla. Alla muutama linkki ajoista, jotka jotenkin sivusivat työtä.
- Yksin kotona juniorvuoden alussa
- Työnulkopuolista elämää

PGY 3-VUOSI
Neurologian toinen vuosi, "Post-Graduate Year 3", on ns. seniorivuosi. Sen olisi kuulunut olla helpompi kuin juniorivuosi, mutta menetimme yhden erikoistujan omalta kurssiltamme, mikä lisäsi painetta meille muille. Lisäksi paperiongelmien vuoksi yhden juniorin aloittaminen viivästyi 5 kuukautta, minkä vuoksi osa juniorityöstä siirtyi taakaksemme. Niinpä vuosi meni 'pommiin'; normaalisti tämä vuoden aikana on hyvin aikaa opiskeluun ja senioriroolin harjoitteluun. Meille ei tätä mahdollisuutta järjestynyt.

Osastojaksot
Kuten yllä. Olin itse hieman onnekkaampi ja sain pääosin toimia senioriroolissa kaikki osastopalveluni aivan loppua lukuunottamatta. Seniorilla ei ole omia potilaita vaan hän toimii koordinaattorina avustaen tarvittaessa sekä jakaen uudet konsultaatiot junioreille. 
- Ensimmäinen jakso seniorina
- Joulunaika seniorina

Aivohalvaus
Kuten yllä. Ainoa kiireinen vaihe seniorilla on junioripoliklinikan aikaan tiistai-iltapäivisin, jolloin hän kantaa Stroke Code-hakulaitetta sekä akateemisen vuoden alussa (heinäkuu-elokuu), kun juniorit ovat vielä hitaita ja oppimiskäyränsä alkuvaiheessa. Alla linkki pidempään jaksoon seniorina. Loput alla lyhyissä jaksoissa mainittuina.
- Ensimmäinen jakso seniorina

Yövuorot
Kuten yllä. Perinteisesti seniorivuoden alussa on pari viikkoa "night floats", jonka jälkeen juniorit vastaavat niistä. Tämä ei täysin toteutunut erikoistuvien puuttumisen vuoksi. Alla viimeiset suunnitellut vuorot. Lyhyissä jaksoissa lisää.
- Viimeiset suunnitellut

Poliklinikalla
Poliklinikalle erikoistujat menevät viikottain yhden iltapäivän ajan. Sen lisäksi erityisesti seniorivuoden, mutta hieman myös viimeisen vuoden aikana on poliklinikalla kaksi erikoistujaa kerrallaan aamusta myöhäiseen iltapäivään.
- Neuraccess 1
- Neuraccess 2

Lyhyita jaksoja eri rooleissa
Jatkuvien aikataulumuutosten vuoksi seniorivuosi sirpaloitui hyvin pieniin osiin. Aivohalvaus näytteli osaa niistä jokaisessa, muita olivat osastopalvelut, yöt ja illat sekä lyhyet pyrähdykset vapaavalintaista.
- Aivohalvaus, konsultaatiot ja osasto
- Aivohalvaus, tutkimusvapaa, osasto, yöt ja illat
- Osasto, vapaavalintainen, toimenpiteet, aivohalvaus ja illat 
- Poliklinikka, aivohalvaus, illat ja aikataulun tekeminen
- Vapaavalintaista, osasto, poliklinikka ja aivohalvaus

Vapaavalintaista
Yllä mainittujen sirpaleiden lisäksi hetken ehdin keskittyä muuhunkin. Mutta edelleen aika sirpalemaisesti.
- Kaikenlaista vapaavalintaista

Tapahtumia työnulkopuolella
Edelleen suurin osa muista tapahtumista on muualle kirjoitettuna, mutta alla lyhyesti kesältä 2014.
- Yksin kotona

PGY 4-VUOSI
Neurologian erikoistumiskoulutuksen viimeinen vuosi, PGY 4 (Post-Graduate Year 4), on valmistautumista tulevaan. Monissa rooleissa on tavoitteena toimia erikoislääkärin tavoin. Toimiminen Chief Resident-tehtävässä toi hallinnonkokemusta. Vaatimuksiin lisäksi kuuluvat rotaatiot lastenneurologialla ja psykiatrialla, joista molemmista tulee iso määrä kysymyksiä erikoislääkäritenttiin. Suurimmalla osalla on jo PGY 4-vuoden alussa tiedossa, minne he ovat suuntaamassa. Noin 70-80% tekee jonkun suppean erikoisalan lisäkoulutuksen, fellowshipin, erikoistumiskoulutuksen jälkeen. Viimeisimmät saavat kuulla tulevan paikkansa PGY 4-vuoden alkusyksystä. Kaikkinensa vuosi oli helppo. Pitkät illat olivat ohi heti alussa, vain 3 viikonloppua oli kiinni, yhtään yötä ei sairaalalla enää tarvinnut viettää ja ns. "home calls" eivät yöunia juurikaan pystyneet tuhoamaan.

Konsultaatiot
Kuten yllä. Lisähaastetta alkuvuodesta toi se, ettei erillistä erikoislääkäriä ollut määrätty. Tilanne parani, kun toimitin klinikan johdolle yksityiskohtaiset tilastot konsultaatioiden määrästä ja tilanteen mahdottomuudesta, ja loppuvuodesta tiimillä oli jälleen erikoislääkäri käytettävänään.
- Ensimmäinen jakso yhdessä pitkien iltojen kanssa
- Toinen jakso vielä ilman erikoislääkäriä
- Konsultaatioviikko
- Viimeiset konsultaatiot

Poliklinikalla
Kuten yllä. Rauhallista oli.
- Neuraccess 1

Psykiatrialla
Ehdoton suosikkini. Viihdyin todella hyvin.
- Kuukausi suljetulla osastolla

Lastenneurologialla
Aika helppo rotaatio, mutta lopussa alkoi jo olla kiire pois. Aikuisneurologi olen kyllä selvästi.
- Kolme kuukautta lastentaudeilla

Vapaavalintaiset jaksot
Viimeisenä vuonna vapaavalintaiset jaksot toimivat hyvin. Monien niistä aikana sain aikaa lukemiselle ja opiskelulle, mille aiempina vuosina jäi niin vähän aikaa.
- Suomessa vaihdossa
- Suomen tentti
- EMG ja EEG
- Erikoistumisen viimeinen kuukausi

Erikoistumiskoulutukseni UMASS:issa on osaltani ohi, mutta jatkuu Vascular Neurology Fellowshipin osalta Harvadin yliopiston Beth Israel-sairaalan aivohalvausyksikössä. Neurology Board Exam on edessäni syyskuussa. Siitä ja fellowshipistä lisää jatkossa.