Teinit tulevat kalliiksi. 1,5-kertaisiksi lisääntyneet ruokalaskut, kouluun liittyvien maksujen lisäksi ilmaantuneet viikottaiset pikkumenot, 20-60 dollaria kerrallaan, ensisijaisesti E:lle, mutta jonkinverran Iso-O:llekin kaikenlaiseen ylimääräiseen ovat minulle uutta ja opeteltavaa. On tullut tarpeelliseksi myös löytää omat rajani siihen, mitkä kuuluvat minun maksettavakseni ja mitkä he saavat hoitaa itse. Lisähaasteena on ollut kuljetuspalvelun tarjoaminen jos mihin kissanristiäiseen. Kuljetuspalvelusta on tullut erityisesti E:lle itsestäänselvyys. E itseasiassa pahastui, kun kyseenalaistin autokyydin tarpeellisuuden jälleen yksiin lähellä olleisiin bileisiin, joista minulle - taas - kerrottiin vain muutama tunti ennen niiden alkua. No, kuljetuspalvelu jälleen tarjottiin, kun olisihan se ollut tosi hankalaa mennä polkupyörällä, kun mihin senkin olisi jättänyt, ja mihin sitä olisi laittanut mukaan vietävän snackin ja varavaatteet, kun edessä oli hiusten vaalennus, ja kun on niin pimeääkin, ja hikikin olisi tullut.
E:n tukka on nyt vetyperoksidiblondi. Seitsemän Newton South Highschoolin parasta juoksijaa on perinteen mukaisesti vaalentanut tukkansa ennen viimeisiä kutsukilpailuja. E oli etukäteen stressaantunut, kun ei ollut ihan varma, kuuluuko tuohon 7 joukkoon, vaikka minulle se kyllä oli ihan selvää. Hän tarvitsi vain yhden vaalennuskerran, kun tummatukkaisimmat kävivät läpi useamman. Tytöt huolehtivat itse toimituksesta. Mukaan piti vain ottaa oma huonolaatuinen paita ja pyyhe sekä 3 dollaria väriin. Kuva piti tietysti heti ladata Instagramiin. Iso-O:n mielestä juttu on tosi cool, ja hän otti monia kuvia E:n tukasta heti tuoreeltaan keskellä yötä, kun hänet vaalennusbileistä hain.
Viikon kilpailut
Iso-O oli kahdeksas kolmen koulun kilpailussa. Hän oli oikein hyvällä mielellä ja hypähteli kilpailun jälkeen omalle tyylilleen sopien ympäriinsä paljain jaloin Brownin edustusliivi ja shortsit päällään. Täällä on ollut ihanat, melkein kesäiset kelit viime aikoina, joten hyvä sitä on ollut kilpailla ja hypellä. Polvi on kestänyt hyvin, eikä ole enää kipeytynyt lainkaan. Huh.
E oli lauantaina kutsukilpailussa Cape Codilla. Hän juoksi oman parhaansa: 17:30 5 km, mutta oli muuten tosi pettynyt ja ärtynytkin, kun sijoitus oli ollut hänen mielestään huono ja lähdössä oli käytetty kyynärpäätaktiikkaa 500 juoksijan ahtautuessa tienlevyisen portin läpi. Tänään hän on muistellut juoksua hieman positiivisemmin. Onhan tuo aika kyllä melkoinen. Referenssinä todettakoon, että olen jotakuinkin puolet hitaampi.
Sekalaista viikolta
Kävin näöntarkastuksessa läheisellä Newton Eye Care-silmälääkäriasemalla. Sain lukulasit, mikä ei tietenkään ollut minulle mikään yllätys - sen verran kauas on kirjaa pitänyt siirtää ja kännykän tekstiä isontaa. Kimmokkeena tehdä asialle viimein jotain oli kaksi asiaa. Sain hyvän vakuutuksen, johon kuuluu tarkastusten lisäksi lasit sankoineen. Ja vielä tärkeämpi, jouduin käyttämään Pikku-O:ta apunani erään mittarin lukemisessa, kun en kertakaikkiaan nähnyt mitään. Lanka neulansilmään on mennyt jo pitkään sokkona.
Pikku-O:sta puhuttaessa, päädyimme hänen kanssaan positiiviseen feedback:iin. Ulko-ovessa ja hänen sänkynsä vieressä on seitsemän muistettavan kohdan lista: Lunchbox, pullo, kännykkä, home work x 4, saksofoni, specials ja fieldtrips. Joka päivä, kun kaikki nämä muistuvat sekä aamulla ennen koulua että koulussa paikasta toiseen siirryttäessä että koulun jälkeen kotona ennen nukkumaanmenoa, hän saa jääkaapin ovessa olevaan listaan hymiön. Kun niitä kertyy 20, teemme jotain kivaa yhdessä. Toistaiseksi on toiminut. Iso-O:kin on alkanut miettiä, josko se toimisi hänellekin hänen haasteidensa kanssa, mutta pitää 20 hymiön saavuttamista toistaiseksi liian vaikeana. Hassu matami.
Olin yhtäkkisesti yksin kotona lauantai-iltana, kun Pikku-O lähti kaverinsa Averyn kanssa Lantern Festivaaleille Bostonin Jamaica Pondille, Iso-O kaverinsa Talian kanssa Chestnut Hill Mall:ille shoppailemaan, ja E oli yllämainitussa kutsukilpailussaan Cape Codilla. Eipä ole tapahtunut hetkeen. Yksi kerrallaan he ilmestyivät iltamyöhällä kotiin. Ensin Pikku-O kantaen tekemäänsä lyhtyä, sitten Iso-O kasvot vahvasti meikattuina ja mieli erittäin virkeänä, kun oli ollut "super cool". E saapui koululle klo 23.30, josta hänet sitten piti hakea.
Sunnuntain kruunasi Iso-O:n tekemät kaura-rusinakeksit. Oma kaalilaatikkoni ei ehkä saanut ihan yhtä ihastunutta vastaanottoa.
No comments:
Post a Comment