Covid 19 - Kevätloman aikaan

George Floydin murhaoikeudenkäynti päättyi kolmeen "syyllinen"-tuomioon 20. huhtikuuta. Se on iso asia ja saattaa osoittautua käänteentekeväksi Yhdysvaltain poliisin tavoissa toimia. Tai sitten ei.  

Koronarajoitukset senkun vaan mutkistavat kesämatkasuunnitelmiamme. Matkustamista ei suositella juuri mihinkään, Suomi mukaanluettuna. Suurin syy tähän on rokotusten hitaus maailmanlaajuisesti. Surullista. Ei niinkään edelleenkään siksi, että itse hinkuaisin matkalle, mutta kyllähän tämä on kurjaa lasten ja heille tärkeiden ihmisten kannalta.

E:n lomailua

E oli Saylorin, Kritin ja Collinin kanssa Newton Centerin uudessa Jinny's Pizza-ravintolassa syömässä. Olivat paikan ensimmäiset ulkonasyöjät ikinä ja herättivät sillä positiiivista huomiota sekä työntekijöiden että ohikulkijoiden keskuudessa. Jälkiruoalle he lähtivät Boston Collegen vierellä olevaan jäätelöbaariin (White Mountain Creamery) kävellen kampuksen läpi. Se teki uudelleen vaikutuksen E:n, joka oli jopa sanonut ohikulkeneelle opiskelijalle:"Should I go to BC?"  Hän oli saanut keskustella omia valintojaan ja kuullut muiden tilanteista. Kaikilla on vähän samansorttinen tilanne, hankala valita se itselle oikea. Opin uuden termin, "farmed". Se tarkoittaa sitä, että omat ykkösvaihtoehdot eivät toteutuneet. E oli "farmed from IVY".

Iso-O:n lomailua

Aivan loman alkuun Martha oli meillä Iso-O:n kanssa testaamassa "Eye Lash Perm" (silmäripsipermanentti?)-pakettia. Ilmeisesti mitään suurta harmia ei tapahtunut, kun en kuullut suurta dramatiikkaa. Naurua vaan, niinkuin niin usein näiden kahden kommunikoidessa. Tuloksena Iso-O:lla on silmäripset, jotka näyttävät ihan samalta kuin ennenkin paitsi jos katsoo tosi tarkkaan ja huomaa, että ehkä ne taipuvat hieman aiempaa enemmän.

Iso-O lähti Abbyn ja Allyn kanssa maratonmaanantaina klo 9:40 kävelemään maratonin ("Second Annual Marathon Walk") ja 8.5 tunnin kävelyn jälkeen melkein suoraan Allyn isovanhempien luokse Cape Codille yön yli kylään. Kävely meni yllättävän hyvin, ja virtaa riitti vielä majakalle kävelyyn, pyöräilyyn ja melomiseenkin. Seuraavan päivän iltana hän saapui kotiin kasvoillaan maskin aiheuttama rusketusraja.

Vaikka ajokortin kanssa teineillä onkin hankaluutena viisumisrajoitteet, olen jatkanut ajoharjoituksiamme. sillä ajatuksella, että ovat valmiita sitten, kun paperiasiat niin sallivat. Linkin takaa löytyy ajokokeessa testatut asiat. Niitä treenautan. Hienosti ovat molemmat oppimassa ja hetket ovat aika kivoja minullekin, kun ovat niin mielissään. 

 

Pikku-O:n lomailua

Pikku-O:n kanssa laiton siman tekeille kerrankin hyvissä ajoin. Hiivan kanssa oli taas vähän haastetta, kun en millään osaa laittaa sitä niin vähäistä määrää. Toinen ongelma oli se, etta ruskea sokeri oli päässyt loppumaan ja jouduin korvaamaan sen lähes kokonaan valkoisella. Ei taida tulla oikeanmakuista. Veikkaan jotain Lemonaden tyyppistä. Siellä se nyt porisee jääkaapissa vappua odottaen.

Pikku-O teki kaksi lasermiekkaa puunoksista. Hän ensin valmisteli oksat siten, että ne jo sellaisenaan näyttivät miekoilta, mutta kun hän maalasi ne punaisella ja sinisellä, ne näyttävät oikeasti aika hienoilta. Kiva projekti.

Koiravieras-Holly, Marthan perheen koira, saapui meille sunnuntaina 18. huhtikuuta viikoksi. Iso-O oli sen hoidosta päävastuullinen ja palkansaaja, mutta Pikku-O oli kyllä eniten innoissaan. Hyvä niin, sillä hän oli koiran hoitaja yli vuorokauden ajan, kun Iso-O:lla oli muita aktiviteetteja mielessään (ks. yllä). Hän lisäksi tarjosi viimeisenä aamuna ilmaisen palvelun isosiskolleen, ja heräsi ennen seitsemää hoitamaan koiraa. Hän oli aivan herkistynyt, kun koira lähti.   

Pikku-O:n kanssa kävin Drumlin Farmilla Lincolnissa päiväkävelyllä. Siellä oli normaaleja maaatilaeläimiä (lehmiä, lampaita, vuohia, sikoja, kukkoja, ja kanoja), mutta myös aivan outoja virityksiä kuten punakettu ja lukuisia erilaisia isoja lintuja aivan liian pienissä häkeissä. Niistä ei tullut hyvä mieli kummallekaan meistä. En suosittele paikkaa.

Yhteistä

Keskiviikkona 21. huhtikuuta meillä oli reissu Bostoniin. Olin varannut liput Greenway Carousel:iin, mikä oli ihan hauska kokemus. Nauratti itseänikin, kun istuin ylös-alas liikkuvan pöllön selässä. E:kin lauloi karusellimusiikin mukana ja heilutteli ohikulkijoille. Sen jälkeen haimme Faneuil Hall:in intialaisravintolasta annokset ja söimme ne rannan nurmikolla. E pääsi yli pettymyksestään, jonka aiheutti se, ettei hänelle viime kesältä tuttu japanilaisravintola ollut selvinnyt koronan yli. Keli oli tosi hyvä aina siihen saakka, kunnes olimme kävelemassä takaisin metrolle. Silloin alkoi sataa, melko yllättäen. Olipa hyvä ajoitus. Mieleen jäi vain aurinkoinen kesäkeli.

Minun lomani loppui torstaiseen etäpäivään. Perjantain olin jo sitten poliklinikalla tavaten potilaita aivohalvauksista migreenin kautta aina tuoreeseen myastenia-diagnoosiin saakka. Minkäänlaisia lahjoja ei potilailta sovi vastaanottaa Massachusettsissa, mutta sain silti kaksi itseleivottua pullapitkoa 92-vuotiaalta mummolta, joka oli reseptin aikoinaan oppinut suomalaiselta veljenvaimoltaan. Otin kyllä vastaan. Koen, että olisi epäkohteliasta olla ottamatta. Olen tämäntyyppisissä tilanteissa harvakseltaan juuri näiden ikäihmisten kanssa, ja teen aina samoin. Oli sallittua tai ei.

Lastenkin loma on kääntymässä lopuilleen. Maanantaina alkaa lähikoulu ja yleisurheilukausi kaikilla. Iso muutos. Viikottaiset koronatestit alkavat. Ja rokotekin lienee pian kaikille mahdollinen. E:n pitää tehdä ratkaisu jatko-opintojensa suhteen vappuun mennessä. Olen oman listani jo viimeistellyt, mutten kerro hänelle, jotta saa tehdä sen ilman minkäänlaista painostusta. Saa nähdä, ajattelemmeko samoin.