Covid 19 - Hellettä ja lunta

Ulkona sataa lunta. On huhtikuun puoliväli. New England! Viime lauantaina oli ihana hellekeli. Sitä nyt muistellessa.

Pikku-O:n erilaisia

Pikku-O kävi oikomishoitotarkastuksessa. Ne sujuvat nykyään hänelläkin omatoimisesti ilman minun suurta panostani. Korona on muuttanut monet asiat parempaan suuntaan tässä paapomisten maassa. Mietin tosin sitäkin, että en olisi selvinnyt viimeisimmästä vuodesta, jos kolmikko olisi ollut alakouluikaisiä. Osaan olla kiitollinen, etteivät ole.

Pikku-O:lla oli Charleyn Bar Mitzvah Covid-tyyliin etänä (uskonnollinen osuus) ja hänen osaltaan puolen tunnin mittaisena Charleyn takapihalla tapahtuneena juhlintana. Tarjolla oli vohveleita ja muutaman kaverin kanssa oleilua. Charley oli Pikku-O:n paras kaveri koko alakoulun ajan, mutta vähemmän viime aikoina. Kiva silti, että tuli kutsutuksi. Bar Mitzvah on iso osa teiniajan täkäläistä kulttuuria ja olisi ollut harmi, jos se kokonaan olisi häneltä mennyt ohi. 

Hänellä on mennyt aikaa yläkerran huoneessa olevan mehilaisen johdosta. Ensin hän pelkäsi sitä, sitten hän halusi voittaa pelkonsa ja olla huoneessa siitä huolimatta, ja lopuksi hänelle kasvoi huoli siitä, ettei mehiläisellä ole ruokaa. Hän ratkaisi tämän ongelman viemällä sille kukkapallon ulkoa sekä sokeriivettä. Sillä on nimikin, Morgan. Ulos sitä ei juuri nyt voi viedä, kun sataa lunta. Viiikonloppuna niin kyllä teemme. 

Iso-O siivoaa ja touhuaa

Iso-O 'siivosi' huonettaan koristelemalla yhden seinän kokonaan muumiaiheisilla kuvilla. Näyttää kivalta, jos jättää huomiotta huoneessa muuten olevan järkyttävän kaaoksen. Jotenkin epäjärjestys ei haittaa häntä lainkaan. Tavoitteena hänellä tosin on saada huone tyhjemmäksi, sillä hän haluaisi vaihtaaa sänkynsä paljon leveämpään. Huone on niin pieni, ettei kannattaisi, mutta niin hän taitaa kuitenkin tehdä. En yritä omalta osaltani nopeuttaa tätä suunnitelmaa.

Hän oli ihan tosi innoissaan keräämässä tietoa omien sukuhaarojensa olinpaikoista toisen maailmansodan aikaan. Kiitos kaikille osallistuneille! Hänelle tuotti pientä hankaluutta se, että osan luokkakavereista sukulaisia oli lähtenyt juutalaisvainoja karkuun ja Suomi oli taistellut Saksan puolella, mutta kyllä hän sitten sai laitettua asiat perspektiiviin. Minulle taas vahvistui käsitys siitä, minkälainen kansallinen trauma sota oli. Siitä ei ollut keskusteltu mitään yhdessäkään Iso-O:n haastattelemassa perheessä sodassa olleiden puolelta.

E:n elämässä on ollut kiirettä

E aktivoitui jatkosuunnitelmiensa kanssa. Hän jopa mietti käymistä muutamalla kampuksella ja tunnustan käyneeni asiaa läpi itsekin, sillä lasten kevätloma alkaa tänään ja minullakin sattuu olemaan päivystysvapaa. Sitten kuitenkin koronatodellisuuden ymmärtäminen iski päälle. Matkustaminen Massachusettsin rajojen ulkopuolelle aiheuttaa edelleen kaikenlaista ekstraa. Itse onnistuisin kyllä välttämään testaukset ja karanteenin, mutta kukaan muu ei ole vielä rokotuksiaan saanut. Emme siis mene. Hän varasi itselleen virtuaalisia käyntejä eri kampuksille. USC:n osalta katsoimme 1.5 tunnin mittaisen live-esittelyn. Se oli aika vaikuttava. Lontoon UCL:llä hän eräänä aamuna klo 7 osallistui esimerkkiluennolle. BC:llä hän osallistui tunnin mittaiselle virtuaalikiertokäynnille, joka tarjosi aika vähän uutta tietoa, kun on hänelle aika tuttu paikka. BU:lla ja Johns Hopkinsilla on vastaavat ensi viikolla. Hän lisäksi lähetti kaikkien neljän Yhdysvaltain koulun urheiluvalmentajille viestit omista mahdollisuuksistaan nyt kun sisäänpääsy ko. yliopistoihin on varmistunut. BC ja Johns Hopkins ovat jokseenkin varmat nakit, mutta BU ja varsinkin USC ovat kysymysmerkkejä, sillä E:n tämän hetken ajat eivät suoraan riitä.

E sai kuulla Edinburghin yliopistosta, että hän pääsi "Philosophy and Politics"-ohjelmaan. Sekin on pitänyt nyt liittää hänen mietintöihinsä. Ruotsista sen sijaan tuli tieto, ettei hän ole sopiva hakija - varmaankin liittyen siihen, ettei hänellä vielä ole lopputodistusta. Toisin sanoen, Ruotsi on ulkona mahdollisuuksista hänellä. Suomesta ja Ranskasta kuuluu ilmeisesti vasta kesäkuussa.

Sisähallikauden viimeiset kisat ja muuta urheiluun liittyvää

Ensimmäinen kilpailu Southin ulkopuolella oli 8. huhtikuuta Acton-Boxboro High Schoolia vastaan. Oli mahdollisuus bussikyytiin edes takaisin ja molemmat tarttuivat tähän. Koska sattui olemaan etäkoulupäivä, he pyöräilivät koululle tätä varten kiireellä; E hieman myöhemmin pyytäen Iso-O:a pidättämään bussia, jottei se lähde ilman häntä. Kisat menivat hyvin. E voitti hienosti 1000 m ajalla 2 min 41 s ja oli ihan tyytyväinen, silla takana oli vuoden tauko ko. matkan kanssa. Iso-O oli aivan mielissään, sillä hän juoksi 1 mailin (1609 m) alle 6 minuuttiin. E lisäksi juoksi 3 muun keskipitkän-pitkän matkan juoksijan kanssa 4 x 200 m viestin. Voittivat, sillä toinen koulu teki saman. Valmentajilla oli tavoitteena saada pidemmän matkan juoksijat keskittymään omaan loppukiriinsä.

Viimeinen 'sisä'hallikauden kisa oli Southilla. Cambridge tuli vieraaksi. Molemmat E ja Iso-O juoksivat 1 mailin ja Iso-O vielä 4 x 400 m. E voitti hieolla loppukirilla "hitaasti" alkaneen juoksun ajalla 4 min 41 s. Kuulin sivusta, kuinka toiseksi tullut kuvaili voittajaa (eli E:a):"He just happens to be a very good sprinter". Pullistuin ylpeydestä. Iso-O juoksi helponnäköisesti omassa kisassaan toiseksi ja Southin parhaaksi ajalla 6 min 9 s. Pääsin katsomaan juoksut päivystysviikostani huolimatta, sillä muutimme juuri päivystysviikomme siten, että maanantai-tiistaiyöstä vastaa toinen strokeneurologi. Ilma oli niin kylmä, etä lähdin välissä kotiin. Kun ajoin takaisin koululle, oli E:n ensimmäinen kommentti autoon astuessaan:"Mom, you are so cute!" Oi, mikä palaute teinipojalta! Naamallani oli kuulemma ollut niin leveä hymy heidät nähdessäni.

Sain ilmoitettua Pikku-O:n maastojuoksujoukkueeseen. Koronan takia treenit ovat vain kahdesti viikossa normaalin neljän sijaan - ovat päättäneet jakaa joukkueen puoliksi. Joka tapauksessa se on iso parannus Pikku-O:n fyysiseen aktiivisuuteen. Keväällä kuuluisi olla yleisurheilukausi, mutta edelleen koronasta johtuen, olivat päätyneet 'helpompaan' ratkaisuun varsinkin, kun yleisurheilurata on Brown-koulun lisäksi toisen Middle Schoolin ja High Schoolin käytössä. Valmentaja oli vaihtunut Sheppistä joksikin toiseksi. En tiedä yksityiskohtia, mutta harmittelen tätä, sillä Shepp oli yksi suuri vaikuttaja molempien High School-juoksijoiden innostuksen kehittymisessä.

Koronatestausta ja rokotukset

Kouluilla on nykyään mahdollisuus testata halukkaat opettajat ja oppilaat kerran viikossa koronan osalta. En alkuun antanut tähän suostumusta, kun ymmärsin sen väärin. Luulin, että testatut kuulevat vain ryhmän (=pool testing) positiivisuudesta ja varmistava testi pitäisi sitten kuitenkin käydä otattamassa virallisesti. Olin väärässä.  Sain varmistuksen, että positiivinen oppilas/opettaja kuulee tuloksensa suoraan, eikä varmistusta tarvita. Nyt sitten kaikki kolme saavat maanantaisin mukaansa testipakkauksen ja palauttavat sen tiistaina. Aika hyvä juttu!

Kaikki yli 16-vuotiaat ovat maanantaista 19. huhtikuuta oikeutettuja rokotteen saamiseksi. Vain Pfizer-rokote on tässä vaiheessa alle 18-vuotiaille tarjolla, joten ihan mihin vaan ei teinien kanssa voi mennä. Ihmiset ovat selvästi päässeet jonojen ohi suhteilla. Iso-O:n kaverin isäkin yhdisti meidät oman ystävälääkärinsä kautta listalle, josta saattaa tulla peruutusaika milloin vain. No, jonossahan nuo ovat kaikki olleet jo jonkin aikaa, joten eiköhän se pian onnistu suhteilla tai ilman. Pikku-O:n osalta kuulin, että on erittäin todennäköistä, että hänkin saa rokotteensa ennen syyslukukauden alkua. Monet yliopistot ja luulen, että perässä seuraavat monet High Schoolit ja jopa Middle Schoolit, ovat ilmoittaneet, että rokote on "mandatory", jos haluaa lähiopetukseen. Public Schoolien puolella ainakin täällä medän seudullamme on ollut jo vuosikymmenien ajan pakko ottaa tietyt rokotukset, mikä haluaa kouluopetukseen osallistua, joten mitenkään maata järisyttävästä asiasta ei ole kyse. Olen varma, että poliittisesti toki tulee olemaan. 

Telestroke alkoi ja jouduin ottamaan ylimääräisen vastuun

Telestroke alkoi minun osaltani huhtikuun 8. illalla. Meitä on 5 strokeneurologia ja 5 neuroteholääkäriä jakamassa taakkaa. Ensimmäinen kokemukseni oli helppo. Sain viikonlopun aikana vain yhden pyynnön, eikä sekään johtanut videokonsultaatioon. Mukava niin. Korvaus on aika minimaalinen täkäläiseen kustannustasoon verrattuna, joten suhtaudun siihen nyt vain ylimääräisenä päivystykseen kuuluvana osiona. Onneksi oma metelini aiheutti sen, ettemme tee yhtään ylimääräistä päivystysviikkoa tai edes yötä tämän johdosta. Pidin sitä tärkeänä ja onnistuin vakuuttamaan kaikki muutkin.

Kustannuksesta puheenollen. Tämän hetken palkkani on aika lailla laskennallista palkkaani alempi koronasupistusten johdosta. Pomoni haluaa minun saavan edes jotain tuosta vajeesta takaisin ja antoi minulle ylimääräisen vastuualueen. Vähän kyllä harmittaa, sillä kyseessä on oikeasti vain kikkailu, jotta saan ns. leadership allocation vajetta korvaamaan, mutta joudun tekemään enemmän hommia. Eli toisin sanoen, en oikeasti voittanut. Vastuualueeni liittyy erikoistuvien poliklinikan hallinnointiin. En oikeasti tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Oppinen.

Autoa ja kävelyä

Auton 60k mailia tuli täyteen ja se piti viedä huoltoon. Vaihdatin samalla renkaat talvirenkaista normirenkaisiin. Tai niin yritin. Eivät suostuneet vaihtamaan, kun olivat niin kuluneet, etteivät olisi menneet katsastuksesta enää läpi. Ajankysymys tämä on ollut, tiesin. No, sain huomattavan helpolla uudet. Säästin viikkojen mittaisen renkaiden vertailun. Hävisin rahaa. Mutta, loppujen lopuksi koin voittaneeni. Se lienee tarkeintä. 

Kävelin korjaamolta kotiin ja muutama tunti myöhemmin kotoa korjaamolle ripeää rientokäyntiä treenikellostani johtuen. Hassu olen mittauksieni kanssa.

Harhaanjohtavaa uutisointia Suomesta ja normimeininkiä täältä

Suomen uutisointi rokotekattavuuden osalta on harhaanjohtavaa. YLE:n sivuilla ilmoitetaan, että melkein 23% suomalaisista on rokotettu. Tällä kuitenkin tarkoitetaan ensimmäistä annosta. Kun katsoo tarkemmin, on kokonaan rokotettujen osuus vain kymmenesosa tuosta, alle 2%. Harmillista! En tiedä, yritetäänkö tuolla luoda positiivisuutta vai mitä, mutta olisi hyvä kyllä ilmoittaa avoimesti, missä mennään. 2% rokotekattavuus ei ole kovin lupaavaa meidän kesalomamme onnistumisen osalta. Samoilla sivuilla ilmoitetaan, että laumasuoja (70%) saavutetaan heinäkuun puolivälissä. Hmm. Onko teinitkin silloin muka rokotettu? En jaksa uskoa, ellei tilanne muutu aika olennaisesti.

Yhdysvaltain uutiset ovat pyörineet George Floydin murhaoikeudenkäynnin, jälleen yhden nuoren tummaihoisen pojan (Daunte Wright) kuoleman poliisin luotiin ja ampumisvälikohtausten ympärillä. Johnson and Johnson-rokotteen yhteys veritulppiin (samansorttinen kuin AstraZenegan rokotteen) on myös aiheuttanut melkoisen metelin. 

Meillä alkaa nyt loma. lumisateessa, mutta tiistaina on yli 20*C. Kaikenlaista pientä on suunnittella. Niistä ja ihan kotonaolemisesta lisää seuraavalla kerralla.