T saapui myrskysään johdosta monta tuntia aiottua myöhemmin klo 2 aamuyöstä yllättäen kaikki kolme lastaan. Minä olin tietoinen ja yritin parhaani mukaan varjella salaisuutta - hankalaa oli kyllä heille perustella, miksi tietyllä viikolla sopisi olla enemmän kotona ja miksi takaovi jätetään auki keskellä yötä, kun kaikki ovat kotona, mutta onnistuin. Nukkumaan jo mennyt Iso-O huudahti:"Iiisi, iiiisi, iiisi!" eli Isi pidennetyllä alkukirjaimella. Iso ja mieluinen oli siis yllätys. T pääsi osaksi perheemme varsinaista juhlaviikkoa. Kaikenlaista oli meneillään sekä Iso-O:n valmistumiseen että sen ulkopuoliseen liittyen.
MCAS-testipäivät olivat juhlaviikon tiistai ja keskiviikko. Seniorit olivat jo poistuneet, mutta koulun muut luokkatasot, sophomoret ja juniorit, saivat nauttia myöhemmistä aamuista koulun alkaessa heillä vasta puolen päivän aikaan. MCAS-Science oli hänellä fysiikka. Pikku-O:n mukaan testit olivat "helppoja", mikä ei sinänsä ole yllättävää, sillä testit ovat kaikille samat riippumatta millä tasolla fysiikkaa High Schoolissa opiskelee.
Koulun loppumisen lähestymisen huomaa Pikku-O:nkin kohdalla siitä, että menossa ovat koeviikot ja varsinaisen opetuksen vähentyminen. Viimeinen koulupäivä on odotettavissa keskiviikkona 21.6., kaksi päivää melko uuden Juneteenth-juhlapäivän jälkeen.
Yksi ensimmäisiä ajoja oli BC:llä tapahtunut illanvietto Foxin, Maxin, ja Healen kanssa. Ajoin auton takaisin. Puolelta öin sain soiton, josko olisin tullut hakemaan vai jäisiko hän yöksi sinne, kun "en jaksa kävellä". En mennyt, kun olin jo nukkumassa. Aamulla hän kuitenkin löytyi kotoa - oli sitten kuitenkin jaksanut. Seuraavana iltana hän lähti ensimmäistä kertaa itsekseen ajaen kaverinsa Adelen luo. Minä koin siirtyneeni uuteen ajanjaksoon. Tämän ajanjakson huonona puolena on se, että auton tankki tyhjenee arvaamattomammin. Hyvä puoli taas se, että saan itselleni tankintäyttäjän vain pyytämällä.
Minua edeltävästi erityisesti jännittänyt E:n itsekseen ajaminen tapahtui viikko kortin saamisen jälkeen, jolloin hän ajoi Pikku-O:n kanssa Boston Commonilta kotiin jätettyään tuolloin lennolle lähteneen T:n sekä konserttiin menneet minut ja Iso-O:n puiston laidalle. Olin antanut ohjeeksi ajaa Beacon Streetiä eteenpäin, vaikkei se nopein reitti olekaan, jottei tarvinnut GPS:n kanssa toimia. Ajo oli mennyt hyvin - jopa ambulanssia hän oli oikeaoppisesti osannut väistää.
Toinen vieläkin isompi juttu oli, kun hän ajoi pikkusisaruksensa Riveren USCIS-keskukselle sormenjälkiä ja silmäkuvia varten. Minua jännitti edeltävästi niin paljon, että suunnittelin meneväni mukaan, vaikka minulla oli etäpäivä ja telestrokevuoro. E sanoi minulle, ettei siinä mitään järkeä ole, ja sanoi, että pärjäävät. Niin tekivätkin. Pikku-O istui etupenkillä ja toimi kartanlukijana sillä seurauksella, että he olivat tulleet tien 90 tunnelista ulos väärän exitin kohdalla ja ajautuneet tielle numero 93. Sen johdosta he olivat ylittäneet (eivätkä alittaneet) Charlesriverin sellaista siltaa pitkin, jonka E oli "aina halunnut ylittää". Hyvällä asenteella. He olivat päässeet perille suunnilleen samaan aikaan kuin olisivat muutenkin, joten haittaa ei ollut. E oli lähtenyt 7 mailin lenkille Riveren rannoille, pikkusisarukset sitten sormenjälkiään ym antamaan. Heillä oli mennyt sen verran aikaa, että E oli ehtinyt jo takaisin melkein tunti aiemmin. Takaisintulomatkalla he ajoivat Southin kautta ja Pikku-O meni jatkamaan koulupäivää. Minä oli helpottunut, kun auto kaartoi pihaan.
E sai fyysisen ajokorttinsa postissa 15. kesäkuuta, ja meni heti AAA-toimistoon sitä uusimaan. Vaan sepä ei onnistunut, kun ei ole sosiaaliturvatunnusta; pitää mennä RMV-toimistolle. Ja sinne seuraavat ajat ovat neljän viikon päässä, E:n jo Suomessa ollessa. Ja ajanvarausta varten hän tarvitsee taas tuoreen Social Security Denial Letterin, sillä sen pitää olla alle 30 päivän ikäinen. Hirveä palapeli jälleen. Ei vaikea, mutta moniulotteisesti koordinoitava.
Lauantaina meidän konsertissa ollessamme E:lla oli kavereita (Fox, Max ja Fitz) katsomassa joukkuekaveri Kate Mitchellin NCAA-kisojen 800 metrin finaalijuoksua. Juoksu ei ollut mennyt aivan niin hyvin kuin olisi toivonut, mutta pojilla oli mukavaa. Kun saavuimme Iso-O:n kanssa yömyöhällä takaisin, sain lähteä poikia viemään kotiinsa - olivat juuri keskustelemassa vaihtoehdosta. E olisi lähtenyt mukaan joka tapauksessa, mutta Iso-O:kin halusi, ja pojat ahtautuivat kaikki takapenkille. Hilpeää jutustelua oli hauska kuunnella.
Pääsin uudelleen kuljettajaksi muutama päivä myöhemmin, kun E oli polkenut BC:lle poikien kanssa juoksemaan ja tuli ihan hirveä ukonilma. Lupauduin, ja ajoin sellaisessa kuurossa, jossa tuulilasin pyyhkimet eivät ehtineet vettä siirtämään. Kun saavuin BC:lle, kuuro oli ohi. Melkein hölmöä oli autolla poikia kuljettaa, Heale ja Fitzi kämpilleen, palaten takaisin hakemaan polkupyörän ja ajaa kotiin pikkuripotuksessa.
Kävimme T:n ja E:n kanssa juoksemassa Lynn:in ja Nahantin rannoilla, kun oli hetkellisesti hieman parempi keli muutoin niin sateisen ja viileän kesäkuun viikon aikana. Muutoin juokseminen on E:llakin jatkunut lähinnä kotoa käsin tai BC:llä paitsi Reveren reissun aikaan.
Sosiaalinen aktiivisuus on vain kiihtynyt, kun Suomeen lähtö lähenee. Adelen ja Talian kanssa hän jopa meni manikyyriin ja juuri vein hänet Jennan syntymäpäiville. Hän otti Iso-O:n mukaansa, mikä on aika söpöä.
Keittiöremontin ensimmäinen vaihe tapahtui 16. kesäkuuta, kun saimme uuden lieden. Liesi saapui muutama päivä aiemmin etuverannalle. Pyysin E:a huolehtimaan sen sisään. Illalla hän kysyi, koska ystäväni saapuu. Kävi ilmi, että hän ei ollut tunnistanut sanaa "liesi" vaan luuli sen olevan joku tuttavani.
Viikon toinen iso juhlallisuus oli Iso-O:n Prom 6. kesäkuuta. Hän lähti Marthan hakemana klo 16.45 meiltä ensin Benille kuvattavaksi. Sieltä Martha ajoi heidät Soleilille, jossa kuvaaminen jatkui. T meni E:n kanssa sinne. Soleilin äiti oli antanut hänelle Prom-lahjaksi limusiinin, johon mahtui noin 10 tyyppiä. Sillä he pääsivät Bostonin Fairmont Copley Plaza hotellin juhlatilaan ja takaisin. Ilta jatkui Southilla "South Fest"-juhlissa aina klo 2.30 saakka. Sieltä Iso-O meni Brennereille ja lopulta auringonnousua Millenium Parkiin katsomaan. Kotiin hän saapui puoli kuuden aikaan ja nukkui pitkälle iltapäivään.
Promin ja valmistumisjuhlan välisenä iltana Marthan perhe kutsui meidat Bostonin Silver Dove Afternoon Tea-ravintolaan juhlimaan Marthan ja samalla vähän Iso-O:nkin valmistumista. Alkuun vain Iso-O oli kutsuttu, mutta kun perhe kuuli T:n täälläolosta, mekin saimme kutsun. T tuli ravintolaan suoraan Isabella Steward Gardner Museum - ja Museum of Bad Art-näyttelyistä. Me muut saavuimme Pikku-O:n koulupäivän jälkeen Uberilla juuri sopivasti ennen pöytävarausta. Tarjolla oli teetä ja erilaisia pieniä makupaloja. Hieman liian paljon oli makeaa suolaisen kustannuksella, mutta sinänsä kiva idea ja vähän erilainen ravintolailta.
Iso-O:n valmistumisjuhla oli 8. kesäkuuta klo 17 alkaen. Paikalle kuitenkin piti mennä jo klo 16, jotta sai hyvän paikan. Me saimme. Juhla sisälsi perinteisen, elokuvista tutun kappaleen koulun orkesterin soittamana, muutamia puheita ja sitten 500 valmistuneen huomioimisen. Iso-O:lla oli hieman suurempi rooli oman 'koulunsa' (Cutler House) marshalina ja ohjeiden näyttäjänä, mutta pääosin hän sai vain istua eturivissä ja katsoa koulukavereidensa loputonta kättelyjonoa. Viimein tuli hänen vuoronsa. Hän otti tilanteen haltuunsa, ja näyttävästi ilmestyi todistuksensa vastaanottamaan ja kättelemään rehtorin, Newtonin kaupunginjohtaja Ruthanne Fullerin sekä Cutler Housen dekaanin ja muun johtoväen, kävelemään pois näyttämöltä, poseeraamaan kuvassa ja palaamaan paikalleen. Juhla loppui pian sen jälkeen tupsun siirtämiseen hatun toiselle puolelle osoittamaan valmistumista ja sen jälkeen hatun heittämiseen ilmaan, ja valmistuneiden marssimiseen ulos. Ulkona valmistuneet ottivat kuvia toisistaan ja itsestään erilaisilla kombinaatioilla ennenkuin kaikki lähtivät omiin suuntiinsa.
Yllättäen Iso-O ei heti lähtenytkään ystäviensä kanssa juhlimaan, joten pääsimme koko porukalla O'Hara's-ravintolaan. Ravintola oli ihan täynnä, ei niinkään valmistuneita, vaan aivan toisenlaisia porukoita, ja jouduimme odottamaan pöytää melkein 20 minuuttia. Söimme perinteisesti hyvin ja tulimme vasta sitten kotiin nostamaan kuohuviinilasit ja syömään mansikat. Sitten Iso-O toki lähti eteenpäin.
Red Lentil-ravintola oli edeltävästi varattuna Iso-O:n perhejuhlaa varten. Hän oli sen saanut itse valita - perhe seurasi perässä tähän kasvis-vegaaniravintolaan. Emme pettyneet; hyvää oli ja syömistä ei enää illalla tarvinnut miettiä. Illalla nimittäin menin Iso-O:n kanssa hänen toivomaansa Bryan Adamsin konserttiin. Alkuun näytti, että Iso-O oli katsomon nuorin ja minä toiseksi nuorin, mutta kyllä sinne sitten muutama muukin hieman nuorempi saapui. Konsertti oli juuri sellainen kuin Iso-O lähti hakemaan. Minulle se oli vieläkin isompi kokemus. Tunnistin melkein kaikki kappaleet, vaikken Bryan Adams fani ole koskaan ollutkaan. Oli suorastaan nostalgista.
Iso-O:lla
on huonekaveri tiedossaan! Tapaamisviikonlopun aikana hän oli törmännyt mukavaan tyttöön Connecticutista; tyttö otti yhteyttä, ja pitkän
videopuhelun perusteella tytöt tulivat siihen tulokseen, että ovat
tarpeeksi sopivia jaettuun huoneeseen. "I can sometimes become a little disorganized", sanoi Iso-O. Sometimes?!?!
Noise Canceling korvakuulokkeet saapuivat ja läppäriä on mietitty ja käyty katsomassakin. Hyvä, sillä aika meinaa loppua kesken. IKEA-reissua olen suunnitelleet tämän menossa olevan päivystysviikkoni jälkeiselle ajalle. Kaiken kun pitäisi olla täysin valmista ennen Suomi-lomaa. Kun tulemme takaisin, lähdemme heti seuraavana päivänä kohti etelää.
Kollaasimateriaali on aivan levähtäneenä yläkerran huoneessa. Yksi taideteos juuri valmistui. Toinen on työn alla. Olen antanut ohjeeksi siivota huoneen ennen lähtöä, mutta en pidätä hengitystäni. Realistisesti ajattelen, että huone jää odottamaan hänen opintolomiaan.
Lääkärikäynti Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa sujui jouhevasti valmistumisjuhlan jälkeisenä aamuna, vaikka teinit pitikin herättää täysin kesken unien. Iso-O sai Meningokokki-B-rokotteen kakkosannoksen, Pikku-O säästyi kaikelta pistämiseltä. Iso-O ei oikeasti ole kasvanut vuosiin, mutta hänen pituudekseen kirjattiin nyt virallisesti tasan 5'10" (178cm) - aiemmin on aina jäänyt jonkin verran alle. Pikku-O, joka on mennyt pituudessaan minun ohitseni, sai viralliseksi tulokseksi minun kanssani saman, 5'6" (168cm), mikä häntä hieman harmitti.
Trump sai 13. kesäkuuta 2023 Yhdysvaltain liittovaltiotason syytteen Miamissa, 37 syytekohtaa. Oranssia pukua hän tosin tuskin joutuu päälleen laittamaan.
Kolmipäiväinen viikonloppu alkoi Pikku-O:lla, E ja Iso-O ovat juhlimassa, ja minä suunnittelen nukkumaanmenoa, kun hakulaitteen aktiivisuudesta ei koskaan voi tietää.
No comments:
Post a Comment