Ennen juhannusta

Kummipoika-L pääsi ripille 17. kesäkuuta Jyväskylässä ja veljeni saavutti itseni kanssa saman vuosikymmenen 22. kesäkuuta. Onnea molemmille!

E:n viimeiset hetket kotona ennen Suomeen lähtöä

E lähti Suomeen 19. kesäkuuta aika vauhdikkaasti. Vielä viiden aikaan minun töistä lähtiessäni hän oli BC:llä suihkussa 11 mailin lenkin jälkeen, suunnitteli tulevansa kotiin, pakkaavansa loppuun, tekevänsä eväät - ja onnistui. Lähdimme noin klo puoli seitsemän. Koska valmistautuminen oli niin ripeää, jäi meille molemmille hieman epävarma olo - unohtuiko jotain. No, jos unohtui, ilman selviää. Ystäväni isän hassua ohjetta riittävästä pakkaamisesta seuraten jatkoimme; "kolme kovaa P:tä, passi, pengar ja piljet". Hän laittoi viestiä sekä Islannista keskellä yötä että Suomesta aamulla - perille oli päässyt. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän lensi kokonaan itsekseen. Nauroimme, että ehkä jopa helpompi näin kuin pikkusisarusten kanssa.

Ennen lähtöään hänellä oli kaikenlaista menoa. Melkein päivittäin hän kävi BC:n pitkän matkan juoksijapoikien, Healen, Foxin ja Fitzin kanssa juoksemassa, kertaalleen mm. Lexingtonissa 14 mailia, mikä on yli puolimaratoni. Hänen loppukesän mailimäärätavoitteensa on 70 per viikko, muilla pojilla 110 (177 km). Ihan hirveä määrä! Se tarkoittaa, että joka päivä pitää juosta paljon enemmän kuin minä juoksen viikossa. Sitä on vaikea ymmärtää. 

E mietiskeli jonkin aikaa, josko haluaisi lähteä poikien kanssa Springfieldin Six Flags-huvipuistoon, kun matka oli vain päivä ennen hänen lentoaan ja aika kalliskin, mutta meni sitten kuitenkin. Hauskaa oli toki ollut, mutta sen verran huono olo oli höykytyksestä tullut, että hän oli oksentanutkin.  

Asioidenhoitaminen ei myöskään lopu. BC lähetti tiedon, etteivät he pystyneet verifioimaan E:n sairausvakuutusta ja siksi eivät voineet hyväksyä hänen BC:n oman vakuutuksen väistämistä. Tiesin, mistä tämä johtui. Vakuutusyhtiömme oli joutunut hakkeroinnin uhriksi huhtikuussa ja on sen jälkeen ottanut kaiken tiedon pois netistä selvittäessään haitan suuruutta. Olinhan tähän jo Iso-O:n viisaudenhammasarviossa törmännyt. Soitin siis vakuutusyhtiölle; ja saan parin viikon kuluessa "Verification of Coverage"-kirjeen. Pyysin samalla soitolla Iso-O:lle omansa, sillä odotan joutuvani hänen kanssaan samaan ongelmaan. No, toinen osa sairausvakuutuksen ongelmista oli vielä selvittämättä. Halusivat, että E:lla on dokumentointi siitä, että kuoleman sattuessa hänellä on rahaa huolehtia itsensä Suomeen. Sinänsä hassua, että kahden ensimmäisen vuoden aikana tätä ei kysytty lainkaan. Laitoin Karen-tyyppisen sähköpostiviestin asiasta, ja seuraavana päivänä ilman, että minulle olisi vastattu tai vastinetta lähetetty, E oli saanut tiedon, että BC:n omaa vakuutusta ei tarvitse ottaa. Alan selvästi olla aika hyvä virallisten asioiden hoitamisessa.

Seuraava E:n asia, mikä minun piti hoitaa, oli yleislääkärivastaanoton peruuttaminen viime minuutilla. E lähetti minulle saaneensa automaattisen viestin vastaanoton varmistamisesta. Soitin terveysasemalle, tein selväksi, että ko. aikaa emme olleet varanneet (joskin on mahdollista, että E varasi sen vuosi sitten), ja varmistin, että aiemmin varaamani ajat sekä E:lle että minulle samana päivänä lokakuussa ovat edelleen voimassa. Ovat.

E:lta on tullut monta hyväntuulista viestiä Papan mökiltä Hirvensalmelta. Juhannus!

Iso-O lomailee ja 'hoitaa' asioitaan

Iso-O ryntäsi alakertaan ja kertoi Benin odottavan ulkona rannallemenoa varten. Hän meni ulos, tuli takaisin sisään ja huusi yläkerrassa olevalle Pikku-O:lle, josko hänkin haluaisi lähteä. Ben oli ehdottanut. Pikku-O mietti 5 sekuntia, laittoi uimahousut jalkaansa, pyyhkeen mukaansa ja hyppäsi autoon hänkin. Seuraavana päivänä hän kävi Benin ja Jasonin kanssa Mount Monadnockille vaeltamaan koko päiväksi. Joka päivä johonkin hengailemaan. Martha tuli meille yöksi. Ja Lovely the Band konsertti on suunnitteilla huomenna. Hengästyttää ihan vierestä seurata.

Tietokoneen hän sai hommattua, kun käskin hänet istumaan viereeni ja annoin oman läppärini hänen käyttöönsä. Se saapui kahden päivän päästä ja pysyi paketissaan ennenkuin sanoin, että hänen täytyy avata paketti ja katsoa, että se on toimintakunnossa. Toimintakunnossa on, tiedämme, sillä jälleen istuimme vierekkäin sohvalla. Hän toki teki koko homman, mutta aloite piti taas tulla minulta. 

Lopputodistuksen hän on saanut, mutta virallista kaiken opitun sisältävää todistusta Southilta ei voi suoraan saada. Sen sijaan epävirallisen, joka sisältää saman tiedon, voi tilata sähköpostiinsa. Jälleen istutin Iso-O:n viereeni ja kehotin hoitamaan asian kuntoon. Häneltä nimittäin menee pian mahdollisuus tietoihinsa Newton Public School-systeemissä. Aikaa meni noin 2 minuuttia, joten isosta asiasta ei ollut kyse, mutta tämän matamin kohdalla ryhtyminen meinaa olla aika takkuista.

Opiskeluajan huoneeseen tarvitsee hommata kaikenlaista. IKEA-reissua varten pyysin häntä tekemään listan tarvittavista asioista todeten, että matkoja tehdään tasan yksi. Listan hän sai tehdyksi. Kalenteriin aivan laitoin meille päivän matkaa varten; sen verran menevä on tämä matami ollut. Maanantaina menemme.

Hän on toiminut lastenhoitajana pitkästä aikaa parina päivänä, mikä on hyvä, sillä rahaa on viime aikoina hänellä mennyt aikamoisella tahdilla kaikenlaiseen.

Pikku-O:n loma alkoi

Pikku-O:n kesäloma alkoi 21. kesäkuuta, mikä samalla sattui olemaan "First Day of Summer". Hassusti hänellä oli 4 päiväinen viikonloppu ennen viimeistä päivää Juneteenth-maanantaivapaan ja rästitöihin varatun tiistain johdosta. Hänellä ei ollut rästitöitä(!).

Pikku-O vietti pitkän päivän Nathanin ja kavereiden kanssa ensin mainitun syntymäpäivää juhlien Level 99-paikassa Natickissa, sen jälkeen TangoMango-ravintolassa ja edelleen heidän kotonaan uiden Crystal Lake:lla. Nathanin perheen koti sijaitsee ko. lammen rannalla.

Pikku-O on alkanut juosta käytännössä pelkästään öisin ja on pysynyt itselleen antamissaan mailitavoitteissa. Olen yrittänyt kertoa yöllä juoksemisen vaaroista (epätasaiset tiet voivat johtaa vammoihin; juokseva nuori mies voi aiheuttaa poliisin väärinymmärrykseen ym), mutta muutosta ei ole tapahtunut. Hänen aikataulunsa on muutenkin muuttunut isosiskon tapaan todella teinimäiseksi. Nukkumaan mennään pikkutunneilla ja herääminen ei tapahdu kuin pakon edessä ennen iltapäivätunteja. Taitaa tulla aikamoinen aikaeroshokki Suomeen saapuessa. 

Minuun liittyvää

Minulle tuli kesäkuun alkupuolella kaksi vuotta täyteen itselle antamaani juoksuhaastetta; joka viikko maanantaisin on plakkarissa 0 mailia, sunnuntaihin mennessä pitää olla vähintään 10. Viimeisen vuoden keskimääräinen juoksumääräni oli 13 (21 km). Se on minulle hieno saavutus ja aion jatkaa. Täytyy tosin sanoa, että yllättävää kyllä en ole mitenkään mielettömän hyvässä kunnossa. Melkein päinvastoin. Esimerkiksi tänään tein oikein typerän teon, kun lähdin yrittämään 12 mailin lenkkia uuteen suuntaan (Bostonin Jamaica Pondille). Meni ihan pieleen ja eksyin. Jaksoin juosta vain 7.5 mailia (12 km), ja sitten kiertelin-kaartelin kävellen takaisin melkein saman verran. En ollut edes ajokorttia, saatikka rahaa/luottokorttia ja puhelinta mukaani ottanut. No, opin, ja opetin lapsiakin tekemään toisin. Väsynyt kyllä olin. Ja todella janoinen.

Töissä kesälomien johdosta päivystysviikkomme tapahtuvat epätasaisesti. Minulla on menossa "q3weeks", mikä tarkoittaa päivystysviikkoa joka kolmas viikko, kolme kertaa peräkkäin. Olen nyt toisen näistä päivystysvapaalla (Jee!). Seuraavan päivystysvapaan aikaan olenkin jo Suomessa.

Uutisia

Uutiset ovat olleet täynnä Titanicin hylylle matkanneen sukelluskapselin etsimistä ja sen paljon löytymisen jälkeen kaikenlaista siihen liittyvän ja liittymättömän puimista. Huoh. 

Muita ihan tosi väsyttäviä uutisia ovat oikeudenkäynnit ja tuomiot liittyen Hunter Bideniin, Hillary Clintonin sähköposteihin (todellakin, vielä keskustelun alla ovat), ja kaikenlaiset Trumpiin liittyvät selittelyt. Ei muuta kuin oranssi puku kaikille päälle ja siirrytään asioissa eteenpäin.

Juhannus on meneillään.