Iso-O:n koulu loppui ja E sai ajokortin

Iso-O:n koulu-ura on ohi. E sai ajokortin. Ja juhlia riittää.

Boston Celtics-koripallojoukkue nousi 3-0 tilanteesta 3-3 tilanteeseen. Heillä oli mahdollisuus tehdä historiaa voittamalla 4-3 Memorial Day-maanantaina Miamin joukkue. E kutsui Sailorin ja Alexan meille katsomaan. Iloista keskustelua kuului parin tunnin ajan, mutta suurta huutoa ei. Arvasin siis, että historia ei muuttunut nytkään. Aamulla kuulin uutisista, että NBA:ssa on ollut 150 samanlaista tilannetta ja kertaakaan ei ole altavastaaja voittanut. 

Heti seuraavana iltana E:n Coctail Party alkoi klo 21 ja jatkui pikkutunneille. Musiikki oli kovalla ja bassoäänet aiheuttivat yläkerran resonoinnin siten, että jouduin tavaroita stabiloimaan tyynyjen avulla. Paikalle saapuivat Saylor, Kriti ja Alexa vanhoina High School-kavereina, ja Healey ja tyttöystävänsä Jenna, Fox, ja Max sekä kolme minulle aiemmin tuntematonta BC-tyttöä, kaikki urheilijoita BC:llä. Iso-O osallistui pitkän kaavan mukaan, Pikku-O:kin piipahti pariin otteeseen. E oli valmistanut hyvät ja hyvännäköiset tarjoilut (kuva), ja kirjoittanut ohjeet ruokasaliin siirtämänsä minijääkaapin yläpuolelle monia drinkkejä varten. Aamulla herätessäni paikat oli siivottu, joskin jonkinlaista juhlakampetta oli edelleen esillä. 

E:n ajokoetta kävimme treenaamassa päivä ennen naapuruston kaduilla. Hermostuneisuutta oli ilmoilla. Huomasin, kuinka moni ajamisen toiminto itselläni tapahtuu automaattisesti, mutta hänellä ne ovat erillisiä. Illalla hän meni Google Maps:in avulla Brocktonin RMV:n ympäriston kaduilla. Seuraavana päivänä hän ajoi meidät isoja, monikaistaisia teitä pitkin Brocktoniin. Siellä meidät otettiin vastaan yhdessä noin 10 muun kokelaan kanssa, ja määrättiin autoon odottamaan. Autossa oli kuuma, kun ulkonakin oli reippaasti yli 30*C. 40 minuutin odottelun jälkeen tuntui siltä, että aivotoiminta sumentuu. Viimein oli E:n vuoro. Minä istuin määräysten mukaisesti E:n takana. Ensin hän näytti käsimerkit, sitten vilkut ja valot. Miehen istuttua autoon vielä käsijarrun toiminta, lyhyet/pitkät valot ja pyyhkimet piti esitellä. Sitten lähdimme liikkeelle. Aivan heti alkuun oli taskuparkkeeraus tolppien väliin. Hankala, mutta meni hyvin. Ajomatka RMV-alueelta pois ja päätielle meni hyvin. Sivutiellä piti ajaa tiensivuun ja pysäyttää. E pysäytti laittamalla parkin päälle, kun auto oli vielä pienessä liikkeessä. Arvioijalta tuli kommenttia. E ajatteli, että hylky tuli, ja tuli tosi hermostuneeksi. Mies kuitenkin käski hänen peruuttaa 10 metriä. Meni hyvin. Sitten hänen piti näyttää, kuinka auto parkkeerataan ylämäkeen, jossa on tienreunus. Hän pysäytti auton ja laittoi parkin päälle. Mies ei tykännyt. Oli tarkoitus vain pysähtyä ja näyttää, ei parkkeerata. No, tilanne jatkui 3-point-turn-testaamisella. Meni hyvin. Sitten ajo takaisin. Sponsorin eli takapenkin matkustajan ei kuulu testin aikana puhua. Vastasin kuitenkin kysymykseen, olenko ajajan äiti. Sen jälkeen en ymmärtänyt kysymystä ja jäin hiljaiseksi. Kysymys oli ollut, josko äiti kokee poikansa olevan turvallinen kuljettaja. E oli aika allapäin. RMV:n pihalla hänet käskettiin pysähtymään parkkeerattujen autojen taaksi, ja testaaja kertoi E:n päässeen läpi. E kiitteli vuolaasti, päästi tyypin ulos, parkkeerasi auton ja mietti, ettei pysty tärinältään ajamaan takaisin. Hetken hengittelyn jälkeen menimme takaisin RMV:lle, jossa hänelle kerrottiin, että hänen kädessään ollut paperi oli nyt hänen ajokorttinsa siihen saakka, kunnes oikea saapuu pari viikon sisään postissa. Ympärillä olleet jonottajat hurrasivat ja taputtivat E:n ilon nähtyään. Hermostus oli vaihtunut iloksi ja E ajoi meidät samoja isoja teitä takaisin. Nyt hänellä on kortti - elokuun loppuun saakka, kiitos paperiasioiden. Hän loggasi RMV:n sivuille, joissa kortin omistaminen ja uusimisen tarpeellisuus todettiin. Kun olin jo hoitanut vakuutusasiamme ajamisen osalta kuntoon, laittoi hän heti uuden ajokorttihakemuksen eteenpäin ja menee kahden viikon päästä 'uusimaan' korttinsa samaan AAA-toimistoon kuin missä minä olen vuosittain omani uusinut. Se on sitten viisumipapereiden ja passin näyttämisen jälkeen voimassa ensi toukokuuhun, 21-vuotispäivään, jolloin täytyy käydä taas uusi, vaakatasossa oleva kortti hakemassa. Lievästi sanottuna on ollut kumpareikkoinen E:n ajokortin hankinta - ensimmäisen kerran menimme RMV-toimistoon kaksi vuotta sitten- mutta nyt hän saa laillisesti ja vakuutettuna ajaa. Hieno homma!

Iso-O kamppaili vielä päivä ennen deadlinea Edinburgh-ratkaisunsa kanssa, huomasin Instagramista. Me emme olleet asiaan palanneet, mutta juttelin sitten postauksen huomattuani. Plan B on sellainen, että opintojen aikana hän lähtee lukukaudeksi Edinburghiin (Georgetownilla on sellainen vaihtoehto olemassa) tai menee tekemään jatko-opintonsa sinne.

Iso-O:n elämän viimeinen High School-opintopäivä oli 31. toukokuuta ja aivan viimeinen Check-in tänään 2. kesäkuuta. Nyt se on ohi. Väliin jääneen päivän hän vietti Marthan kanssa mennen Bostoniin johonkin konserttiin. Jälkikäteenkään hän ei osannut liikaa bändistä kertoa - olivat menneet spontaanisti, kun tilaisuus avautui.

Pikku-O:lla oli kevätkauden Sports Nights-ilta yleisurheilukauden päätteeksi. Hänen kiekonheittodebyyttiään ei huomioitu. :)

Minulla alkoi pieni miniloma. Olen päivystysvapaani jatkoksi vapaalla aina 12.6. aamuun saakka Iso-O:n valmistumisjuhlan johdosta. Lähdin minilomani alkua juhlimaan Tufts Universityn neurologian erikoistuvien tilaisuuteen Woburnin Hilton-hotelliin. Mukavaa oli.