Aivan ensimmäiset päivät kotiinsaapumisen jälkeen sujuivat käytännönasioiden kanssa. Olin kiireellä tilannut kauppalastin jo lentokentältä, mutta aikaisin aika kauppatavaroiden saapumiselle oli klo 18. Ehdotin lounasta ravintolassa, ja sain kolme hyväksyntää O'Hara's-vaihtoehdolle. Ajoimme vanhan kodin eteen parkkiin (=lasten toive), huomasimme rikkimenneen etuikkunan ja asumattoman talon, ja kävelimme talolta ravintolalle.
IKEA:ssa kävimme jo heti seuraavana päivänä, sillä meiltä puuttui muutama olennainen huonekalu poikien huoneista. Iso-O:kin otti joitain tuotteita mukaan vietäväksi. Iso-O ajoi molempiin suuntiin seuraavan päivän ajokoe mielessään.
Netflix ilmoitti salasanajakamisen loppumisesta jo aikaa sitten, mutta me onnistuimme jatkamaan aina maaliskuun lopulle saakka (kiitos, sisko, vuosien mahdollisuudesta!). Sitten pimeni. Olin jo suunnitellut sen hankkimisen takaisin laillisin keinoin syksyn alussa, mutta vahvat pyynnöt kahdelta nuoremmalta alkoivat lisääntyä sen verran, että hoidin asian kuntoon aikalailla samantien senkin. Nyt pääsee taas katsomaan hömppää omalle aikataululle sopivasti. Ja olemme niin toki jo tehneet.
Kotonakin on ollut kaikenlaista. Ihmettelin pahaa hajua etuoven lähistöllä, mutta en nähnyt syytä sille. Pikku-O otti asian vakavasti, ja tutki pensaiden alustoja paremmin. Löytyi kuollut pupu, jonka hän sitten hautasi. Kellarissa on ollut vettä, mutta ei enää pesukoneen lähistöllä. Veden ja huonon ilmanvaihdon johdosta jouduin tekemään aikamoisen urakan tavaroidemme uudelleenjärjestelyn kanssa, ja valitettavasti laittamaan useita kangaskasseja roskiin niissä olleiden hometäplien johdosta. Alan ymmärtää paremmin ja paremmin Alicen toivetta avata kellarinikkunat keväästä syksyyn. Täällä ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta - jostain ihme syystä johtuen kaikki kellarinikkunat on muurattu umpeen siten, ettei niitä edes voi avata. Harmillista!
Saimme uuden oven, mikä on kivannäköinen, mutta meiltä hävisi postilaatikko vanhan oven myötä. Postimies jätti postit kahden oven väliin, mikä ei ole kestävä ratkaisu pidempien poissaolojen aikaan. Vuokraisännällä taisi jäädä tämä pieni asia huomioimatta. Huomautin asiasta ja hän toi oven vierelle pienen postilaatikon. Se on niin pieni, että reissuongelma säilyy.
Olimme jättäneet kolme isoa huonekasvia Suomi-reissun ajaksi ulos, ja löysimme ne aivan hyvässä kunnossa, vaikka ilmeisesti täällä ei ollut jatkuvasti satanut. Olin jättänyt 5 kasvia sisään. Nekin olivat kaikki hengissä ja jopa hyväkuntoisen näköisiä, vaikka kuiviksi olivatkin menneet. Yhden kasvin purkissa kasvoi jopa kurpitsantaimen. Miten se on mahdollista, ei tule selviämään koskaan, sillä kurpitsansiemeniä en ole säästänyt vuosikausiin ja purkissa oli vain ostomultaa. Jätin sen kuitenkin kasvamaan edelleen. Hauskaahan se olisi, jos se tuottaisi kurpitsan sisätiloissa.
Ensimmäinen yhteinen siivouspäivä on takanamme myös. Töihin lähtiessäni lähetin viestin vielä nukkuneille, jotta saivat valita omat osuutensa. Kaikki osallistuivat aivan kivasti, mutta minusta itsestäni tuntui illasta, että olin pessyt 100 koneellista pyykkiä. Iso-O:n huone toki jäi vielä siivoamatta, mutta kaikki muut huoneet tulivat imuroiduiksi ja pestyiksi tavalla, josta jäi hyvä mieli.
Vakuudenpalautus vanhan kodin osalta ei ollut saapunut. Laitoin Alicelle viestin. Hän oli halunnut odottaa sähkölaskun saapumisen ensin. Miksi? No, shekki viimein saapui 17. elokuuta, sisälsi pienen koron (niinkuin tietysti pitikin), eikä hän ollut yhtään meiltä ottanut rahaa pois. Mukana tullut käsin ja perinteisesti kaunokirjoituksella kirjoitettu viestikin oli kaunis. Jätin sen itselleni muistoksi. Aina ei hänen kanssaan ollut helppoa, mutta on kiva, että pystyimme eroamaan ilman sen suurempia spektaakkeleja.
Ensimmäisenä työpäivänäni meillä oli kriisikokous. Sihteerimme irtisanottiin, täysin yllättäen meille kaikille hänen kanssaan työskenneille. Syy ei ole meille selvä, tosin tiedossa on ollut, ettei hänen lähiesimiehensä ole hänestä koskaan tykännyt. Me, joiden työhön hänen panoksensa on eniten vaikuttanut, olimme harmistuneita. Moni asia on nyt hankalampaa. Joku hänen paikalleen tietysti ajan kanssa löytyy, mutta väliaika tulee olemaan mielenkiintoista.
Maksoin opiskelijoiden syyslukukauden maksut. Auts.
Sosiaalista aktiivisuutta on riittänyt. Hän pääsi yhden tuttavansa avustamana klubi-iltaan Bostoniin, jossa oli kuuluisa DJ, kävi poikaporukassa New Yorkissa musikaalissa(!), ja näki Adelea ja Taliaa meillä ennen heidän ravintolailtaansa. Iso-O kuljetti E:a useaan otteeseen edestakaisin Bostoniin, mikä on mainitsemisen arvoinen asia sekin.
E:n piti muuttaa kahdesti. Ensin muutaman päivän aikana meille ja sitten päivässä BC:n kampukselle seniorivuoden asuntolaan 6:n hengen kommuuniin. Koska hänen viisi juoksukaveriaan (Fox, Max, Fitz, Purnell, ja yllättaen myös Cruz) joutuivat tekemään saman, tulivat he lopulta kaikki meille yöksi. Vuoden nuorempi Cruz oli tekemässä muuttoa toiseen suuntaan, mutta ei vielä ollut saanut uuden asuntonsa avaimia. Hän hengaili meillä sanomatta mitään tilanteestaan. Kun kysyin, mihin hän menee yöksi, hän vastasi pääsevänsä varmaan johonkin. Sanoin siihen, että hän on tietysti tervetullut jäämään meille ja jäi. Söimme E:n tekemää pastaa yhdessä koko 9 hengen porukalla. Pojat jatkoivat vielä jäätelön äärellä sekä elokuvaa katsoen ennenkuin kaikille löytyi jonkinlainen petipaikka meidän nykyään ei-niin-isossa kodissamme.
Toimistolla Iso-O jätti paperit, ja minä ajoin auton väärältä parkkipaikalta ajokokeen aloituspaikkaan, johon hän saapui kävellen. Istuimme autoon odottamaan. Aika pian vahvalla aksentilla puhuva, hieman tukeva mies tuli luoksemme, kävi läpi auton valot edessä ja takana, kysyi käsimerkit (oikealle, vasemmalle ja pysäytys), ja istui auton kyytiin. Autossa hän pyysi Iso-O:n laittamaan käsijarrun päälle ja kaasuttamaan. Tämän Iso-O joutui tekemään muutaman kerran. Ensin käsijarru ei ollut kunnolla ja auto liikkui eteenpäin. Sitten hän kaasutti aivan liikaa. Lopuksi onnistui. Tässä vaiheessa Iso-O veti ulkomaalaiskortin esiin ja sanoi olevansa pahoillaan, ettei ymmärtänyt ohjeita, kun hänellä ovat termit vain suomenkielellä mielessään siellä tapahtuneen harjoittelun johdosta. Minä ajattelin:"WHAT?!?"[*mitään harjoittelua Suomessa ei tapahtunut], mutta Latviasta kotoisin olevalle sedälle selitys kelpasi.
Ensimmäisenä Iso-O:n piti tehdä "three-point-turn". Se onnistui hyvin. Sitten lähdimme ajamaan. Iso-O noudatti liikennesääntöjä aivan pilkulleen ja onnistui kaikissa testatuissa asioissa (peruuttaminen, mäkiparkit, ja taskuparkkeeraus) oikein mallikkaasti, ja ajoi takaisin lähtöpaikalle. Siellä setä kertoi hänelle kortin saapuvan kahden viikon sisään (*saapui 10 päivässä) ja sinä aikana hänen allekirjoittamansa paperilapun toimivan väliaikaisena korttina. Ilo sedän poistumisensa jälkeen oli käsinkosketeltava. Viestejä häneltä lähti välittömästi ympäriinsä, aloittaen ystävästään Marthasta. Veljelle hän viestin lisäksi soitti myöhemmin pyytääkseen anteeksi huonoa käytöstään.
Me ajoimme tuoreen kortinhaltijan kanssa suoraan AAA-Vakuutustoimistoon huolehtimaan, että ajaminen on jatkossakin rahallisesti turvattua. Minulle erittäin suurena yllätyksenä selvisi, että en joudukaan maksamaan monta tuhatta dollaria enemmän jo toisen kokemattoman kuljettajan johdosta. En itse asiassa joutunut maksamaan mitään - virkailija vain totesi, että syynä on se, ettei autoa voi samanaikaisesti ajaa kaksi aloittelevaa kuljettajaa. Olin kohtuullisen iloinen tästä uutisesta. Vakuutusmaksua alentaa opiskelijoiden osalta myös se, että heillä opinnot sujuvat hyvin (alennuksen saa, kun GPA on yli 3) tai jos opiskelupaikka on yli 100 mailin päässä.
Veljeäkin enemmän sosiaalista vientiä on hänellä ollut. Newtonin alueella hän on liikkunut päivittäin. Yksi tapahtuma oli viini-ilta Soleililla, jossa epäonnisen kumartumisen johdosta ystävän samanaikaisesti nostama viinipullo viilsi vertavuotavan haavan silmien väliin. Pariisin olympialaisten maratonia hän oli keskellä yötä katsomassa Marthalla Colinin kanssa; paikassa, jossa hän on vieraillut useaan kertaan muutenkin, usein ollen talon ainoa nuorempi henkilö. Mayan bileisiin hän sai kyydin veljeltään edestakaisin, hakureissun ollessa pikkutunneilla ja tapahtumarikas. Talian luota kävellessään kotiin hän joutui lyhyeen, mutta erittäin intensiiviseen ukkossateeseen sillä seurauksella, että kengillä kesti melkein viikon kuivua.
Isoihin asioihin kaverisaralla kuului entisen ystävän Abbyn kanssa tekemä rauha. Heillä oli pieni kriisitilanne päällä seniorivuoden lopussa Iso-O:n lyhytaikaisen sosiaalisen kömpelyyden johdosta, mikä oli johtanut vuoden mittaiseen välirikkoon. Iso-O otti yhteyttä, ja muutaman tapaamisen jälkeen heillä menee jälleen hyvin. Hän oli silminnähden helpottunut, mikä oli itsellenikin iso asia.
Newtonin ulkopuolisiin minireissuihin kuuluivat päivävaellus Mount Washingtonin huipulle Mayan ja huonekaverinsa kanssa ja ostosretki New Hamspire:iin Benin kanssa. Pientä taskurahaa aktiviteetteihin tuli lyhyestä uuden perheen lastenvahtina toimimisesta. Isommasti rahaa meni joulunajan matkavarauksiin - hän on lähdössä Marthan perheen kanssa Skotlantiin.
Lääkäri- ja hammaslääkärivastaanottojen järjestely on perinteisesti jäänyt minulle, mutta hän on lisääntyvästi ottanut vetovastuuta, ja sai monia asioita eteenpäin. Nyt on viimein oikomishoitokin läpikäytynä - yli vuoden viiveen jälkeen hänellä on nyt yöksi tarvittavat hammastuet.
Kotona hän on ollut avuksi erilaisten huonekalujen kokoamisessa (E:n huoneen hylly, keittiösaareke, oma työpöytänsä ja säkkituolinsa), ja on säätänyt oviamme siten, että ne menevät paremmin kiinni. Häneltä on tullut muutamia hyviä ideoita huonekalujen ja tavaroiden sijoitteluun. Kaikista emme ole olleet samaa mieltä, mutta konsensus on löytynyt.
Koulun alkamisen lähestymisen johdosta hän aloitti Yhdysvaltain historian opiskelun - ensimmäiset kolme kappaletta pitää olla läpikäytynä. Kesällä luettava kirja sen sijaan odottaa vielä saapumistaan kirjastossa, sillä heräsimme molemmat siihen vasta nyt, ja kirjaston varausmäärästä päätellen emme olleet ainoita.
Lukujärjestyksen justeeraus on ollut koulussa jo pitkään käynnissä. Hän sai kaikki muut ykköstoiveensa läpi, mutta harmillisesti suurin toive, Arkkitehtuuri II ei toteutunut. Sen sijaan hän tulee opiskelemaan graafista suunnittelua.
Maastojuoksukauden treenit alkoivat 19. elokuuta. Pikku-O ei saanut lupaa aloittaa joukkueen mukana ennen pakollisen vuosittaisen lääkärintodistuksen saapumista. Hän meni kuitenkin, sanoi:"Hi Coach!" ja kukaan ei kysynyt mitään. Kun hän sitten kertoi tarvitsevansa päivän tauon Georgetown-matkan johdosta, valmentaja vain totesi, että se on ok, sillä "you are not even supposed to be here", ja jatkoi:"Don't let Patti G [liikuntaosaston johtaja] see you".
No comments:
Post a Comment