Heinäkuun loppu

Takanani on oikein hyvä jakso. Siihen on kuulunut mukavia hetkiä hienoissa paikoissa ja tärkeiden ihmisten kanssa. Alla kerään niitä yhteen.

T käymässä 

T saapui maanantai-iltana 20.7. viikon ajaksi seuraksemme. Kävin hänet hakemassa. E oli sillä välin lähtenyt Foxin ja Healyn kanssa Odyssey-elokuvaa katsomaan ja tapasi isänsä vasta seuraavana päivänä. He kävivät keskiviikkona yhdessä Bostonissa Massachusetts State Housen näyttelyssä.

Olin itse töissä poliklinikalla tiistain ja keskiviikon sekä etänä kotona torstaiaamun. Perjantain otin vapaaksi, jotta pääsimme T:n kanssa reissuun New Hampshireen ja Maineen. Lähdimme jokseenkin heti lounaan jälkeen ajamaan. Keli oli jo tuolloin ja jatkui aina sunnuntaihin saakka upean aurinkoisena.

Torstaina ajoimme Woodstock Inn Brewery:iin, jossa meillä oli huone ensimmäiseksi yöksi. Pienen asettautumisen jälkeen lähdimme lähellä olevaan luonnonpuistoon ja siellä olevaan turistikohteeseen, Flume Gorge. Maksu oli aika korkea, $21/henkilö, mutta sillä sai hyvin ylläpidetyn kävelytien, portaat ja pysähdyspaikat monen mailin matkalle kohti upeita putouksia ja kanjoneita. Olimme sen verran myöhään liikkeillä, että porukkaa oli vähän. Arvaan, että varsinkin viikonloppuisin ruuhkaa on. Puolentoista tunnin kävelyn jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja sillä majoituspaikallemme. Kävimme ostamassa kotiinviemisenä erilaisia panimon oluita - ja vahingossa yhden maustetun veden - ja menimme sitten syömän panimon omaan ravintolaan. Tarjoilijana meillä oli hauska serbialaisopiskelijapoika. Ruokajuomaoluet olivat todella hyviä - tuoreus on oluessa iso juttu. Eikä ruoassakaan ollut valittamista.

Hitaan aamun ja majoittumiseen kuuluneen tuhdin aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan päivän vaellusreissun lähtöpaikalle. Parkkipaikka oli tupaten täynnä - jätimme auton nurmikolle ja osittain pienten puskien päälle. Juuri ennen omaa lähtöämme, eteemme lähti isohko iäkkäämpien ihmisten porukka, mikä aavistuksen harmitti. He kuitenkin kääntyivät pian helpommalle reitille ja saimme kävellä aivan rauhassa. Vaelsimme melkein 9 mailia pitkän Mount Lafayette ja Franconia Ridge-vaellusreitin. Alkuun nousimme melkein korkeuskäyriä vastaan metsässä ennenkuin upeat näkymät alkoivat. Ensimmäisen huipun, Little Haystack, saavutettuamme näkymiä oli joka suuntaan toisen huipun, Mount Lincoln:in kautta Mount Lafayette:lle saakka. New Englannin korkein vuori, Mount Washington näkyi toisella puolella ja Cannon Mountain toisella. Aika hienoa! Aikaa meillä meni melkein seitsemän tuntia.

Autolle saapumisen jälkeen ajoimme läheiselle Basin-nimiselle alueelle, jossa oli upeita putouksia ja koskipaikkoja. Uiminen oli erikseen kielletty, mutta se ei estänyt T:a menemästä kastautumaan. Vesi oli jääkylmää, mutta se ei häntä hidastanut. Minä jätin väliin.

Uinnin jälkeen ajoimme Littletoniin, jossa ensin majoituimme Thayers Inn-hotelliin. Koska kello oli hieman liikaa, pikaisesti piipahdimme Schilling Beer-panimon myymälässä ja maistoimme kolmea erilaista olutta ennenkuin päädyimme niistä yhteen, Ponyhawk, jota otimme sitten mukaamme. T jäi vielä valitsemaan itselleen paitaa, kun minä jo menin Littleton Freehouse Taproom and Eatery-ravintolaan varaamaan meille pöytää. Ravintola oli sen verran suosittu, että jouduimme odottamaan parikymmentä minuuttia ennenkuin pääsimme sinne syömään. Ruoka oli jälleen hyvää ja suorastaan ylitäyttävää. En saanut omaa lautastani tyhjäksi.

Aamulla rauhallisen aamuhetken ja -palan, sekä Crumb Bum Bakery-kahvilassa vielä erikseen juodun paremman kahvin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Gorhamia. Siella kävi ilmi, että koronan aikaan lopettanut, legendaarinen Mr. Pizza oli avautunut uuden omistajan löytymisen jälkeen. Gorhamista ajoimme WildCat-laskettelukeskukselle, josta Mount Washington näkyy upeasti, ja sieltä North Convayn kautta kohti Mainia ja sen rannikkoa. 

Mainissa pysähdyimme turistirysään, Old Orchard Beach-kylään, syömään ja aistimaan Atlantin avomeren näkymiä. Pöytämme Pier Patio Pub:issa oli kirjaimellisesti meren päällä ja istuimme siten, että edessämme oli vain pelkkää vettä. Söimme hummeria. Syömisen jälkeen kävelimme vielä hetken hiekkarannalla ennenkuin hyppäsimme takaisin autoon ja silla takaisin kotiin.

Sunnuntaina kävimme pienellä kävelyllä ja E:n saavuttua söimme yhdessä illallista kotona. Illalla E heitti meidät Over the Charles Rooftop Bar-ravintolaan. Otimme siellä drinkit upeilla maisemilla varustettuina. Vaikka oli sunnuntai-ilta, olivat baarin pöydät ihan täynnä. Taitaa olla aika suosittu.

Maanantaina minulla oli töitä sairaalalla, mutta pystyin venyttämään lähtöä lähelle puolta päivää konsultaatioiden vähäisyyden johdosta. Töistä tullessani menimme kaikki O'Hara's:iin syömään. 

Tiistaina sain myös hitaan aamun ja takaisinkin tulin jo ennen neljää. Söimme yhdessä ruokaisaa kanasalaattia, minkä jälkeen lähdimme Arnold Arboretum:iin kävelemään tunnin ajaksi ennen Loganille menoa. T:n lento lähti kohti Pariisia kymmenen aikaan. 

E:n asioita

E nopeasti adaptoitui tälle aikavyöhykkeelle ja oli menossa jokseenkin heti saapumisestaan lähtien. Ajokortin uusinta meni hyvin ja nyt hänelläkin on 5 vuoden mittainen Standard-ajokortti meidän muiden tavoin. 

Han on ehtinyt käydä jo New Yorkissakin. Tekosyyllä yleisurheilun Yhdysvaltain-kisat hän vietti kavereineen oikein hauskan viikonlopun kaupungissa, jota hän ei ole tähän saakka juurikaan osannut arvostaa. Viikonlopun jälkeen hän totesi, että 'voi' mennä sinne jatkossa töihin. Itsevarmuutta ei tältä nuorelta lakimiesraakileelta puutu. He ajoivat Foxin ja Healyn kanssa Bostonista edestakaisin, yöpyivät Fitzin luona ja tapasivat muitakin joko entisiä joukkuekavereitaan tai kavereiden kavereita sillä seurauksella, että kilpailujen lisäksi illat olivat menneet juhliessa.

Nuoremmistakin kuuluu

Pikku-O:n hukkaama lompakko löytyi. Aikamoinen helpotus, sillä minua oli huolettanut luottokortin häviäminen aika paljon nuorta miestä enemmän. Ajokortin hän oli jo uusinut, mutta ei sekään ollut hyvä, jos vanha olisi joutunut vääriin käsiin. Käyn hakemassa lompakon viikonlopun aikana hänen kaverinsa luota.

Pikku-O on päässyt viikottain vapaalle. Juuri nyt hän matkusti Tampereelle lomakyydillä, sieltä isänsä kanssa Jyväskylän kautta Papan mökille viikonlopuksi. Sunnuntaina sitten takaisin.

Iso-O:n työt loppuivat Chickenissä ja hän matkusti Fairbanksin kautta Seattleen. Siella hän tapasi ystävänsä Saran vanhempineen ja lähti viikon mittaiselle Alaska(!)-risteilylle rannikkoa ylöspäin ja takaisin. Hänestä ei juuri ole kuulunut, mutta harvat viestit ovat olleet positiivisia. Tulevana tiistaina hänen pitäisi olla tulossa tähän suuntaan. En malta odottaa! Nopeasti tosin meni kesän touhut hänelläkin.

Kotona ja omassa elämässäni tapahtuu

Bigelow-öljyfirma kävi vaihtamassa öljypolttimet ja ilmaamassa kaikki patterit sen jälkeen. Itse vaihtoon meni kaksi päivää aiheuttaen hirveän melun asunnossamme. Pattereiden ilmaaminen oli nopeampi asia. 

Etuhampaani tai oikeammin sen paikkaus lohkesi taas ja se ei näytä hyvältä. Harmitti ja harmittaa aika paljon. Olisin saanut ajan heti seuraavalle päivälle, mutta valitsin myöhemmän ajan, jotta sain samalle lääkärille ja toisaalta oman vapaapäiväni ajalle. Nyt pitää sitten jotenkin selvitä 'jääkiekkoilijan' hammaskalustolla pari viikkoa. Pitää vähentää amerikkalaista hymyilyä ja tyytyä suomalaiseen. Toissa päädyin käyttämään maskia vain ihan tästä syystä. 

Chattasin T-Mobilen tekoälyn kanssa, sillä kuukausimaksu puhelinliittymistä ja uudesta netistäni oli liian korkea. Sain siltä vastauksia moniin, yksinkertaisempiin kysymyksiini, mutta yhtään monimutkaisemmat (joita minulla myös oli) jäivät vastaamatta. Siitä huolimatta se ei yhdistänyt minua ihmiselle. Sain vain jälkikäteen kysymysviestit tyytyväisyysasteestani. En antanut korkeita pisteitä. 

Viikonloppu alkoi! Mukavaa. E:lla on tuleva asuinkaverinsa Adele seuranaan. Suunnittelevat lähtöä Bostoniin. Mina nautin tylsästä illasta ilman mitään sen suurempaa.