Sain onneksi kokonaisen viikonlopun ajan toipumisaikaa kotiinsaavuttuani. Menin perjantaina klo 18 nukkumaan ja heräsin kahdelta saamatta unta enää. Lauantaista tulikin sitten aika pitkä ja olin iloinen aikaerosiirtymäni onnistumisesta. Vaan enpä ollutkaan siirtynyt yhtään mihinkään. Sunnuntaina palasin takaisin Alaskan aikavyöhykkeelle ja alkuviikon töihin herääminen oli brutaalia. Kun samalla sain jonkinlaisen pikkuflunssan, oli arjenalku raskasta.
Google-tilini on aina täynnä. Nyt kuitenkin olin aivan uudenlaisessa kriisitilanteessa sen kanssa. Jouduin siirtämään 15(!) kuukauden verran kuvia pois tilliltäni, jotta Alaska-kuvani saivat sinne tilaa. Taisin siis ottaa aika monta kuvaa, sillä poissiirrettyjen kuvien mukana menivät niin Rooma-, Breckenridge- kuin San Diego-kuvanikin. Aikaa meni tuntikaupalla tai oikeammin päiväkaupalla. Aloitin kotiinsaavuttuani ja jatkoin tiistaihin saakka. Hupsis.
Koska olin lisäksi matkaa edeltäen vaihtanut Verizonilta T-Mobilen kotinettiin, piti minun tehdä kaksi asiaa aikalailla heti myös. Kävin palauttamassa Verizonille niin kaapeliboxin kuin wifi-pöntönkin ja aktivoin aiemmin tilaamani ROKU:n. Tämä viimeksi mainittu meni jouhevammin kuin ajattelin ja nyt minulla on mahdollisuus käyttää vanhaa televisiotani lähes entiseen tapaan.
Hoidettavia asioita oli muitakin. Maksoin E:n ja Iso-O:n syyslukukauden maksut. Aina se kirpaisee. Samalla konkurssilla päädyin maksamaan niin kotivakuutuksen, autoon liittyvän AAA-jäsenyysmaksun meille kaikille ajajille kuin varaamaan majoituksen Washingtoniin ensi toukokuulle Iso-O:n valmistumisen ympärille. Huh huh.
Työt alkoivat kiireisinä poliklinikalla. Potilaslistat olivat ylitäynnä ja potilaiden viestit "In-Basket":issä pursusivat yli. Kaikilla oli ihan hirveästi asiaa. Meillä oli myös tapaaminen pomon ja Stroke-ryhmän (n=6 erikoislääkäriä) kanssa. Monia asioita oli keskusteltavina, pomon tavoitteena on yleisesti meidän hyvinvointimme ja viihtyminen töissä siten, ettei kukaan lähtisi. Aika kiva. Taustalla on toki se, että työmme muuttuu jatkuvasti kiireisemmäksi tulospaineiden ja potilasmäärien kasvamisen johdosta.
Iso-O oli siis Kanadassa. Hänellä on kesätyöuransa aivan lopuillaan ja olivat saaneet kaikki 4 läheisintä työkaveria päivän vapaaksi pientä reissua varten. Iso-O, Anisa, Brooke ja Kiley menivät Anisan autolla rajan yli Dawson City:iin ja olivat siellä yön. Mukavaa oli ilmeisesti ollut, vaikka yksityiskohtia vielä odotankin.
Pikku-O pääsi ensimmäiselle lomalleen. Hän kertoi juosseensa koko komppanian kovimman Cooper-matkan, 3200m, mutta saaneensa kaikkein huonoimman kirjallisissa testeissä, joissa suomenkielen heikkous oli tullut hänen ongelmakseen. Hän kertoi arvanneensa vastauksia, kun ei ymmärtänyt kysymyksiä. Näistä ja yleisestä suomenkielen heikkoudesta johtuen hänellä on vaarana se, että armeijaura katkeaa jo kuuden kuukauden kohdalla. Harmillista, sillä hänessä olisi muuten potentiaalia paljon enempään.
E kävi viisumihaastattelussa, joka meni hyvin. Kolmen vuoden viisumin sijaan pari päivää myöhemmin saapui kuitenkin vain 11 kuukauden mittainen. Hän laittoi ystävällisen, mutta tiukan kysymyksen asiasta lähetystölle, olihan hän maksanut ylimääräisen pitkän viisumin maksunkin lähetystön itsensä antamien ohjeiden mukaisesti. Tämä viesti yllättäen johti siihen, että hänet pyydettiin uudelleen paikalle - ja kolmen vuoden viisumi rapsahti. Hän sai ystävänsä kanssa myös varattua heille asunnon DC:ssä, mikä vei ison huolen pois. Mukaviin aktiviteetteihin kuului ensin T:n mukana purjehdusreissulla oleminen ja sitten muutaman päivän ajan valmistautumassa lähtöönsä. Matkalaukusta tuli ylipainoinen ja osa tavaroista jäi siihen mahtumatta. Hän saapui Lontoon kautta Loganille eilen 18. heinäkuuta. Kävin hänet hakemassa kierreltyäni ympäriinsä uusien ajojärjestelyiden ja GoogleMapsin sekoilun johdosta.
Aika Bostonissa on hänellä alkanut vauhdikkaasti. Aikaero-ongelmasta huolimatta hän lähti heti ystävänsä kanssa iltaa viettämään. Seuraavana aamuna jokseenkin heti herättyään hän lähti Healyn kanssa juoksemaan ja pari tuntia myöhemmin jalkapallon MM-kisojen finaalia Foxin luokse katsomaan.
Kanadan metsäpalot saivat Bostoninkin seudulle maailmanlopun kaltaisen, oudon värisen ja hengityksessä tuntuvan ilmanalan. Väri oli vain päivän verran ongelmana, mutta kurkussa tuntuva kirvely jatkoi melkein viikon. Tänään on ollut helpompaa.
Kohti uusia seikkailuja.
No comments:
Post a Comment