Covid 19 - Joululoman lähestyessä

Omikron on ottanut koko maailman nopeasti haltuunsa. Boston College vaatii kaikkia ottamaan kolmannen annoksen ennen kevätlukukauden alkua. Tietäen tämän, varasin molemmille tällä hetkellä soveltuville isommille rokotusajat uudenvuodenaatolle. Pikku-O ei toistaiseksi ole sovelias kolmatta annosta saamaan, minä omani jo otin lokakuussa, ja lasten isä "aloitti" oman sarjansa kävelemällä yhteen rokotuspisteeseen. Joululoma on jo alkanut, mutta palaan tässä sitä edeltäneeseen aikaan.

Pikku-O:n joulunalusaikaa

Saksofonin ollessa korjauksessa Pikku-O oli ottanut nokkahuilun sen sijaan bänditreeneihin. Kavereita oli naurattanut, opettajaa ei. Sanoin, että vitsi on nyt nähty, hauska kerran, mutta ei kannata tehdä uudelleen. Saksofoni tuli onneksi takaisin alle kahdessa viikossa, niin ei enää tarvinnut jännittää hänen seuraavaa siirtoaan. Tapahtumarikasta on ollut muutoin. Kouluun viety kirjastonkirja piti palauttaa, mutta sitäpä ei ollut missään. Hän ihan hermostui ja kertoi, että hänellä oli suunnitelma olemassa; hän käy englanninluokassa läpi siellä olevan kirjapinon, johon hänen kirjansa oli minulle tuntemattomasta syystä johtuen saattanut joutua. No, hänen suunnitelmansa toimi, ja nyt kirja (tai jonkun muun kirjastosta varaama kirja?) on meillä odottamassa palauttamista.

Minulle tuli ilmoitus Pikku-O:n tilisaldon putoamisesta alle rajan, jonka olin sille asettanut. Hän oli osallistunut "hyväntekeväisyyteen" netin kautta. Toisin sanoen tullut huijatuksi. Pyysin, että jatkossa aina ennen moisia ajatuksia tai ylipäänsä oman rahan käyttöä juttelemme. Hän lupasi. 

Pikku-O:lla on oikea juhlakausi meneillään. Hänen lähipiiriinsä kuuluvat Cody, Cooper, Jake ja Nathan. Kolmella ensimmäisellä on Pikku-O:n itsensä lisäksi syntymäpäivät joulukuussa. Ensimmäisenä aloitti Jake, jolla oli kotipihallaan "Fire and Fondue"-juhla. Olivat syöneet juustofondueta. Koska keli oli pakkasella, olivat nuotiosta huolimatta siirtyneet sisään juhlien loppuajaksi, vaikka alkuperäinen ajatus oli pysyä ulkona koko juhlan ajan. Cody ja Cooper juhlivat tammikuun alussa ja Pikku-O viikko myöhemmin, minulle kerrottiin.

Kävimme testaamassa erilaisia polkupyöriä Pikku-O:n joululahjaa varten. Yksi tuntui hyvältä. Pikku-O esitti hauskasti, ettei hän tiedä, missä kävimme, jotta se olisi sitten hänelle yllätys. Kävin hakemassa sen muutama päivä myöhemmin ja vein autotalliin peitettynä roskapusseilla. Pikku-O näki sen siellä, mutta jatkoi esitystään ikäänkuin ei olisi tiennyt. Hassu jouluihminen.

Joulukuusen kävimme hänen kanssaan hakemassa Volante Farms-kauppapaikasta sateisessa kelissä. Pikku-O muistaa, että keli on aina ollut juuri sellainen. Puu oli vähän hankala valita, kun niitä oli niin monta ja mikään ei oikein erottunut edukseen. Minulle tärkeintä oli se, että se tuoksui hyvältä viime vuoden pettymyksen johdosta. Se kyllä tuoksui, muttei liian vahvasti. Sisään kuusi otettiin 12. joulukuuta ja koristeltiin 14. päivä.

Iso-O:n joulunalusaikaa

Iso-O oli luistelemassa Daly Rink-sisäluistelupaikassa 6 hengen porukalla, kaikki hänen latinaryhmästään. Oli ollut ihan tosi kivaa. Niin kivaa, että he sopivat jostakin aktiviteetista kerran viikossa yhdessä. Hauskaa! On hienoa, että hänellä on erilaisia ja erihenkisiä kaveriporukoita. Seuraavana oli vuorossa leipominen yhdessä. Siihen ei meidän kotimme sopinut, koska keittiö on niin nolo. Jälkikäteen häntä huoletti se, että yhden pojan sisko oli sairastunut koronaan - ja hänen kurkkuaan alkoi heti vähän kirvellä. Kirvely loppui seuraavana päivänä, kun kaveri itse sai negatiivisen testin.

Iso-O:lla oli ensimmäinen maastohiihtojoukkueen Team Dinner kapteenin luona perjantai-iltana 17. joulukuuta. Siitä se ryhmäytyminen lähtee. Hiihtäminen itsessään odottaa lomaa ja/tai vuodenvaihteen välistä aikaa. Vaikka onkin kylmä, lunta ei ole pientä kuorrutusta lukuunottamatta.

E:n joulunalusaikaa

E saapui omalle joululomalleen 18.12. lauantaina heti lopputestiviikon jälkeen. Hänellä oli aikaisempaan saapumiseensa muutama syy. Niitä olivat mm. se, että hänen ruokarahansa loppui ($4 jäi siirrettäväksi kevätlukukaudelle), ja oli kivempi herätä juoksusta vapaana sunnuntaina rauhassa täällä. Näistä huolimatta hän kuitenkin halusi mennä vielä takaisin samaisena iltana. Heillä oli nimittäin juoksujoukkueen Freshman-poikien juhlat. Hän meni sinne kävellen kylmässä sateessa ja saapui hilpeänä takaisin puolilta öin polkupyörällä. 

Tiistaina 21.12. olisi ollut viimeinen päivä poistua kampukselta. Omaan huoneeseen pääsee vasta hieman ennen kevätlukukauden alkua (17.1.). Tämä on mielenkiintoista, sillä hänen täytyy mennä urheilujoukkueen kanssa takaisin jo 5.1. Ovat ilmeisesti hotellissa. Hmm. Olisiko halvempaa antaa heidän ja kaikkien muidenkin urheilijoiden mennä omiin huoneisiinsa. En ymmärrä.

E oli hommannut meille kaikille BC-hupparit joululahjaksi. Ne olivat suuri pettymys. Väri oli väärä ja laatu huono. Hän meni ne kaikki palauttamaan, ja joululahjat piti kiireellä miettiä uudelleen.

 

Yhteisiä

Laitoin lasten koulukuvat postiin. Postista olivat ulkomaan postimerkit loppuneet. Siis mitä?!? Sain liimata jokaiseen kirjekuoreen neljä erillistä postimerkkiä - niitä  sentään löytyi. Perille saapuvat kai joskus.

Kävimme päiväretkellä kävelemässä Blue Hillseilla. Keli oli upea ja näkymät sen mukaiset. Blue Hillseiltä näkyy Bostonin keskusta sekä Atlantti saarineen hienosti.

Oma vuosittainen lääkärikäyntini meni oikein hyvin. Lääkäri, joka on minua vain hieman nuorempi, oli vaikuttunut juoksuhaasteestani (10 mailia viikossa) tavalla, jonka johdosta en ole yllättynyt, jos hän aloittaa sellaisen itsekin. Kolesterolitestiin joudun taas. Olen myös saavuttanut iän, jossa paksusuolensyöpätestaukset alkavat. Ikäraja oli laskenut 50-vuodesta 45-vuoteen. Pöh. Täytyy ryhdistäytyä jossain välissä. Lääkäri ei varsinaisesti hyväksynyt ehdottamaani vaihtoehtoa jatkaa asian siirtämistä vielä seuraavan tarkastuksen jälkeiseen aikaan.

Kävimme syömässä japanilaisessa Yamato-ravintolassa lähellä E:n yliopistoa. Kyseessä oli "All You Can Eat", mutta tyylikkäästi siten, että annoksia tilattiin pöytään ja ne saapuivat kauniisti aseteltuina. Menemme uudestaan. 

Kävimme myös MFA:ssa, jossa sekä Iso-O että Pikku-O ottivat innolla kuvia ja tykkäsit molemmat. Pikku-O:n kohdalla käynti varmisti lisäpisteet historianopintoihin. Niihin riitti kuva museon portailla. 

Joululaatikot, joulutortut, omenapiirakan ja suklaapalakeksit teimme valmiiksi jo viikko ennen joulua, mikä tänä vuonna oli mahdollista, kun ulkoverrannalla säilyi koko ajan nollassa tai sen alla. Glögiä (Winter Wassail) kävin hakemassa 6 pulloa, kun aiempina vuosina se on aina loppunut kesken. Nyt on riittänyt hyvin.

Joulu ja loma on jo alkanut. Niihin myöhemmin.

Covid 19 - Kiitospäivän ympärillä

Koronatilanne pahenee nopeasti Euroopassa ja samanlaisia merkkejä on täälläkin. Lasten isä teki oman nopean ratkaisunsa ja saapui 48 tunnin järjestelyn jälkeen kotiovellemme. Aikamoinen juttu meille kaikille. Pahentuneesta tilanteesta johtuen kuulin myös, että vuokraemäntäni ei tulekaan. Hyvä uutinen. Voin jättää jouluvalot paikoilleen, eikä tarvitse muutenkaan liikaa pingottaa.

 

Kiitospäivän aikaan

Olimme viettämässä Thanksgiving-päivää Marthan perheen luona. Saimme kutsun myös normaalin Thanksgiving-perheemme pienennettyyn juhlaan (molemmat sisarukset jälkeläisineen juhlivat erikseen), mutta olimme tuolloin jo lupautuneet Marthalle, ja koin muutenkin hassuna, että me olisimme menneet, kun he eivät voineet juhlia yhdessä. Hyvältä kuitenkin tuntui, kun meidät siten ottivat huomioon. Ja sekin, että maailmasta löytyy edelleen hyvyyttä.

Menimme Marthalle heti puolen päivän aikaan mukanamme kaksi tarjotinta täynnä alkupaloja, Iso-O:n tofulisäke pääruoalle, E:n tekemä salaatti, Iso-O:n vegaanikurpitsakakku sekä Pikku-O:n suklaapalakeksit. Aloitimme kuohuviinillä ja alkupaloilla, ja jatkoimme viinin äärellä pääruoan valmistuessa tuntien aikana ennenkuin istuimme pöytään noin klo 15. Kun kaikilla oli ruokaa lautasella, kävimme läpi perinteisen "what are you thankful for"-kierroksen. Hyviä asioita sanoivat kaikki, mutta hienoin oli ehkä Pikku-O, joka totesi, että hän on kiitollinen siitä, että saa asua hyvällä asuinalueella, jossa hänellä on katto päänsä päällä, paikka hyvässä koulussa ja ruokaa tarjolla. Ruokaa oli sekä liha-, kasvis- että vegaaniversioina yllin kyllin kaikille. Ennen jälkiruokaa meilla oli tyttöjen esittämä Nutcracker-näytelmä sekä joulukuusen koristelu. Jälkiruoka maistui ja lähdimme takaisin kotiin sen jälkeen ennen klo 20. Pitkä päivä, mutta iltaa jäi vielä kotiinkin.

E oli viettämässä Thanksgiving-lomaansa kotikulmilla. Hänelle iski jonkinlainen flunssa. Kielsin treenauksen ja yllättävää kyllä hän sitä noudatti. Juttelimme taas kaikenlaisesta ja totesin jälleen lähinnä itselleni, että vanhemmalla on vain tietyn verran vaikutusvaltaa. Jokaisen tulee ilmeisesti tehdä omat virheensä ihan itse aikuiseksi kasvaessaan. Sellainen, rakas opetteleva aikuinen hän on. Ja ihanaa oli, kun oli käymässä. Veimme hänet taas kaikki takaisin asunnolleen, jonka hän kävi pikaisesti imuroimassa ensimmäistä kertaa koko syksynä mukaan ottamaan imurilla.

E:n muita tapahtumia

Olin ilmoittanut Iso-O:lle ja Pikku-O:lle, että viikko sitten perjantaina olisi helpompi, jos heillä olisi muunlainen kyyti koulusta/treeneista kotiin, kun minulla oli päivystyksen lisäksi telestroke-vuoro. No heillä sattui molemmilla muutenkin olemaan vapaa iltapäivä, joten ongelma oli ratkennut jo ennen kysymistäni. Sain sitten soiton töihin E:lta, joka kysyi, josko voisin käydä hänet hakemassa kotiin silittämään paitaansa. Heti lupasin. Iloisena ajelin college-poikaa hakemaan. Samalla toki huomasin olevani todella epäreilu kahta nuorempaa kohtaan. Uskon kyllä olevani ihan samanlainen heidän kohdallaan sitten, kun ovat hekin lähteneet. E tuli, söi kanssamme perjantai-illallisen, silitti paitansa, hoiti muutaman virallisen asian sekä kertoi, että hänen huonekaverinsa Brian joutuu muuttamaan kotiosavaltionsa New Jerseyn State-yliopistoon rahahuolien johdosta joulun jälkeen. Harmi. E piti viedä melko pian ruokailun jälkeen takaisin lauantaina olevan kisan vuoksi. Heillä oli Boston University:llä Indoor-kauden ensimmäiset kisat. Hän juoksi siellä 1000 m ajalla 2 min 36 s, mihin hän oli aivan tyytyväinen, vaikkei se hänen omakaan parhaansa ollut. Jälkikäteen heillä oli tyttöjen ja poikien joukkueiden yhteinen juhla, jossa freshmanpojat pyysivät senioritytöt kavaljeereikseen ja toisinpäin. Oli ollut hauskaa, tietysti.

 

Iso-O:n viime aikojen tapahtumia

Iso-O:lla oli ystävänsä isän hautajaiset lauantaina 27.11. Brooklinen episkopaalikirkossa, johon hänet vein. Sieltä he siirtyivät Woodland Country Clubille muistotilaisuuteen. Vaikuttava oli ollut tilaisuus. Ja pitkän tauon jälkeen ensimmäiset hänen kohdalleen osuneet. Aiemmista hänellä ei ole muistikuvia. Sen verran on aikaa onneksi vierähtänyt.

Iso-O oli kysynyt latinanopettajaltaan, josko luokkaretki Brown yliopiston "Latin Sing-Along"-tapahtumaan voisi onnistua. Opettaja otti hänen toiveensa tosissaan, ja bussillinen latinaopiskelijoita matkasi Providence:iin maanantai-iltana. Hän oli aivan innoissaan, ja kun hain hänet klo 23 koululta, lauloi hän koko kotimatkan joululauluja latinaksi. Toki lauluvihkosella avustettuna.  

Iso uutinen. Iso-O valittiin ensi syksyn maastojuoksujoukkueen kapteeniksi. Hän sopii siihen oikein hyvin ja tulee varmasti olemaan johtaja paikallaan. Sain häneltä tekstiviestin asian varmistuttua:"I'M A CAPTAIN!!!!". Huomioi isot kirjaimet. Viestiä seurasi:"ISO-O! ISO-O! ISO-O!" Hassu tapa, jolla kannustamme toisiamme ja itseämme huutamalla omaa/toisen nimeä kolme kertaa peräkkäin vaikka mihin liittyen.

Iso-O:n maastohiihtokausi alkoi. Ei tosin vielä hiihtäen, sillä lunta satoi vasta vain pieni kuorrutus 9. joulukuuta, vaan peruskuntoa ja lihasvoimaa hoitaen. Joukkueessa on noin 25 jäsentä, sekä poikia että tyttöjä. Se on pieni määrä, mutta samankokoinen kuin viime vuonna ja yli kaksinkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Viime vuoden koronasta johtunut ylimääräinen kausi sai monta uutta yrittämään ja se on kantanut hedelmää. Iloinen asia Southin maastohiihdolle.

Iso-O:n aivan ensimmäinen, kadun toisella puolella asuva lastenhoitoperhe on alkanut valmistautua tilanteeseen, jossa lastenhoitajaa ei enää tarvita. Perheen lapset ovat 6.-luokkalainen poika, 5.-luokkalainen tyttö ja 2.-luokkalainen poika. Oli tarkoitus tehdä pehmeä lasku lasten itsekseen kotonaolemiseen siten, että Iso-O pistäytyy illan aikana kahdesti katsomassa, että kaikki sujuu hyvin. Jo ennenkuin koko ilta alkoi, Iso-O sai viestin lasten äidiltä, että lapset toivoisivat Iso-O:n tulevan paljon aikaisemmin, ja kun hän sitten meni, hän jäi sinne koko ajaksi. Näyttää siis siltä, että lastenhoitovuorot perheessä vielä jatkuvat.  

Pikku-O:n tapahtumia

Pikku-O kävi aivan viimeisellä oikomishoitotarkastuksellaan. Nyt täytyy pärjätä yömuottien kanssa itsekseen. Samalla veimme hänen saksofoninsa huoltoon. Ensimmäistä kertaa useaan vuoteen, tällä kerralla hänen toiveensa johdosta. Sain juuri korjausarvion sähköpostitse. Yllättäen ei ihan hirveästi ylimääräistä ole tiedossa.

 

Yhteistä

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta oli aika lyhyt, sillä minä olin töissä tullen kotiin klo 17.15 ja Iso-O:n piti lähteä Brown yliopistolle yllä mainittuun tilaisuuteen klo 18. Pöytä oli kuitenkin laitettu nätiksi, pieni Suomen lippu sekä kaksi kynttilää kruunasivat aterian. Pikku-O:n kanssa lauloin edeltävästi Suomen kansallislaulun ja ilokseni totesin, kuinka hyvin hän osaa sanat.

Hassu uutinen CNN:llä oli se, kun Sanna Marinin korona-ajan juhlinta mainittiin ensin asia todeten muiden maiden samankaltaisten rikkomusten joukossa, ja sitten ankkurit vielä palasivat asiaan, sillä heidän mielestään oli niin hassua, että korkeatasoinen viranomainen ylipäänsä voi olla "clubbing". Niin, se ei ihan helposti täällä onnistuisi ja oli kulttuurisesti heille hankala ymmärtää. Tilannetta pilailtiin myös Jimmy Fallon:in toimesta todeten, kuinka amerikkalaiset ihmettelevät sitä, että työpuhelimen voi jättää kotiin. Amerikka!

 

Covid 19 - Ennen minilomaa

Iso-O:n erilaisia

Iso-O teki minikollaasin perjantai-iltana ja aikoo viedä sen bussikuljettajalleen ensisijaisesti siksi, että hän joutui todistamaan Freshman-poikien huonoa käytöstä bussin takana sisältäen N-kirjaimella alkavan sanan, mikä on punainen vaate hänelle. Bussikuljettaja on tummaihoinen. Ihana Iso-O!  

Iso-O:n ystävän isä kuoli yllättäen leikkimielisessä 5k-juoksukilpailussa ja asian käsittely on ollut iso juttu. Totesin hänelle, että tärkeintä on olla ystävä vierellä. Ei ole mahdollista ottaa surua ystävältä pois, eikä oikeita sanoja ole olemassa, varsinkin, kun kaveri oli menettänyt äitinsä vuosia aiemmin ja on nyt orpo. Iso-O tuli moneen kertaan halaamaan ja sanoi, etten saa kuolla 600 vuoteen. Hän soitti myös isälleen samansisältöisen puhelun sekä laittoi viestin isoveljelleen:"E you are not allowed to die ever ever ever". Sellainen.

Iso-O:n kanssa kävimme Boston Children's Hospitalin Sports Medicine poliklinikalla hänen polviongelmansa johdosta. Ensin hänet tutki erikoistuva lääkäri tehden oikein perusteellisen tutkimuksen ja oli jo varma, mistä oli kyse. Hän kuitenkin lähetti meidät röntgenkuvaukseen, joka onnistui kerrosta alempana. Sen jälkeen tulimme takaisin poliklinikalle, jossa sekä erikoistuva lääkäri että erikoislääkäri tulivat yhdessä meitä tapaamaan, näyttivät röntgenkuvan Iso-O:lle ja kertoivat hänen tasolleen sopivalla tavalla mistä on kyse ja miten tästä eteenpäin. En tiedä, kuinka kallis käynti loppujen lopuksi tulee olemaan, mutta se oli kyllä jopa pennin arvoinen - Iso-O oli hirmuisen helpottunut ja kiitteli minua(!) moneen kertaan siitä, että kävimme. Jälkikäteen tosin emme ole tehneet asian eteen mitään. Meillä oli tarkastuskäynti varattuna jouluviikolle intensiivisen fysioterapian ja kipugeelin käyttämisen jälkeen. Peruin sen yhteisellä sopimuksella, kun todennäköisesti mitään ei tule tapahtumaan. Iso-O:lla on fysioterapiamahdollisuus koulun urheilun kautta, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi edes jutella tämän henkilön kanssa, vaikka ennen lääkärikäyntiä hän kommunikoi miehen kanssa melkein päivitäin. Hohhoijaa! Vaikuttaa vähän siltä, että Iso-O:lle riitti tieto polviongelman hyvänlaatuisuudesta. Ei vaivaa enää ollenkaan samalla tavalla.

Iso-O:n ensimmäisen jakson todistus tuli. Kaikki arvosanat olivat puhdas A. Myös matematiikka. Se, joka alkoi D+ arvoisella testillä. Sellainen matami. Koulutöiden tekeminen on hänellä ihan erilaista kuin isoveljellä, joka oli aina erittäin organisoitu ja järjestelmällinen. Iso-O istuu isossa, petaamattomassa sängyssään kaikki läksyihin liittyvä ja virkkaamiseen ym käsitöihin kuuluva ulkopuolisen silmin aivan järkyttävässä kaaoksessa. Jotenkin hän kuitenkin saa homman hoidettua.

Pikku-O:n juttuja 

Pikku-O kävi kuuntelemassa tämän vuoden näytelmän infotilaisuuden ja tuli siihen tulokseen, ettei aio osallistua. Normaalin musikaalin sijaan esitys tulee olemaan kabaree. Ei hänen juttunsa, vaikka laulaa osaakin. 

Pikku-O heräsi yhtäkkiä joulun lähestymiseen ja on salaperäisenä kulkenut kellarin ja oman huoneensa väliä puukeppien kanssa. Epäilen, että niistä on syntymässä meille kaikille jotain. 

E käymässä

E:n jälleen yksi ranskankirja saapui Amazonista meille. Laitoin hänelle viestin, ja hän suunnitteli tulevansa sen hakemaan vielä samana iltana. Aikaa kului. Noin kahdeksan aikaan hän soitti, että on vielä yläkampuksella odottamassa bussia, joka ei ollut tullut yli puoleen tuntiin. Ehdotin, että ajan itse yläkampukselle kirjan kanssa ja vien hänet sitten Newtonin kampukselle. Se tietenkin sopi. Sain normaaliin tapaan molemmat pikkusisarukset matkaan mukaan. Meidän melkein rutiiniksi muodostuneet miniperhematkamme. Myös normaaliin tapaan molemmat sisarukset hyppäsivat ulos autosta halaamaan isoveljeä Newton kampuksen oven edessä. E kommentoi, että edellinen vastaava tapahtui vain päivä aiemmin, mutta luulen, että hänkin on aivan tyytyväinen näihin meidän höpötyksiimme. Sivuhuomiona todettakoon, että E:lla oli mukanaan yksittäinen laskettelusuksi. Opiskelijapoika!

 

E:n huonekaverin Brianin tyttöystävä oli käymässä ja hänen autonsa oli pihallamme parkissa. Mistään muusta järjestelyistä ei ollut puhetta. Puheiden puutteesta huolimatta huomasin sunnuntaiaamuna päivävaatteita hakiessani, että E nukkuu uuden huoneensa sängyssä. En herättänyt. Tunteja myöhemmin hän heräsi ja kertoi tulleensa noin klo 4 pelattuaan Uno-peliä neljän muun joukkuekaverin kanssa pikkutunneille. Hän jäi koko päiväksi ja söi kanssamme falafelejä, joita hassua kyllä meillä oli ensimmäistä kertaa hänen poismuuttonsa jälkeen - ikäänkuin olisin tiennyt hänen saapuvan.

 

Yale ja Brown yliopistot

Meillä oli tyttöjen reissu keskellä viikkoa. Ajoimme ensin Connecticutin New Haveniin. Pääsimme matkaan oikein hyvin jo 6:45 aamusta ja matka sujui jouhevasti Iso-O nukkuessa heräten ajoittain toteamaan:"I am so boring" vain nukahtaakseen heti uudelleen. Parikymmentä kilometria ennen New Havenia tuli täydellinen stoppi. Autojono seisoi paikallaan ja Googleamaps lisäsi matkaan yhtäkkiä 30 minuuttia. Alkoi hieman huolettaa. Ei jäänytkään yhtään ylimääräistä aikaa kierrellä ympäriinsä, parkkeerata autoa rauhassa ym, vaan piti ripeästi kävellä Yale yliopiston Visitor Centerille, josta kiertokävelymme alkoi tasan kello 10. Ryhmämme oli pieni. Vain me ja yksi isä tyttönsä kanssa sekä Sam, Yale Junior, jonka kanssa Iso-O:lla lähti juttu luistamaan. Iso-O oli aivan innoissaan. Kaikki tämä siitä huolimatta, ettemme päässeet käymään yhdessäkään rakennuksessa sisällä.

Kierroksen jälkeen kävimme hakemassa jo valmiiksi tilatun lounaan Tikkaway Grill-ravintolasta. Iso-O otti riisipohjaisen aterian sekä Naan-leipää, ja minä otin Paneer Naan Kati Roll, molemmat tosi hyviä. Vaikka keli oli kaunis, oli tosi kylmä, joten puistopicnicin sijaan söimme autossa. Sitten lähdimme kohti Providencea, Rhode Islandin pääkaupunkia. Matka meni ilman suurempia ongelmia ja aikaa jäi hyvin kierrellä kaupungin kauniilla kukkulalla ja joen rannassa ennen klo 15 alkanutta Brown yliopiston kiertokävelyä. Tämä ryhmä oli paljon isompi, noin 20 ihmistä yhteensä, joten kommunikointi seniori-opiskelijan kanssa oli vähemmän henkilökohtaista. Tällä(kin) saattoi olla sellainen vaikutus, että Yale on nyt näistä kahdesta Iso-O:n ykkösvaihtoehto. Tässä vaiheessa on toki syytä todeta, että ko. yliopistot olivat meidän ihan ensimmäiset käyntipaikkamme ja että Iso-O on vasta juniori.

Brown-kiertokävelyn jälkeen ajoimme hieman Providencen ulkopuolella olevaan Intia-ravintolaan, johon olin tilannut "Family Dinner"-paketin. Se oli aika kallis, joten pettymys oli sitäkin suurempi, kun kotona huomasin, että siitä puuttuivat jälkiruoat kokonaan ja että lisukeriisiä oli vain yhdelle. Laitoin valitusviestin ja sain pienen summan palautuksena. Hyvää se oli. Varsinkin kun hain E:n punttitreeniensä jälkeen meille illalliselle sitä jakamaan. E lupasi toimia Iso-O:lle BC-oppaana ja sekä kiertää BC:n erilaisia paikkoja hänen kanssaan että kertoa kaikenlaisia yksityiskohtia asumisesta, syömisestä, kursseista ym. Saatan luikahtaa mukaan moiselle kierrokselle minäkin. 

Kotihommia ja muuta sekalaista

Tiskikoneen korjaaja tuli kolmatta (ja sitten vielä neljättä) kertaa selvittämään vuoto-ongelmaa tilattuaan jo kahdesti erillisiä osia sen fiksaamiseksi. Kuulin, kun hän keskusteli jonkun - todennäköisesti oman pomonsa kanssa - ja sain sen vaikutelman, ettei hän oikeasti tiedäkään, miksi se vuotaa. Hän kävi autollaan ja 10 minuuttia myöhemmin sain kutsun keittiöön toteamaan, että nyt toimii. Selityksenä oli hänen mukaansa se, että pieni tiivisteosa jatkoi vuotamistaan ja kun koko ison ison vaihtoi, ei vuotoa enää tapahtu. Tai jos tapahtuu, minun kuului ottaa taas yhteyttä firmaan. Otin sitten yhteyttä jo samana päivänä. Sain uuden korjausajan seuraavalle viikolle sellaiseen aikaan, kun en olisi ollut itse paikalla. Soitin suoraan korjaajalle ja isoin kirjaimin pyysin häntä tulemaan jo seuraavana päivänä, kun se oli etäpäiväni. Isot kirjaimeni toimivat. Hän saapui. Aavistuksen noloa oli tässä vaiheessa se, että olin jo itse keksinyt tämän uuden vuodon johtuvan löysälle jääneestä pesukoneen sisällä olevasta tiivisteestä. Mutta, nyt on pesukone toimintakunnossa. Jatkan tosin monitorointia pesukoneen alapaneeli avoimena. Ja huomaan, että olen hieman yliherkkä sen mahdolliselle uudelle toimintahäiriölle.

Kävin katsastattamassa auton. Kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella olevaa hommaa. Samoin kuin kaikki autoon liittyvä. Minua ei vaan yhtään kiinnosta. Tämä huomioon ottaen nauroimme yhdessä Iso-O:n kanssa sitä, että me molemmat hyppäsimme katsomaan tien viereen pysäyttämääni autoa siitä lähteneen äänen johdosta ikäänkuin olisimme ymmärtäneet, mitä olimme tekemässä. Iso-O testasi käsin renkaiden ilmaa ja minä kurkistelin auton alle.

Uutisissa on ollut erilaisia oikeudenkäyntejä (kolme ihmistä ampuneen teinipojan oikeudenkäynti sekä tummaihoisen nuoren miehen jahtaaminen ja tappaminen kolmen valkoihoisen miehen toimesta), huippukorkea inflaatioprosentti (yli 6%) sekä Bidenin ensimmäinen lääkärikäynti presidenttinä. Tulokset julkistettiin jännällä tavalla. Olen jo jonkin aikaa kiinnittanyt huomiota Bidenin kävelyyn. Sen todettiin virallisesti muuttuneen "jäykäksi". Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta selitys oli outo. Nivelukulumat ja selkävaivat. Joo, voi olla niitäkin, mutta kyllä hänen kävelynsä aivoperäiseltä minun silmääni vaikuttaa. 

Legendaarinen kouluttajaerikoislääkärini UMASSista, Jane Sargent, kuoli massiiviseen sydäninfarktiin vähän yli viikko sitten, ja hänen muistotilaisuutensa oli tällä viikolla. Hän oli sellainen vanhanajan neurologi, jonka kanssa meni aina todella kauan aikaa.  Iso menetys neurologikunnalle.

Thanksgiving on nyt. Siitä lisää myöhemmin.

Covid 19 - Kompastelua

Halloween ja keppostelut ovat ohi, mutta elämä tarjoaa aina jotain jännittävää. Viimeisimpänä tietona se, että vuokraemäntäni ilmoitti tulevansa käymään olettaen minun pitävän hänelle seuraa. No, saa kyllä nyt selvitä talon arvioinnistaan ihan omin päin, sillä hänen ilmoittamansa aikaikkuna osuu minun päivystysviikolleni. Harmittelen sitä, että joudun ottamaan jo ripustetut jouluvalot pois välttääkseni kaikenlaisen tarpeettoman huomauttelun. Huomauttelua kun on joka tapauksessa tiedossa. Hän on sellainen hymyn takana ilkeilevä ihminen. Sellainen, jonka kanssa mielelläni en olisi minkäänlaisessa tekemisessä. Mutta, hänen vierailunsa on vasta tulevaisuudessa. Kaikki alla oleva on jo tapahtunut.

E:n menoja ja meininkejä

E kävi täydentämässä ruokakaappiaan ja hakemassa vaatteita Halloween-juhlia varten. Joukkueen yksi seniori täytti 21-vuotta (virallinen täysi-ikä täällä), ja nuoremmatkin pojat hyväksyttiin mukaan.  No, juhlat olivat vähän liian hauskat. Minut herätettiin brutaalisti lauantaiaamuna klo 6:15 E:n puhelimesta tulleella soitolla.  Soittaja ei ollut E, vaan bussifirman työntekijä. Puhelin oli löytynyt BC:n bussista ja ajautunut heidän varikolleen. Sovimme, että nainen laittaa puhelimen kuljettajan kyydillä E:n kampukselle, jossa sen oli määrä olla klo 8 jälkeen. Yritin saada yhteyden nuoreen mieheen huonekaverin kautta, mutten onnistunut. Niinpä olin itse klo 8 sateisessa kelissä ajamassa kohti paikkaa, jossa arvelin puhelimen olevan. Se oli siellä, valkoisessa pakettiautossa, ystävällisen autonkuljettajan huomassa. Hän osasi minua odottaa ja sain puhelimen haltuuni. Ajoin E:n ikkunan alta, mutta koska kaikilla oli rullaverhot alhaalla tuohon aikaan, en mennyt koputtelemaan, kun olisin saattanut valita väärän ikkunan. Ajoin kotiin puhelimen kanssa. Ihmettelin, miten minulle osattiin soittaa, mutta sitten huomasin, että puhelimessa oli iso ilmoitus "Lost iPhone. This iPhone has been lost. Please call me. COME ON MAN I KNOW WHERE YOU ARE JUST CALL I NEED BY[?!] PHONE [äidin numero]". Tässä vaiheessa en vielä tiennyt - onneksi - että ilta oli ollut tapahtumarikas. Siitä sain kuulla tunteja myöhemmin herralta itseltään, kun hän tuli kotona käymään henkilökohtaisesti tapahtumista kertomassa sekä puhelintaan hakemassa. En mene yksityiskohtiin, mutta totean, että aikuiseksi kasvaminen on joskus melko kumpareikkoista. Toivon, että jokainen kokemus kasvattaa meitä kaikkia jotenkin, edes pikkuisen aina parempaan suuntaan.

 

Iso-O:n projekteja

Iso-O:n kapteeniäänestys on ohi, mutta tulokset julkistetaan vasta Sports Nights-tilaisuudessa viikon päästä. Valmentaja Stevellä on iso sana, kenestä lopulta tulee kapteeni, varsinkin jos äänestystulos on tiukka. Lähinnä tästäkin syystä johtuen Iso-O lähti kahtena lauantaina peräkkäin joukkueen mukana Wrenthamin kisoihin, vaikkei itse juossutkaan, osoittaakseen innokkuutta ja joukkuehenkeä. Nuorena jo pitää ruveta ottamaan tälläisetkin aspektit huomioon. Oikein mukavaa hänellä oli, varsinkin kun hän osallistui edellisenä iltana Bertucci-ravintolassa olleeseen joukkueillalliseen. Kilpailijamäärä vähenee joka kerta, sillä kisat ovat aina isommalle alueelle. Ensi lauantaina on koko Massachusettsin kisat. Niihin pääsi enää vain yksi tyttöjen (Lily B) ja yksi poikien (Hero) juoksija.

Iso-O:n testit - ne, jotka tuntuivat elämää suuremmilta - menivät oikein hyvin ja paha mieli ja tunnelmat ovat kadonneet. Testit jatkuivat päivä tolkulla, muttta tunnelma pysyi positiivisena. Hän oli jopa niin hyvällä tuulella, että löysi aikaa pikkuveljen esseen editoimiseen. He istuivat sohvalla vierekkäin käyden tekstiä läpi. Ihana oli vierestä katsoa.

Iso-O:lla oli taas kollaasiprojekti käynnissä. Se otti ruokasalin pöydän, ruokasalin lattian, hieman olohuoneen lattiaa sekä yläkerran aulan. Kuva ohessa. Kollaasin piti olla valmis muutamassa päivässä, mutta se oli valmis vasta tänään. Aikaa meni melkein kaksi viikkoa. Projektin ajan meillä harrastettiin amerikkalaistyyppisiä TV-illallisia joko Gilmore Girls-, SexEducation- tai Squid Gamen sarjan äärellä.  Martha tuli isänsä Colinin kanssa meillä yllättäen käymään ja otti valokuvia Iso-O:n aiheuttamasta kaaoksesta selvästi huvittuneena. Minua tilanne myös huvitti, mutta aloin jo aistia jonkinlaista levottomuutta itsessäni:"Haluan ruokasalini takaisin!". No, sain sen takaisin viimein tänään ja palaamme jonkinlaiseen normaalia muistuttavaan tilanteeseen.

Iso-O:n Invisalign projekti on muodostunut hieman kumpareikkoiseksi, sillä hänellä ensin irtosi yksi nasta, sen jälkeen koukku ja lopuksi kolme muuta nastaa. Hänen piti mennä uudelleen käymään. Alkuvaiheen kipuvaihe sen sijaan on mennyt ohi, vaikka muotit vaihtuvatkin viikottain. Pehmeä S-kirjainkaan ei enää ketään hätkäytä. Tai ainakaan saa ylimitoitettua tunnekuohua aikaiseksi.

 

Pikku-O:n kausi loppui viimeisen Trick or Treat-kiertelyn aikoihin

Pikku-O:n Halloween alkoi kaverien kanssa Newtonin parhailla Trick or Treat-alueilla, jatkui meidän kauttamme lähiseudullemme ja päättyi karkkisaaliin jakoon. 163 karkkia tuli yhteensä tällä hänen elämänsä suurella todennäköisyydellä viimeiseksi jääneellä Trick-or-Treat kiertelyllä. Ensi vuonna hän on High School Freshman. En usko, että toiminta enää silloin kiinnostaa.

Pikku-O:n All City Meet oli maanantaina 1. marraskuuta. Ehdin paikalle viime minuuteilla ja näin hänen juoksunsa. Hyvin se meni. Hän oli A-ryhmän hitain Brown-koulun juoksijasta, tullen sijalle 64 yhteensä 78 loppuunpäässeestä ajalla 14:42 min ja oli oikein iloisella mielellä. 13 keskeytti. Lauantaina 6. marraskuuta oli kauden päättävä koko Massachusettsin State Meet. Pikku-O juoksikin Championship-kisassa asenteella "olen hitain kahdeksasluokkalainen". Koska minulla oli työviikonloppu, hän meni Codyn ja Cooperin perheen kanssa. Sain ihania kuvia juoksijapojista heidän äidiltään. Pikku-O oli huomannut juoksun aikana olevansa juoksijoista aivan viimeisin ja laittanut kiihdytysvaiheen päälle. Hän meni 8 juoksijan ohi ja tuli sijalle 103 yhteensä 111 juoksijasta ajalla 13:31, vauhdilla 7:13 min/maili, matkalla 3 km tai niinkuin täällä ilmoitetaan 1.87 mailia. Voittaja juoksi saman matkan ajalla 10:12, vauhdilla 5:29 min/maili, mutta Pikku-O oli vain iloinen omasta suorituksestaan. Niin olen minäkin, se oli hänen tämän hetken paras suorituksensa. Brownin joukkue tuli 10. sijalle yhteensä 16. sijoitetusta joukkueesta (eli sellaisesta joilla oli vähintään 5 juoksijaa Championship kisassa). Kausi päättyi juhliin maanantaina 8.11. Seuraavan kerran on jonkinlaista järjestettyä urheilua vasta yleisurheilukauden alkaessa maaliskuun lopulla.

Pikku-O lähti lyhyenä koulupäivänä omatoimisesti siivoamaan roskia alakoulun läheisyydestä itsekseen. Hänelle vain tuli sellainen tunne. Oli kuulemma saanut neljä pussia täyteen. Muutama ihminen oli häntä erikseen käynyt kiittämässä. Yritin ehdottaa siivousinnostuksen käyttämistä omaan huoneeseen, mutta se ei ole sama asia. Roskat omasta huonesta eivät kuulemma lennä mihinkään. Hän jatkoi sitten heti seuraavana päivänä ja täytti 7 pussia. Varoitin huumeneuloista ym, mutta varoitukseni kaikuivat kuuroille korville.

Minusta on tullut melkoinen vegaanikokki

Tein tosi hyvää Chickpea (suomeksi kai kikherne?) keittoa pari viikkoa sitten ja nyt jo uudelleen. Linkin takaa löytyy resepti. Olen viimein ymmärtänyt, että kuivatuista saa hyviä falafeleja, mutta keittoihin ja paistoksiin tarvitsee sailyketölkkiversion. Tämän linkin takaa löytyy toinen tosi hyvä resepti. Maistui makoisalta kookosmaidolla kostutetun riisin kanssa. 

Kellot siirtyivät taaksepain 7. marraskuuta, viikko Suomea myöhemmin. Aamut ovat hetken helpompia, mutta iltapäivät ja illat eivät. Olen yrittänyt hyödyntää valoisampia aamuja juoksuhaasteeni jatkumisen varmistamiseksi ja toistaiseksi olen onnistunut. 5 kuukautta on takana. Vielä yli kuukausi mennään kohti pimeää, mutta sitten helpottaa.

Päivystysvapaaviikkoni on meneillään. Jokaisena päivänä on kello herättämässä. Kaikenlaista kiirettä on olevinaan. Kaksi viikkoa Kiitospäivään ja alle kuusi jouluun. Aika rientää.

Covid 19 - Halloween lähestyy

Halloween on jälleen lähellä ja sitä varten on nyt taas kurpitsa(t) rappusilla. Niiden kaivertamiseen meni tänä vuonna enemmän aikaa, sillä Iso-O otti tilanteen oikein tosissaan ja se innosti Pikku-O:nkin tekemään parhaansa. Pikku-O:n kurpitsassa on kaksi puolta. Iloinen ja surullinen. Hänen mukaansa ne olivat sellaisten ihmisen naamat, joilla oli ja ei ollut lapsia sillä hetkellä kun vaimo kuoli. Aika syvällistä. Iso-O:n kurpitsa sen sijaan katsoi sivulle ja hymyili kaikki hampaat näkyen.

Iso-O lähti yhtäkkisesti kouluiltana Alille spontaaniin karaokeiltaan. Kotiin hän tuli hyväntuulisena klo 22. Hänelle löytyi taas uusi lastenhoitoperhe. Käytyään lauantaina ensin juhlimassa Southin yleisurheilu-ja pelikentän uusia valoja, hän pyöräili suoraan tähän perheeseen. Perheessä oli 4.-luokkalainen tyttö ja 5-vuotias poika. Hyvin meni. Sunnuntai-iltana oli Abbyn ja Alin synttärit Mayan kotona. Mukana oli tyttö, jonka kanssa Iso-O:lla on ollut hankaluuksia (Iso-O on pahastunut tytön vuosia vanhasta nettivideosta, jossa oli rasistisia piirteitä), ja tytön minunkin mielestäni ilkeän kommentin jälkeen kesti vain 10 minuuttia ennenkuin Iso-O lähti juhlista pois. Kotona itketti. Hienoa, että hän kertoi, mitä tapahtui, eikä turhaan märehtinyt itsekseen. Tunnelma jatkui mustana vielä seuraavanakin päivänä, mutta sitten hän taas oli itseään isompi ihminen (vrt. tilanne Valentine-pojan kanssa), ja meni juttelemaan ko. tytön kanssa aloittaen siitä, että ehkä hänellä itselläänkin oli ollut rooli välien tulehtumiseen. Tilanne päättyi siihen, että tyttö pyysi Iso-O:lta anteeksi omaa käyttäytymistään, ja vaikkei edelleenkään ole kyse ystävästä, voivat he nyt sentään olla samassa tilassa ja/tai tilanteessa yhdessä. Ko. tyttö kun on sekä Abbyn että Alin kaveri. Ylpeä olen hänen vahvuudestaan.

Iso-O:lla on ollut muutenkin hieman tunnelmat päällä. Koulussa on jakso loppumassa ja yhtäkkisesti hän keksi, että aika paljon on tehtävää. Tehtävää on ollut niin paljon, että se kaikki muodostui hänelle isoksi henkiseksi palloksi, johon hän ei saanut mitään otetta. Hän tuli minut herättämään klo 23 täysin tunnelmanpalossa. Sanoin, että nyt on tarve aikalisälle ja hyvin nukutulle yölle. Yö auttoi ja seuraavana päivänä hän kertoi ymmärtäneensä jonkin perustavaa laatua olevan matemaattisen asian, ja monet muutkin asiat alkoivat loksahdella kohdilleen.

Ja lisää tunnelmaa. Iso-O sai Invisalign muotit, joita pitää käyttää koko ajan. Hän tuli kotiin myrskynmerkkinä ja pahastui jokseenkin kaikesta. Ensimmäinen harmi liittyi siihen, että puheeseen oli tullut pehmeämpi S-kirjain. Sitten hän pahastui kun mainitsin, että hän itse valitsi ko. tyylin hoitaa hampaansa täydellisen suoriksi. Seuraava harmi ilmaantui, kun muotit eivät meinanneet lähteä suusta ruoan ajaksi. Tunteen palossa pöytään saapumisen jälkeen koko salaatti vieri hänen lautaseltaan pöydälle, tuolille ja lattialle. Tilanne hieman rauhoittui, kun verensokeri nousi, mutta seuraavina päivinä riitti valitusta kipeistä hampaista. Hän motivoi itseään sillä, että puolen vuoden (sen verran se ilmeisesti näillä muoteilla kestää) jälkeen hän on edustava seniori ja valmiina jatko-opintoihin. 

Iso-O piti puheen treeneissä 9 muun juniorin kanssa perustellakseen joukkueelle, miksi juuri hänestä pitäisi tulla joukkueen kapteeni ensi vuonna. Hän totesi, ettei voi suoraan sanoa, että kapteenina olo parantaisi hänen college hakemuksiaan, vaan täytyy keksiä jotain muuta. Kehotin häntä pitämään harjoituspuheen minulle edellisenä iltana. Siitä ei meinannut tulla mitään. Hän vain hassutteli ja oli oma ihana itsensä, muttei oikein saanut mitään koherenttia ulos suustaan. Annoin hänelle ohjeen pistää muutamia ajatuksia paperille. Puhe oli mennyt ihan hyvin. Ainakin yksi freshman sanoi äänestävänsä häntä. Iso-O:sta tulisi oikein hyvä kapteeni. Hän on sellainen synnynnäinen johtaja, mutta samalla helposti lähestyttävä ja sosiaalisesti helppo. Peukut pystyyn, että valitsevat hänet. Harmillisesti hänen kautensa loppui lyhyeen polvivaivan johdosta. Hän on osallistunut kisoihin vain kannustajana. Varasin meille viimein ajan Sports Medicine-erikoislääkärin vastaanotolle, jotta saadaan kotipuoskaria parempi arvio tilanteesta.

Pikku-O on alkanut tehdä lihasvoimaharjoitteita päivittäin, mm. lankuttamalla yläkerran aulassa minuuttitolkulla. Ennen huonoja kelejä hän myös pyöräili kouluun melkein päivittäin, sillä hän on osa "bike gang":iä (ryhmä samalta suunnalta tulijoita). Viime torstaina oli taas kisat Brownilla, jälleen samat urheilukentät jakavaa Oak Hillia vastaan.  Pikku-O juoksi oman parhaansa ajalla 14:35 min. Tänä torstaina oli tarkoitus olla kauden päätöskisat, All City Meet Newtonin neljän Middle Schoolin kesken samalla radalla. Juoksijat jaettiin A-pojat, A-tytöt ja Open Race kisoihin siten, että kahteen ensimmäiseen valittiin 25 nopeinta juoksijaa kustakin koulusta. Pikku-O pääsi ryhmään A-pojat. Harmillisesti kisa peruttiin viime minuuteilla toistaiseksi ajatuksella, että se ehkä toteutuu 1-2 viikon sisään. No, hän myös ilmoittautui Middle School osavaltiotason kisoihin Devensiin. Siellä hän juoksee luokkatasokisassa, ei Championship-kisassa, mutta on silti aika mielissään. Ne kisat ovat viikon päästä viikonloppuna.

Kävimme katsomassa Southin Kolme muskettisoturia-esityksen kolmestaan. Kaikilla katsojilla piti olla maskit päällä. Siitä huolimatta tuntui hetken erikoiselta, että kaikilla näyttelijöilläkin oli. Siihen tottui nopeasti. Näyttelijöillä oli kaikilla henkilökohtaiset mikit, joten dialogin kuulemisessa ei ollut hankaluuksia. Silti aika erilainen kokemus. Kaikkien mielestä oli kiva käydä. Pikku-O ilmoitti, että hän aikoo osallistua näytelmäntekoon Brownilla, mikäli sellainen tapahtuu - olin jostain syystä johtuen ajatellut, ettei hän niin tekisi - ja Iso-O tuli nostalgiseksi hänkin. 

Vaikka kaupankäyntini virkistysrahaston kerryttämiseksi onkin käynyt (summa nyt $363), veimme ison määrän mukanamme Newton Swap Shopiin sen tämän kauden toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä. Mukaan sieltä otimme - tai lähinnä Iso-O otti - melkein 300 CD-levyä, jotka ovat/tulevat olemaan osa hänen huoneensa kattoa, useita kymmeniä julisteita, jotka tulevat olemaan hänen kollaasiensa pohjia, lankoja sekä vaatteita, joista purkamalla saa lankoja virkkausprojekteja varten, tauluja, valokuvakehyksiä jne. Takaisinpäin tuli siis normaaliin tapaan paljon enemmän kuin meni pois. Huokaus. 

E:lla oli midterm-testit filosofiassa ("15/14 A+ Excellent work! Keep it up!") ja ekonomiassa ("Economics oli hankalampi mutta ihan hyvällä mielellä sekin" tekstasi hän - ja sai kuulla myöhemmin, että arvosana oli 100%). E:lla oli myös "conflict of interest", kun ilmoitin meidän olevan lähdössä pienelle viikonloppuruskaretkelle New Hamsphireen, johon hänkin olisi ollut tervetullut, kun se sattuu olemaan Halloween. Huonojen kelien johdosta jouduin sittemmin perumaan koko suunnitelman. No, hän oli kuitenkin Iso-O:lle sanonut, että kokee huonoa omatuntoa, jos ei tule kotona käymään viikonloppuisin ja/tai lähde meidän reissullemme mukaan. Vaikka IHAN HIRVEÄSTI toivoisin, että hän tulisi, yritän myös oppia itse, että hänen kuuluukin levitellä omia siipiään, ja kerroin hänelle, että mitään tuollaisia velvotteita ei ole. Haluan, että hän tulee mukaan matkoille ja/tai kotona käymään aina vain silloin, kun hän itse haluaa, mitään pakkoa ei koskaan ole.

No, E tuli sitten sunnuntaina. Siihen oli monta syytä. Yksi hänen tilaamistaan kirjoista oli saapunut ja hän halusi käydä sen hakemassa. Iso-O halusi ottaa kurpitsakuvan kolmikosta Instagram-postausta varten. Ja minäkin tarvitsin apua, kun juoksukelloni ei suostunut viemään update-prosessia läpi ja en itse keksinyt, että aivan helposti sain sen tehtyä yhdistämällä kellon tietokoneeseen sen omalla vaierilla. Samalla söimme yhdessä uunilohta ja -kasviksia perunamuusin kanssa sekä omenakiisseliä jälkiruoaksi. E on ainoa kolmikosta, joka syö omenakiisseliä, joten olin iloinen, että hän tuli sen kanssa auttamaan. Olin nimittäin tehnyt melkein 4 litraa kiisseliä, mikä on yhdelle ihmiselle aika iso määrä. 

Astianpesukoneenkorjaaja tuli keskiviikkoaamuna laittamaan saapuneen osan paikalleen. Osa meni hyvin paikalleen, mutta vuoto jatkui. Hän sanoi tilaavansa uuden osan, joka sitten tullaan taas parin viikon päästä asentamaan. Seuraavana päivänä minulle tuli ilmoitus sekä puhelimeen että sähköpostiin:"All set. Your repair is complete". Soitin kohtuullisen tunteikkaan puhelun. Sain ihan hyvää palvelua, mutta sävy oli sellainen ikäänkuin minä en ymmärtäisi, että korjaus on tehty. Minulla on nyt kuitenkin uusi korjausnumero ja ajanvaraus tehtynä. Mielenkiintoista nähdä, mitä vielä tulee tapahtumaan. En ole yllättynyt, jos uutta osaa ei olekaan tilattu.

Aikamoinen, monipäiväinen myrsky on mennyt New Englannin yli. Paljon on ollut sadetta ja tuulenpuuskia. Lämpötilatkin ovat laskeneet noin 15 asteella. Alkaa olla aikamoinen haaste minulle mennä ulos juoksemaan. Yhyy. 

Covid 19 - Koronarokotuksen kolmas annos sekä influenssarokotteet

Vaikka FDA ei hyväksynyt kolmatta rokotetta muille kuin yli 65-vuotiaille, CDC pyörsi tämän ja laittoi mukaan terveydenhuollon henkilökunnan sekä opettajat, muiden muassa. Minä kävin noin parin viikon mittaisen mietiskelyjaksoni jälkeen omani ottamassa 8. lokakuuta. Jotta tilanne olisi mahdollisimman haasteellinen, otin samalla myös työni johdosta pakollisen influenssarokotteen. Meni aivan hyvin, vaikka henkisesti valmistauduinkin epämiellyttävään viikonloppuun. En saanut lähellekään samanlaista reaktiota kuin toisen annoksen jälkeen, ja nyt on homma hoidettu.  

Iso-O:lle ja Pikku-O:lle varasin lastenlääkäriaseman kautta influenssarokoteajat sunnuntaiaamulle 17. lokakuuta. Varasin E:llekin, mutta hän olikin varannut itselleen jo ajan maanantaille 18. lokakuuta BC:n kautta. Menin siis kahden nuoremman kanssa, mutta ajoimme aivan E:n asuntolan vierestä, kun rokotteet annettiin aseman toisessa, Newtonin pisteessä 90-tien toisella puolella ja reitti sinne kulki pitkin Center Streetiä. Olimme paikalla 15 minuuttia liian aikaisin, muttei se haitannut, pääsimme heti sisään ja hoitajan huoneeseen. Hoitajan lapsi oli käynyt Southin aikoinaan, ja hänellä riitti juteltavaa Iso-O:n valmentajasta, joka ei ole muuttunut vuosikymmenien aikana yhtään, selvästi.

 

Marraskuun 8. päivä kokonaan rokotetut eurooppalaiset saavat viimein saapua Yhdysvaltoihin. Kanada avasi rajansa kokonaan rokotetuille yhdysvaltalaisille tai viisumilla maassa oleville. Kiva. Valoa tunnelin päässä.

 

Kotiin liittyvää

Virkistysrahastossani on nyt $246. Se on oikein hyvin siihen nähden, että olen oppinut ihmisten olevan kauhean epäluotettavia. He voivat jopa sopia ajan tavaran luovutukselle, mutteivat tule paikalle tai tulevat tunteja myöhemmin. Kyselijöitä ja jos vaikka minkälaisen luovutusprosessin ehdottelijoita on myös paljon. Kysyvät kysymyksen ja sitten heistä ei kuulu mitään. Ihmemeininkiä. No, minä olen iloinen siitä, että olen päässyt isokokoisista tavaroista eroon. Pienillä ei ole niin suurta merkitystä, kun ne saa vietyä kierrätykseen ja/tai luovutettua ilmaiseksi eteenpäin.

Osittain virkistysrahaston kerryttämiseen liittyen, mutta erityisesti ihan vain tarpeesta yksinkertaistaa elämää vähentämällä tavaramäärää, olen käynyt läpi talon hyllyjä. Yksi vaikeimpia oli lasten koulutöitä pullistelleen ylähyllyn tyhjentäminen. Iso-O iloisena kommentoi melkein jokaista nauraen ja todeten, kuinka hän muistaa ko. teoksen tekemisen aina sen äärellä käytyihin keskusteluihin saakka. Kuinka voi laittaa pois pienen ihmisen suurella vaivalla ja ylpeydellä tehtyja taideteoksia? Onnistuin kohtuullisesti, mutta vielä on isot pinot jäljellä. Huokaus.

Pikku-O:lla on ollut pikku-ukosta lähtien taipumuksena aikuisen näkövinkkelistä tuhota, lapsen näkövinkkelistä tutkia perinpohjaisesti tavaroita. Iso-O on sitä mieltä, että se on merkki Pikku-O:n psyykkisestä huonovointisuudesta. En ole samaa mieltä. Oli syy mikä tahansa, käytin taipumusta omaksi hyödykseni pyytämällä häntä paloittelemaan rikkinäisen kovamuovipulkan pienemmäksi, jotta se mahtuisi paremmin kierrätyspönttöön. Itse en ollut siinä onnistunut. Hänellä meni 15 minuuttia. 

Pikku-O:sta on kuoriutunut oikea leipuri. Melkein viikottain on jotain tekeillä. Yleensä jotain todella sokerista ja suklaista. The Great British Baking Show:n ohjeella hän teki piparminttusuklaaminirullia, jotka onnistuivat oikein hyvin. Hänellä jäi aika paljon ylimääräistä suklaakuorrutusta, piparminttutäytettä ja tummasuklaatäytettä, ja tein sitä varten sitten peruskakkupohjan. Tai sellainen oli tarkoitus. Koska kananmunat olivat päässeet loppumaan, tein ensimmäistä kertaa ikinä vegaanikakkupohjan. Ei se oikein onnistunut. Koska täytteitä oli niin paljon, ei sillä onneksi ollut kauhean suurta merkitystä. Jälkiruokaa oli taas yli viikon ajaksi. Ei sillä, että meillä muutenkaan olisi jälkiruoista pulaa. Korona-aikana herkuttelu on lisääntynyt, eikä ole palannut koronaa edeltävälle tasolle, vaikka elämä ulkoisesti muistuttaakin entistä.

Astianpesukonemies tuli viimein, ja totesi, että astianpesukoneen yksi viemäritiiviste oli mennyt rikki. Sen voi korjata, tarvitsee vain uuden osan. Se on nyt tilattu, joten varmaan 1-3 viikon kuluttua meillä on toimiva astianpesukone. Suunnilleen samaan aikaan tuli putkifirman mies huoltamaan lämmityskattilan sekä kuivausrummun ulosmenoputken. Olen ylpeä itsestäni. Pystyin koordinoimaan näiden kahden äijan kanssa kommunikoinnin samalla kuin tein etäpäivän yläkerrassa. Etukäteen kyllä jännitti. Asiaa auttoi se, että kaikki potilaani olivat seurantakäyntejä, ja jostain syystä kaikilla meni paremmin tehden vastaanotoista tavanomaista lyhyempiä.

Juoksukisoja

Iso-O on jättänyt nyt kolmet kisat väliin polvivaivan ja/tai ylähengitystieinfektion johdosta. Ensimmäinen niistä oli Concord-Carlisle High Schoolilla. Siitä huolimatta menin hänen kanssaan sinne kannustamaan joukkueita. Tähän on tultu; minä olen oikea "Soccer Mom".  On kiva, kun tunnistaa kilpailijoita kaikilta tasoilta (pojat ja tytöt, JV ja V). Sain Iso-O:n kautta palautetta, kuinka kiva oli, kun "your mom" oli niin monessa paikassa reitin varrella kovaan ääneen kannustamassa. Hassu tilanne oli myös, kun Iso-O:n kanssa kävellessäni reitillä, tulivat kaksi CC-koulun kilpailijaa luoksemme aloittamalla keskustelun:"Hi, are you Newton South runners?" Toinen väliin jäänyt kisa oli Westford Academylla. Ne menivät oikeastikin ohi, sillä kumpikaan meistä ei mennyt paikalle. Kolmansien väliin jääminen harmitti kovasti. Twilight Cape Codilla lauantai-iltana on tyypillisesti tosi kiva kisa. Sinne hän lähti kannustamaan ja saapui kotiin vasta klo 24 jälkeen.

Pikku-O:lla ovat jatkuneet viikottaiset kisat. Ne ovat yleensä torstaisin, mikä on minulle tosi hyvä etäpäiväni johdosta, mutta torstaisen tavanomaista lyhyemmän päivän johdosta ne siirtyivät perjantaille. En siis päässyt niihin, kun alkoivat jo kli 15.30. Hän oli hienosti juossut saman 2 mailin matkan nyt ajalla 14:47 eli puoli minuuttia nopeammin tullen sijalle 39. melkein 100 juoksijasta. Seuraaviin kisoihin torstaina taas pääsin. Hänellä meni oikein hyvin melkein hellekelissä. Hän pysyi Cooperin perässä ja tuli maaliin hänen kanssaan samalla ajalla 14:55.

Olin Iso-O:n kanssa E:n New Englannin alueen kisoissa Franklin Parkissa pukeutuneina Boston Collegen varusteisiin niiltä osin kuin mahdollista. Minulla oli pipo päässäni, vaikka oli kuuma, ja Iso-O:lla oli lippis ja paita. Upea kokemus! Tytöt juoksivat ensin 5k. BC voitti sekä Varsity että Subvarsity-kisat aivan ylivoimaisesti, vaikka mukana oli 24 yliopistoa New Englannin alueelta. Pojat tulivat 10. sijalle eli aivan hyvin hekin, vaikka moni ei juossut. E juoksi 32. sijalle 118 subvarsity juoksijasta ajalla 27:11, mikä on keskimäärin 5:28 min per mile, ja melkein minuutin nopeammin kuin Attleborossa, jossa hän viimeksi juoksi ko. matkan. Aikoja ei tietysti voi suoraan verrata ratojen erilaisuuden johdosta, mutta voin todeta, että hän juoksi kovaa.

Iso-O:lla oli perjantai-iltana teamdinner Auburndalessa poikien joukkueen Ryanin kotona. Hän tuli kotiin hiuslatvat vaaleanpunaisina hyvällä mielellä.

Kouluihin liittyvää

Viime kevään MCAS-tulokset saapuivat. Maksimipistemäärä molemmissa aineissa (englanti ja matematiikka) ja molemmilla (Iso-O ja Pikku-O) oli 560.

Iso-O:n sophomorevuoden MCAS:

- 543 englannista (exceeding expectations - koulu 522, alue 521, osavaltio 507) 

- 560 matematiikasta (exceeding expectations - koulu 523, alue 520, osavaltio 501)

Pikku-O:n seitsemännen luokan MCAS

- 522 englannista (meeting expectations - koulu 512, alue 508, osavaltio 494)

- 530 matematiikasta (exceeding expectations - koulu 512, alue 509, osavaltio 492)  

Iso-O sai ensimmäisestä juniorivuoden matematiikankokeestaan D+. Aihe oli trigonometria. Se on hänen huonoin arvosanansa ikinä. Juttelimme. Olen aina sanonut ja jatkan sanomalla, että arvosanalla sinänsä ei ole merkitystä. Se vain kertoo testin tekijälle, millä tasolla sillä hetkellä mennään. Jos omalla sen päivän parhaalla yrittämisellä tulee D+, voi sen ottaa ylpeänä vastaan. Jos kuitenkin on mennyt vähän liikaa aikaa puhelimessa tuntitolkulla höpöttäessä iltamyöhille saakka (köh, köh!), voi ehkä hetkeksi istahtaa miettimään, josko oma paras olisi jäänyt antamatta. Seuraavan viikon matematiikkatestin jälkeen sain sitten töihin tekstiviestin:"mina luulen etta minulla meni matematiikan testi hyvin". Ihana Iso-O. 

 

Iso-O:n PSAT oli lauantaiaamupäivänä 16. lokakuuta. Hän ei valmistautunut siihen lainkaan. Nelituntinen testi meni kuulemma ihan hyvin, vaikka aluksi hänellä olikin ongelmaa ajankäyttönsä kanssa. Aika oli yhden englantiosion kanssa loppunut kesken ja hän oli kiirellä vastannut aivan sattumanvaraisesti viimeisiin monivalintatehtäviin. Hyvä oppimiskokemus sekin.

 

Koululaisilla oli edellisen viikon torstaina lyhyt päivä opettajien koulutusiltapäivien johdosta. Pikku-O käytti sen yläkoululaisille tyypillisellä tavalla menemällä kaverien kanssa Newton Centeriin hengailemaan ja uskalsi ensimmäisen kerran itsekseen käyttää pankkikorttiaan. Iso-O meni Marthan kanssa bussillä heille.

Tämän viikon maanantainen koululaisten vapaapäivä kului Iso-O:lla kotona sairastaessa samaa tautia, mikä oli E:lta siirtynyt Pikku-O:n ja minun kauttani häneen. Päivä oli entiseltä nimeltään Columbus Day, nyt Indigenous Peoples Day, ja toimi kahdelta edelliseltä huhtikuulta perutun Boston Maratonin juoksupäivänä. Olin unohtanut tämän ja sain sen huomata kiireessä bensa-asemalle viimeisillä höyryillä ajaessani; reittini oli poikki. Jouduin palaamaan takaisin kohti kotia ja tankkaamaan kalliilla lähiasemalla. Maratonreitti menee perinteisesti Newtonin läpi ja katkaisee ison tien pitkältä matkalta. E oli ollut BC:llä muiden opiskelijoiden kanssa kannustamassa. Samalta kohdalta oli juoksijat otettu pois reitiltä 2013 pommi-iskujen aikaan.

Sekalaista

Olin ensimmäistä kertaa erikoistujien klinikan erikoislääkärinä Laheyn uudessa tilassa tien toisella puolella, 50 Mall Road rakennuksessa. Se on tosi kiva paikka. Kaikki oli ihan uutta seinistä, lattiasta, tietokoneista ja kalusteista lähtien. Vuonna 1980 rakennettu ja sisustettu varsinainen työhuoneeni vaikuttaa nyt aika nukkavierulta. 

Iso-O:lla on ollut töitä jälleen uudessa, kolmilapsisessa (esikoispoika 6. luokalla, tytöt alakoulussa) perheessä parin sadan metrin päässä meiltä ja oli aika hyvällä tuulella kotiin saapuessaan. "Very nice family!" Hän oli saanut kyydin kotiin, vaikka todellakin olisi voinut kävellä. Seuraavan illan keikka peruuntui, kun perheen tytöillä oli "sniffles". Iso-O oli tosi huolissaan, josko hän oli tytöt tartuttanut. Rauhoitin häntä ja sanoin, ettei se ollut kovin todennäköistä.

Iso-O löysi itsestään yllättäen henkilön, joka haluaa kaivertaa kurpitsan. Koska Pikku-O:kin haluaa ja sisarusten taiteellinen taso ja ambitiot ovat aivan erilaiset, minun piti ostaa kaksi isoa. Aiemmin olen ostanut yhden ison ja yhden pienemmän leipomista varten. Tänä vuonna päädyin kahden ison jo kököttäessä ostoskärryssä paljon helpompaan ratkaisuun ja otin 4 purkkia kurpitsasosetta. 

Pikku-O:lla on ollut menossa moni-iltainen rahanpesuprojekti. Konkreettisesti. Pesuhuoneessa oli purkissa kolikoita suuvedessä likoamassa. Seuraavina iltoina hän hankasi niitä tops-tikuilla. Mitähän seuraavaksi?

Pikku-O kävi Jaken luona lauantai-illallisella ja lähti sunnuntaina Codyn ja Cooperin perheen kanssa omenoita poimimaan ("Apple Picking"). Hän tuli kotiin ison omenapussillisen sekä omenasiideridonitsien kanssa. Leivoin niistä sekä omenapiirakkaa että omenakaurapaistosta, ja Iso-O nauroi, etten osaa tehdä uunissa vain yhtä asiaa (totta).

Kuukausisiivouksen jälkeisissä hyvissä tunnellimissa kohti uutta viikkoa ja sen mahdollisuuksia.

 

Covid 19 - Uutisista tapahtumiin kotona

Yhdysvallat on poistamassa eurooppalaisten matkustusrajoitukset marraskuun alkupuolella 20 kuukauden rajoituksen jälkeen. Iso uutinen. Samana päivänä Yhdysvallat ylitti 675000 kuolleen rajan. Kuolleista yli 90% on rokottamattomia. Kuolleita on nyt jo yli 700000 ja lisää vain tulee. Mutta hienoa, että matkustusrajoitus on poistumassa, koska se on aiheuttanut niin paljon hallaa eri maissa asuvien perheiden välille, me mukaan luettuina. Matkustamiseen Euroopan ja Yhdysvaltain välillä liittyy edelleen vaatimus testaamisesta, minkä koen hankalana. Mitä jos yksi esimerkiksi neljästä matkustajasta on positiivinen? Jääkö tämä mahdollisesti alaikäinen yksinään odottamaan vai tarkoittaako se kaikkien matkan peruuntumista? Ei houkuttele ottaa riskiä.

Isojen uutisten viikko on ollut muutenkin. "Week from Hell" niinkuin CNN sitä on kutsunut. Yhdysvallat on taas vaarassa kaatua velkataakkansa alle. Republikaanit äänestivat, etteivat anna nostaa velkakattoa, mikä tämän aiheuttaisi. Demokraateilla on ollut sitten tämän huolehtimisen lisäksi ongelmanaan se, että heidän on pitänyt päästä sopuun infrastuktuuri- sekä isommasta Bidenin ohjelman rahoitussuunnitelmista. Kaikki samaan aikaan. Kaksipuoluejarjestelmä on ihan mahdoton.

Haasteisiin kotona on kuulunut astianpesukonevuodon ympärille kietoutunut säätäminen. Putkimies tuli torstaina ja totesi, että ongelma on astianpesukoneessa itsessään, eivätkä he voi sitä korjata. Piti siis soittaa astianpesukoneen toimittaneelle firmalle. Ensimmäinen ongelma oli se, että firma oli mennyt konkurssiin ja kaikki entiset asiakastiedot olivat kadonneet. Tämä selvisi pitkän puhelinsoiton aikana. Sitten piti saada joku kiinni (=useita puhelinsoittoja ja odottamista hissimusiikin soidessa), jotta korjaaja tulisi paikalle joko toteamaan, että se voidaan korjata tai että tarvitsemme uuden. Veikkaan jälkimmäistä, mutta tämän saan kuulla vasta viikon päästä, kun hän viimein tulee. Vuokraemännän vakuutustarkastaja tuli hänkin toteamaaan, että kosteutta on kellarin lisäksi yllin kyllin keittiön kammottavan muovilattian allakin. Jännä nähdä, mikä tulee olemaan vuokraemäntäni ratkaisu. Onko edelleen tärkeää vaihtaa lieden sytytin vai olisiko viimein aika ihan oikealle keittiöremontille. Villi arvaus, että edelleen vaihdamme sytyttimen.

Laitoin lämmityksen päälle pitkin hampain 30. syyskuuta. Varmasti voisi vielä hetken venyttää, mutta toisaalta lämmityksen johdosta homeongelma pesuhuoneessa oletettavasti vähenee. Yläkerran pesuhuoneen katto ja seinät ovat nimittäin olleet homekerroksen peittämiä. Eivät ole enää. Googlasin ohjeen niiden poistamiseen ja onnistuin. Kurkkua tosin kirveltää vieläkin, vähintäänkin ajatuksen johdosta. Homma meinasi olla ihan liian iso, kun samalla tuli käytyä läpi 12 vuoden aikana kerääntyneitä purnukoita ja tuubeja. Tavaramäärä meinaa ihan minut tyrmätä. 

Erilaisia tapahtumia lasten elämässä

E:lla oli viikko sitten yliopiston perheiden viikonloppu, mutta emme päässeet mukaan minun töideni ja Iso-O:n kilpailujen johdosta. Meidän poissaolomme ei ollut häntä hidastanut. Lauantai oli alkanut normaaliin tapaan 12 mailin lenkillä joukkueen kanssa klo 7 ja jatkunut aamupalan jälkeen yhtä soittoa aina pikkutunneille saakka. Viikonlopulle oli jarjestetty BC:n ensimmäinen kotipeli (amerikkalainen jalkapallo) ja sen ympärille melkoinen karnevaali. BC voitti tiukan pelin, keli oli täydellinen ja vauhtia riitti. E oli nukkunut melkein puolelle päivin sunnuntaina. Illasta hän tuli meille päin, söimme yhdessä Iso-O:n kokonaan tekemän päivällisen, Pikku-O:n leipomat suklaakeksit, ja katsoimme pesukoneen ja kuivausrummun pyöriessä The Great Brittish Baking Show uuden kauden ensimmäisen jakson. 

E kävi uudelleen perjantaina kotona hakemassa rautatabletteja, joita valmentaja oli suositellut koko joukkueelle heidän "aneemisen" (suora lainaus) suorituksensa johdosta. Hommasin paketin, vaikka rautaa voi saada liikaakin, sillä E:n hurjat treenimäärät ovat vaikuttaneet hänen painoonsa ym, vaikka hän onkin syömistään lisännyt. Toisin sanoen, en ole huolissani raudan liikasaamisesta, jos nyt en ehkä pitkäaikaiseksi suosittelekaan. Hän sai lisäksi syödä kanssamme tuhdisti, silitti paitansa seuraavan illan joukkueen bileisiin ja otti mukaansa joitain papereitaan.

Lasten viisumiasiat etenevat etanavauhtia, mutta todistetusti etenevät. Keskiviikkoaamuna kävimme taas Reveren ulkomaalaistoimistossa, jossa jokainen heistä antoi sormenjälkensä, kuvan silmästään ja kasvokuvan. Luulisi, että samat tiedot olisi Yhdysvalloilla jo systeemeissään, kun ihan samalla asialla olimme loppukesasta 2020. Iso-O:n hikisormista tuli tällä kerralla onnistuneet mittaukset kahdeksasta, kaksi enemmän kuin vuosi aiemmin. Sellaista monen ihmisen ajankäytön hukkaamista. Minä jouduin ottamaan vapaata töistä, E:lla meni muutama luento ohi, Iso-O ja Pikku-O menivät kouluun tunteja myöhässä, ja oletettavasti lasten asioita toimistolla työstäneiden virkamiesten lisäksi heidän papereitaan arvioidaan monen muunkin ihmisen toimesta. Ei ihme, että Yhdysvaltain maahanmuuttopolitiikka on kriisissä.

Pikku-O:lla on koulukuvaus ohi, mutta Iso-O:n vastaava siirtyy koko ajan eteenpäin milloin mistäkin syystä johtuen. Kuvat otetaan jokatapauksessa, sillä niitä käytetään koulun virallisissa tiedoissa, halusivat vanhemmat tilata niitä tai ei.

Pikku-O on mennyt kouluun paljon pyörällä, mikä sinänsä on hieno juttu. Ihmettelin tosin, miksi hän valitsi niin myös huonojen kelien aikaan, ja lopulta minulle selvisi, että hänellä oli ollut jonkinlainen sekaannus paluubussin kanssa, ja hän oli tuona päivänä joutunut kävelemään kotiin. Kävin pitkähkön keskustelun koulutoimiston kanssa ja ongelma selvisi. Pikku-O oli mennyt väärän bussin luo. Helpommalla hän olisi päässyt, kun olisi heti kysynyt apua. Ehkä hän nyt oppi sen.

Iso-O:n oikomishoito alkoi mittauskäynnillä. Hän saa muotit lähitulevaisuudessa ja siitä se sitten lähtee. Pikku-O on onneksi nyt päässyt siitä vaatimuksesta, että muotteja pitää käyttää koko ajan. Ne ovat ihmetyksekseni edelleen ehjät, ja nyt niitä tarvitsee käyttää vain öisin. 

Iso-O kävi Lights to South iltamissa ja on ollut perustamassa virkkausklubia Southille muutaman muun innokkaan kanssa. Pienen ongelman asiaan on tuonut se, että virkkaava poika Ben on ollut Abbyn kanssa jonkinlaisessa sanaharkassa, mikä on vienyt Iso-O:n hankalaan välikäteen. Hän mietti, mitä hän voi sanoa Abbylle, kun hän on Benin kanssa tekemisissa. Teiniongelmia.

Holly-koira oli taas meillä viikonloppulomalla, kun perhe matkasi Mainiin Ethanin collegen perheviikonloppuun. Pikku-O päätyi nukkumaan sen kanssa alakerrassa, vaikka Holly onkin täysin tottunut tekemään niin itsekseen. Minä taas tapasin toisen koiravieraamme Codyn Iso-O:n kisoissa Cold Spring Parkissa. Se oli tosi iloinen minut tavatessaan.  

Olen itsekin ollut tavanomaista sosiaalisempi. Tapasin paragualaisystäväni Alfredon pitkäksi venähtäneessä illanvietossa ensin Envoy hotellin Lookout Rooftop-ravintolassa drinkkien äärellä, sen jälkeen tosi kalliissa italialaisravintolassa (Davio's Northern Italian Steakhouse) ja lopuksi yöllisessä kävelyssä pitkin Bostonin rantamia.  Tutustuin häneen 10 vuotta sitten Martinos Centerillä tutkimustyössä ollessani ja olemme sen jälkeen tavanneet harvakseltaan, 2014 Bostonissa ja 2019 Philadelphiassa. Aina yhtä helppo nähdä ja jatkaa siitä, mihin jäimme. Olin kotona klo 1 yöllä, mikä on minulle selvästi ihan liian myöhään, sillä seuraava päivä meni toipuessa. Onneksi oli tämä välipäivä, sillä lauantaina minulla oli sitten Marthan äidin vain aikuisille tarkoitetut 50-vuotisjuhlat teemalla 80-luku. Apua. 

Nämä 80-lukuteemalla olleet juhlat olivat tosi hauskat. Kaikki mukaan saapuneet olivat ottaneet teeman tosissaan ja näyttivät toinen toistaan hassummilta. Iso-O oli meikannut minut räikeillä väreillä, kiharsin tukkani isoksi ja pukeuduin Jane Fonda-tyyppiseksi aerobic-ohjaajaksi. Ruoka oli tilattua ja baarimikko teki erilaisia drinkkejä. Juhlat kestivät puolen yön tienoille. Saavuin kotiin samaan aikaan lastenvahtina olleen Iso-O:n kanssa. 

Kaikkien kolmen kisoja  ja minun juoksujani

Pikku-O:n ensimmäiset kisat olivat Brownin ympärillä, noin 1 mailin matka kaksi kertaa, yhteensä siis 2 mailia (3.2 km). Hän juoksi oman parhaansa 15:23 min ja oli oikein tyytyväinen itseensä, vaikkei kärkisijoille asiaa ollutkaan. Se on tärkeää.

Iso-O:lla oli kauden toiset kisat Franklin Parkissa Bostonissa, johon oli ihan hirveä painajainen ajaa ruuhka-aikaan. Onneksi kisa oli myöhässä, ja ehdin nähdä sen kokonaan. Matkalla meinasi vähän harmittaa. South kilpaili Boston Latin ja Cambridge kouluja vastaan. Iso-O juoksi Southin 4. sijalle. Kaveri Ali voitti hänet tällä kerralla selvästi hieman yllättäen. Seuraavat kisat olivat jo heti lauantaina Rhode Islandissa. Sinne en päässyt mukaan. Hänellä oli mennyt taas oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa ikinä hän oli alittanut 22 min 5k-kilpailussa (21:59), ja oli jälleen Southin 4. paras samojen juoksijoiden Lilyn, Margotin ja juoksukaveri Alin jälkeen. Tämän postauksen kolmannet kisat olivat kotiradalla Cold Spring Parkissa Acton-Boxboro koulua varten. Ehdin mukaan. Tällä kerralla Lilyn, Margotin, ja Alin lisäksi Sophia ja freshman Molly menivät hänen ohitseen, mutta hän oli heistä ja itsestään pelkästään ylpeä. Upea asenne, kateutta ei ole lainkaan. Hänen aikansa 2.7 mailin matkalle oli 17:41, mikä antaa nopeudeksi noin 6:30 min/mile. Se oli myös 1.5 minuuttia nopeampi aika samalle matkalle verrattuna edellisten vuosien vauhtiin. Abbylla putosi yksi piikkareista ja hän juoksi loppukisan sukalla. Hassuja kommelluksia. Kisan jälkeen seniorit saivat kukat, sillä kyseessä oli heidän viimeinen kotikisansa.

E:lla oli kisat Franklin Parkissa (Battle in Beantown, 20 huippukoulun kisat, joissa BC oli järjestäjänä) kaksi päivää Iso-O:n Franklin Parkin kisojen jälkeen juosten saman 5k radan. Hän oli pysynyt joukon mukana ja oli siihen tyytyväinen, vaikka juoksikin "hitaasti" (suora lainaus). Hänen aikansa oli 16:49 vauhdilla 5:25 minuuttia per maili. Joukkueen nuoremmat pojat juoksivat tämän 5k matkan, huippuporukka 8k. E tuli oman kilpailunsa 70 osallistujasta sijalle 43. Hyvä E!

Minä olen juossut omaa vauhtiani reippaasti yli 200 mailia (320 km) kesäkuun puolivälin jälkeen. Hidas juoksemiseni on nopeutunut siten, että menin alle 10 minuuttia per maili. Eli edelleen melkein kävelyvauhtia. Mutta kun sanoin tämän teineille, sain spontaanit "äiti, äiti, äiti!!" huudot. Ihania kannustajia. Kannustusta tarvitaan, sillä talviaika, pimeys ja kylmyys ovat minulle hankalia ja lenkkeily aina jää. Tänä vuonna yritän taistella itseäni vastaan, jotta ei jäisi, ja jatkan haastettani 10 mailia per viikko. Jos laiskottaa tai keksin tekosyitä, tarkoittaa se sitten pahimmillaan yhtä 10 mailin (16 km) lenkkiä ko. viikon aikana. Teineille tuo ei ole paljon, mutta minulle on. Totesin sen konkreettisesti eilen, kun jouduin tuon matkan taapertamaan. Jaksoin kuin jaksoinkin. Jee!

Jatkan päivystysvapaastani nauttimista omalla lempipaikallani sohvannurkassa.

Covid 19 - Koulu- ja kilpailukiireitä vuokraemännän kanssa viestitellessä

FDA ei hyväksynyt kolmatta rokoteannosta muille kuin yli 65-vuotiaille tai alentuneen immuniteetin omaaville nuoremmille toisin kuin moni, minä mukaanluettuina oletti. Samana päivänä Pentagon joutui myöntämään, että se pommitti 10 siviiliä, joista suurin osa oli lapsia, virheellisen arvionsa johdosta Afganistanin kaaoksen tiimellyksessä. Ja, Yhdysvallat joutui Englannin ja Australian vanavedessä diplomaattiselkkaukseen Ranskan kanssa, kun ne sopivat kolmestaan ydinsukellusveneiden rakentamisesta jättäen Ranskan ulkopuolelle. Ei ihan paras päivä Bidenin Valkoisessa talossa.

Pikku-O:n Back to School Picnic oli 13. syyskuuta. Ilmoitin meidät molemmat. Pikku-O oli jo paikalla kavereineen, kun saavuin. Kiertelin hetken, söin yhden burriton, ja menin autolle yksinäni istuskelemaan. En tuntenut oikeastaan ketään, enkä yhtään jaksanut tutustua. Sosiaalisuustarpeeni ovat täytetyt isosisarusten koulukavereiden vanhempien kautta, huomaan.

Osallistuin Iso-O:n maastojuoksujoukkueen vanhempainiltaan, joka järjestettiin virtuaalisena. Iso ongelma on se, että bussikuljettajista on ihan hirveä pula. Päivä ennen ensimmäistä kilpailua ei ollut tiedossa, onko bussia lainkaan. Ei ollut. Vanhempia rekrytoidaan kuljettajiksi. Itse menen aina, kun aikatauluni vain sallii, mutten pysty sitoutumaan. Ongelma on varmasti sama muillakin vanhemmilla.

Iso-O:n ensimmäinen kisa oli Lincoln-Sudbury Highschoolilla. Ajoin sinne suoraan töistä. Juoksujärjestys oli JV-tytöt, V-pojat, V-tytöt ja JV-pojat. Iso-O oli kolmannessa ryhmässä (V=Varsity, JV=Junior Varsity). Hänet oli sijoitettu neljänneksi parhaaksi Southin juoksijaksi, mutta hän juoksi kolmanneksi. "I am so proud of myself!" sanoi hän monta kertaa kisan jälkeen. Seurasin kaikki muutkin kisat. Kilpailijoina olivat Southin tytöt ja pojat sekä Lincoln-Sudburyn ja Westonin vastaavat joukkueet. Pääsin myös juttelemaan Iso-O:n suomalaisjuurisen joukkuekaverin kanssa. Hänen isänsä on puoliksi suomalainen, mutta suomea ei ole kotona puhuttu. Joukkuekaveri on nelilapsisen perheen toiseksi vanhin, ja ainoa, joka on omatoimisesti opetellut suomea. Hauskaa, että hän niin reippaasti halusi sitä minunkin kanssani harjoitella. Minun täytyy tosin tunnustaa, että koen hankalaksi puhua suomea äidinkieleltään jotain muuta puhuvan ja/tai kymmeniä vuosia suomea puhumattoman henkilön kanssa. Olen tähän törmännyt kerran osastolla ja tulen uudelleen törmäämään pian poliklinikalla iäkkäämpien suomalaismummojen kanssa.

Seuraavana päivänä treeneissä valmentaja oli erikseen kommentoinut Iso-O:n hienoa suoritusta ja sitä, kuinka hän oli aina valmentajan huudettua:"Close the gap!" lähtenyt etenemään 'kuin raketti'. Kotiintulomatkalla haimme tuoreen Colinin tekemän leivän ja kävimme Wholefoodsissa Iso-O:n kanssa. Hän oikein kukoistaa kerätessään kärryyn jos vaikka minkälaista vegaaniviritystä. Kiva nähdä teini niin täynnä iloa.

Yritin olla tehokas ja kävin läpi kaikki Craigslistilla olevat tuotteeni muuttamalla kuvailuja hieman. Koska ilmoituksia oli monta, Craigslist luuli minun olevan robotti, ja kaikki ilmoitukseni liputettiin ja poistettiin. Ensin harmitti, sitten nauratti. Nyt olen sitten nöyrästi postannut niitä uudelleen muutaman ilmoituksen päivävauhdilla. Sain siivottua ullakon ja sieltä muutaman lisätuotteen myytäväksi saakka. Päivittäinen viestienvaihtaminen ostajaehdokkaiden kanssa on kuitenkin hyytynyt. Kauppa ei enää oikein käy. Pöh!

Torstai oli koululaisten vapaapäivä Yom Kippurin johdosta. Iso-O käytti sen lastenhoitajana niinkuin seuraavan illankin. Pikku-O sen sijaan meni Codille ja Cooperille, ja vietti pelijengin kanssa mukavan päivän. Seuraavana päivänä piti ostaa uusi peli tietokoneelle. Ruudun äärellä on kulunut aikaa. Jopa niin paljon, että hän omatoimisesti lopetti YouTuben käyttämisen, kun ohjelma varoitti, että hän oli ollut siellä kolme tuntia putkeen.

Kutsuimme noin sata kertaa Marthan perheen päivällisillä ym muissa juhlissa käymisen jälkeen heidät meille. Tarkoitus oli valmistaa oikein kunnon vegaanipäivällinen, mutta minulle iski kakkupaniikki ja tein llihapullia ja pyysin Iso-O:aa tekemään jälkiruoaksi vegaanidonitsien lisäksi porkkanakakkua. Aloitimme kuohuviinillä sekä pitaleipä-, porkkana- ja paprikalohkojen dippaamisella hummustahnaan, jatkoimme niiden lihapullien sekä kookosriisin, lihakorvikepinaattisössön, paistetun ruusukaalin, uuniparsakaalin ja valkosipulin kanssa yllä mainittuun jälkiruokaan. Illan päälle vielä pelasimme hetken pantomiimiä koko joukon kesken. Jäi tosi hyvä mieli.

Hain E:n meille syömään rääppiäisiä. En siis jäänyt odottamaan hänen tekosyytään tulla käymään. Hän kertoi edellisen päivän ja illan juhlistaan. Hän oli käynyt Red Sox-pelissä ensimmäistä kertaa ikinä, joutunut maksamaan laukun säilytyksestä enemmän kuin lipusta, ja oli illalla taas mennyt Boston Universityn Frat-Houselle bileisiin. Opin myös, kuinka College-urheiluja rahoitetaan. Sääntöjen mukaan yliopistojen pitää maksaa miehille ja naisille yhtä paljon. Koska amerikkalainen jalkapallo sekä koripallo vievät niin ison lohkon miesten urheilurahoista, riittää naisten lajeihin yllin kyllin. Toisin sanoen, naisten yleisurheilu on kokonaan rahoitettu ("Full Scholarship"), kun miehet eivät saa mitään. Koen suurta epäreiluuden tunnetta. Pääsen tästä kyllä yli, mutta toistaiseksi vielä kaihertaa. Yhdessä syömisen jälkeen lähdin Iso-O:n kanssa viemään E:a ensin asunnolleen vaihtamaan vaatteensa ja sitten pääkampukselle kuukausittaiseen joukkueen katoliseen messuun. Se ei ole pakollinen, mutta hän halusi mennä. Kulttuurikokemus.

Vuokraemäntämme lähti kierroksille, kun ilmoitin hänelle astianpesukoneen putken poksahtamisesta. Oikeastaan onneksi, sillä hän on viime viikkoina tehnyt tikusta asiaa täysin tarpeettomien asioiden kanssa. Tällaisiin kuuluvat hirveä kiire vaihtaa juuri nyt kaasulieden sähkösytytin (ollut rikki jokseenkin koko ajan täällä asuessamme), hankkia uusi ruohonleikkuri (kun ruohoa ei enää tälle vuodelle täydy leikata), pihan kesähuollon viivästyminen (kun aivan kohta on tarve syyssiivoukselle) sekä pesuhuoneen kylpyammeen vaihtaminen (kun kylpyhuoneen katto kasvaa hometta ja koko talo pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen). Hän hieman rauhoittui, kun sai itse soittaa vakuutusyhtiolle ja laittaa pallon liikkeelle. Minä olen yrittänyt saada tarkastajamiehen kanssa sovittua aikaa.

Covid 19 - 20 vuotta 911-päivästä

911-päivän 20-vuotisvuosipäivä oli koskettava itsellenikin. Uutisissa ei muuta ollutkaan. E:n joukkue juoksi punaiset huivit päässään, kaulallaan tai muuten itseensä kiinnitettyinä yhden BC:ltä vain pari vuotta ennen 2001-tapahtumia valmistuneen amerikkalaisen jalkapallonpelaajan kunniaksi. Tämä henkilö oli vapaaehtoisena palomiehenä pelastanut 18 ihmistä, mutta jäi sitten itse sortuvien tornien alle. Biden vieraili kaikissa kolmessa paikassa, joihin lentokoneet lensivät, NYC, Pentagon ja Shanksville, PA. Bush oli Shanksvillessä ja piti hyvän puheen. Trump sen sijaan päätyi osallistumaan nyrkkeilyotteluun selostajana.

Viikko ennen 911-päivää olimme taas Marthan kotona illallisjuhlissa. Mukana olivat meidän lisäksemme Tierneyn ja Angusin perheet. Kaikkien neljän perheen vanhimmat ovat collegessa. Juteltavaa riitti sekä tähän että moneen poliittiseen asiaan liittyen myöhäiseen iltaan saakka. High School nuoriso meni Wabanissa oleviin bileisiin, Pikku-O jäi yksinään, ja annoin hänelle luvan pyöräillä Iso-O:n uudella pyörällä kotiin. Pian hänen lähtönsä jälkeen Iso-O ja Martha saapuivat takaisin ja Iso-O joutui melkein paniikkiin, kun pyörä ei enää ollutkaan autotallissa. Kesti hetken ennenkuin hän älysi tulla minulta kysymään.

E ilmestyi kotiin "öljyämään pyörän ketjujaan". Vierailu oli lyhyt, mutta intensiivinen, sillä pörräsimme taas hänen ympärillään jokseenkin koko ajan. Hän ehti kertoa opintoviikkonsa kaikista aineista, niiden professoreista ja kurssien tasosta, Stony Brook-kilpailusta ja joukkuekavereistaan. Iso-O oli niin innoissaan, että lähti saattamaan E:a pyörällä kampukselle, vaikka olimme samaan aikaan lähtemässä Haywardsien illanviettoon. 

Seuraava vierailu oli tänään sunnuntaina, kun hänellä oli tarve kahdelle AAA-patterille. Saimme syödä lohipastaa ja paistettuja ruusukaaleja yhdessä. Iso-O sanoi, että E saa oikein viiden tähden kohtelun. Sanoin, että samanlaisen tulee saamaan hänkin. Tärkeitä ovat nämä hetket minulle. Hyvä, että E:lla on näitä tekosyitä tulla meitä tapaamaan. En malta odottaa seuraavaa syytä.

Virkistysrahastomme summa on noussut ja lähestyy "virkistävää" tasoa. Meidän etuverantamme on muuttunut sekatavarakaupaksi ja minä käyn lähes päivittäistä kirjeenvaihtoa ostajaehdokkaiden kanssa. Nappikauppaa, kyllä, mutta jotenkin aika hauska harrastus. Varsinkin kun vaihtoehtona on maksaa jokaisesta tuotteesta kaatopaikkamaksu. Newton muutti säännöt sellaisiksi, että joka huonekalusta ja/tai isommasta tavarasta tai muusta poikkeavasta jätteestä joutuu maksamaan $20/kpl. Lisäksi minusta tuntuu tosi hyvältä se, että tavarat menevät jollekin toiselle käyttöön. 

Ilmastointilaite lähti ullakolle minun nykyisestä huoneestani. Lämpimiä öitä on vielä jokunen tiedossa, mutta ei varmasti pitkään. Viime vuonna lämmöt lähtivät päälle näihin aikoihin, joten se vaara on olemassa lähiviikkoina sekin. Tarkoitus oli hoitaa homma yhdessä molempien Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa, mutta en jaksanut odottaa isompaa, joten hoidimme asian Pikku-O:n kanssa kahdestaan. Hiki virtasi, mutta molemmat säilyimme hyväntuulisina koko projektin ajan.

Pikku-O oli Codyn, Cooperin, Jaken ja Nathanin kanssa syömässä TangoMango-ravintolassa, jäätelöllä JPLicks-jäätelöbaarissa, ja uimassa Crystal Lake:llä. Iso-O on iloinen, sillä Pikku-O on muutenkin ollut menossa. Hän aina kantaa huolta veljien epäsosiaalisuudesta. Viimeksi lauantaina, Pikku-O kävi Nathanin kanssa pyöräilemässä.

Iso-O oli lastenhoitajana hänelle uudessa perheessä. Hänen vastuullaan olivat perheen 9-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö sekä Ryan, 7-vuotias poika, hänelle jo tuttu. Päivä oli mennyt hyvin, äidit olivat tyytyväisiä, ja palkkaakin hän sai tavanomaista paremmin, $20/tunti. 

Iso-O ja Martha tekivät vegaanipäivällisen, johon kuului perunamuusi kauramaidolla ("I don't like this! sanoi Pikku-O), oliiviöljyssä paistetut parsakaalit, barbeque tofu ja ei-vegaani paistettu lohi. Oli mielestäni tosi hyvää ja kiva oli syödä tyttöjen kanssa yhdessä. 

Koulu alkoi torstaina 9. syyskuuta. Pikku-O laittoi lounaansa jääkaappiin illalla ja siihen lapun:"Pikku-O, take this!" Sitten hän vaihtoi suunnittelemansa vaatteet toiseksi. Hän oli omatoimisesti harjoitellut aikaisin heräämistä jo päivä aikaisemmin, ja heräsi ilman hankaluutta. Jännitystä oli ilmoilla, kun hän valmistautui lähtemään bussille. Iso-O:n koulu alkoi vasta puolen päivän jälkeen, vain Freshmanit menivät heti aamusta. Koulun alkuajankohta jäi High Schoolin puolella yhdeksään - historiaa ovat ennen pandemiaa olleet aikaiset aamut, mikä on ihan hyvä muutos. Olin aiemmin vastaan, kun ajattelin iltojen sitten menevän pidemmiksi, mutta eivät ne olennaisesti ole niin tehneet. Päivän jälkeen molemmat olivat oikein iloisia. Pikku-O:lla on yhdellä tunnilla vieruskaverina ruotsalaistyttö ja Iso-O:n ranskan- ja englanninryhmissä on vanha ihailija, ranskalaispoika Valentine. Hän suunnitteli olevansa itseään isompi ihminen, ja alkavansa jälleen puhua hänelle. Kannustin. Ja niin hän teki heti seuraavana päivänä. Oli mennyt hyvin. Pikku-O palasi ruotsinopiskelujen pariin Duolingon avulla, huomasin, ja mietin, josko ruotsalaistytöllä on siihen jokin vaikutus. Mielenkiintoista on seurata teinien touhuja.

Otin perjantai-iltapäivän vapaaksi ja ajoin Attleboro:n Highland Parkiin, jossa E:lla oli kisat. Isäntänä oli Providence College, muita osallistujia olivat Stony Brook ja New Hampshiren yliopisto. BC tuli taas kolmanneksi. E juoksi 35. sijalle yhteensä 37. maaliin päässeestä, mutta huomioitavaa on se, että 6 keskeytti ja yhdeksän ilmoittautunutta ei edes aloittanut. Hyvä E! Otin 13 videopätkää eli juoksin paikasta toiseen kuvaamaan. Reitti oli katsojalle sikäli kiva, että luuppeja oli useampi ja luupit lähellä toisiaan. E:n aika oli 28:08 minuuttia matkalle 8 km mailivauhdilla 5:39 min per mile. Aikamoista! E, joka kielsi meitä saapumasta Stony Brook-kilpailuun, eikä varsinaisesti pyytänyt minua tähänkään, tuli spontaanisti juttelemaan minun kanssani useaan otteeseen jo ennen kisoja, ja maaliin saavuttuaan halaamaan. <3. Hän vielä sitten pyysi minua lähettämään kaikki videopätkät, joten luulen minun sielläoloni olleen hänelle pelkästään positiivinen juttu. Iso-O harmitteli, ettei päässyt mukaan, ja aivan varmuudella tulee jatkossa, sillä mainitsin hänelle, kuinka tyrmäävän komea E:n italialainen joukkuekaveri on, ja hän oli samaa mieltä googlattuaan hänet.

Iso-O on edustusjoukkuessa (Varsity), mikä yllätti häntä, muttei minua. Ensimmäiset kisat ovat jo tiistaina Lincoln-Sudbury Highschoolilla. Sunnuntaina hän kävi Abbyn sekä hänen siskonsa ja äitinsä kanssa vetämässä minitriatlonin Boxfordissa. Mietin meneväni mukaan, mutta ohjeissa annettiin ymmärtää, että kilpailuun osallistumattomien on syytä pysyä kauempana, joten osallistuin etänä vain siten, että heräsin 5:30 varmistamaan, että hänkin on hereillä, ja nukkumalla sen jälkeen läpi koko kisan. Kisa meni hyvin. Hän tuli omassa, alle 20-vuotiaiden sarjassa kolmanneksi. Melkoista! Ensi vuonna kuulemma uudelleen.

Päivän mittainen 911-päivän muisteleminen on ohi ja ihmiset jatkavat elämäänsä sen varjossa maassa, joka ei ole varmaan koskaan aiemmin ollut yhtä jakautunut kuin nykyään.

 

Covid 19 - Ida-myrskyn jälkimainingeissa

Uutisissa on ollut Ida-myrskyn tuhoja Louisianassa ja kaikille vähän yllättäen lähempänäkin New Yorkissa, New Jerseyssa sekä Pennsylvaniassa. Meilläkin oli märkää, muttei mitään niihin verrattavaa. Hurrikaanien lisäksi oikea uutispommi oli Teksasin aborttilaki, joka kieltää abortin 6 raskausviikon jälkeen. Afganistan alkaa vähentyä uutisista, mutta jatkuu varmasti jollain tasolla vielä pitkään. Maskiriidat jatkuvat huonostikäyttäytyvien aikuisten keskuudessa. Newtonissa riitoja ei juuri näy. Kaikkien opettajien tulee olla rokotettuja lokakuun alkuun mennessä ja maskeja pitää kaikkien käyttää. Sivuhuomiona, 12-15-vuotiaista on noin 95% kokonaan rokotettuja Newtonissa. Aikamoista. Muissa ikäryhmissä prosentit ovat hyviä nekin, muttei sentään tuota luokkaa. Newton on vähän erilainen paikka kuin monet paikat etelässä.

Iloinen mieleni edellisen postauksen jälkeen kesti alle 24 tuntia. Heti seuraavana päivänä minua koeteltiin. Ensin kellarin lattialle oli ilmestynyt vettä todennäköisesti seinän sisällä poksahtaneen viemäriputken johdosta. Melko heti tämän jälkeen sain normaaliin tapaan sähköpostin Verizonin automaattisen kuukausimaksun hyväksymisestä - ja lasku oli noussut $20. Harmillista! Taas lisää hoidettavaa. Kävin pitkän chat-viestisession Verizonin myyntineuvottelijan kanssa ilman ratkaisua - hän tarjosi minulle kalliimpaa pakettia. Jäin entiseen pakettiin, mutta pidän silmäni auki - joudun varmaan taas vaihtamaan palveluntarjoajaa. En jaksaisi säätää tätä ollenkaan. Se on mukavuusalueeni ulkopuolista hommaa.

Yllämainituista pettymyksistä johtuen tai niistä riippumatta, minulla on taas mennyt omille tavoilleni uskollisena homma hieman overiksi. Olen laittanut myyntiin jos vaikka minkälaista tavaraa Craigslistin kautta. Aivan hirveää tiliä en ole tehnyt. Päätin, että kaikki tuotto menee 'virkistysrahastoomme', ja siellä on nyt $30. Ei siis hirveän virkistävää. Osaan nauraa itselleni. Iso-O:kin nauroi ja sanoi, että jos vielä jatkan, meiltä on kohta lähteneet sohvat ja sängyt.

Olin sammuttamassa valoja alakerrasta, kun takaovelta kuului koputus. Ulkona oli pilkkopimeää. Huusin Iso-O:lle yläkertaan, josko hän oli odottamassa jotain kaveriaan meille. Ei ollut. Ajattelin sitten, että oven takana on varmaan naapurimme ja varovasti raotin ovea. Siellä olikin E. <3 Hänellä oli kuivausrumpu kampuksella vielä 1.5 tuntia päällä ja sitä odotellessaan hän oli päättänyt hypätä pyöränsä selkään ja polkea meille "leikkaamaan varpaankyntensä". Olimme kaikki kolme hänen ympärillään kuuntelemassa kokemuksia ensimmäisen opiskelupäivän jälkeen. Hän oli aika innoissaan. Minäkin olin. Ja Iso-O, joka oli jo mennyt nukkumaan, tuli uudelleen ja uudelleen mukaan keskusteluihin, sillä hänellä oli taas FOMO (fear of missing out).

E:lla oli ensimmäiset kisat eilen 4. syyskuuta Stony Brook-yliopistolla New Yorkin Long Islandilla. Aivan vakavissani mietin, että menemme niitä katsomaan, vaikka ajomatka suuntaansa on yli 5 tuntia. E kielsi tämän. Hän koki, että meidän sielläolomme olisi lisännyt hänen stressitasoaan kohtuuttomasti. Hän halusi ensin testata itseään näissä huipputason kisoissa ja vasta sen jälkeen hyväksyä kannustajia. Suunnittelen meneväni sitten seuraaviin ensi perjantaina. Ne ovat vähän lähempänäkin (Attleboro). Kisat menivät aivan hyvin. Hän oli ensin pettynyt, mutta sitten hetken mietittyään tuli siihen tulokseen, että hän voi olla tyytyväinen. Matka oli 3.93 mailia (6.3 km) ja hänen aikansa oli 21:02 min, mistä tulee nopeudeksi 5:21 min/maili. Hänen sijoituksensa oli 49. yhteensä 85 kilpailijasta. BC kokonaisuudessaan sijoittui kolmanneksi Stony Brookin ja Columbia University-joukkueiden jälkeen yhteensä seitsemästä joukkueesta. Mielestäni tämä on hieno alku, ja kiva, että E:kin pystyy sen sellaisena ottamaan.

Iso-O on opiskelemassa AP-American History kurssia varten ensimmäiset kuusi kappaletta ennenkuin koulu alkaa ensi torstaina. Opiskelua tekee haastavammaksi se, että hän on ollut kaikki päivät lastenhoitajana, treeneissä sekä illat kaveriensa kanssa tai jos ei kaverien, niin äidin kanssa katsomassa Downton Abbey-sarjaa. Hän alkoi tehdä muistiinpanoja, jotka ovat minun mielestäni aivan liian yksityiskohtaiset - hän melkein kirjoittaa kirjan uudelleen Iso-O:maisesti käyttämällä eri värisiä kyniä. Annoin ohjeen vähentää tätä puolta ja keskittyä olennaiseen. Iso-O:lla on taipumuksena vetää kaikki aina seuraavalle tasolle sillä seurauksella, että metsä meinaa hukkua puilta. Hän on aika innoissaan oppimastaan ja antoi meille spontaanisti päivällisen jälkeen oppitunnin noin 1200-luvulta 1700-luvulle saakka käyden läpi Etelä-Amerikan, Afrikan ja Euroopan vaikutuksen myöhemmin perustetun Yhdysvaltojen kannalta. Oppitunti olisi jatkunut vielä kaksi kertaa pidempään, mutta Pikku-O alkoi vääntelehtiä tuolilla ja omakin ajatukseni harhailla, joten totesin luennon jatkuvan seuraavana päivänä. Hauskalla tavalla Netflixistä on jotain viihdekäytön ulkopuolista hyötyä. Iso-O on katsonut erilaisia keskiajalle sijoitettuja sarjoja, joiden johdosta hän on osannut liittää kuninkaiden ja kuningattarien nimiä historiallisiin tapahtumiin niistä lukiessaan.

Kauden ensimmäinen Team Dinner ja itse asiassa ensimmäinen sellainen reippaasti yli vuoteen oli viikolla. Se oli järjestetty yhden poikien joukkueen jäsenen takapihalla. Siellä oli ollut mukavaa, mutta hän tuli takaisin lähes yökkäillen, sillä hän ei enää siedä maitotuotteita lainkaan, ja perinteisesti tarjolla oli ollut juustopizzaa, jota hän oli erehtynyt maistamaan. Taitaa olla pizzeria-pizzojen aika ohi tässä taloudessa. Hän on ollut E:n lähdön jälkeen spontaanimmin keittiössä, ja olen Pikku-O:n kanssa päässyt syömään herkullisia vegaanipäivällisiä. Pikku-O:kaan ei valita, sillä hänellä on toisenlainen syy olla syömättä lihaa. Hän ajattelee eläintä, josta liha on peräisin, ja tulee surulliseksi. Meillä on siis ruokavalio muuttunut entisestään, vaikkei lihaa meillä ole vuosiin syöty muutenkaan kuin harvakseltaan.

Iso-O:lla oli paljon tunteita ilmoilla finnien johdosta. Hän koki olonsa todella rumaksi. Teinityyliin sopien hänen maailmansa oli romahtamassa. Häntä auttoi eniten se, kun dermatologiystäväni totesi hänen tilanteensa olevan lievä. Kun hän sen jälkeen vielä luki erilaisten hoitomuotojen hyödyistä ja haitoista sekä katsoi 45 minuutin mittaisen YouTube-videon, päätyi hän jatkamaan omia ihonhoitorutiinejaan ja on paljon realistisempi tulosten nopeudesta. Hän nyt ymmärtää, etteivät finnit häviä päivässä.

Saimme eilen viimein Iso-O:n kanssa mentyä ostamaan hänelle polkupyörän. Se on ollut listalla puoli vuotta siirtyen aina seuraavaan viikonloppuun. Nyt hänellä on erittäin hyvä hydridipyörä. Sellainen, joka kulkee kevyesti tiellä, muttei hermostu epätasaisuudestakaan. Hän soitti heti Marthalle pyöräiltyään, kuinka kivalta se tuntui, ja melkein pomppi ilmaan käytyään juuri ennen pimeäntuloa Southin radalla sprinttailemassa:"En olisi mennyt, jos pyörää ei olisi ollut". Emme hankkineet pyörää yhtään liian aikaisin. Hänellä on viikon päästä leikkimielinen, joskin virallinen, minitriatlon, jossa pyörä näyttelee olennaista osaa.

Pikku-O pääsi eroon hammasraudoistaan ja on sen jälkeen pitänyt ohjeiden mukaisesti muovisia muotteja 24/7 niinkuin kuuluu tehdä ensimmäisen kuukauden ajan. Hän ihan koko ajan siirtelee niitä suussaan, joten en ole ihmeissäni, jos hän rikkoo ne ennenkuin ne tekevät tehtävänsä. Niiden pitäisi kestää vuosien ajan! Iso-O aloittaa oman oikomishoitonsa Invisalignin kanssa parin viikon päästä. Kohta on kaikilla kolmella amerikkalainen hymy.

Pikku-O on nyt viikon verran lenkkeillyt joka toinen päivä, koska "äiti pakottaa". Hieman totta, sillä minä annoin hänelle tehtäväksi kiertää Cold Spring Parkin edes kertaalleen noina päivinä, jotta maastojuoksukausi tuntuisi mukavammalta. Hän on niin tehnyt, mutta kommentoi ihan jokaisen lenkkipäivän jälkeen kuinka jokin asia oli lenkin aikana huonosti. Milloin alkoi sataa, milloin oli liian kuuma, milloin oli liian kylmä yms. Yritän luottaa siihen, että hän huomaa kauden alkaessa, että lyhyet pyrähdykset ulkona olivat kaiken sen kärsimyksen arvoisia. Hänestä on tullut sellainen hassu teiniörähtelijä, että harmistukseni lisäksi naurattaa.  

Huomenna on Labor Day, mikä on vapaa minullakin. Sen jälkeen lasten loma vetelee viimeisiään. Lukujärjestykset ja tiimit ovat tiedossa, ja bussikortit printattu. Valmiita ovat, kun torstaina alkaa jo kolmas koronan värittämä kouluvuosi.

Covid 19 - Uuden alussa

Hurrikaani Henri oli ensimmäinen hurrikaani 30 vuoteen, joka saapui New Englannin alueelle. E:lle tällä oli sellainen vaikutus, että joukkueen  matka Cape Codille siirtyi. Itse myös mietin, josko kauden ensimmäiset kisat New Yorkin Long Islandilla toteutuvat viikon päästä. 

Ennakoin myrskyn vähän jälkijunassa. Rankkasade oli jo alkanut, kun Maid of Mist-muovipussi päälläni siirsin kaikki ulkokalusteet turvaan, ajoin auton paikkaan, jossa ajattelin puiden kaatumisen aiheuttavan vähiten haittaa sekä raahasin kaikki vettyneet sisäkasvit takaisin sisälle. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin tehnyt tämän päivä aiemmin. Tai oikeammin, jättänyt kokonaan tekemättä, sillä hurrikaani osoittautui Newtonissa aika mitättömäksi ja omasta riehumisestani johtuen sain niskaani jokseenkin sen pahimmat ropsaukset. Nauratti jälkikäteen.

Huonejärjestyksemme on vaihtunut. Pikku-O muutti entiseen työhuoneeseen, minä muutin entiseen poikien huoneeseen, josta tuli myös työhuone, ja minun entisestä huoneestani tuli E:n huone sekä ylimääräinen huone vieraille, jos E ei ole samaan aikaan käymässä. Aikamoinen urakka se oli, hiki virtasi, ja ponnistelu jatkui viikolla aina tähän viikonloppuun saakka. Meillä on ihan hirveästi kamaa! Sitä löytyi laatikoista ja kaapeista ihan käsittämättömiä määriä. 12 vuodessa on ehtinut kertyä vaikka mitä, pienten tyyppien askarteluista, koulukamoista ja vaatteista monien vuosien vero-ja viisumipapereihin. Muutaman huonekalun ja tavaran laitoin Craigslistin kautta myyntiin. Yksi yöpoytä on löytänyt uuden kodin, muut vielä odottavat siististi meidän etuverannallemme pakattuina. Kauhistelen sitä päivää, jolloin tämä talo pitää tyhjentää. 

Pikku-O on ollut menossa Cody-kaverinsa kanssa ja ainakin toistaiseksi viihtyy paremmin heillä kuin meillä. Meillä ei kuulemma oli mitään tekemistä. Toivottavasti ajatukset muuttuvat. Tykkään, kun Iso-O tuo kavereitaan meille ja olisi kiva, että Pikku-O:kin oppisi niin tekemään.

Cody-koira lähti pois viikko sitten ja se tuntui meistä kaikista, koira mukaan lukien, haikealta. Se oli uikuttanut kotimatkalla autossa ja näyttänyt surumieliseltä kotiinsa saavuttuaan. Iso-O ja Pikku-O saivat kahdesta koiranhoitoviikostaan yhteensa $750. Aikamoinen palkka erittäin mieluisasta hommasta. Vain muutama päivä myöhemmin Pikku-O sai mennä pitämään Codylle seuraa. Se oli ollut ihan hirmuiloinen. Sitten tuli tarve huolehtia Hollyn aamu-ja iltapäiväkuljetuksista. Pikku-O ratkaisi tämän siten, että toi Hollyn väliajaksi meille. Sain töihin kuvan koirasta olohuoneessamme.

Iso-O:n maastojuoksukausi alkoi maanantaina. Sen lisäksi hän on ollut päivittäin lastenvahtina Ryanille. Olen hänet sieltä hakenut oman työpäiväni jälkeen tai aamulla vienyt, mikäli oma aikatauluni on antanut myöden. Palkka on aika paljon huonompi kuin ravintoloissa ja kaupoissa työskentelevillä kavereilla, mikä on hieman vaikuttanut hänen motivaatioonsa. Soleil vielä mainitsi mahdollisuudesta mennä hänen työpaikalleen laittomana työntekijänä. Juttelimme moisen ajatuksen hankaluuksista. Keskustelu oli taas minulle hyvä muistutus siitä, että viisumitilanteeni on pakko ratkaista tavalla tai toisella ja mielellään pian. Keskustelun aiheuttaman pettymyksen jälkeen hän on taas ollut ihan iloinen, sillä häntä pyydettiin Ryanin kautta taas uuteen perheeseen, ja he maksavat paremmin.

E:lla on ollut aavistuksen kivinen alkutaival niinkuin uumoilin edeltävästi. Meal Plan alkaa virallisesti toimia vasta ensimmäisenä opiskelupäivänä 30. elokuuta (eli huomenna). E sai kuitenkin kortin aktivoitua ja se nyt toimii. Kun hän oli käyttänyt sitä kahteen ateriaan, tuli perjantai-iltapäivänä klo 17 aggressiivinen  viesti, ettei sitä saa käyttää. E siihen sitten heti asianmukaisesti vastasi, että mitä heidän sitten kuuluisi tehdä, kun ovat yliopiston pyytäminä paikalla jo ennen kurssien alkua. Vastausta ei sinä viikonloppuna enää tullut ja se häntä huoletti. Juttelimme ja totesin, että käyttää vaan. Sitä vartenhan siitä on iso raha maksettu. Seuraavaksi kävi ilmi, että jääkaapissa pitäisi olla jotain täytettä ja kaupat ovat niin kaukana. Pakkasin ison kassin täyteen ruokaa ja polkupyörän takaboksiin ja ajoin Iso-O:n kanssa kampukselle. Nyt hänellä on oma menopeli sitä varten, että sinne jääkaappiin saa täytettä. Ihana, opetteleva aikuinen. En ollut pahoillani tästä ylimääräisestä retkestä.

E:lla oli ollut myös ensimmäinen "Long Run" joukkueen kanssa. Juoksivat 12 mailia keskivauhdilla 6:23 min/mile, muutama maili meni alle 6 minuuttiin. Oli ollut melkoinen tekeminen. Hän oli myös saanut aika paljon New Balancen juoksukamaa ja kaikenlaista edustuskamaa. Ei siis tarvitse äidin huolehtia enää lenkkaraiden hankkimisesta muutaman kuukauden välein. Saimme myös Iso-O:n kanssa ensimmäiset tunnelmat joukkuekavereista. Brian Roommate on onneksi kiva. Muutama yhteensä 7 freshman-juoksijasta on ensivaikutelmaltaan aavistuksen outoja, mutta vanhemmista löytyy tosi "cool":eja tyyppejä. Mm. italialainen viidennen vuoden opiskelija, Barilla (pasta) perheen perillinen. Nauroimme, että E:lla on nyt mahdollisuus päästä haaveilemiinsa todellisen yläluokan piireihin.

E lähti joukkueineen Cape Codille päivän aiottua myöhemmin aiemmin mainitun hurrikaanin vuoksi. Reissu oli ollut hänelle todella vaikuttava, vaikka hän olikin jäänyt joukkueen ihan viimeiseksi treeneissä, joissa juostiin vauhtia 5:30 minuuttia/maili. Vauhti on sellainen, etten itse pysty siihen edes sadalla metrillä. Iso-O:n kanssa kävimme häntä tervehtimässä hänen kotiuduttuaan reissulta sillä verukkeella, että seinäkollaasi piti viedä kiinnitettäväksi. E oli iloisella mielellä. Talo oli täynnä muita asukkaita, kun viralliset muuttopäivät kaikille muille olivat viikolla.

Juoksin lauantaina 8 mailia, mistä olen todella ylpeä. Lisäksi mieleni on iloinen, sillä koti on puhdas ja huonejärjestyksen muuttamisen jälkeen tuntuu kuin olisin uuden alussa. E on muualla, mutta kuitenkin niin lähellä. Nuoremmilla on vielä 1.5 viikkoa lomaa.