Pikku-O:n viimeisen kouluviikon aikaan

Kelit ovat vaihdelleet ennätyksillisistä helteistä (Bostonissa oli tiistaina virallisesti 97 Fahrenheitia eli 36*C) viileään kevätkeliin, mutta lämmitystä ei ole tarvinnut laittaa päälle. Tämä taitaa nyt jatkua näin, joten lämmityskauteni on tältä kaudelta ohi. Jee! Kalliin öljyn aikaan osaan sitä entistäkin enemmän arvostaa.

Pikku-O:n viimeisen kouluviikon tapahtumia

Pikku-O:n elämän viimeinen kouluviikko on ohi. Se sisälsi kaikenlaista poikkeavaa. Maanantai-iltana hän lähti kaveriporukalla yönyli-reissulle Cape Cod:ille, sillä tiistaina oli "Senior Skip Day". He olivat viettäneet päivän rannalla, mikä sopi hyvin, sillä kyseessä oli tämän alkavan kesän ensimmäinen tosi kuuma päivä. Hän näytti aika punaiselta kotiin illalla saavuttuaan.

Muutakin sosiaalista on ollut joka ilta. Jos hän ei ole ollut kavereiden kanssa vain hengailemassa, on hän ollut mm. "Senior sunset" tai "Woods"-kokoontumisissa. "Promposal":in hän hoiti alta pois torstaina ja latasi kuvan/videon Instagramiin. Samaisena päivänä koulussa oppilaat laittoivat tulevan Collegensa paidat ja hupparit päälle ja kerääntyivät niiden kanssa koulun kentälle. Viimeisenä päivänä perjantaina 22. toukokuuta lopuksi laskettiin sekunteja ("Senior Countdown") koulun loppumiseen.

Armeijasta saapui kirje, jonka taklaamme läpi tänään. Suomenkielen hirveän pitkät yhdyssanat ovat vaikeita nuoren miehen itse ymmärtää vahvasta itseensäuskomisesta huolimatta. Kirjeessä lienee ohjeita tulevaan palvelukseenastumiseen liittyen.

Pikku-O spontaanisti tarjoutui siivoamaan auton. Sille oli iso tarve, joten otin aktiivisuuden vastaan. Autoni on ollut niin suuressa käytössä monenlaisin tavoin, erilaisilla kombinaatioilla ja monien kuljettajien toimesta, että sotkua on syntynyt. Nyt on siisti.

Iso-O:n asioita

Iso-O sai tehtyä hygienia- ja anniskelu-modulit Alaskaa varten. Maksoin hänen kesäopintomaksunsa Georgetownille - työ Alaskassa huomioidaan hänelle osana opintojaan. Hänellä on viikottaiset sessiot ohjaajan kanssa ja hänen odotetaan tekevän kesästä kirjoitelman.

Iso-O kävi vuositarkastuksessa yleislääkärillään ja sai samassa yhteydessä käydä labrassa. Hurjan korkeat maksa-arvot ja lymfosyyttilukemat mononukleoosin aikaan maaliskuussa olivat palautuneet kokonaan normaaleiksi. Olin helpottunut. Samalle viikolle osui ihotautilääkärikäynti luomien johdosta ja hammaslääkäri, jossa hän aina saa hyvää palautetta upeassa kunnossa olevista hampaistaan.

Kotona Iso-O on huolehtinut kokkaamisesta ja jääkaapin täyttämisestä silloin, kun sieltä ei ole löytynyt hänelle sopivia tuotteita. Olemme syöneet upeita annoksia ja katsoneet yhdessä Gilmore Girls-sarjaa amerikkalaisittain. Ihania hetkiä oman tyttären kanssa.

Sosiaalista aktiivisuuttakin on hänellä ollut päivittäin. Hän kävi spontaanisti Sarahia tervehtimässä sen jälkeen, kun heillä oli yhteinen videopuhelu kolmistaan Marthan kanssa. New Yorkissa Internshipiä suorittavaa Abbya hän näki kävelyreissun aikaan. Sylvieta, Jasonia, Beniä ja Aidania hän kävi tapaamssa torstaina; Jasonin kanssa hän on ollut tekemisissä muutenkin. Eilen lauantaina hän oli Bostonissa Praha-huonekaverinsa Alexan kanssa yömyöhälle.

E:n asioita

E:lla oli sekä nimipäivä että syntymäpäivä viikolla. Ne kuluivat kiinniollessa. Armeijaa ei ole enää pitkään jäljellä, mutta aika intensiivistä se tulee olemaan.

Kävin hakemassa meille kaikille New Balance-lenkkarit, kun olivat 'niin edulliset' ("Buy one, get one 50% off"). Kun laitoin E:lle kuvan hänen kengistään ja kerroin niiden olevan hänen syntymäpäivälahjansa, sain vastauksen:"Kiitos äiti!!!! Erittäin hyvä lahja" seuraten hymiöllä "face holding back tears". Ihana nuorimies. <3

Minuun liittyvää

Sain virallisen määräyksen toimia nuoren tutkijan väitöskirjaesitarkastajana Helsingin yliopistolle. Määräyksen saamisen jälkeen väittelijä lähetti minulle materiaalinsa sähköpostitse. Tuo viesti osoitti minulle, että olen ollut pitkään pois Suomen työmaailmasta ja tottunut täkäläiseen hierarkiaan ja tapaan kommunikoida. Viesti oli erittäin ystävällinen ja kunnioittava, mutta tervehdys alkoi ainoastaan etunimelläni. Niin tietysti kuuluukin. Täällä vaan EI KOSKAAN kutsuta itseä vanhempaa etunimellä. Omat lapsenikin kutsuvat kavereidensa vanhempia, opettajia, professoreita ym aina vähintään tittelillä Ms. tai Mr. Huomasin hämmentyneeni asiasta ennenkuin osasin hämmennykselleni nauraa. Minähän olen ollut se, joka on vuosien ajan yrittänyt erikoistuvia lääkäreitä kutsumaan itseäni etunimelläni Dr. H:n sijaan.

Aloitin torstai-iltapäivänä ja lauantaina tuli valmista. Edeltävästi ajattelin sen olevan isompi homma, mutta vuosikymmenten(!) kokemus artikkeleiden arvioinnista eri lehdille on selvästi opettanut minulle jotain. Laitoin paperit tiedekunnalle ja puolsin hänen väittelyoikeuttaan. Onnea hänelle!

Jouduin viikolla tekemään myös jälleen yhden suosituskirjeen. Tällä kerralla tein sen Ribalille. Hän oli samaan aikaan UMASS:issa tekemässä erikoistumistaan ja on ollut jo pitkään Lahey:ssa neuroteholääkärinä. Hän tarvitsi "Letter of Attestation" akateemista affiliaatiota varten. Sellainen pitää olla, jotta voi opettaa lääketieteen opiskelijoita ja erikoistuvia lääkäreitä. Tein suosituskirjeen saatuani sen osalta jo toisen pyynnön. Kun pyysin anteeksi viivettä, sihteeri sanoi anteeksipyynnön olevan tarpeeton. Olen kuulemma yksi eniten käytetyistä suosituskirjeen laatijoista. 

Jotta kirjoittamishommat eivät jäisi yllä mainittuihin, sain lisäksi vuosien takaisen erikoistuvan lääkärin pyynnön suosituskirjeesta Stroke-fellowshipia varten. Hän oli jo käynyt läpi MS-Fellowshipin ja työskenteli erikoislääkärinä, mutta halusi kuulemma tehdä Stroke-fellowshipin siitä syystä, että olin (siis minä olin!) tehnyt aivohalvauksesta hänen kohdallaan niin mielenkiintoisen. Kaikenlaista.

Jatkuvasti huonompaan suuntaan menevän ulkomaalaisten työntekijoiden tilanteen johdosta olen yrittänyt ylläpitää jonkinlaista akateemista aktiivisuutta. Onnekseni minulla on hyvä yhteys UMASS:in mentoriini. Meillä on tarkoitus tehdä pienimuotoinen yhteisprojekti. Harmillisesti vain kaikki mahdollinen on mennyt pieleen. Joka kohdassa olen töpännyt johonkin esteeseen. Login-informaatio, ohjelmien vaihtuminen, vanhentuneet oikeudet ym. ovat olleet liikaa minulle normityön ja -elämän ohella. Asiat aina ratkeavat, mutta energiaa ei  sellaiseen vääntämiseen kyllä olisi. Saa nähdä. Pallo on onneksi taas UMASS:in puolella.

Kotona tapahtuu

Ison puun kaataminen naapurustossa kesti koko torstaipäivän ja aiheutti hirveän melun etäpäiväni aikaan. Ihmeellistä, että Iso-O pystyi nukkumaan melun läpi. Homma jatkui uudelleen lauantaiaamuna klo 8, kun ison puun kaikkein painavimmat osat käytiin pilkkomassa. Ei ihme, että puun kaataminen on niin kallista. Heillä oli järkyttävän isot koneet, useita miehiä ja heillä vielä pienemmät koneet käytössään.

Olohuoneen ikkunan vieressä pienessä puskassa on linnunpesä. Se näkyy sohvalla istuessa. Pienet tiput odottavat vanhempien tuomaa ruokaa jatkuvasti. Aika kiva.

Meillä on tänään Nicolsien luona illanvietto. Iso-O ja Pikku-O tulevat mukaan. <3