Memorial Day-viikonloppu jatkui Nicolseilla iltaa viettämässä. Siella olivat perusporukka (Colin, Martha, Bill, Kia, Julia, Mike, Amy ja Mark) sekä seuraavaa sukupolvea (Iso-O, Pikku-O, Tierney, Sarah, Soleilin pikkusisko, Ollie ja Angus). Tarjolla oli alkupaloina Colinin tekemää hyvää Focaccia-leipää ja tortilla-sipsejä guacamolella. Pääruoaksi oli Jambalaya-ruokaa ja salaattia. Jälkiruoaksi kolmea erilaista kakkua, joista yksi oli Iso-O:n tekemä porkkanakakku. Juomaksi oli muiden lisäksi "Hurricane". Viihdyimme pitkälle iltaan. On kiva, että nuorisokin on niin luonnollinen osa porukkaa.
Itse Memorial Day piti sisällään sadetta ja auringonpaistetta. Iso-O oli tuossa vaiheessa aktiivisesti alkuperäisen Alaska-suunnitelmansa äärellä hion kaikkea, mitä pystyi. Työlupaa ei kuulunut ja viimein päiviä myöhemmin hän kysyi sen perään. Vastaus oli tyrmäävä - lupaa ei irronnut ja matkaan ei sopinut siksi lähteä. Han sopi vielä ylimääräisen keskustelun asiasta enemmän tietävän virkailijan kanssa perjantaille 29. toukokuuta -> sama vastaus. Isku oli hänelle suuri. Iskusta huolimatta hän sai kuitenkin informoitua työnantajaansa, peruttua lentonsa ja aloitettua kesän muunlaisen suunnittelun. Se rakentuikin aika vauhdilla siten, että hänellä oli aika hyvä runkosuunnitelma valmiina niin sosiaalisten suhteiden (*Marthakin on tulossa täällä käymään) että pienen työtehtävänkin osalta. Han sai myös haettua opiskelijakoordinaattorin hommaan Georgetown:ille, tyhjennettyä valokuvia puhelimeltaan ja ylitäydeltä pilvipalvelulta tietokoneelle, jotta se jälleen toimii kamerana, ja hoidettua ensi vuoden asuntoon liittyviä tavaroiden hankkimisasioita ja koordinoitua kesän alivuokralaistytön kanssa kustannuksista. Kaiken liikenevän ajan hän vietti täkäläisiä ystäviään tavaten. Niihin kuuluivat ainakin Talia, Soleil, Ian, Willa, Sophie, ja Sarah. Pikku-O:n valmistumisjuhlallisuuksiin liittyvät koordinoinnit veivät ajatuksia pois pettymyksestä myöskin.
Pikku-O:lla riitti menoa. Useiden kavereiden valmistumisjuhlat alkoivat jo viikko ennen varsinaista päivää. Senior Checkout oli koululla 26. toukokuuta. Tuolloin palautettiin kaikki jäljellä olevat kirjat ja tabletti. Maksettavaa niistä ei tällä kerralla tullut. Saimme yhdessä armeijaan liittyvän esitietolomakkeen täytettyä ja lähetettyä, ja valmistumista varten meille saapunut T toi mukanaan hänen uuden pankkikorttinsa.
Mason-Rice Class of 2019 Kids and Parents Reunion/Graduation Party oli keskiviikkona 27. toukokuuta. Olin ilmoittanut meidän vievän sinne pöydän. Aamulla ennen töihinlähtöä kysyin Pikku-O:lta, josko ottaisin pöydän autoon ja toisin mukanani, mutta hän totesi voivansa viedä sen jonkun kaverin kyydillä. Vaan sellaista kaveria ei löytynytkään. Kun soitin töistä klo 16 lähtiessäni, hän totesi olevansa paikan lähellä. Ymmärsin jälkikäteen, että hän oli hellekelissä raahannut pöydän meiltä kävellen. Paikalla oli lasten alakouluaikainen rehtori Mark Springer, joka oli aivan erityisen hyvä nimien kanssa. Tämä tuli todistetuksi taas, kun hän tuli kanssani juttelemaan tervehtien minua nimelläni sekä kysyen E:n, Iso-O:n ja Pikku-O:n nykytilanteesta ja jatkosta käyttäen heidän nimiään. Keskustelin hetken myös Pikku-O:n toisen luokan opettajan, Ms. Ceglian kanssa, ja nauroimme molemmat Pikku-O:n tuonaikaisille hassutuksille. En tuntenut paikalta kovinkaan montaa vanhempaa, ja hetken Nathanin äidin Innan kanssa juteltuani liukenin paikalta. Pikku-O jäi jatkamaan pitkän kaavan mukaan.
Prom oli heti seuraavana päivänä, torstaina 28. toukokuuta. Iso-O vei hänet ensin Nathanille ja sieltä Summerin talolle. Summerin isä vei parin sekä Beckan parineen Boston Marriot Copley Place-hotelliin viralliseen juhlaan. Sieltä he saivat kyydin takaisin Summerin talolle vaihtamaan vaatteensa ja edelleen Southille yömyöhälle kestäneeseen South Fest:iin. Juhlasta he olivat menneet metsän kautta Nathanille aina Senior Sunrise-tilaisuuteen eli epäviralliseen auringonnousua yhdessä odottamiseen. Kotiin hän saapui klo 6 soittaen ovikelloa hyvällä mielellä.
Iso-O osallistui pikkuveljen preprom-aktiviteetteihin ensisijaisesti kuljettajana, mutta oli löytänyt juttukavereita kaikista paikoista hänkin. Pikku-O:n Summerin luokse jätettyään hän ajoi Loganille hakemaan isänsä. Pienen iltapalan jälkeen Iso-O lähti ventiloimaan Alaska-katastrofiaan Sarahin kanssa Haywardsien talolle.
Minulla alkoi tuolloin harmillisesti päivystys. Se oli onneksi aika kevyt, joten ehdin ja pystyin osallistumaan kotihommiin minäkin. T jopa lähti mukaani Burlingtoniin aivan hirveässä kelissä lauantaina.
Sunnuntaina heitin Pikku-O:n vuosittaiseen Lions 5k-juoksutapahtumaan koululle. Itse juoksu meni meiltä molemmilta ohi, mutta Pikku-O olikin siellä oikein mielellään vain kannustamassa ystäväänsä, joka joutui juoksemaan painihaalarissa vedonlyönnin johdosta. Kierrolta menin suorilta Oliverin äidin, Bea:n 50-vuotisjuhliin, joissa Pikku-O oli jo valmiina. Hänellä oli ollut 5k:n jälkeen jo yhdet juhlat, ja näiden meille yhteisten jälkeen hän lahti seuraaviin. Iso-O ja T olivat samaan aikaan Bostonin seudun saarilla.
Viikko päätti vuosijuoksuseurantani. Kokonaismailimääräksi muodostui 1325, mikä on noin 2132 kilometriä. Alkoi uusi, nyt jo kuudes peräkkäinen juoksukausi.
No comments:
Post a Comment