Kesäkuu alkoi vahvasti Pikku-O:n valmistumisen ympärille kietoutuen. Maanantaina oli Graduation rehearsal eli logistiikan harjoittelu, minkä jälkeen oppilaat söivät yhdessä. Koska maanantaina minulla oli vapaa yö, menimme yhdessä syömään O'Hara's-ravintolaan. Tilasimme isot alkupalat ja pääruoat sillä seurauksella, että itse olin aivan liian täynnä ja Pikku-O otti jättikokoisesta pizzastaan yli puolet mukaansa.
Valmistumispäivä oli torstai 4. kesäkuuta. Työkaverini otti päivystysvastuun jo klo 13, jotta pääsin kotiin valmistautumaan. Koska Pikku-O:n piti olla koululla klo 16 mennessä ja koska ovet juhlatilaan aukesivat samaan aikaan, lähdimme paikalle jo puoli neljän aikaan. Saimme hyvän paikan aivan lavan vierestä, samasta paikasta kuin kolme vuotta aiemmin Iso-O:n valmistumisen aikaan. Porukkaa virtasi paikalle viiteen saakka ja täyteen juhlatila (*yleisurheilusisähalli) tuli. Klo 17 saapuivat opettajat. Sitten alkoi elokuvista tuttu valmistumismusiikki, joka aina aiheuttaa minussa pienen tunnemylläkän, ja kaikki noin 500 valmistujaa saapui paikoilleen jonkinlaisessa järjestyksessä. Yhdysvaltain kansallislaulun lauloi koulun kuoro. Puheita pitivät rehtori, koulukonsernin johtaja, oppilaskunnan johtajat ja erikseen valittu opiskelija. Sitten alkoivat neljän eri "talon" opiskelijoiden todistustenjako. Pikku-O:n Cutler House oli viimeisenä. Kaikkien saatua todistuksensa hattujen tupsu käännettiin vasemmalta oikealle ja sen jälkeen hatut lensivät (vaikka se oli erikseen kielletty). Loppumusiikin tahdissa opiskelijat ensin, sitten juhlaväki poistuivat tilasta helteiselle pihalle onnittelemaan ja toisiaan tapaamaan. Noin tunti myöhemmin ajoimme kotiin, jossa nostimme maljan ja söimme illallisen.
Varsinaisen valmistumisillallisen kävimme syömässä päivä myöhemmin Pikku-O:n toiveen mukaisessa ravintolassa Buttonwood:issa lähellä entistä kotiamme. Pikku-O:n kaverit Nolan ja Leo perheineen olivat siellä myös. Nostimme taas maljat. Ruoka oli maistuvaa ja hyvä mieli jäi.
Juhlallisuuksien lisäksi Pikku-O ehti järjestää vähän jännitystäkin. Tuossa vaiheessa - noin kaksi viikkoa itse tapahtuneen jälkeen - hän tuli maininneeksi, että lompakko on muuten ollut kateissa. Sen mukana hävisivät ajokortti ja luottokortti. Hänellä oli 'aika hyvä' käsitys, missä ne voisivat olla. Koska käsitys ei johtanut nopeisiin ratkaisuihin, hän tilasi uuden ajokortin ($25), ja laittoi luottokorttinsa jäihin. Hän vielä toivoo löytävänsä lompakon (mahdollisesti Cape Codilla kaverin loma-asunnolla), joten uutta luottokorttia hän ei vielä halunnut tilata.
Koska kaverimatka Espanjaan ja Ranskaan lähestyy ja koska yhteys Osuuspankin nettipalveluun katkesi, tuli mieleeni ns. Travel Visa-kortin hakeminen. Kävimme pankissa yhdessä, mutta hylky tuli. Syy ei ole täysin selvä, mutta pari asiaa saattoi vaikuttaa. Aikaa edellisen luottokortin hankkimisesta oli mahdollisesti liian lyhyt aika, ko. luottokortin jäädyttäminen ei ehkä vakuuttanut, ja ehkä sekään ei ollut hyvä juttu, että hän hölmöyksissään kertoi olevansa työtön (*tämä tapahtui yksi päivä valmistumisen jälkeen!). No, virheistä oppii parhaiten!
Iso-O:n tilanne kehittyi valtavalla nopeudella. Ensin hän sai haastattelupyynnön opiskelijakoordinaattorin hommaan -> meni hyvin. Sitten hän sai kuulla, 3. kesäkuuta(!), että työlupa annettiinkin. Hän oli pikaisesti yhteydessä työnantajansa, joka totesi työpaikan olevan hänen, jos hän pääsee Fairbanks:iin 7. kesäkuuta mennessä. Ei mennyt kauan ennenkuin hän löysi lennon ensin Seattleen ja sieltä seuraavana päivänä Fairbanks:iin. Molemmissa paikoissa hän yöpyi, ja hyppäsi maanantaina 8. kesäkuuta autonkyytiin kohti Chicken:iä. Todistetusti hän oli sinne saapunut - ensimmäinen Snap tuli tiistaiaamuna päällään lämpöinen takki huppuineen. Aikamoinen seikkailu jo tähän mennessä.
Kaikenlaista muutakin tapahtui. T:n avustuksella sain viimein tilattua itselleni uuden tietokoneen. Prosessi on ollut käynnissä jo pari vuotta, joten kiitollinen olen viimeisestä tönäyksestä. Tilasin Lenovo Yoga 7i 2 in 1 Touchscreen-läppärin. Se tuli päivässä, kun liityin samalla Amazon Prime:n jäseneksi (*perun 30 päivän sisään, sillä en halua siitä mitään maksaa). Nyt on hieno!
Kävimme pikkukävelyllä Echo Bridge:illa, muutama päivä myöhemmin Corey Hill:illä, ja lopuksi Bunker Hill:illä juuri ennen T:n koneenlähtöä. Lenkkeilimme useaan otteeseen, viimeksi Newtonin maratonmäet juosten.
Minimatka Newburyport:iin E:n vihjeen mukaisesti tapahtui hikisenä päivänä. Tai no, Newtonissa oli hikistä, Atlannin rannalla ei niinkään. Newburyport on kiva rantakaupunki, jossa sattui samaan aikaan Pride-paraati. Kävimme syömässä Port Tavern-ravintolassa ennenkuin menimme viereiselle Plum Island:ille aivan Atlantin rantaan. Upea kokemus kaikkinensa.
Talo on hiljentymässä. Iso-O lahti lauantaina, T maanantaina, ja Pikku-O:n viimeinen kotonaoloviikko alkoi. Mahanpohjassa kaivertaa.
No comments:
Post a Comment