Viikko ennen lähtöä Pikku-O oli kipeänä. Vessapaperirulla seurasi perässä, kun hän kulki tietokoneelta television luokse ja omaan huoneeseen jättäen jälkeensä kasan paperia. Onneksi kyseessä oli vain parin päivän juttu. Matkaan hän pääsi lähtemään terveenä.
Viikkoon mahtui kaikenlaista. Luottokorttiaan hän käytti sen hukassaolemisesta huolimatta puhelimensa kautta. Hmm. OP-kortin tunnusluku saapui ja kortti aktivoitui käyttöön juuri ennen reissua. RMV lähetti uhkaavan viestin. Pikku-O:n tilaaman ajokortin maksu ei ollut jostain syystä johtuen mennyt läpi, ja jos sitä ei olisi hoitanut pian kuntoon (lisämaksu siihen oli jo tullut), olisi kortti mennyt hyllylle ja tullut sieltä pois vain ylimääräisen $100 maksun jälkeen. Päivä myöhemmin ajokortti kuitenkin saapui. Uhka ei silti kadonnut - maksu piti maksaa. Saimme hoidettua, luulen. Hän sai myös siirrettyä koulun koneilla olevat kirjoitelmansa talteen. Saimme tilattua Unofficial Transcript - official jää koululle joka lähettää sen pyydettäessä aina suoraan yliopistoille, työpaikoille ym tarvittaessa.
Hammaskirurgian klinikka lähetti $640 shekin takaisin ylimääräisestä maksusta Pikku-O:n viisaudenhampaiden leikkaukseen liittyen. Menipä heillä todellakin laskut pieleen. Iloinen yllätys tietysti.
FIFA World Cup 2026 alkoi ja olohuoneen televisio oli ahkerassa käytössä. Pikku-O katsoi USA-Paraguay matsin Nathanilla - Yhdysvallat voitti 4-1. Nathanin luona hän oli useasti, sillä talo sijaitsee Crystal Lake:n rannalla - hikisilla keleillä oli kiva päästä uimaan (sivumennen sanoen, lapsi hukkui järveen samaan aikaan kuin Pikku-O oli paikalla). Olut-viestin jälkeen pojat tulivat katsomaan NBA-finaalia meille, vaikka kerroin kotimme olevan sosiaaliseen aktiivisuuteen aika haastava, kun oli niin kuuma. No, melua ei riittänyt ehkä juuri siitä syystä johtuen liian pitkään. Itseasiassa Pikku-O oli lähtenyt pelin jälkeen Austraaliasta täällä lomaileman Marthan kanssa 9 mailin lenkille.
Matkavalmisteluihin kuului poikien kanssa suunnittelua, Dashielilta lainaan saadun pikkurinkan täyttäminen (hän sai sen sisään mahtumaan oman pienen laukkunsa), vaelluskenkien ja muutamien uusien vaatteiden hankkiminen, ja äidin puskemana pienimuotoinen huoneen siivous pidempiaikainen poissaolo huomioiden.
Menimme koneen lähtöpäivänä O'Hara's:iin Pikku-O:n kanssa syömään. Hän ehdotti Dave's Hot Chicken-ravintolaa, mutta siihen en ihan taipunut. Pikku-O katsoi pääni yli jalkapallomatsia, mikä nauratti hieman. Ravintolasta menimme Jakelle, josta pojat menivät yhdessä Loganille ja sieltä eteenpäin.
Samanaikaisesti Suomessa E sai armeijalta luvan lentolippuun, vaikka ylittikin sallitun 4 viikon maastapoistumisvaatimuksen. Lippu on varattu 18. heinakuuta, mikä on vähän tiukka viisumiasian johdosta, mutta saattaa onnistua. Kiva, jos hän tulee jo tuolloin - minulla on sitten toinen poikani kotihiirulaisena kuukauden verran.
E:lle on myös ajokortin uusinta-aika varattuna heti kotiin saavuttuaan. Tarve sille on, sillä edellinen meni voimasta toukokuussa aiheuttaen ison harmin silläkin tavalla, että hänellä jäi väliin armeijan SM-tason maastojuoksukilpailu Säkylässä. Hänen ei nimittäin annettu ajaa pelkällä armeijan ajokortilla, eikä ketään korvaavaa kuskia ehditty hankkia E:n herättyä asiaan vain muutama päivä aiemmin.
E:n armeija on nyt ohi. Hän kotiutui juuri ennen juhannusta 18. kesäkuuta. Nopeasti meni vuosi!
Samanaikaisesti Alaskassa Iso-O:lla on ollut mukavaa ja yllättäen kiireistäkin. Selvästi Chicken, Alaska on ihmisille pysähtymispaikka. Ensimmäisenä viikonloppuna oli Chickenstock-musiikkifestivaali ja pienelle paikkakunnalle tuli yli 1500 ihmistä. Sen lisäksi paikalle on tullut turisteja ympäri maailmaa, erityisesti niitä, jotka tulevat Kanadan puolelta Yukonista.
Minun viimeinen viikkoni viimeisen kotonaolevan lapsen kanssa kului kurkkua kuristaen, pienistä hetkistä kaiken irtiottaen, ja Pikku-O:n lisäksi kuvia hänen aamuisin kiinniolevasta ovestaan ottaen. Sinne se sitten meni viimeinenkin. Aikamoista!
No comments:
Post a Comment